Mitä elämälleni tekisin?

kommentteja, keskustelua

”Monien nuorten ongelma on, etteivät he tiedä mitä tehdä elämälleen” (Keskisuomalainen 26.11.09, kuva alla).

Masennus vie nuoria sairaslomalle (Kelan tiedote 7.12.09). Nuorten masennuslomat ovat lisääntyneet 40 – 75 % neljässä vuodessa. (On muuten sama Kela, jota EK, SAK, STTK, Akava, porvarihallitus ja eduskunta ajavat nurkkaan, sotu- ja kelamaksun poisto.)

Ymmärtävätkö Kelan professorit miksi ihminen masentuu? He sanovat masennuksen johtuvan ”terveydentilaltaan herkästi haavoittuvia nuoria tukevan sosiaalisen turvaverkon haurastumisesta”.

- Kumpi selittää masentumista paremmin, turvaverkon haurastuminen vai se ettei tiedä mitä elämälleen tekisi? Äänestän jälkimmäistä.

Onko elämän tarkoitus roikkua turvaverkossa? Mielestäni ei. Luonto on tekemistä, luomista, luontoa. On ihmisluonnon vastaista jos joutuu kysymään, mitä tekisin elämälläni? On helppo kuvitella aikamme nuori tai minkä ikäinen tahansa, joka kokee tyhjyyttä, ulkopuolisuutta, osattomuutta. Tässä, tyhjyyden tunteessa on masennuksen lähde. Se ei hoidu turvaverkoilla, kenties jopa päinvastoin.

Mistä tyhjyys syntyy? Eikö maailma ole täyteläinen, materiaa, liikettä, energiaa, hajoamista ja kokoamista, entropiaa ja vastavirtaa? Mikä vie maailman meiltä, kuka ja millä oikeudella? Tätä meidän on kysyttävä eikä manguttava turvaverkkoja, kun niin herkkiä ja haavoittuvia olemme. Jos turvaverkkoa tarvitaan, niin se on osamme ja oikeutemme maailmaan, oikeus muokata, rakentaa, liikuttaa. Se on meidän luontainen oikeutemme, siihen emme tarvitse perustuslakia emmekä verkkojanne.

Sattumoisin käteeni osui Uudenmaan maakuntasuunnitelma 2033, jonka Uudenmaan liiton valtuusto (itse itsensä valinnut) hyväksyy 9.12.2009. Suunnitelman kirjoittajat, maakunnan yhteistyöryhmä, työmarkkinajärjestöt sekä maakuntavaltuutetut tekevät jaloa työtä meidän kaikkien hyväksi, nostavat Uudenmaan hyvinvointimme kehdoksi, metropoliksi. …MUTTA … tällainen suunnitelma on jollain tapaa masentavaa luettavaa. Siinä asetetaan eteemme valmis maailma, muiden laatima. He rakentavat sen sinulle, ota ja nauti, voi hyvin. Mitä tekisin elämälleni? Mistä syntyy tyhjyys, ihmisen osattomuus?

Osalliset askeltavat Linnan Juhlissa, laahus kannoillaan.

 

What is life?

Mitä elämä on, kysyi fyysikko Peter Weightman Britannian tiedeviikolla. Tarjoaako suomalaiskeskustelu eväitä ”syvällisten” kysymysten pohdintaan? Vilkaisemme uusimpia puheenvuoroja, seuraavia:

• Vicente Todoli, Ars Fennican valitsija, Tate Modernin johtaja
• Berndt Arell ja Risto Nieminen
• Sitra
• innovaatioiden kierto
• oikeusministeriön puoluetutkimus
• demarien julkilausuma talouspolitiikasta

Vicente Todoli – uusi kieli, uusi maailma

”Taide laajentaa maailmaa jossa elämme, se on ruokaa sielulle. Ars Fennican voittajalla on oltava selkeästi omanlaisensa kieltä ja sanastoa. Töissä pitää näkyä persoonallinen maailma sekä kyky välittää se yksilöllisellä tavalla. Haluan nähdä maailmoja, joista en ole tiennyt aikaisemmin.”
(esim. Kauppalehti, STT).

Arell ja Nieminen – omin voimin, ohi hierarkioiden

Helsingin juhlaviikoilta eronnut Risto Nieminen moitti kulttuurin yksinapaisuutta. Kiasmasta eroava Berndt Arell sanoo vuorostaan: Kuvataidekenttää on hallinnut samanmielisten sisäpiiri. Taiteessa pitää ottaa riskejä, katsoa eteenpäin, esitellä taidetta jota juuri nyt tehdään. Maailmalla menestyneet ovat menneet sinne omin voimin ohi virallisten instituutioiden. Tämä porukka ei tiedosta rakenteita, miten meitä Suomessa on opetettu toimimaan, että on hierarkiat ja säännöt (HS 18.11.09).

Sitra

Sitra tarjoutuu uudistamaan julkishallinnon johtamista. Miten olisi taiteen keinoin johdettu Suomi?

Tiedotteensa ja STT:n mukaan Sitra tekee Suomesta teknologiapohjaisten hyvinvointipalvelujen globaalin edelläkävijän. Mukaan otetaan isot kansainväliset pelurit kunhan kotimaahan ensin luodaan markkinat. – Mitä ovat nämä Sitran pelurit – pääomasijoittajia, suuria ketjuja, Attendo, muita vastaavia?

Ylhäältä päin ohjattu kehitys toimi niin kauan kuin talouskasvu ja kansalaisten kokema hyvinvointi olivat kytköksissä toisiinsa, nyt tarvitaan särmää, sanoo Sitra. – Pelurien myötäkö kehitys kääntyy alhaalta johdetuksi?

Innovaatioiden kierto

Maailma on aineiden kiertoa, ajan kulkua ja elämän kiertoa. Vinhemmin kiertää Suomen innovaatiopolitiikka. Taannoin Sitra laati Suomelle innovaatiostrategian. Valtioneuvosto antoi sen selontekona eduskunnalle, puolueet ylistivät. Tuskin vuotta kului, kun arviointiryhmä kertoi Suomen tarvitsevan uuden innovoinnin. Demari-lehdessä 18.11.09 Kirsi Lindroos (opetushallituksen entinen johtaja, EU-ehdokaskin?) keksii ehdottaa innovaatioministeriötä. Ja on innovaatioita puoluesihteereilläkin, Braxin työryhmällä: kansan luottamus politiikkaan palautuu lisäämällä puoluetukea.

Oikeusministeriön puoluetutkimus

Oikeusministeriö tiedotti demokratiapolitiikasta. Seminaareissaan heillä on ollut aiheena puolueiden tulevaisuus, kansalaisten politiikkatietämys puolueiden näkökulmasta, mitä internet tarjoaa puolueille, kuinka puolueet ”ottavat huomioon” kansalaiset, miten puolueet suuntaavat tulevaisuuspohdintaa. Vanhasen ykkösellä oli kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma. Siinä ei kysytty, mitä me haluamme tehdä, vaan kuinka puolueet pelastetaan.

- Näin syvällistä on valtiollinen elämän pohdinta.
- Miten taistella valtiollista stabilaatiota vastaan?
- Oman henkilöstönsä valtio irtisanoo (THL 90 henkilöä) tai pakottaa ”demokratian” suorittajiksi – onko kyseessä kiina vai neuvostoliitto?

Demarien julkilausuma talouspolitiikasta

Oppositioaseman turvin demarit ovat tehneet itsensä kukaties kiinnostaviksi. Puoluevaltuuston kannanotto talouspolitiikasta tuottaa pettymyksen. Kaukana on elämän analyysi siitä kannanotosta. Instituutioihin takertuvaa kieltä: talouden elvytys, työllisyys, raamitus, ostovoima, työvoimapolitiikka, talouden osaamispohja, Suomen kilpailukyky, huoltosuhteen kohentamisohjelma, työura ym. ym. Asioita sanotaan kierrellen ja peitellen. Mitä on ”ostovoiman turvaava palkka- ja ansioverosopu”? Tuskin muuta kuin piiloaskel ansioveron alentamisessa suurituloisia eniten (euroissa) hyödyttävällä tavalla, progression ahdistelua. Hävitettiinhän varallisuusverokin tupoa verhona käyttäen.

- Demarit, pyytäkää politiikan kielenne opettajaksi Vicente Todoli. Haluamme nähdä maailmoja, joista emme ole aikaisemmin tienneet.

Aiempia pohdintoja

Sivistysliikkeen tarve (2009)
Vaalivisiot – sivistys ja loppuun palaminen (2007)
Kirjasto houkuttaa (2002)

 

Puoluetuki suoritus- ja tulosperusteiseksi

Eikö puoluetuki tulisi muuttaa suoritusperusteiseksi? Suoritusarviointi on nykyään pakkomenettely työelämässä yliopistoja myöten. Miksi puolueet olisivat tämän ulkopuolella?

Puoluetuki näyttäytyy puolueille ikään kuin lapsilisänä, joka subjektiivisena oikeutena maksetaan automaattisesti riippumatta siitä parkuuko lapsi vai ei. Subjektiivisia oikeuksia vaaditaan muualta pois ja omaishoitoa leikataan, onko puoluetuki poikkeus?

Jos yliopistojen ja tutkijoiden suoriutumista kyetään arvioimaan, niin olisihan kumma ellei puolueiden ja kansanedustajien. Arviointiperusteita on tarjolla pilvin pimein. Heitän tässä yhden, tosielämässä jo vastaan tulleen. Eduskunnassa oli kolmen huipputärkeän lain suma: kela-maksu, aluehallinto, akatemialaki. Oli pökerryttävää katsoa netin kautta, kun jokunen eduskuntaryhmä ei nähnyt aiheelliseksi kertoa KOKO VÄESTÖLLE perusteluja, miksi ovat mitäkin mieltä. Erityisesti tämä koskee vihreitä, pienenpienin poikkeuksin. Eivätkö puolueet tajua, kuinka olennaisesti täysistuntojen merkitys on netin myötä muuttunut? Meitä ei kiinnosta keskinäinen nahina ja hymähtely. Täysistunto on asiaraportointia KOKO VÄESTÖLLE. Jos te tästä tehtävästä pakoilette, niin kyseessä on vakava alisuoriutuminen. Vähintäänkin kyseisen puolueen puoluetuki on jätettävä maksamatta, miksei myös edustajien palkat. Näin toimitaan muuallakin työelämässä. Mikä etuoikeuden ja luimuilun saareke eduskunta muka on?

Ehdotukseni ei ole yksityisajattelua. Aamulehden sunnuntaiosiossa 15.11.09 (su/asiat) oli keskustalaisen ajatuspaja e2:n johtajan Karina Jutilan sekä vihreän politiikantutkijan Rauli Mickelssonin (Tampereen yliopisto) haastattelu. Poimien:

”Palatkaa puolueet jo tälle planeetalle. Suomalaiset maksavat joka vuosi puolueille 36 miljoonaa euroa. Nyt on aika vaatia vastinetta rahoille. Uhattuna on koko suomalainen demokratia, jollei puolueista löydy halua ja kykyä uudistua. Ykkösasiana pitäisi olla kansalaisten kiinnittyminen poliittiseen järjestelmään. Siihen velvoittaa jo avokätinen yhteiskunnan tuki. Nyt nuoret tuntevat lähinnä poliittista voimattomuutta. Pitää muuttaa politiikan toimintatapoja. Puolueiden on pakko riisua monikerroksista järjestöbyrokratiaa. Politiikan kieli pitää suomentaa niin että sitä ymmärtää. Vaalien välillä puolueiden toiminta on suunnattu pääasiassa jäsenille. Nuoret eivät välttämättä samaistu mihinkään puolueeseen. Koko puolue pitäisi miettiä uusiksi. Mielikuvapolitikoinnin huippu on ohitettu. On puhuttava globaalipuolueista, kansallinen taso ei riitä. Tavallisella ihmisellä ei muka ole lupa toimia ohi Suomen.”

