Politiikan tieteellinen vakuuttavuus

keskustelua aiheesta

Politiikka näyttäytyy hokemina. Tieteellisessä mielessä sellainen ei ole vakuuttavaa eikä uuteen ajatteluun virittävää. Elävöityäkseen ja vakuuttava ollakseen moni osa-alue kaipaa tieteellistä hahmotusta. Tällaisia ovat elvytys, työllisyys, metropoli, ilmasto, alue- ja yhdyskuntasuunnittelu, ekologisen ja sosiaalisen suhde, talousliberalismi, moni muukin.

Tieteelliseen hahmotukseen kuuluu:

• ennakkoasenteettomuus
• havaintojen monipuolisuus
• vaihtoehtoiset hypoteesit
• punninta eri näkökulmista
• virikkeitä tarjoava esitystapa, päätelmiä

Tieteellisyyteen kuuluu herkkyys poikkeaville havainnoille. Fysiikassa poikkeavat havainnot mullistivat käsityksen universumin luonteesta (kiihtyvä laajeneminen, pimeä energia). Poikkeavia havaintoja vilahtelee myös politiikan alalla, usein niitä ei olla huomaavinaan, esimerkiksi:

• diabetes yleistyy, koska asumismuoto tekee ihmisistä toimettomia
• vanhusväestö dementoituu virikkeiden puutteessa, toimettomina ja yksinäisinä
• kerrostalossa energian käyttö on tehottomampaa kuin muissa asumismuodoissa
• Ylen Mot-ohjelmassa MIT:n, Metlan ja HY:n professorit kiistivät ilmastotilastojen oikeellisuuden.

Poikkeavia havaintoja ei pidä ohittaa vaikenemalla. Niiden merkitys täytyy arvioida, selittää ja ymmärtää. Vanhusten hoidosta tai diabeteksesta puhutaan irrallisina kysymyksinä. Toisenlaisissa asumisoloissa 80- ja 90-kymppiset ihmiset hoitelevat puutarhaa, raivaavat metsää, kalastavat, eikä dementiasta ole ikinä kuultukaan. Millaisia hypoteeseja, suosituksia ja päätelmiä tieteellisesti vapaa mieli muodostaisi näistä havainnoista?

Soininvaaran hurmahenki

Näitä kysymyksiä jouduin miettimään törmättyäni Osmo Soininvaaran blogiin. Soininvaara opettaa kaupunkisuunnittelua espoolaisille ja kehyskuntalaisille. Moista ylimieltä ja hurmahenkeä en uskonut enää löytyvän.

Katajanokan vihreä älykkö opettaa: ”Kehyskunnat eivät ole kypsiä ottamaan väestöpainetta vastaan. Päätöksentekokoneisto ei osaamiseltaan ja vahvuudeltaan ole siinä kunnossa, että se pystyisi käsittelemään rationaalisesti kymmenien miljoonien eurojen kaavoitushyötyjä… Kunnilla ei ole tähän taloudellisia, poliittisia eikä henkisiä edellytyksiä.”

Kellä on henkisiä edellytyksiä, kellä ei ole? Tämä taitaa olla Soininvaaran rotuoppia. Me ’kehyskuntien’ asukkaat voimme nostaa kunnianloukkauskanteen Soininvaaraa vastaan.

Entä kymmenien miljoonien kaavoitushyödyt? Nämä ovat samaa tyhjästä tehtyä virtuaalipeliä kuin oli USA:ssa arvopaperistaminen, josta talouslama sai alkunsa. Tämä peli (kaavoitusmonopoli) joutaa kunnilta pois.

Soininvaaralle Espoo on reuna-aluetta. ”Reuna-alueet eivät selviä investoinneista, joita nopea väestönkasvu edellyttää, elleivät lähetä arveluttavaa ainesta Helsinkiin”. Siis väestönkasvua itsestäänselvyytenä. Diabetesta, dementiaa…

”Espoon kaavoitusta ei tehdä liikenteen ehdoilla, voiko osittaisoptimoinnin selkeämmin määritellä” (Soininvaara).