Mikä on ”vaalirahakohun” keskeinen ja ties ainoa lopputulos? Kameroiden edessä Tuija Braxin, Taru Tujusen, Jarmo Korhosen ja Panu Laturin kasvot olivat yhtä Naantalin aurinkoa heidän kertoessaan uudesta innovaatiosta: lisätään puoluetukea ja jaetaan sitä lakiperusteisesti myös kuntatasolle. Eikö tämä ole ristiriidassa kunnan ja VÄESTÖN itsehallinnollisuuden kanssa? Kuntavaaleissa väestön tulee saada kokea itsensä paikallisena itsehallinnollisena yhteisönä, jonka piiristä pulppuavat ehdokkaat ja äänestäminen ilman ulkoa tulevaa ohjailua. Nyt Helsingin puoluetoimistot pääsevät valtiollista rahaa jakaen sekaantumaan paikallisyhteisöihin. Eikö tämä ole oikeustajun vastaista? Menettelyä harjoittelivat Vihreät naiset viime vaaleissa.

Suomeen on suurella tohinalla luotu huippuosaamisen keskukset, shokit. Tekesin kautta niihin upotetaan valtion rahaa tänä vuonna 50 miljoonaa euroa. Puoluetuki on nyt siis 36 miljoonaa, kohta enemmän, samaa suuruusluokkaa kuin shok-raha. Shokkeja on ulkomaita myöten moitittu suuryrityskeskeiseksi epäonnistuneeksi rahankylvöksi. Puoluetuesta on tehty vastaavanlainen olemassaolevien organisaatioiden säilöntäraha. Eikö löydy toisenlaista innovointia?

 

Kansan teknologia ja sosiaalimedia

US-blogeissa pohditaan ihmisläheisen teknologian ja sosiaalimedian mahdollisuuksia sekä blogikirjoittamisen merkitystä.

Tomi Astikainen esittää hyviä ideoita:

”Jo nykypäivän teknologia mahdollistaisi oikean demokratian toteutumisen. Asioiden valmistelua voitaisiin hoitaa avoimesti vaikkapa wikeissä, niin että kaikilla olisi aikaa tuoda ideansa pöytään ja ymmärtää asia läpikotaisin. Ennen eduskunnan äänestyksiä kansalta voitaisiin kysyä suuntaa antavaa mielipidettä vaikka tekstiviestitse. Ja paikallistason määrärahoista osa voitaisiin jakaa avoimesti osallistuvalla budjetoinnilla. … Osallistumisesta puheen ollen, nämä US-blogit mahdollistavat ryhmäkirjoittamisen.”

Helge V. Keitel kysyy:

”Sosiaalisen median puhuvat päät ovat lisänneet tuntemattomien ihmisten välistä vuorovaikutusta. … Saammeko täällä jotain uutta aikaiseksi, vai onko tämä pöytälaatikkokirjoittamiseen verrattavaa toimintaa? … kouriintuntuvat hyödyt pitäisi punnita … Ehkä yhdessä pystymme jotenkin muokkaamaan ja muovaamaan maailmaa?”

Mistä politiikka syntyy? Jos seurailee politiikan ihmisten tekemisiä, niin usein teot ovat arkisia ja mittasuhteiltaan pieniä. Joku järjestää seminaarin, paikalle tulee 5 tai 10 ihmistä. Eduskunnassa pidetään pikkunäppäriä puheita, osa on toki pohdittuja. Moni blogijuttu vetää hyvin vertoja eduskuntapuheille. Miksi valtakuntaa ohjataan politiikan pienillä teoilla ja muu ajattelu jää merkityksettömäksi? Vai jääkö?

Politiikasta on tehty monopolirakenne: edustajuus, vaalilait, puoluelaki, puoluetuki, vaaliraha. Vanha media kohdistaa huomion tähän monopoliin turvaten samalla omia etujaan. Puoluetuen myötä seurojentalot mätänivät tai ne entisöitiin nostalgiamuistoiksi. EU nitistää yrityskilpailun nimissä nyt jo muitakin kansalaisjärjestöjä (de minimis).

Voisiko sosiaalimediasta ja kansalaisteknologiasta kuoriutua uusi seurojentalo, järjestö ja puolue, elävöitettyä demokratiaa, sosiaalisuuteen yhtyvää itseilmaisua, elämän taiteellistumista?

Mitä tämän hyväksi tekisimme? Tomi Astikaisen ajatus ryhmäkirjoittamisesta on kiintoisa. Minkähänlaisen muodon se saisi? Millainen seura tai ”puolue” siitä syntyisi?

 

Akatemialaki: Andersson, Juurikkala, Järvinen, Karimäki, Ojansuu, Tynkkynen

Akatemia-lain puolesta äänesti kuusi vihreää: Andersson, Juurikkala, Järvinen, Karimäki, Ojansuu ja Tynkkynen. Lain olisivat hylänneet Alanko-Kahiluoto ja Pulliainen. Poissa oli kuusi vihreää: Brax, Haavisto, Kasvi, Niinistö, Sinnemäki ja Sumuvuori. Puheenjohtajien Niinistö ja Sinnemäki poissaolon syytä eduskunnan pöytäkirja ei tunne.

Kaikkiaan lain puolesta oli 86, vastaan 64, tyhjiä 1, poissa 48. Kokoomuksen Sanna Lauslahti oli poissa äänestyksestä, vaikka olikin paikalla. Tutkimuspoliittinen pohdinta puuttuu, järkiperusteet vähäiset, ei tältä vuosituhannelta, sanoi hallintotieteen tohtori Lauslahti yleiskeskustelussa. – Arvostettava protesti lakia ja hallitusta vastaan, vaikka asian jatkon kannalta merkityksetön.

Samaa voisi sanoa Pulliaisesta ja Alanko-Kahiluodosta, mutta vihreän ryhmän toiminta kummastuttaa. Kumpikin ministeri poissa, puolueen ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja poissa. Yleiskeskusteluun vihreät eivät osallistuneet, eivät tainneet olla paikallakaan (paitsi Pulliainen ja osin Alanko-Kahiluoto). Kyseessä oli tiedemaailman ilmapiirin ja tieteen yhteiskunnallisen merkityksen kannalta vaalikauden tärkeimpiä asioita yliopistolain ohella. Vihreillä ei ole mitään sanottavaa kansalle, niinkö? Miksi te siellä olette? Herää myös vaikutelma, että toimintanne on ryhmänä laskelmoitua. Yksi kerää ääniä Otaniemestä, toinen muualta, ollaan joka suuntaan kallellaan.

Puheittenne uskottavuus kaipaa kohennusta. Sanoihan edustaja Karimäki aiemmin, että Aalto-yliopiston rahoitus ei ole muilta pois. Viimeksi eilen (12.11.09) FST-kanava kertoi Kuvataideakatemian, Åbo Akademin ja OPM:n Anita Lehikoisen suulla, miten asiat oikeasti ovat.

Helsingin Sanomat pohtii Suomen tieteen pysähtymistä pääkirjoituksessaan 12.11.2009:

”Bengt Holmström korostaa erilaisuuden ja vapauden kunnioittamista ja laadun tunnistamista. Jos joku on fantastinen ihminen, hänet palkataan, vaikka kenelläkään ei ole tarkkaa tietoa siitä, mitä hän aikoo tehdä, Holmström kuvaa yhdysvaltalaisten huippuyliopistojen ajattelua. Hallinnon rutiinien alle kaatuvassa ja pätkärahoituksella sinnittelevässä suomalaisessa tiedemaailmassa tällainen ajattelu on kuin kaikuja vieraalta planeetalta. …Sekin on vaarallista, jos poliittinen eliittimme sotkeutuu tieteentekoon. Ulkopuolelta komentamalla ei tieteen asiaa edistetä.”

Jacob Söderman eduskunnassa 10.11.2009:

”huhtikuussa kun tästä keskusteltiin, oli Suomen Kuvalehti juuri julkaissut 37 akatemiaprofessorin kirjoitukset, jotka arvostelivat ankarasti tätä lakiesitystä ja sanoivat, että se on hyppy pimeään. Me saimme myös kirjeen tieteen akateemikoilta … jotka myös arvostelivat tätä esitystä. … joutuu kysymään, miksi tätä ajetaan ja kuka lopulta on tämän takana”

Viidet hautajaiset eduskunnassa – kirjoitukseni:

Suomen Akatemian tutkijan virat ovat olleet tutkimisen ja ajattelun vapauden saareke. Porvareiden hallitus kirjoitti uuden lain akatemiasta. Hallinnollisin nippeliperustein saareke hävitetään. Valvonnan lonkerot solutetaan yliopistoihin, akatemiaan ja ajatteluun. Jopa Helsingin Sanomat tuomitsi hallituksen pikkusieluisuuden ja epäinnovatiivisuuden. Samaan aikaan Koneen Alahuhta tienaa 4 miljoonaa, vaatii kansan palkkoja alas, on Aalto-yliopiston puheenjohtaja, hoputtaa tuotekehittelyä Keilaniemen firmoille, valtio pettää lupauksiaan muille yliopistoille, pääoman keruu on mahdottomuus. – Kauniit hautajaiset.

 

Poliittinen uusrintama – millainenko

Muokattu 13.11.2009.
Väärinkäsityksen takia viittaus “uuteen vihreään puolueeseen” poistettu.

Politiikan sisältö Suomessa on ”vakautettu” monin piilomenettelyin: edustuksellisuuden ylikorostus, politiikan monopolisointi jo käsitteenä, kansalaisten henkinen lamauttaminen (työttömien ehdot, järkyttävänä esimerkkinä aktivointilaki juuri nyt eduskunnassa), puoluetuki, vaalilait, vaaliraha, pörssipolitiikka.

Suomeen tarvitaan poliittinen uusrintama

Minkähänlainen se olisi? Mistä käsin sen tarve määrittyy? Mikä tökkii nykypuolueissa?

Demarit. Miksei, ehkä, juuri ja juuri. Mutta yksi seikka kaataa kaiken: perustulon vastaisuus, yhteiskunnan kietominen ulkoa annetun työn, työelämän, ansioperiaatteen, työterveyshuollon, työeläkkeen, työeläkeyhtiöiden ympärille, ylipäänsä ay-ideologia.

Kokoomus. Porskuttaa liike-elämän pinnalla. Liike-elämän murentuessa alistaa valtion pelastajakseen, mieletön ahdistava velka, velka syö yhteiskunnan koheesion, rakentelee piilopakkoja, orjuuttavaa työelämää, ehdollistettua perusturvaa, klassista elitismiä, tsaarin paluuta. (Ikävä sanoa näin koska joukosta löytyy esikuvallisia henkilöitä. Kuka eduskunnassa paneutuu joka ikiseen asiaan suurella antaumuksella, osallistuu keskusteluihin, on myönteisen utelias toisinajattelevia kohtaan, ei hymähtele muille, päätyy usein järkeviin ajatuksiin. Koostuisipa politiikka heistä, ei mateista.)

Keskusta. Pohjimmiltaan samoja porvareita, kartanonherran mentaliteetti, pinnallista talousajattelua, nousukashenkeä, vapaan sivistyksen tajun puute.

Vasemmistoliitto. Kaipaisi laajempaa perspektiiviä, maailmankävijän tietämystä ja itsetuntoa. Luottamusmiesmentaliteetti ei riitä. – Tässähän meillä olisikin työkenttä, nostaa vasemmistoliitto uuden sivistyksen airueeksi ja johtavaksi puolueeksi.

Vihreät. Rakentavat politiikkansa orjuuttavan ihmiskuvan pohjalle: nuorten ’katoaminen’ työelämästä, kadonneiden etsintä, varhainen puuttuminen, kuntouttava työ, työmarkkinoille palauttaminen, ammatillistaminen, oppisopimus, aktivointi, elinkeinotoimiston määrittelemä ’omaehtoinen koulutus’, työura, suorite, arviointi, palkan alenta, ovat Aalto-yliopiston ohjuksia, valheellisia yliopistoväittämiä, ylhäältä saneltua ekologiaa. Loputon lista ihmisten yli kävelevää uusvihreää orjuutta. Eduskunnassa on juuri nyt – varmaan Sinnemäen esittelystä – aktivointilaki eli perusturvan lisäehdollistaminen. Laki on rikos ihmisyyttä vastaan, rikoslaki, lakirikos. Entä mikä oli Sinnemäen ensi teko puheenjohtajana? Yhteinen seminaari kokoomuksen kanssa ekologisesta verouudistuksesta. Vallan käytävillä vihreä politiikka näyttäytyy kikatteluna, hymähtelynä, kopsantana, ylenkatseena junttikansaa kohtaan, pörssipolitiikkana. Suomen arrogantit ry.

Politiikkaideoita uusrintamalle

Päivittäiskeskustelussa vilahtelee näkemyksiä jotka ovat syvässä ristiriidassa nykypolitiikan kanssa. Yhdeltä päivältä (11.11.2009) satunnaisesti poimien löydämme mm. tällaiset:

”Ihmisiä ei tule kohdella pelkkänä työvoimana eikä tuontitavarana” (Markus Lehtipuu US-blogi)

”Valtio omistaa sinut, vihamielisyys ihmisten omia elämänvalintoja kohtaan” (Pasi Matilainen US-blogi).

”Entä jos emme halua uusia haittaveroja? Onko eduskunnalla valta pakottaa kansa oikealle tielle? Mistä eduskunta aikoo hankkia mandaatin päätöksille” (Petteri Järvinen, Espoo, HS 10.11.2009).

Hallituspuolueet siunasivat 11.11. akatemialain. He tekevät kaikkensa nitistääkseen vapaan tutkimuksen ja ajattelun. Tarvitaan vastarintama tutkimisen, ajattelemisen ja sivistyksen vapauden puolesta.

Entä miten suhtautua vaaleihin? Tulokas ’vihreä puolue’ sanoo karttavansa korruptoivaa eduskuntaa, eikä lähde eduskuntavaaleihin. Samaa henkeä olin ymmärtävinäni Maan ystävien puheesta yliopistolla (Marko Ulvila).

Voisiko vaaleista tehdä poikkipuolisen teatterin, uusia perusteita esille nostavan katalysaattorin, generaattorin. Ei niinkään (tai lainkaan) tulla valituksi hyväpalkkaiseen edustajan toimeen, vaan syöttää yhteiskuntaan uusajattelua. Kehitellä ideoita, koota, testata, virittää, ärsyttää ihmisiä pohtimaan ja väittelemään, wikipediaa, avointa koodia, vaaliperformanssia.

Seuraaviin eduskuntavaaleihin:  Vapaa kansalaisrintama Vaka.

 

Politiikan tieteellinen vakuuttavuus

keskustelua aiheesta

Politiikka näyttäytyy hokemina. Tieteellisessä mielessä sellainen ei ole vakuuttavaa eikä uuteen ajatteluun virittävää. Elävöityäkseen ja vakuuttava ollakseen moni osa-alue kaipaa tieteellistä hahmotusta. Tällaisia ovat elvytys, työllisyys, metropoli, ilmasto, alue- ja yhdyskuntasuunnittelu, ekologisen ja sosiaalisen suhde, talousliberalismi, moni muukin.

Tieteelliseen hahmotukseen kuuluu:

• ennakkoasenteettomuus
• havaintojen monipuolisuus
• vaihtoehtoiset hypoteesit
• punninta eri näkökulmista
• virikkeitä tarjoava esitystapa, päätelmiä

Tieteellisyyteen kuuluu herkkyys poikkeaville havainnoille. Fysiikassa poikkeavat havainnot mullistivat käsityksen universumin luonteesta (kiihtyvä laajeneminen, pimeä energia). Poikkeavia havaintoja vilahtelee myös politiikan alalla, usein niitä ei olla huomaavinaan, esimerkiksi:

• diabetes yleistyy, koska asumismuoto tekee ihmisistä toimettomia
• vanhusväestö dementoituu virikkeiden puutteessa, toimettomina ja yksinäisinä
• kerrostalossa energian käyttö on tehottomampaa kuin muissa asumismuodoissa
• Ylen Mot-ohjelmassa MIT:n, Metlan ja HY:n professorit kiistivät ilmastotilastojen oikeellisuuden.

Poikkeavia havaintoja ei pidä ohittaa vaikenemalla. Niiden merkitys täytyy arvioida, selittää ja ymmärtää. Vanhusten hoidosta tai diabeteksesta puhutaan irrallisina kysymyksinä. Toisenlaisissa asumisoloissa 80- ja 90-kymppiset ihmiset hoitelevat puutarhaa, raivaavat metsää, kalastavat, eikä dementiasta ole ikinä kuultukaan. Millaisia hypoteeseja, suosituksia ja päätelmiä tieteellisesti vapaa mieli muodostaisi näistä havainnoista?

Soininvaaran hurmahenki

Näitä kysymyksiä jouduin miettimään törmättyäni Osmo Soininvaaran blogiin. Soininvaara opettaa kaupunkisuunnittelua espoolaisille ja kehyskuntalaisille. Moista ylimieltä ja hurmahenkeä en uskonut enää löytyvän.

Katajanokan vihreä älykkö opettaa: ”Kehyskunnat eivät ole kypsiä ottamaan väestöpainetta vastaan. Päätöksentekokoneisto ei osaamiseltaan ja vahvuudeltaan ole siinä kunnossa, että se pystyisi käsittelemään rationaalisesti kymmenien miljoonien eurojen kaavoitushyötyjä… Kunnilla ei ole tähän taloudellisia, poliittisia eikä henkisiä edellytyksiä.”

Kellä on henkisiä edellytyksiä, kellä ei ole? Tämä taitaa olla Soininvaaran rotuoppia. Me ’kehyskuntien’ asukkaat voimme nostaa kunnianloukkauskanteen Soininvaaraa vastaan.

Entä kymmenien miljoonien kaavoitushyödyt? Nämä ovat samaa tyhjästä tehtyä virtuaalipeliä kuin oli USA:ssa arvopaperistaminen, josta talouslama sai alkunsa. Tämä peli (kaavoitusmonopoli) joutaa kunnilta pois.

Soininvaaralle Espoo on reuna-aluetta. ”Reuna-alueet eivät selviä investoinneista, joita nopea väestönkasvu edellyttää, elleivät lähetä arveluttavaa ainesta Helsinkiin”. Siis väestönkasvua itsestäänselvyytenä. Diabetesta, dementiaa…

”Espoon kaavoitusta ei tehdä liikenteen ehdoilla, voiko osittaisoptimoinnin selkeämmin määritellä” (Soininvaara).

Espoon taidemuseolla keskusteltiin Espoon suunnittelusta, oli myös Tapiolan arkkitehtuurikävely. Liikenne ei ole kaupungin kehittämisen lähtökohta, sanoi mm. Mari Nevalainen ja Hannu Ranki. Ajatellaanpa taidehistoriaa, tieteen historiaa, maalausta, arkkitehtuuria, runoutta, romaaneja. Liikenteestäkö sisältö sikiää? Näinkö pinnalliseksi vihreä äly on käynyt? Jälki näkyy Espoossa ja metropolissa. Kaikkea perustellaan metrolla, liikenteellä, ihmisten dementointia, kaupungin sementointia, luonnon jauhantaa (Kaupinkallio).

Tarvitaan uusia hypoteeseja

Alue- ja kaupunkisuunnitteluun tarvitaan uusia hypoteeseja ja tieteellistä hahmotusta. Väestön keskittäminen ja tiivistäminen olkoon yksi hypoteesi. Tieteellisesti vähempiarvoisempi ei ole yhteisöjen ja ihmisten omavaraistaminen. Onko se katajanokkaisuutta ja leppävaaraisuutta vai jotain muuta?

Puolueet hokevat ekologista (epäsosiaalista) verouudistusta. Entä jos kannattaisi tehdä sosiaalinen verouudistus. Oheistuotoksena saattaisi syntyä uudenlaista ekologiaa.

Valtioneuvoston ilmasto- ja energiaselonteossa hoetaan ylhäältä ohjattua ilmastopolitiikkaa. Mutta jospa ilmastomuutoksen syy onkin talouden ja politiikan epäkansanvaltaisuudessa. Jospa oikea ratkaisu onkin demokratian elvytys. Maan Ystävien Marko Ulvila luennoi Helsingin yliopistolla hahmotellen demokratian elvytystä, se oli hämmentävän inspiroivaa kuultavaa.

Soininvaara tuskailee, kun Helsingillä, Espoolla, Vantaalla ja ’kehyskunnilla’ ei ole varaa kaavoittaa ja investoida riittävästi ja kun eläminen kallistuu. Miksi pitää väkisin kaavoittaa? Jospa kaupungit ovat kohdanneet luonnollisen kokorajansa kuten inkavaltio aikoinaan? Helsingin synty jo sinänsä oli irrationaali ja satunnainen. Tsaarin armeija tarvitsi linnoituksen Suomenlahden kapeimpaan kohtaan ja Turkukin sattui palamaan. Helsingin olisi suonut sammaloituvan tsaarin kasarmien mukana.

Nämä ovat esimerkkejä nykypolitiikan tieteellisen vakuuttavuuden puutteesta. Tieteellisesti asioita hahmottaen avautuisi uusia näkymiä, viriäisi uusia kehityspolkuja ja keskustelua. Eduskunnassa tällaista ei viriä, hallitusaitio on hokema-aitio. Onko sellainen demokratia mielekäs?

keskustelua aiheesta

 

Traaginen viikko eduskunnassa: viidet hautajaiset

Viikon sisällä eduskunnassa on pidetty viidet hautajaiset. Haudatuiksi ovat tulleet:

• vapaa tutkimus
• vapaa luontoajattelu
• kansalaislähtöinen hallinto
• kansaneläke
• yhteiskunnan koheesio

Politiikan superviikko siis. On aika sanoa: nyt riittää.

Kandidaatti Pasi Matilainen kysyi taannoin, onko enemmistövalta diktatuuria. Millaiseksi kehittyy yhteiskunta, kun diktatorisia päätöksiä tehdään solkenaan kuten nyt eduskunnassa? Ylikäveltyjä vähemmistöjä syntyy vaihtelevin perustein, heistä kausautuu jätevuori, lautta. Onko tällainen yhteiskunta kestävä ja mielekäs? Vaikka ei olisi nykyopposition kannattaja, on kysyttävä, roiskivatko hallituspuolueet ylimielisiä päätöksiä vastuuttomasti?