Espoon taidemuseolla keskusteltiin Espoon suunnittelusta, oli myös Tapiolan arkkitehtuurikävely. Liikenne ei ole kaupungin kehittämisen lähtökohta, sanoi mm. Mari Nevalainen ja Hannu Ranki. Ajatellaanpa taidehistoriaa, tieteen historiaa, maalausta, arkkitehtuuria, runoutta, romaaneja. Liikenteestäkö sisältö sikiää? Näinkö pinnalliseksi vihreä äly on käynyt? Jälki näkyy Espoossa ja metropolissa. Kaikkea perustellaan metrolla, liikenteellä, ihmisten dementointia, kaupungin sementointia, luonnon jauhantaa (Kaupinkallio).

Tarvitaan uusia hypoteeseja

Alue- ja kaupunkisuunnitteluun tarvitaan uusia hypoteeseja ja tieteellistä hahmotusta. Väestön keskittäminen ja tiivistäminen olkoon yksi hypoteesi. Tieteellisesti vähempiarvoisempi ei ole yhteisöjen ja ihmisten omavaraistaminen. Onko se katajanokkaisuutta ja leppävaaraisuutta vai jotain muuta?

Puolueet hokevat ekologista (epäsosiaalista) verouudistusta. Entä jos kannattaisi tehdä sosiaalinen verouudistus. Oheistuotoksena saattaisi syntyä uudenlaista ekologiaa.

Valtioneuvoston ilmasto- ja energiaselonteossa hoetaan ylhäältä ohjattua ilmastopolitiikkaa. Mutta jospa ilmastomuutoksen syy onkin talouden ja politiikan epäkansanvaltaisuudessa. Jospa oikea ratkaisu onkin demokratian elvytys. Maan Ystävien Marko Ulvila luennoi Helsingin yliopistolla hahmotellen demokratian elvytystä, se oli hämmentävän inspiroivaa kuultavaa.

Soininvaara tuskailee, kun Helsingillä, Espoolla, Vantaalla ja ’kehyskunnilla’ ei ole varaa kaavoittaa ja investoida riittävästi ja kun eläminen kallistuu. Miksi pitää väkisin kaavoittaa? Jospa kaupungit ovat kohdanneet luonnollisen kokorajansa kuten inkavaltio aikoinaan? Helsingin synty jo sinänsä oli irrationaali ja satunnainen. Tsaarin armeija tarvitsi linnoituksen Suomenlahden kapeimpaan kohtaan ja Turkukin sattui palamaan. Helsingin olisi suonut sammaloituvan tsaarin kasarmien mukana.

Nämä ovat esimerkkejä nykypolitiikan tieteellisen vakuuttavuuden puutteesta. Tieteellisesti asioita hahmottaen avautuisi uusia näkymiä, viriäisi uusia kehityspolkuja ja keskustelua. Eduskunnassa tällaista ei viriä, hallitusaitio on hokema-aitio. Onko sellainen demokratia mielekäs?

keskustelua aiheesta

 

Traaginen viikko eduskunnassa: viidet hautajaiset

Viikon sisällä eduskunnassa on pidetty viidet hautajaiset. Haudatuiksi ovat tulleet:

• vapaa tutkimus
• vapaa luontoajattelu
• kansalaislähtöinen hallinto
• kansaneläke
• yhteiskunnan koheesio

Politiikan superviikko siis. On aika sanoa: nyt riittää.

Kandidaatti Pasi Matilainen kysyi taannoin, onko enemmistövalta diktatuuria. Millaiseksi kehittyy yhteiskunta, kun diktatorisia päätöksiä tehdään solkenaan kuten nyt eduskunnassa? Ylikäveltyjä vähemmistöjä syntyy vaihtelevin perustein, heistä kausautuu jätevuori, lautta. Onko tällainen yhteiskunta kestävä ja mielekäs? Vaikka ei olisi nykyopposition kannattaja, on kysyttävä, roiskivatko hallituspuolueet ylimielisiä päätöksiä vastuuttomasti?