Vapaan tutkimuksen hautajaiset

Suomen Akatemian tutkijan virat ovat olleet tutkimisen ja ajattelun vapauden saareke. Porvareiden hallitus kirjoitti uuden lain akatemiasta. Hallinnollisin nippeliperustein saareke hävitetään. Valvonnan lonkerot solutetaan yliopistoihin, akatemiaan ja ajatteluun. Jopa Helsingin Sanomat tuomitsi hallituksen pikkusieluisuuden ja epäinnovatiivisuuden. Samaan aikaan Koneen Alahuhta tienaa 4 miljoonaa, vaatii kansan palkkoja alas, on Aalto-yliopiston puheenjohtaja, hoputtaa tuotekehittelyä Keilaniemen firmoille, valtio pettää lupauksiaan muille yliopistoille, pääoman keruu on mahdottomuus. – Kauniit hautajaiset.

Vapaan luontoajattelun hautajaiset

Maakuntien ympäristökeskukset ovat alkaneet vaikuttaa herrakerhoilta. Silti ympäristökeskusten sulauttaminen elinkeinokeskuksiin on luontoajattelun nurkkaan ajamista, elinkeinoille alistamista, muotikielellä valtavirtaistamista. Kun Iijoen, Ounasjoen tai muun vesistön betonointi ei muutoin onnistu, niin poistetaan vastahankainen hallinto, vaihdetaan esittelijä, heitetään henkilöstöä ulos, muka nostetaan tuottavuutta, nimetään uusi päällikkö, haudataan luonto.

Asian ollessa 3.11.09 eduskunnassa vihreät tapansa mukaan puikkivat pakoon, eivät kehtaa näyttäytyä, eivät selitä, eivät välitä. ’Puheenjohtaja kun on’ Ville Niinistö jäi hymähtelemään kriitikoille. Vihreät ovat TEMin elinkeinoväkeä, pelastavat toimialoja, luovat uusia, synergiovat ympäristön ja elinkeinot. – Jos näin on, niin älkää sitten moittiko metsähallituksen liikelaitoistamista tai Pallaksen rakentamista. Kyse on prikulleen samasta asiasta, elinkeinojen ja luonnon synergioinnista. Tarvittais’ syvempää ja systemaattisempaa analyysiä, ei pikkusievää irtopisteilyä tai pakoilua.

Kansalaislähtöisen hallinnon hautajaiset

Suomi rakentui, kun ihmiset raivasivat, rakensivat, kokoustivat. Ihmisten toiminnan pohjalle rakentuvan hallinnon mahdollisuus hautautuu nyt aluehallintouudistukseen. Elynne ja alunne ovat erittäin virka- ja professiokeskeisiä. Kaksi valtion superministeriötä, VM ja TEM laativat strategioita, kehyksiä, tulosbudjetteja ja muuta velvoitteiksi. Maakuntien liittojen ’demokratiapohja’ on erittäin ohut, sisäpiireissä monen väliportaan kautta seulottu joukko. Sitten vielä maakuntajohtajat, johtajat, virkamiehet, yhteistyöryhmät. Tavallinen kansa ei ole ikinä kuullutkaan.

Kansaneläkkeen hautajaiset (katso ”kansaneläkettä romuttamassa”)

Koheesion hautajaiset

Ilmasto- ja energiaselonteon sivu 53: ympäristöllisen, sosiaalisen ja taloudellisen välillä ei voida täysin välttyä valinnoilta ja priorisoinnilta. Valtioneuvosto linjaus sivulla 64: ilmastopolitiikan aiheuttama kustannusten nousu pyritään kompensoimaan kaikkein pienituloisimmille ja haavoittuvimmille ihmisryhmille.

- Viattomia ja siloteltuja lauseita, mutta pahaenteisiä.

Miksi Oras Tynkkysen selontekijät pyysivät tulonjakoselvityksen Jaakko Kianderilta? Työmarkkinaekonomistien intohimo tiedetään: jatkaa suurituloisia hyödyttäviä tuloveroalennuksia, päästä eroon veroprogressiosta. Selvityksessään Kiander kiertelee ja kaartelee ja kas, hokkus pokkus onkin vihreä ekologinen verouudistus.

Oikeisto, keskusta, vihreät, demarit, nämä suurituloiset löytävät toisensa ”ekologisessa verouudistuksessa”. – Lähivuosien polttavimmaksi kysymykseksi nousee taistelu ”ekologista verouudistusta” vastaan.

Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus ei pelkisty vain tulonjakoon. Olennaisempi kysymys on, kuka voi milläkin lailla toimia, rakentaa, ’johtaa’, muokata maailmaa, tavallaan vallanjako. Tynkkysen ilmastoselonteko on tässä suhteessa äärielitistinen. Siinä hoetaan poliittista johtajuutta, valtion ylintä johtoa, johdon tukea, koherenssia, valtavirtaistamista, velvoittamista, tarpeettomien rakenteiden välttämistä. Kansalaisille tarjotaan tietoa, heitä kasvatetaan ja opetetaan.

- Hyvin muotoiltua totalitarismia. Tällaista koheesiota eduskunta hyrisee.

 

Ahdistava (alue)hallinto

Eduskunta keskustelee aluehallinnon uudistamislaista 3.11. Asia on edennyt hiljaa. Hiljaa ovat olleet myös vihreät.

Kannattaa selailla hallintovaliokunnan mietintöä.

Mietintö on byrokratiakieltä, vaatii erityislukutaidon. Sen sanoma pelkistyy kahteen pääasiaan:

• alueellisen ympäristöhallinnon alasajo
• hallintokeskeinen vallankäyttö: valtio, elyt, maakuntien liitot

Alueellista ympäristöhallintoa ajavat alas kokoomus, keskusta, rkp ja vihreät. Vihreiden edustajana hallintovaliokunnassa on Heli Järvinen. Demareilla on vastalause. Vasemmistoliitolla ja perussuomalaisilla on yhteinen vastalause.

Ympäristöjärjestöjen ihmettely vihreitä kohtaan on ymmärrettävää. ”Historian ympäristövastaisin hallitus, maakunnissa ympäristökysymykset jäävät elinkeinokysymysten alle”.

Aluehallinto alistettaisiin valtiovarainministeriölle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle. Ei siis opetus-, ei kulttuuri-, ei ympäristö-, ei sosiaali- eikä muulle vastaavalle ministeriölle. ”Alueellinen tahdonmuodostus kytketään riittävän tehokkaasti ohjausjärjestelmään”, sanoo byrokratiateksti.

Ohjausvälineitä olisivat hallitusohjelma, hallituksen strategia-asiakirja, strategiset tulostavoitteet, hallituksen kehyspäätökset, politiikkaohjelmat, maakuntaohjelmat, toiminnallinen ohjaus, sektorikohtainen tulosohjaus. – Kiintoisaa eikö totta. Aluetasolla ”elyn” yhtenäisyyttä edistetään johtoryhmätyöllä ja prosessijohtamisella.

”Maakunnan liitot saavat aidon vetovastuun alueensa strategiaperusteisessa kehittämisessä”. Niiden toimivaltaa vahvistetaan, niillä on laajat suunnittelutehtävät.

Elyille ja maakuntien liitoille keskittyisi myös kulttuuria, osaamista ja kirjastoja koskevat asiat. Maakuntien liitot jopa määräisivät taidetoimikuntien jäsenet.

- Eikö kulttuurin ja taiteen rooli ole aivan muuta kuin joutua elinkeino- ja hallintoväelle alistetuksi välineeksi? Havaintojeni mukaan Uudenmaan liiton valtuuston tai hallituksen jäseniä taide uusia ajatuksia virittävänä tai yhteiskunnan käytäntöjä kysyvänä ei näytä kiinnostavan tuon taivaallista. Tuotekehittelyä he kyllä huutavat. He ohjailisivat taiteen sisältöä. Masentavaa.

Uudenmaan liitolla on kaksi johtajaa, toinen kokoomuksesta, toinen demari. Nyt vihreät vaativat kolmatta johtajaa, kehitysjohtajaa joka olisi vihreä.

Suomi on byrokratiaohjattu, vieraannuttava maa. Asian totesi jo Helsingin Sanomatkin, samoin innovaatioiden arviointiryhmä.

Byrokraattinen ohjailu käy yhä ahdistavammaksi. Mihin voi paeta?

 

Tapiolan Kaupinkallio ja Espoon betonisaatio

Espoon Tapiolassa on metsäinen kumpare, Kaupinkallio. Ikimännikkö symboloi alkumerta, kallion nousua merestä, tallattua polkua, tuulen kuuntelua, luonnon uhkeutta.

Metsikön tuhoksi on koitumassa Espoon metro ja kasvuvimma. Tapiolan Stockmannille on saatava lisää asiakkaita ja metroon torkkuvia matkustajia. Ilmaston pelastamiseksi männyt mataliksi ja betonia tilalle. Tällaista on Espoon logiikka, mielivaltaista ja sumeaa.

Mitä metsikön pirstominen kertoo Tapiolasta, Espoosta, Metropolista?

Havainnointi
Metsikössä voit seurata luonnon kiertoja. Betoni dementoi ja masentaa.

Alkuelementit
Meri, ranta, metsä, pelto, valo, ilma, kädentyö. Eri elementit lomittavaa rakentamista ideoitiin juuri Tapiolassa 1950-luvulla, mutta ei enää. Kaupunkisuunnittelun taso on laskenut. Enää ei ole pyrkimystä kokoavaan ajatteluun. Liikennettä alle ja päälle, betonikansia, asiakasvirtoja kauppiaille. Tylsä maailma, tylsä metropoli, tylsä Espoo, tylsä Tapiola.

Tulkinnat
Millä käsitteillä tulkitset ympäristöäsi? Tulkintaprosessi on tärkeä, siitä on keskusteltava monipuolisesti, sanoi kulttuurihistorioitsija Silja Laine Espoon taidemuseolla 26.10.09. Tänään Tapiolaa kehitetään yksioikoisesti, kansa ei voi aidosti vaikuttaa tulkintoihin, tuskin arkkitehditkään.

Veistoksellinen sommittelu (museonjohtaja Timo Tuomi).
Tapiola oli avaraa sommittelua, vaihtelevia näkymiä. Veistos ja monumentti vaatii tyhjän tilan, avaruuden, ilmaa, luontoa. New Yorkilla on pilvenpiirtäjänsä, mutta on myös laaja keskuspuisto.

Perusteiden keinotekoisuus
Metro on vain liikenneväline, sanoi oppaamme Mari Nevalainen Tapiolan Killasta. Ja ekonomisti Hannu Ranki: metro on vain yksi näkökulma, Tapiolan idea ei ollut taloudellinen. Tapiolan idea oli ihminen, eläminen ja asuminen. Nyt metrolla ja jopa ilmaston muutoksella perustellaan mitä tahansa. Kaivetaan maahan tunneli ja se on kaikkeus. Äly painuu alas, maan sisään, pimeään. Perusteiden keinotekoisuus ja mielivaltaisuus, tähänkö nykyinen kaupunkikulttuuri meidät vie?

Sosiaalisen tuho
Tapiolan alkuvuosina taloja arvottiin hakijoiden kesken, SAK:n johtajalla ei ollut etusijaa. Nyt rakennetaan torneja globaalifirmoille, Aalto-yliopistolle, vakuutusyhtiöille, Stockmannille.