Vapaan tutkimuksen hautajaiset

Suomen Akatemian tutkijan virat ovat olleet tutkimisen ja ajattelun vapauden saareke. Porvareiden hallitus kirjoitti uuden lain akatemiasta. Hallinnollisin nippeliperustein saareke hävitetään. Valvonnan lonkerot solutetaan yliopistoihin, akatemiaan ja ajatteluun. Jopa Helsingin Sanomat tuomitsi hallituksen pikkusieluisuuden ja epäinnovatiivisuuden. Samaan aikaan Koneen Alahuhta tienaa 4 miljoonaa, vaatii kansan palkkoja alas, on Aalto-yliopiston puheenjohtaja, hoputtaa tuotekehittelyä Keilaniemen firmoille, valtio pettää lupauksiaan muille yliopistoille, pääoman keruu on mahdottomuus. – Kauniit hautajaiset.

Vapaan luontoajattelun hautajaiset

Maakuntien ympäristökeskukset ovat alkaneet vaikuttaa herrakerhoilta. Silti ympäristökeskusten sulauttaminen elinkeinokeskuksiin on luontoajattelun nurkkaan ajamista, elinkeinoille alistamista, muotikielellä valtavirtaistamista. Kun Iijoen, Ounasjoen tai muun vesistön betonointi ei muutoin onnistu, niin poistetaan vastahankainen hallinto, vaihdetaan esittelijä, heitetään henkilöstöä ulos, muka nostetaan tuottavuutta, nimetään uusi päällikkö, haudataan luonto.

Asian ollessa 3.11.09 eduskunnassa vihreät tapansa mukaan puikkivat pakoon, eivät kehtaa näyttäytyä, eivät selitä, eivät välitä. ’Puheenjohtaja kun on’ Ville Niinistö jäi hymähtelemään kriitikoille. Vihreät ovat TEMin elinkeinoväkeä, pelastavat toimialoja, luovat uusia, synergiovat ympäristön ja elinkeinot. – Jos näin on, niin älkää sitten moittiko metsähallituksen liikelaitoistamista tai Pallaksen rakentamista. Kyse on prikulleen samasta asiasta, elinkeinojen ja luonnon synergioinnista. Tarvittais’ syvempää ja systemaattisempaa analyysiä, ei pikkusievää irtopisteilyä tai pakoilua.

Kansalaislähtöisen hallinnon hautajaiset

Suomi rakentui, kun ihmiset raivasivat, rakensivat, kokoustivat. Ihmisten toiminnan pohjalle rakentuvan hallinnon mahdollisuus hautautuu nyt aluehallintouudistukseen. Elynne ja alunne ovat erittäin virka- ja professiokeskeisiä. Kaksi valtion superministeriötä, VM ja TEM laativat strategioita, kehyksiä, tulosbudjetteja ja muuta velvoitteiksi. Maakuntien liittojen ’demokratiapohja’ on erittäin ohut, sisäpiireissä monen väliportaan kautta seulottu joukko. Sitten vielä maakuntajohtajat, johtajat, virkamiehet, yhteistyöryhmät. Tavallinen kansa ei ole ikinä kuullutkaan.

Kansaneläkkeen hautajaiset (katso ”kansaneläkettä romuttamassa”)

Koheesion hautajaiset

Ilmasto- ja energiaselonteon sivu 53: ympäristöllisen, sosiaalisen ja taloudellisen välillä ei voida täysin välttyä valinnoilta ja priorisoinnilta. Valtioneuvosto linjaus sivulla 64: ilmastopolitiikan aiheuttama kustannusten nousu pyritään kompensoimaan kaikkein pienituloisimmille ja haavoittuvimmille ihmisryhmille.

- Viattomia ja siloteltuja lauseita, mutta pahaenteisiä.

Miksi Oras Tynkkysen selontekijät pyysivät tulonjakoselvityksen Jaakko Kianderilta? Työmarkkinaekonomistien intohimo tiedetään: jatkaa suurituloisia hyödyttäviä tuloveroalennuksia, päästä eroon veroprogressiosta. Selvityksessään Kiander kiertelee ja kaartelee ja kas, hokkus pokkus onkin vihreä ekologinen verouudistus.

Oikeisto, keskusta, vihreät, demarit, nämä suurituloiset löytävät toisensa ”ekologisessa verouudistuksessa”. – Lähivuosien polttavimmaksi kysymykseksi nousee taistelu ”ekologista verouudistusta” vastaan.

Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus ei pelkisty vain tulonjakoon. Olennaisempi kysymys on, kuka voi milläkin lailla toimia, rakentaa, ’johtaa’, muokata maailmaa, tavallaan vallanjako. Tynkkysen ilmastoselonteko on tässä suhteessa äärielitistinen. Siinä hoetaan poliittista johtajuutta, valtion ylintä johtoa, johdon tukea, koherenssia, valtavirtaistamista, velvoittamista, tarpeettomien rakenteiden välttämistä. Kansalaisille tarjotaan tietoa, heitä kasvatetaan ja opetetaan.

- Hyvin muotoiltua totalitarismia. Tällaista koheesiota eduskunta hyrisee.

 

Ahdistava (alue)hallinto

Eduskunta keskustelee aluehallinnon uudistamislaista 3.11. Asia on edennyt hiljaa. Hiljaa ovat olleet myös vihreät.

Kannattaa selailla hallintovaliokunnan mietintöä.

Mietintö on byrokratiakieltä, vaatii erityislukutaidon. Sen sanoma pelkistyy kahteen pääasiaan:

• alueellisen ympäristöhallinnon alasajo
• hallintokeskeinen vallankäyttö: valtio, elyt, maakuntien liitot

Alueellista ympäristöhallintoa ajavat alas kokoomus, keskusta, rkp ja vihreät. Vihreiden edustajana hallintovaliokunnassa on Heli Järvinen. Demareilla on vastalause. Vasemmistoliitolla ja perussuomalaisilla on yhteinen vastalause.

Ympäristöjärjestöjen ihmettely vihreitä kohtaan on ymmärrettävää. ”Historian ympäristövastaisin hallitus, maakunnissa ympäristökysymykset jäävät elinkeinokysymysten alle”.

Aluehallinto alistettaisiin valtiovarainministeriölle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle. Ei siis opetus-, ei kulttuuri-, ei ympäristö-, ei sosiaali- eikä muulle vastaavalle ministeriölle. ”Alueellinen tahdonmuodostus kytketään riittävän tehokkaasti ohjausjärjestelmään”, sanoo byrokratiateksti.

Ohjausvälineitä olisivat hallitusohjelma, hallituksen strategia-asiakirja, strategiset tulostavoitteet, hallituksen kehyspäätökset, politiikkaohjelmat, maakuntaohjelmat, toiminnallinen ohjaus, sektorikohtainen tulosohjaus. – Kiintoisaa eikö totta. Aluetasolla ”elyn” yhtenäisyyttä edistetään johtoryhmätyöllä ja prosessijohtamisella.

”Maakunnan liitot saavat aidon vetovastuun alueensa strategiaperusteisessa kehittämisessä”. Niiden toimivaltaa vahvistetaan, niillä on laajat suunnittelutehtävät.

Elyille ja maakuntien liitoille keskittyisi myös kulttuuria, osaamista ja kirjastoja koskevat asiat. Maakuntien liitot jopa määräisivät taidetoimikuntien jäsenet.

- Eikö kulttuurin ja taiteen rooli ole aivan muuta kuin joutua elinkeino- ja hallintoväelle alistetuksi välineeksi? Havaintojeni mukaan Uudenmaan liiton valtuuston tai hallituksen jäseniä taide uusia ajatuksia virittävänä tai yhteiskunnan käytäntöjä kysyvänä ei näytä kiinnostavan tuon taivaallista. Tuotekehittelyä he kyllä huutavat. He ohjailisivat taiteen sisältöä. Masentavaa.