Ihmisten jakautuminen
Ihmisten enemmistö on kauppojen asiakkaita, vakuutusten maksajia, metrossa torkkujia. Taksa palvelutalossa on 4000 – 6000 euroa/kk. Kuka voi tänään sanoa: katso tämä on minun luomukseni. Metropoli on pienen vähemmistön luomus.

Säilöntä
Metropoli säilöö ihmisiä. Kasarmeja vai koteja, kysyttiin 1940-luvulla.

Haalinta
Metropoli haalii ihmisiä. Espooseen 300 000, metron täyttämiseksi, muka.

Naivismi
”Tuskin maltan edes odottaa että pääsen painamaan nappia metron puolesta”, kirjoitti vihreä valtuutettu Karimäki metropäätöksen aikaan. Tänään sama valtuutettu äänestää Kaupinkallion metsän säilyttämiseksi, vaikka juuri metron nimissä sitä tuhotaan.

Espoon betonaatio
Espoon valtuustossa Mari Nevalaisen (kok) ehdotusta Kaupinkallion metsän säästämiseksi kannatti 19 ja vastusti 43. Kannattajista oli kokoomuslaisia 4, sdp 0, vas 0, ps 7, vihreitä 3, vielä joku. ’Huikean vaalivoiton’ saaneista vihreistä enemmistö kannatti metsikön rakentamista. Siis rakentamista, ja vihreät. Joukossa Suomen suurimman rakennusyhtiön YIT:n hankepäällikkö Matti Kuronen, Espoon vihreiden edustaja kaupunginhallituksessa. Mäntyjen kaatoa kannatti myös kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja vihreiden Tiina Elo. Näin betonoituu Espoo, näin betonoituvat vihreät. Montako prosenttia päästöistä olikaan peräisin betonista?

 

Vihreät romuttamassa kansaneläkejärjestelmää

Kansaneläkkeiden hivutuksessa Kela-maksun poisto lienee suurin yksittäinen askel vuosikymmeniin. Eduskunnassa asiasta puhuttiin 22.10. Mitä tekivät vihreät? Häipyivät salista, katosivat, jättivät selittelyn keskustan Juha Rehulalle kuten Liikkumavara -elokuvassa.

Missä oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenen Outi Alanko-Kahiluodon puhe, missä oli varajäsen Johanna Karimäen puhe, missä oli Ville Niinistön puhe, missä oli Anni Sinnemäen puhe? Ei missään, ei missään, eikä missään. Juudaksen lailla kiellätte 12 kertaa. Katoatte salista alle sekunnin kun kyselytunnin TV-lamput sammuvat. Vaalien lähestyessä alatte taas jauhaa perustuloanne, mukamas uutena asiana, esiinnytte köyhien ystävinä, innovoijina.

Kansaneläke on mitä mainioin perustulon, perusturvan, kansalaispalkan siemen ja siivu. Se on olemassa rahoituksineen, laitoksineen, kaikkineen. Tätä te, perustulon ystävät, kiljuen rapautatte.

Leikkaatte siivun Kela-rahastosta, huomaamattoman pienen. Samaan aikaan työeläkerahastot paisuvat, ovatko 150 miljardia. Suomea ei hallita vaalien eikä eduskunnan kautta vaan työeläkerahastojen kautta, sieltä pukataan kauppakeskusta, kinokeskusta, entresseä ja libresseä, tornia ja tunnelia, sitraa ja sutraa. Valtakunnan kaavat rytisee kun tel-raha tulee, Vapaavuori unohtaa seutupuheensa, nousee metropolit, kansat ja kansan jaot.

Valtion velka, vaikka kuinka vähättelette, on viattoman kansan Guantanamo. Se vangitsee meidät, vangitsee maailman, estää uuden etsimisen ja keksimisen. Kela-maksua peittämään valtio ottaa lisävelkaa miljardi euroa vuonna 2010. Puhutte elvytyksestä. Veropoliittinen elvytyksenne on etuoikeuksien säilömistä, vain sitä. Vakautatte rakenteet, asemanne, etunne. Maapalloa ei pelasteta ekologisella verouudistuksella, jolla Kelan tappoa perustelette, puheenne on samaa soopaa kuin päästökauppa tai energiaprosenttinne. Politiikkanne on äärettömän epäsosiaalista. Olette valintanne tehneet. Teidänlaisianne vihreitä me emme tarvitse. Tervemenoa.

Asia on, totta kai, kuorrutettu puheilla, että etuuksiin ei kosketa, että kansaneläkkeiden rahoitus turvataan. Politiikkaa vähänkin seurannut tietää tällaisten puheiden arvon. Pari vuotta eteenpäin, kukaan ei ole muistavinaan, tilanne on yllättäen muuttunut, voivoi, Kataisen kieli laulaa ja huuli lipsaa.

Erkki Pulliaisen horinoita te ette kuuntele, vihreät varsinkaan. Ikärasismia tämäkin. Sinnemäki avaa lebensraumia nuorille heittämällä suuret ikäluokat maailmasta pois. Aivan, mihinkäs kansaneläkkeitä enää tarvittaisiinkaan, pois vaan kelat ja maksut. Vihreä maailma tulee.

Taas kerran HS julkaisi Ville Niinistön jutelman perustulosta. Soininvaara keräsi vaalikaudesta toiseen ääniä hehkuttamalla perustuloa. ”Ei onnistu, demarit torppaa”, sanoi sitten. Miten oli nyt eduskunnassa, vasuritko romuttivat kansaneläkkeen rahoituspohjan, perusturvan ja perustulon? Ei, sen teitte te, te vihreät, muiden hallituspuolueiden kera. Siinä teidän soininvaaranne ja niinistönne. Valhetta, valhetta tyynni. Ette tiedä miten päin housuissanne olisitte, ilakoitte kuin pienet päiväkotilapset. Luotatte siihen, että kansa ei tajua, että kansa unohtaa. Tällä kertaa emme unohda, ellei muut niin minä pidän siitä huolen. Herra meitä tällaisilta vihreiltä varjelkoon.

Jo kauan sitten työelämän hyväosaiset loivat eläkkeisiin itselleen edulliset orgaanisen kasvun säännöt. Tel-rahastot kasvavat ”luonnonvoimaisesti”. Kansaneläke luuseroituu, kuihtuu ja katoaa. Tilaisuuden sattuessa hivutusta nopeutetaan kuten juuri nyt.

Kela-maksun poistoa kannattaessaan ja ekologista verouudistusta hehkuttaessaan vihreät eivät tiedä missä prosessissa ovat osallisina. Tai jos tietävät, sen pahempi. Varmaan tietävätkin, ryhmähuoneissaan nauravat piilonaurua, samaistuvat työnantajiin, hyväosaisiin, johtajiin, hyväpalkkaisiin (edustajan peruspalkka 6000 euroa sekä lisät, matkat ja lounaat).

Vuosien ajan joka ikisessä puheessa te hoitte ”sata-komitea, sata-komitea, sata-komitea”. Nyt teillä on sata-komiteanne, vuosisadan suurin kaappaus, köyhältä kansalta pois. On aika lähteä kaduille, ylimielistä politiikkaa vastaan, herrojen ja lässytätien valtaa vastaan.

* * *

Keskustelu Kela-maksusta eduskunnassa 22.10.2009

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö vastalauseineen

Täysistunnon koko pöytäkirja 22.10.2009

 

Miksi sähköllä pitää ajaa autoa mutta ei saa asua

Keskustelua aiheesta

Miksi sähköllä pitäisi ajaa autoa mutta ei saisi asua? Asuminen on perustarve, kaduilla köröttely vähemmän perustavaa. Arvaan taustalta löytyvän pitävän logiikan, mutta kertokaa se? Mistä hölmö kansalainen tietää, milloin sähköä pitää käyttää, milloin sitä ei saa käyttää?

Insinöörien ja ekotietäjien mielestä tämä toki on tyhmä kysymys. Juolahti vain mieleen lukiessani Taustamiehen blogijuttua, jossa hän väittää sähköautoilun vaativan 2 tai 3 uutta ydinvoimalaa.

Sanna Perkiö puolestaan väittää blogissaan, että ”metsäenergian hyödyntäminen tulee suomalaiselle kuluttajalle ja veronmaksajalle todella kalliiksi”.

Näin, ajatukset energia-asioissa heittävät laidasta laitaan. Valistakaa meitä.

(Vastaakohan kukaan vihreä tällaiseen kysymykseen? Or as usually: blowing in the wind, tuulelta vaan ma vastauksen saan.)

 

Lukekaa Cristina Anderssonin kirjoitus

Suosittelen kaikkien luettavaksi Cristina Anderssonin kirjoitusta ’Innovaatio – tuotantotalousajan reliikki’. Politiikan synkeinä aikoina Christinan uutta avaava näkemys, jonka juuret ovat Harvardissa, ilahduttaa ja innostaa. Poimintoja:

”Viime vuosien menestys (ennen lamaa) oli vanhan ajan cash-out, ei muuta. Siinä ei ollut mitään innovatiivista, ei mitään innostavaa.”

”On syntynyt uusi maailma. Sosiaalisen median mahdollistama maailma, jossa aivan uudet kansat, heimot ja ideat syntyvät, kasvavat ja vaikuttavat. … Sen maailman ihmisille ei myydä myymällä ja mainostamalla, heitä ei voi koota kohderyhmiksi.”

”Suurin haaste on kuitenkin kulttuurin muutos. Vanhan liiton ihmiset ja organisaatiot pitävät kynsin hampain kiinni menneestä. … Innovaatio on vanhanaikaista ja tuhoavaa. Innovaatio on ymmärretty kaupalliseksi uutuudeksi.”

Kuinka lohdullista!

Pikainen listaus viime vuosien innovaatioilmiöistä, toisiaan toistavista, ”asiantuntija”vetoisista, ympäripyöreistä, usein turhauttavista:

• Vanhasen hallituksen innovaatioselonteko.
• Selonteosta käyty eduskuntakeskustelu. Hallitusryhmät (ml vihreät) ylistivät toisiaan toistellen.
• EVAn keväinen ’Suomi nousee’.
• Sitran ohjelmat: Suomi nousuun. Julkinen johtaminen.
• TEM: Hyvinvointiprojekti ja muita.
• Tekesin ja Shokkien innovaatiohankkeet.
• Aalto: varjele, kun vauhtiin pääsevät.
• Sitran ’opettaessa’ julkista johtamista julkinen henkilöstö madalletaan. Vertaa Cristinan kirjoitus: ”ihmiset rakastavat sitä mitä tekevät, luovat tiheää, aitoa, merkittävää arvoa, … saavat itselleen jotain aidosti parempaa”. – Omakohtainen tuntemus, inspiraatio, luovuus – tämä kaikki on julkishallinnon suorittajilta tänään kielletty. Siksi, juuri siksi he (me) alkavat blogata.
• Valtioneuvoston linnasta ja eduskunnasta kaikaa hekotus.

Vaalirahaan verrattuna EVAn, Sitran, Tekesin, TEMin, Aallon, Akatemian lobbaus on rahankäytöltään ja vaikuttavuudeltaan satakertainen. Lounaslasien ääressä he sopivat mihin meitä viedään. Lisäksi he hyödyntävät ihmisten turhamaisuuksia. Vihreiden nuorten pj Sini Terävä juoksee maat ja mannut sattumoisin mainitsemassa mitä hän ja he, asioita tuntevat kutsutut, juttelevat Sitran Suomi nousuun -työpajassa.