Uudenmaan liitolla on kaksi johtajaa, toinen kokoomuksesta, toinen demari. Nyt vihreät vaativat kolmatta johtajaa, kehitysjohtajaa joka olisi vihreä.

Suomi on byrokratiaohjattu, vieraannuttava maa. Asian totesi jo Helsingin Sanomatkin, samoin innovaatioiden arviointiryhmä.

Byrokraattinen ohjailu käy yhä ahdistavammaksi. Mihin voi paeta?

 

Tapiolan Kaupinkallio ja Espoon betonisaatio

Espoon Tapiolassa on metsäinen kumpare, Kaupinkallio. Ikimännikkö symboloi alkumerta, kallion nousua merestä, tallattua polkua, tuulen kuuntelua, luonnon uhkeutta.

Metsikön tuhoksi on koitumassa Espoon metro ja kasvuvimma. Tapiolan Stockmannille on saatava lisää asiakkaita ja metroon torkkuvia matkustajia. Ilmaston pelastamiseksi männyt mataliksi ja betonia tilalle. Tällaista on Espoon logiikka, mielivaltaista ja sumeaa.

Mitä metsikön pirstominen kertoo Tapiolasta, Espoosta, Metropolista?

Havainnointi
Metsikössä voit seurata luonnon kiertoja. Betoni dementoi ja masentaa.

Alkuelementit
Meri, ranta, metsä, pelto, valo, ilma, kädentyö. Eri elementit lomittavaa rakentamista ideoitiin juuri Tapiolassa 1950-luvulla, mutta ei enää. Kaupunkisuunnittelun taso on laskenut. Enää ei ole pyrkimystä kokoavaan ajatteluun. Liikennettä alle ja päälle, betonikansia, asiakasvirtoja kauppiaille. Tylsä maailma, tylsä metropoli, tylsä Espoo, tylsä Tapiola.

Tulkinnat
Millä käsitteillä tulkitset ympäristöäsi? Tulkintaprosessi on tärkeä, siitä on keskusteltava monipuolisesti, sanoi kulttuurihistorioitsija Silja Laine Espoon taidemuseolla 26.10.09. Tänään Tapiolaa kehitetään yksioikoisesti, kansa ei voi aidosti vaikuttaa tulkintoihin, tuskin arkkitehditkään.

Veistoksellinen sommittelu (museonjohtaja Timo Tuomi).
Tapiola oli avaraa sommittelua, vaihtelevia näkymiä. Veistos ja monumentti vaatii tyhjän tilan, avaruuden, ilmaa, luontoa. New Yorkilla on pilvenpiirtäjänsä, mutta on myös laaja keskuspuisto.

Perusteiden keinotekoisuus
Metro on vain liikenneväline, sanoi oppaamme Mari Nevalainen Tapiolan Killasta. Ja ekonomisti Hannu Ranki: metro on vain yksi näkökulma, Tapiolan idea ei ollut taloudellinen. Tapiolan idea oli ihminen, eläminen ja asuminen. Nyt metrolla ja jopa ilmaston muutoksella perustellaan mitä tahansa. Kaivetaan maahan tunneli ja se on kaikkeus. Äly painuu alas, maan sisään, pimeään. Perusteiden keinotekoisuus ja mielivaltaisuus, tähänkö nykyinen kaupunkikulttuuri meidät vie?

Sosiaalisen tuho
Tapiolan alkuvuosina taloja arvottiin hakijoiden kesken, SAK:n johtajalla ei ollut etusijaa. Nyt rakennetaan torneja globaalifirmoille, Aalto-yliopistolle, vakuutusyhtiöille, Stockmannille.