Toimittaja Unto Hämäläinen raportoi (HS 4.10.09) pääministerin ja valtioneuvoston hekotuksesta, jonka tiedetään kantaneen Espooseen asti. Jos vilkaisit eduskunnan kyselytuntia 1.10., saatoit nähdä hallituspuolueiden itseriittoisen ilmehdinnän. Poliittinen järjestelmä oli pelastettu, toisinnäkeviä oli pilkattu, vaalirahat kuopattu. – Cristina Anderssonia lainaten: vanhan liiton organisaatiot pitävät kynsin hampain kiinni menneestä.

Politiikan eliitti juhli oopperoissa 100 -vuotiasta äänioikeutta. Olivatko ne hautajaiset? Entä jos poliittinen innovointi kulkee muualla? Yhtäältä evojen ja sitrojen maljapöydissä, toisaalta sosiaalisessa mediassa?

Muhiiko sosiaalisessa mediassa oikeasti uusi politiikkanäkemys?

Sosiaalisen median kehkeytyvissä käytännöissä – mitä ne ovatkaan ja miksi ne tulevat – saattaa piillä suurempi politiikan muutostrendi kuin äkkiseltään arvataankaan. ”Politiikan” kuolema enemmän tai vähemmän, nykyisen ”poliittisen järjestelmän” kuolema. Pitäkää vaalirahanne, olkaa avoimia tai olkaa olematta, evvk. Ihmiset kohtaavat toisensa suoremmin ja keskinäisen median avulla, miettivät mitä tekevät, miten elävät. Tämä on äänioikeus kakkonen.

Tragikoomista on, että vihreät juuri nyt liimautuvat vanhaan poliittiseen järjestelmään, pitävät meteliä yhdestä tai kahdesta vaalilain pykälästä joilla maailma avataan. (Kaiken lisäksi, motiivit eivät ole läpinäkyvät, syvempi motiivi on vihreiden oma kasvustrategia, 30 kansanedustajaa, lisäys napsahtaa äänikynnyksen ja ns. tasauksen avulla.) Marko Kivelä taisi varoittaa vihreiden ottamasta riskistä heidän antautuessa vanhojen käytäntöjen peittelijöiksi. Lauetkoon se riski.

jatkokeskustelu aiheesta

 

Jylhät miehet opettavat ihmisyyttä vihernaisille

Tästä lähtien kumarran syvään kansanedustaja Eero Akaan-Penttilän (kok) nähdessäni. Kumarran syvään myös Jacob Södermanille (sd).

Heillä on taito opettaa nuorempiaan naisia. Heissä, elämää nähneissä henkilöityy ihmisyyden taju, ajattelun taito ja uhrautuvuus.

Pari päivää olen ollut työkyvytön kiihtymyksen takia – yhden ainoan eduskunnassa lausutun lauseen takia. ”Vanhustenhoidossa asiat ovat pääsääntöisesti hyvin.” TV-ohjelmassa lausetta toisteli Sirpa Asko-Seljavaara (kok). Vanhustyön Keskusliitto matkusti in corpore Jyväskylään kertomaan saman totuuden Keskisuomalainen-lehdelle 10.9.09.

Mutta kuka lauseen lausui eduskunnassa? Jopa kahteen kertaan, kahdessa puheessa yhden päivän aikana? … Oikea vastaus on … vihreä kansanedustaja Johanna Karimäki.

’Pääsääntöisesti hyvin’ on suomennettuna ’älkää höpöttäkö, olkaa hiljaa’. Näin vihreät virittävät keskustelua, ovat avoimia, eivät vain vaalirahan suhteen.

Miten vanhusten aseman näki Karimäen espoolaistoveri Eero Akaan-Penttilä, lääkäri ja seniori? Systeemi on riisunut vanhukselta kaiken identiteetin, sen mitä hän on, mitä hän on ollut. Vanhukset ovat yhteiskunnan elättejä, menoerä. ”Näitä totuuksia ei voi kiertää sanomalla, että pääsääntöisesti asiat ovat kunnossa”, puhuja lausui viherväen suuntaan katsahtaen. Totuus kuullaan Eeron suusta kuten Jukolassa konsanaan.

Se että ihminen kokee menettäneensä identiteetin, että hän kokee olevansa elätti, on – en tiedä oikeata sanaa. Kyky olla tällaista näkemättä ja tuntematta on mahdollista vain hyvinvoiville espoolaisille.

Pentti Tiusanenkin (vas), lääkäri hänkin mutta ei insinööri, sanoi, että vanhukset ovat marginaalissa, ikääntyneitä ei arvosteta aidosti.

Ministeri Paula Risikko kertoi eduskunnalle ministeriönsä poikien olevan bisi, ehtivät kirjoittaa luonnoksen vanhuslaiksi ehkä kevääksi 2011. Tuli kuitenkin saman tien todenneeksi, että nykyisten laatusuositusten asioita vain nostetaan lain tasolle. Eikö lain sisältö siis ole jo olemassa, niissä suosituksissa! Otsikon muutos, ei juuri muuta, laki on tuotavissa eduskuntaan tänä päivänä. Puhuuko ministeri totta, siitä poikiensa bisiydestä?

Mitä kauemmin ihminen elää, sitä kauniimmaksi hän tulee mieleltään. Eduskunnassa asian todisti … kukahan? Ministeri Risikolle lausui Jacob Söderman (sd): ”jos teiltä puuttuu valmistelijoita, minä uhraudun mielelläni ilmaiseksi kirjoittamaan sen lain teille ministereille”.

Seniori, EU:n oikeusasiamies, Söderman, ehkä hän taitaa lain kirjoituksen.

Kuka muuten on pitänyt eduskunnan parhaan puheen kautta aikain? Minulla on ehdotus: Jacob Söderman 21.4.2009, koskien lakia Suomen Akatemiasta.

Mutta miten yliopiston ja akatemian näkivät vihreät? Kun yliopistolakiesitys tuli eduskuntaan, mitä sanoi vihreä edustaja, yllä mainittu? Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen. Se on historiallisen suuri. Menestyksemme suuntaan tulevina vuosina vaikuttaa hyvin suuresti se, kuinka Aalto-yliopistolle asetetut tavoitteet ja odotukset toteutuvat. Aallon menestys on hyvinvoinnin rahoituspohjalle tärkeää, eikä panostus siihen ole muilta pois. Tavanomaisten työsuoritusten mittaus- ja arviointikriteerejä on hankalaa soveltaa tieteelliseen työhön.

Itänaapurissa oli kerran proletariaatin etujoukko. Tänään westendissä on Aallon etujoukko.

Espoolaisuus – uhrautuvaa, osaavaa, kansakuntaa ja vanhuksia ylösnostavaa. Kokoomuksen ja Espoon johtava poliitikko Jukka Mäkeläkin valisti Metropoli-tapahtumassa, että Espoon kasvua on kiihdytettävä, tuplattava. Jyrki Kasvin vaaliraharetoriikka on antoisaa sekin, mutta siihen on palattava erikseen.

Suomessa asuvat ihmiset, olkaa varuillanne espoolaisuuden suhteen. Espoossa kasvaa monsteri (Mäkelä, Karimäki, Kasvi, muitakin), joka nielee meidät. Toivottavasti Eero Akaan-Penttilä nähdään seuraavassa eduskunnassa senioriviisautta jakamassa, tasapainoa tuomassa.

 

Puoluetuki?

pieni nettikeskustelu aiheesta

Nimimerkki jussilaari, jota en tunne, sanoi politiikkaseteli -aihetta kommentoidessaan:

Puolueet ovat kaapanneet vallan kansalta, eivätkä siitä luovu vapaaehtoisesti. Koko kaappauksen mahdollisti aikanaan puoluetuki, joka irrotti puolue-eliitin jäsenistön kontrollista. Puolueen jäsenten maksamilla jäsenmaksuilla ei enää ollut taloudellista merkitystä. Puoluekoneisto kääntyi päälaelleen. Aiemmin koneistö toteutti jäsenistön tahtoa, mutta nykyään se markkinoi johdon tahtoa äänestäjille

En haluaisi puolueita mollata. Siellä toimii hirvittävän vilpittömiä ihmisiä, ystävällisiä, halutaan aidosti luoda hyvää maailmaa. Heidän kanssaan puuhastelisi mielihyvin, jos se olisi mahdollista.

Monen puolueen johtohenkilöstö on kuitenkin valikoitunut kapeasta  sosiaalisesta taustasta. He ovat sosiaalisesti hyvinvoivia,  on kivaa, hengaillaan. Yhteiskuntaa he eivät analysoi pahoinvoinnista käsin. Pahoinvointi on heille enintään jokin ikävä sivuilmiö, jossain toisaalla, rajoite, riski, joka ”meillä on varaa hoitaa”. Monesti kieli ja sanasto kertoo puhujan yhteiskunnallisen asemoitumisen, vaikkapa lievän ylemmyydentunteen.

Ikävä kyllä, mielestäni jussilaarin näkemys puoluetuesta on täsmälleen oikea. Puoluetuki irrotti puolue-eliitin jäsenistön kontrollista, puoluekoneisto kääntyi päälaelleen. Olen, ikävä kyllä, sitä mieltä, että puoluetuki on lakkautettava.

Puoluetuella on – näin arvelen – myös syvempiä piiloperusteita. Tuella ’vakautetaan’ yhteiskunta ja sen rakenteet. Siinä menee luovuus, dynamiikka ja innovaatiot.

Muistan kuinka erään puolueen kokouksiin ja seminaareihin virtasi aikanaan reppukansaa satamäärin. Menepä tänään vastaaviin kokouksiin, vaikkapa Järvenpää-talolle. Johtavan arroganssin edessä minut valtaa pakokauhu.

 

Politiikkaseteli korvaa puoluetuet

nettikeskustelu aiheesta

Kansalaisille jaettava politiikkaseteli korvaa puoluetuet kaikissa muodoissaan. Lauri Tarastin työryhmä voidaan vanhakantaisena lakkauttaa. Politiikkaseteli on paras sosiaalinen innovaatio sataan vuoteen. Idean esitti Veera Luhtala (HS 27.9.09).

Keväällä 2009 eduskunta väitteli sosiaali- ja terveysalan palvelusetelistä. Hallitus säädätti setelistä pikalain kauppakamarin pyyntöä mukaillen. Yhtä nopeasti – kolmessa päivässä – voidaan säätää laki politiikkasetelistä.

Palvelusetelille hallituspuolueet löysivät hohdokkaita perusteluja. Ne sopivat yksi yhteen politiikkasetelin kanssa:

• ihmisille vapaus valita, minkä hankkeen, idean tai puolueen hyväksi setelinsä käyttävät
• kansalaisesta tulee äänen (setelin) antaja myös vaalien välillä
• politiikkaan kehittyy uustarjontaa ja aidot markkinat (politiikka onkin viimeinen alue jolta markkinat puuttuvat)
• politiikan laatutaso nousee, huono puolue ei löydä asiakkaita, markkinakysynnän puutteessa se kuihtuu pois, siis luova tuho
• laitostuneiden puolueiden ja poliittisen pysähtyneisyyden tilalle kehittyy innovatiivinen yhteiskunta
• uusyhteisöllisyys viriää, samanhenkiset laittavat setelinsä samaan koriin
• viimeisin ja vähäisin hyöty: vaalirahakeskustelu loppuu. Ennen pitkää nykymuotoisten vaalien tarvekin vähenee ja lopulta katoaa. Siirrytään markkinapolitiikkaan.

Juuri näin hallituspuolueet perustelivat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteliä: tarjonnan kasvu, valinnanvapaus, markkinoiden kehittyminen, laatutason nousu,  terveyskeskusten (puolueiden) toimivuus paranee, julkisen tuen tarve vähenee.

Suomen Kuvalehdessä Osmo Soininvaarakin kehuskeli, kuinka vanhusten huollossa viriää luovuuden aalto palvelusetelin myötä. Kun (jos) valtio rahoittaa setelin, niin nokkela kunta profiloituu tuota pikaa vanhustenhoitokunnaksi. Loppuu valitus.

Näin on käyvä myös politiikkasetelin myötä. Syntyy hauskoja erityis- ja yleispuolueita. Jos 100 000 yhteisestä ideasta innostunutta ihmistä (olkoot vaikka piraatteja) laittaa setelinsä (olkoon 100 euroa vuodessa) yhteen, se tekee 10 miljoonaa eli juuri saman kuin suuren puolueen vuosibudjetti tänään. Vaviskaa Kokoomus ja muut.

Vaalilait muutetaan markkinaperusteisiksi. Setelin käyttäjät saavat vapaasti lyöttäytyä yhteen, asettaa ehdokkaita vaaleihin ilman nimien keruuta tai muita vapaan kilpailun esteitä. Puolueiden etuoikeus vaaleissa lakkautetaan. Itse asiassa jo EU:n sisämarkkinasäännöstö kieltää puolueiden monopolin vaaleissa ja kilpailun rajoittamisen, ettekö huomaa. Politiikka on elinkeino jo nykyään ja yhä enemmän kun seteli otetaan käyttöön.

Entä kuntien kirjo, siellä innovatiivisuus vasta viriääkin. Setelillään ihminen voi vapaasti tukea mitä tahansa kuntaa. Syntyy sinikunta, viherkunta, peruskunta, työkunta, apilakunta, tietokunta, oppikunta, innokunta, eduskunta, syrjäkunta, ruiskunta, liikunta, ekokunta, taidekunta, tiedekunta, virkakunta, vammakunta. Voi maailman moniarvoisuutta, luovuuden, ilon ja innostuksen renessanssia. Ja kaiken tämän mahdollistaa yksi ainoa innovaatio, politiikkaseteli. Miksi sitä ei ole aiemmin keksitty?

Meillä oli kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, oli seminaarit, lounaat ja kilistelyt. EU-selonteossaan eduskunnalle maan hallitus julisti jopa Kansalaisten Euroopan. Vaikka selontekoa kuinka luit, vaikka istuit eduskunnan lehterillä puolueiden puheita kuulemassa, et keksinyt mitä Kansalaisten Eurooppa tarkoittaa. Nyt sen tiedämme, Eurooppa kuoriutuu ihmisten vapaan valinnan kautta, valinnan jonka suo politiikkaseteli. Puoluetuet lakkautetaan.

Fukuyaman lailla voimme vihdoin sanoa: historia on päättynyt, maailma on markkina.

Suomen puolueet, kuka teistä ensiksi keksii tarttua historian haasteeseen? Vihreät missasivat tilaisuutensa jo viikonloppuna Järvenpää-talolla. He päättivät liimautua Vanhaseen, vanhakantaisuuteen, nykyhallitukseen, puoluetukeen, kulukorvauksiin, kuuden tonnin peruspalkkaan, Tarastin työryhmään, vaalilain äänikynnyksiin, näennäislaillisuuteen, olla hiljaa moraalista tai kansalaisnäkökulmista. Kaikki muut puolueet, pelin paikan teille avaa vihreä arroganssi, näyttäkää niille, mistä niitä ideoita oikein tulee.

Vai käykö kuten palvelusetelissä: Kauppakamari ja Sitra vievät Suomea, eduskunta vikisee.

( Idean lähteenä siis käytin Veera Luhtalan kirjoitusta Puoluetuet voisi jakaa äänestäjille, HS 27.9.2009 )

nettikeskustelu aiheesta

 

Aalto-yliopisto tutki palkitsemista

Teknillisen Korkeakoulun tuotantotalouden laitoksella (Aalto-yliopisto) on tutkimusohjelma, jossa tutkitaan palkitsemista työelämässä, yrityksissä, valtiolla ja kunnissa. Laitos julkaisi tutkimuksen palkitsemisen tilasta Suomessa. Tutkijat olivat sähköpostilla kyselleet palkitsijoilta eli ”työnantajilta”, miten menee, miltä nyt tuntuu, onko kivaa, oletteko innovatiivisia. TKK siis kysyy palkitsijoilta näiden tuntemuksia.

Tuntemusten perusteella tutkimuksessa tehdään universaaleja päätelmiä palkitsemisjärjestelmien tilasta, vaikuttavuudesta ja innovatiivisuudesta. Graafeja kymmenittäin, nelikenttää, vaikka mitä. Ei pienintäkään varausta tai varoitusta menetelmän yksipuolisuudesta, pinnallisuudesta, sattumanvaraisuudesta (reliabiliteetti ja validiteetti). Riittäisikö lääkärille että hän kysyy potilaan (tai peräti tämän työnantajan) tuntemuksia jos potilaalla on verisyöpä? Heräsitkö tänään hyvällä tuulella? Huippuyliopiston metodi alittaa alimmankin gallup-kyselyn tason. Tällaisella tutkimuksella generoidaan innovaatiohenkeä Suomeen ja Suomessa.

Tutkimuksessa kysyttiin palkitsijoilta ”mikä on ainutlaatuista ja kenties innovatiivista teidän yrityksenne palkitsemisjärjestelmissä”. Taulukon 26 mukaan valtion vastaajista 39 ei nähnyt mitään innovatiivista, 4 ei osannut sanoa mitään ja 7 oli keksinyt mitäänsanomatonta fraseologiaa. Valtion toimijat eivät siis itsekään näe luomuksiaan innovatiivisina. Miksi ne sitten on luotu, tupo-perusteista pakkovaltaa käyttäen? Maailmaa jähmettämään, niinkö, kenen hyväksi? Jos valtion henkilöstön annettaisiin toimia innovaatiopotentiaalina, ajattelevina ja tuntevina persoonina, niin eikö valtion ”palkitsemisjärjestelmä” pitäisi kiireen vilkkaa laittaa uusiksi?

Eikö innovatiivisuutta pitäisi tutkia monipuolisemmin, monitasoisemmin ja asiapitoisemmin kuin kysymällä mutu-tuntemuksia ja niitäkin nimenomaan yhdeltä osapuolelta? Työpaikoilla näiden palkitsijoiden kannustavuuspuheita on kuultu iät ja ajat, tiedetään miten suhtautua. Aalto-yliopistolle puhutun ymmärtäminen on liian vaativaa, ylittää tehtävän vaativuuden.

Ulkoisen kontrollin puute – vaaliraha ja valtion palkitseminen

Valtion palkkausjärjestelmä on olennaisempi seikka kuin vaali- ja puoluerahat, arvelee eduskunnan virkamiesyhdistys ry:n hallituksen jäsen Hannele Isola-Miettinen blogissaan.

Jos (kun) vaaliraha hajottaa eduskunnan, niin minkä instanssin valtion palkitsemisjärjestelmä hajottaa, Aallon vai Euroopan Tiedesäätiön? Vaaliraha on kertakorruptio, valtion ”palkitseminen” sen sijaan on jatkuva, systematisoitu korruptioluonteinen järjestelmä vailla pienintäkään ulkoista kontrollia.

Valtion henkilöstöltä on – yleisesti ottaen – viety luovuuden ja innovoinnin mahdollisuus työssään. Heistä puhutaan suorittajina. Mitenkähän yliopistoissa? Jos Suomen pitäisi nousta – niin kuin Sitra, EVA ja TEM hienosti sanovat – niin miksi te meidät vaiennatte? Millä perusteella valikoitte osallistujat työpajoihinne?

Aalto-yliopiston vaikuttavuus

Aalto-yliopistoa ei virallisesti ole vielä olemassa. Kuinka ollakaan, siitä on ehditty tehdä ulkoinen arviointi! – Nokkelaa, mitä arvioijat ovat löytäneet? He kiittävät Aaltoa yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Pätevää arviointia, harmi että miinus-etumerkki on unohtunut. Joukko Turun yliopiston proffia kirjoitti taannoin että yliopistolaki kärkihankkeineen on tarkoitettu masentamaan heitä. Vaikutusta siis on, empiirisesti. Mitä pikkukömmähdyksistä, sattuu niitä isommillekin, kuten  Aallon eduskuntaohjuksille. Yksi heistä (vihreä) sanoi pöntössä: ”Aalto-yliopiston menestys on hyvinvoinnin rahoituspohjalle tärkeää, eikä panostus siihen ole muilta pois”.  - On hyvä että insinööriys on tavoittanut myös vihreän puolueen. Havainnoista kertoi myös HS 24.9.09.

TKK:n tuotantotalous ja eliittien kartelli

TKK:n tuotantotalouden laitokselta tulivat myös professori Niemen laskelmat aluepolitiikan uusinnovoinnista, eikö niin? Entä Paul Lillrank, häneltä olemme tieteellisesti oppineet että sairaala on tehdas. Nyt tuotannon tutkijat todistavat millainen tyytyväisyys hyrisee palkitsemismaailmassa. Hyville enemmän, innostui jo Kauppalehtikin otsikoimaan Aallon tutkimusta 14.9.09 uutisoidessaan.

Suomessa on eliittien kartelli. Hyvin suunniteltu, pitkäjänteinen, integroitu. Elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, tupo, niinsanotut valtion ja kuntien työmarkkinalaitokset, VM, jokunen rahasto, jokunen laki ja päälle päätteeksi huippuyliopisto joka todistaa kaiken hyvyyden. Näin se kulkee.

Tarvitaan UPM:n Niemelä kavaltamaan kartelli. Puoluerahalakia kiireellisempi on kartellilaki sekä korruption tutkimus- ja kehittämiskeskus (kotuke).

Työsuojelurahasto ja lainmukaisuus

Rahastot? TKK:n palkitsemistutkimuksen tilasi ja rahoitti Työsuojelurahasto. Rahastoa koskevan lain ensimmäinen pykälä (407/1979, muutos 168/1988):

”…työnantajien ja näiden palveluksessa olevien työntekijöiden etuja palvelevan työsuojelun edistämiseksi on työsuojelurahasto. Rahaston tehtävänä on myöntää varoja työsuojelututkimukseen, työsuojelukoulutukseen, työsuojelutietouden keräämiseen ja työsuojelua koskevaan tiedottamiseen sekä työnantajien ja työntekijöiden välisten työelämän suhteiden edistämistä tarkoittavaan tutkimukseen, koulutukseen ja tiedotukseen.”

Täällä työelämän kentällä on kiistatta kuultavissa ja nähtävissä, millaista pahoinvointia valtion palkitseminen, siis palkkausjärjestelmä aiheuttaa, ei tietenkään kaikissa. Ihmisiä vetäytyy, turhautuu, vaikenee, masentuu, pakenee kuka milläkin tavalla, tulee myös tyhjäkäyntiä. Miten on tuottavuus, VM? Työntekijöiltä on kielletty oma persoona, heidän taipumuksiaan tai erityistaitojaan ei kuunnella eikä ’hyödynnetä’ ellei se satu istumaan johdon strategiaan. Eräänlainen orjavaltio. Orja-sanaa kuulin kulttuurineuvos Hannele Koivusenkin kerran käyttävän. Porukan valikointiin ja palkitsemiseen järjestelmän luojat ovat nimenomaan pyrkineet. – Sen kun pyritte, mutta älkää ihmetelkö jos yhteiskunta pirstoilee, puheen sävy kovenee.