Ihmisten jakautuminen
Ihmisten enemmistö on kauppojen asiakkaita, vakuutusten maksajia, metrossa torkkujia. Taksa palvelutalossa on 4000 – 6000 euroa/kk. Kuka voi tänään sanoa: katso tämä on minun luomukseni. Metropoli on pienen vähemmistön luomus.

Säilöntä
Metropoli säilöö ihmisiä. Kasarmeja vai koteja, kysyttiin 1940-luvulla.

Haalinta
Metropoli haalii ihmisiä. Espooseen 300 000, metron täyttämiseksi, muka.

Naivismi
”Tuskin maltan edes odottaa että pääsen painamaan nappia metron puolesta”, kirjoitti vihreä valtuutettu Karimäki metropäätöksen aikaan. Tänään sama valtuutettu äänestää Kaupinkallion metsän säilyttämiseksi, vaikka juuri metron nimissä sitä tuhotaan.

Espoon betonaatio
Espoon valtuustossa Mari Nevalaisen (kok) ehdotusta Kaupinkallion metsän säästämiseksi kannatti 19 ja vastusti 43. Kannattajista oli kokoomuslaisia 4, sdp 0, vas 0, ps 7, vihreitä 3, vielä joku. ’Huikean vaalivoiton’ saaneista vihreistä enemmistö kannatti metsikön rakentamista. Siis rakentamista, ja vihreät. Joukossa Suomen suurimman rakennusyhtiön YIT:n hankepäällikkö Matti Kuronen, Espoon vihreiden edustaja kaupunginhallituksessa. Mäntyjen kaatoa kannatti myös kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtaja vihreiden Tiina Elo. Näin betonoituu Espoo, näin betonoituvat vihreät. Montako prosenttia päästöistä olikaan peräisin betonista?

 

Vihreät romuttamassa kansaneläkejärjestelmää

Kansaneläkkeiden hivutuksessa Kela-maksun poisto lienee suurin yksittäinen askel vuosikymmeniin. Eduskunnassa asiasta puhuttiin 22.10. Mitä tekivät vihreät? Häipyivät salista, katosivat, jättivät selittelyn keskustan Juha Rehulalle kuten Liikkumavara -elokuvassa.

Missä oli sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenen Outi Alanko-Kahiluodon puhe, missä oli varajäsen Johanna Karimäen puhe, missä oli Ville Niinistön puhe, missä oli Anni Sinnemäen puhe? Ei missään, ei missään, eikä missään. Juudaksen lailla kiellätte 12 kertaa. Katoatte salista alle sekunnin kun kyselytunnin TV-lamput sammuvat. Vaalien lähestyessä alatte taas jauhaa perustuloanne, mukamas uutena asiana, esiinnytte köyhien ystävinä, innovoijina.

Kansaneläke on mitä mainioin perustulon, perusturvan, kansalaispalkan siemen ja siivu. Se on olemassa rahoituksineen, laitoksineen, kaikkineen. Tätä te, perustulon ystävät, kiljuen rapautatte.

Leikkaatte siivun Kela-rahastosta, huomaamattoman pienen. Samaan aikaan työeläkerahastot paisuvat, ovatko 150 miljardia. Suomea ei hallita vaalien eikä eduskunnan kautta vaan työeläkerahastojen kautta, sieltä pukataan kauppakeskusta, kinokeskusta, entresseä ja libresseä, tornia ja tunnelia, sitraa ja sutraa. Valtakunnan kaavat rytisee kun tel-raha tulee, Vapaavuori unohtaa seutupuheensa, nousee metropolit, kansat ja kansan jaot.

Valtion velka, vaikka kuinka vähättelette, on viattoman kansan Guantanamo. Se vangitsee meidät, vangitsee maailman, estää uuden etsimisen ja keksimisen. Kela-maksua peittämään valtio ottaa lisävelkaa miljardi euroa vuonna 2010. Puhutte elvytyksestä. Veropoliittinen elvytyksenne on etuoikeuksien säilömistä, vain sitä. Vakautatte rakenteet, asemanne, etunne. Maapalloa ei pelasteta ekologisella verouudistuksella, jolla Kelan tappoa perustelette, puheenne on samaa soopaa kuin päästökauppa tai energiaprosenttinne. Politiikkanne on äärettömän epäsosiaalista. Olette valintanne tehneet. Teidänlaisianne vihreitä me emme tarvitse. Tervemenoa.