Kantelu?

Toimiiko Työsuojelurahasto lakimääräisen tehtävänsä suuntaisesti rahoittaessaan vain yhden osapuolen mutu-tuntemuksia esilletuovaa ja ne universaaliksi totuudeksi julistavaa tutkimusta? Palveleeko tämä työntekijöiden etuja? Edistääkö tämä työelämän suhteita?

On harkittava kantelun tekemistä (esim. eduskunnan oikeusasiamiehelle) Työsuojelurahaston tavasta rahoittaa työelämätutkimusta.

 

Miehen tehtävä

muokattu 22.9.09.
oppisinpa kirjoittamaan kauniisti

Miehen tehtävä on

 

Samalle viivalle, Jyrki Kasvi

Räksytys vaalirahoista tuskin on kunniaksi kenellekään. Analyyttinen pohdinta köyhyydestä, heikkojen hoivasta tai työelämän ahdistavuudesta rakentaisi yhteiskuntaa enemmän. Mutta tämän yhden kerran saanen minäkin purkaa pahaaoloani vaalirahan avulla, antakaa anteeksi.

Kimmokkeen sain Jyrki Kasvin kirjoituksesta ”Samalle viivalle” (17.9.09). Vihreillä on taipumus esiintyä puhtoisina ja hiljakseen niin että jyvät ropisee omaan laariin. Sama henki huokuu Kasvinkin kirjoituksesta.

Pari pientä asiaa on jäänyt kaihertamaan. TV-uutisissa ja lehdissä oli kerran kooste ay-järjestöjen tuista puolueille. Siellä vilahti myös Tekniikan Akateemisten liitto. Summa taisi olla jotain 20 000 – 30 000 euroa. Saajiksi mainittiin kokoomus ja vihreät. Kiinnostuneena jäin odottamaan tarkempia tietoja, mitä ketä missä miten ja milloin Suomen porvarillisin ja yrittäjähenkisin ay-järjestö on vaaleissa tukenut. Sen koommin ei asiasta ole näkynyt hiiskaustakaan, eikä näy, ei missään.

Jyrki Kasvi, sinä ja eduskunnan muut TEK-ihmiset selvittänette hetkessä TEK:n vaalirahamysteerin mikäli sellainen on olemassa.

Toinen matalahenkinen kaiherrus. Vihreiden naisten tiettävästi kautta maan kunnallisvaaleissa naisehdokkaille jakamaa rahaa tuskin olisin huomannut enkä välittänyt ellei Keski-Uusimaa -lehdestä olisi osunut silmiin lähestulkoon huvittava tapaus. Vihreä naisehdokas oli saanut tätä tukea enemmän kuin olivat hänen omat vaalikulunsa! Asia alkoi askarruttaa periaatekysymyksenä. Rahan lähteenä on täytynyt olla valtion puoluetuki?

Ei 142,15 euroa per ehdokas ole merkityksetön (luvun ilmoittaa yksi naisehdokas nettisivullaan tänäkin päivänä). Onko suoran rahan jakaminen osalle ehdokkaita (naisille mutta ei miehille) henkilökohtaisessa vaalitilanteessa samalla viivalla olemista, Jyrki Kasvi? Ajatellaanpa yhdistysten vuosikokouksia, tapana on pitää tarkka huoli että vaaliasetelma on tasapuolinen. Onko suoran rahan jakaminen osalle ehdokkaita vaalitilanteessa puoluelain kirjaimen tai hengen mukaista, eli onko se laillista? Entä EU:n sisämarkkinasäännökset, nehän kieltävät valtion tuen käyttämisen kilpailua vääristävällä tavalla, eikö niin? Entä kun vaalituella (puoluetuki, valtionapu?) hankitaan nettotuloa, siis yli kustannusten, miten tämä sointuu yhteen valtionapusäännösten kanssa?

Kannattaako tällaisesta välittää tuon taivaallista? Ehkä ei, hymyillään. Mutta toisaalta (nyt astuu esiin mieskatkeruuteni) samaiset naiset ihmettelevät rehvastelevaan sävyyn, kenties niskojaan nakellen kun miehet eivät heidän puolueessaan pärjää.

Maan hallitus esittää puoluetukeen taas ensi vuodelle 36 miljoonaa. Riittääkö siihen edes jäteveron tuotto? Melkoinen summa, olisi pesämuna ekologiselle verouudistukselle. Piskuisellakin piirijärjestöllä näyttää nykyään olevan palkattu toimitusjohtaja. Kyllä siinä hommat  pyörii, myös vaalitouhu. Olemmeko me samalla viivalla, me tavikset ja te puolueet, Jyrki Kasvi?

Kannatan Ilkka Vesterisen ehdotusta: ”Uusien ehdokkaiden esiinmarssin voisi suorittaa YLE ilman vaalirahabudjetteja, muut mainonnan muodot olisivat kiellettyjä, myös puolueet olisivat kiellettyjä vaalitilanteessa, ainoastaan ihminen olisi valinnan kohde.”

Vaalit ilman vaalirahaa. Vain virallinen ehdokaslista, ei sentinkään mainontaa, ei yhdelläkään ehdokkaalla. Mikä upea visio!

 

Helsingin seutu on Suomen syöpä

keskustelua kirjoituksen pohjalta

Uutinen Keravalta. Siellä alkavat keittää aamukahvinsa kannoilla, metsähakkeella ja turpeella. Valmistuvan biovoimalan sähköteho on 21 MW, kaukolämpö 48 MW, prosessilämpö 10 MW. Tehot kattavat 75 % Keravan kaukolämmöstä ja 25 % sähköstä. Helsinkiä ja Espoota lähestyvä kantoralli yltää nyt siis Keravalle, ei vielä lähemmäksi.

Helsingin seutu on Suomen vihrein, sanotaan. Niinpä onkin mahdoton ymmärtää, miksi täällä öyhyytetään Puolan hiiltä ja Siperian kaasua, kertaluonteista fossiilienergiaa, imetään maapalloa tyhjiin. Tätäkö on vihreys, cityvihreys? Miksette istu kannolle käsiänne lämmittelemään kuten Keravalla?

Ei pidä unohtaa aiempiakaan syntejä. Helsinki on kai 60 vuoden ajan imenyt ilmaista sähköä Kemijoesta. Kemijokilaakson kulttuurin tuhoaminen 1948 alkaen on rikos ihmiskuntaa vastaan. Sillä sähköllä pyörii Helsingin teatterit.

Tekojaan he kutsuvat metropoliksi. Kuinka ollakaan, jopa ekosysteemi-innovaattori Antti Hautamäki kummeksuu yhdelle metropolialueelle kasautumista (HS 8.9.09). Hautamäki on stadin poju, Sitran ketteryydestä ulkoistettu, nyttemmin periferiaan vyötetty innovaatioprofessori.

Aalto-yliopiston sosiaalisuus?

Aalto-yliopiston avajaisissa Finlandiatalolla TKK:n rehtori Matti Pursula usutti Aallon proffia aluepolitiikan kimppuun. Muistamme kuinka TKK:n tuotantoprofessori Esko Niemi laskelmin todisti alueiden ylläpidon tuhoavan Suomen hyvinvoinnin. Niemen laskelma on näyte Aallon huipputieteestä. Vorwärts, aallon tietä, science macht frei. HYn maantieteen professori Markku Löytönen esittelee vastaavanlaisia näkemyksiä.

Rahojen virtoja voidaan valita niin tai näin, todistaa näin tai noin. Pitää katsoa useampia rahavirtoja ja eri tasoja, materian ja energian virtoja, ihmisten virtoja, asenteiden virtoja, sosiaalisen pääoman virtoja jne.

Espoon metro Alajärvelle

Miksi alajärveläisten pitää maksaa Espoon metroa? Maksakoot espoolaiset kulkemisensa ja gourmensa itse – itsehän ovat pesänsä rakentaneet. Lakko päälle, veronmaksulakko, pyydetään professori Niemi konsultiksi.

Valtio elvyttää Helsingin seudun rakennusfirmoja käynnistysavustuksin, välimallein, korkotuin, investointiavustuksin, kotitalousvähennyksin, kunnallistekniikoin, voi mitä kaikkea. Politiikan portaille itsensä kustantaneet ’päättäjät’ antavat piilotukea. Esim. YIT:n kehityspäällikkö espoolaisvihreä Matti Kuronen näyttää päätyökseen järjestelevän Espoon valtuustosta käsin hommia yhtiölleen, alkaen Suomenojalta ja Jousenkaarelta.

Elämänkaarikorttelia ja muuta

Eikö voitaisi tehdä kuten amerikoissa eli antaa auto- ja rakennusfirmojen kaatuilla kasvualustaksi yhteiskunnan uusille organisoitumisille? Uusyhteisöllistä yhdyskuntasuunnittelua, rakentamista, asumista, vanhusten elämää. Suomi on muutaman firman maa, valtio on fiksautunut näiden avittajaksi, kääntää selkänsä ihmisten haaveille. Eilen satuin lukemaan Vanhustenhuollon uudet tuulet -lehdestä 5/09 hauskan idean elämänkaarikorttelista. (vai oliko se Vanhustyö-lehti?)

Valtio satsaa satakunta miljoonaa asunnottomuuden puolittamiseen. Asunnottomuus on pääkaupunkiseudun ongelma. Ihme kyllä, metropolidynamiikka on niin ovelaa, että asutettujen tilalle tulee aina uusia. Rakennusliikkeitä elvyttäen ei asunnottomuutta hoideta. Sosiaalinen pahoinvointi etsii turvaa metropolista. Tämä on sukulaisilmiö StoraEnson tavalle karkottaa ihmiset plantaasien tieltä slummeihin, laaja ekologis-sosiaalinen kysymys.

Eduskuntaan toinen kamari

Politiikan mekanismit on nykyään viritetty niin, että metropolista tulee itseään ruokkiva vallan kierre. Kansanedustajaksi pääsee vain Helsingistä tai Espoosta, katsokaa vihreitä tai kokoomusta. He käyttävät valtion varoja rakentaakseen lisää, saadakseen enemmän edustajia. Miksei Suomen eduskunnassa ole toista kamaria, joka tasaisi valtaa maan eri alueiden kesken?

Ekologisen rakenneuudistuksen laki

Säädetään ekologisen rakenneuudistuksen laki: kielletään yhdyskunnat käyttämästä promillenkaan vertaa fossiilienergiaa. Nykyisille yhdyskunnille (Helsinki, Espoo, Vantaa) annetaan aikaa 10 vuotta muuntautua. Ellei onnistu, niin kaupunki puretaan pois.

Vielä takaisin Keravalle sekä Jyväskylään. Hakkeen ja turpeen rekkaralli mitä Keravan biovoimalaan, Jyväskylän Rauhalahteen, kohta myös Keljonlahteen päivittäin tulee on hirvittävä, lähentelikö sataa. Sekö on kaunista? Jyväskylän pienoismetropoli imee maakunnan kuiviin. Jos ette usko menkää Mauri Pekkarisen takapihalle Kinnulaan. Kivijärvi, elokuinen tuulastuslahti, kasvaa umpeen kortetta ja sammalta. Myllätyt suot pukkaa järveen paskaa.

keskustelua kirjoituksen pohjalta