Asia on, totta kai, kuorrutettu puheilla, että etuuksiin ei kosketa, että kansaneläkkeiden rahoitus turvataan. Politiikkaa vähänkin seurannut tietää tällaisten puheiden arvon. Pari vuotta eteenpäin, kukaan ei ole muistavinaan, tilanne on yllättäen muuttunut, voivoi, Kataisen kieli laulaa ja huuli lipsaa.

Erkki Pulliaisen horinoita te ette kuuntele, vihreät varsinkaan. Ikärasismia tämäkin. Sinnemäki avaa lebensraumia nuorille heittämällä suuret ikäluokat maailmasta pois. Aivan, mihinkäs kansaneläkkeitä enää tarvittaisiinkaan, pois vaan kelat ja maksut. Vihreä maailma tulee.

Taas kerran HS julkaisi Ville Niinistön jutelman perustulosta. Soininvaara keräsi vaalikaudesta toiseen ääniä hehkuttamalla perustuloa. ”Ei onnistu, demarit torppaa”, sanoi sitten. Miten oli nyt eduskunnassa, vasuritko romuttivat kansaneläkkeen rahoituspohjan, perusturvan ja perustulon? Ei, sen teitte te, te vihreät, muiden hallituspuolueiden kera. Siinä teidän soininvaaranne ja niinistönne. Valhetta, valhetta tyynni. Ette tiedä miten päin housuissanne olisitte, ilakoitte kuin pienet päiväkotilapset. Luotatte siihen, että kansa ei tajua, että kansa unohtaa. Tällä kertaa emme unohda, ellei muut niin minä pidän siitä huolen. Herra meitä tällaisilta vihreiltä varjelkoon.

Jo kauan sitten työelämän hyväosaiset loivat eläkkeisiin itselleen edulliset orgaanisen kasvun säännöt. Tel-rahastot kasvavat ”luonnonvoimaisesti”. Kansaneläke luuseroituu, kuihtuu ja katoaa. Tilaisuuden sattuessa hivutusta nopeutetaan kuten juuri nyt.

Kela-maksun poistoa kannattaessaan ja ekologista verouudistusta hehkuttaessaan vihreät eivät tiedä missä prosessissa ovat osallisina. Tai jos tietävät, sen pahempi. Varmaan tietävätkin, ryhmähuoneissaan nauravat piilonaurua, samaistuvat työnantajiin, hyväosaisiin, johtajiin, hyväpalkkaisiin (edustajan peruspalkka 6000 euroa sekä lisät, matkat ja lounaat).

Vuosien ajan joka ikisessä puheessa te hoitte ”sata-komitea, sata-komitea, sata-komitea”. Nyt teillä on sata-komiteanne, vuosisadan suurin kaappaus, köyhältä kansalta pois. On aika lähteä kaduille, ylimielistä politiikkaa vastaan, herrojen ja lässytätien valtaa vastaan.

* * *

Keskustelu Kela-maksusta eduskunnassa 22.10.2009

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö vastalauseineen

Täysistunnon koko pöytäkirja 22.10.2009

 

Miksi sähköllä pitää ajaa autoa mutta ei saa asua

Keskustelua aiheesta

Miksi sähköllä pitäisi ajaa autoa mutta ei saisi asua? Asuminen on perustarve, kaduilla köröttely vähemmän perustavaa. Arvaan taustalta löytyvän pitävän logiikan, mutta kertokaa se? Mistä hölmö kansalainen tietää, milloin sähköä pitää käyttää, milloin sitä ei saa käyttää?

Insinöörien ja ekotietäjien mielestä tämä toki on tyhmä kysymys. Juolahti vain mieleen lukiessani Taustamiehen blogijuttua, jossa hän väittää sähköautoilun vaativan 2 tai 3 uutta ydinvoimalaa.

Sanna Perkiö puolestaan väittää blogissaan, että ”metsäenergian hyödyntäminen tulee suomalaiselle kuluttajalle ja veronmaksajalle todella kalliiksi”.

Näin, ajatukset energia-asioissa heittävät laidasta laitaan. Valistakaa meitä.

(Vastaakohan kukaan vihreä tällaiseen kysymykseen? Or as usually: blowing in the wind, tuulelta vaan ma vastauksen saan.)

 

Lukekaa Cristina Anderssonin kirjoitus

Suosittelen kaikkien luettavaksi Cristina Anderssonin kirjoitusta ’Innovaatio – tuotantotalousajan reliikki’. Politiikan synkeinä aikoina Christinan uutta avaava näkemys, jonka juuret ovat Harvardissa, ilahduttaa ja innostaa. Poimintoja:

”Viime vuosien menestys (ennen lamaa) oli vanhan ajan cash-out, ei muuta. Siinä ei ollut mitään innovatiivista, ei mitään innostavaa.”

”On syntynyt uusi maailma. Sosiaalisen median mahdollistama maailma, jossa aivan uudet kansat, heimot ja ideat syntyvät, kasvavat ja vaikuttavat. … Sen maailman ihmisille ei myydä myymällä ja mainostamalla, heitä ei voi koota kohderyhmiksi.”

”Suurin haaste on kuitenkin kulttuurin muutos. Vanhan liiton ihmiset ja organisaatiot pitävät kynsin hampain kiinni menneestä. … Innovaatio on vanhanaikaista ja tuhoavaa. Innovaatio on ymmärretty kaupalliseksi uutuudeksi.”

Kuinka lohdullista!

Pikainen listaus viime vuosien innovaatioilmiöistä, toisiaan toistavista, ”asiantuntija”vetoisista, ympäripyöreistä, usein turhauttavista:

• Vanhasen hallituksen innovaatioselonteko.
• Selonteosta käyty eduskuntakeskustelu. Hallitusryhmät (ml vihreät) ylistivät toisiaan toistellen.
• EVAn keväinen ’Suomi nousee’.
• Sitran ohjelmat: Suomi nousuun. Julkinen johtaminen.
• TEM: Hyvinvointiprojekti ja muita.
• Tekesin ja Shokkien innovaatiohankkeet.
• Aalto: varjele, kun vauhtiin pääsevät.
• Sitran ’opettaessa’ julkista johtamista julkinen henkilöstö madalletaan. Vertaa Cristinan kirjoitus: ”ihmiset rakastavat sitä mitä tekevät, luovat tiheää, aitoa, merkittävää arvoa, … saavat itselleen jotain aidosti parempaa”. – Omakohtainen tuntemus, inspiraatio, luovuus – tämä kaikki on julkishallinnon suorittajilta tänään kielletty. Siksi, juuri siksi he (me) alkavat blogata.
• Valtioneuvoston linnasta ja eduskunnasta kaikaa hekotus.

Vaalirahaan verrattuna EVAn, Sitran, Tekesin, TEMin, Aallon, Akatemian lobbaus on rahankäytöltään ja vaikuttavuudeltaan satakertainen. Lounaslasien ääressä he sopivat mihin meitä viedään. Lisäksi he hyödyntävät ihmisten turhamaisuuksia. Vihreiden nuorten pj Sini Terävä juoksee maat ja mannut sattumoisin mainitsemassa mitä hän ja he, asioita tuntevat kutsutut, juttelevat Sitran Suomi nousuun -työpajassa.

Toimittaja Unto Hämäläinen raportoi (HS 4.10.09) pääministerin ja valtioneuvoston hekotuksesta, jonka tiedetään kantaneen Espooseen asti. Jos vilkaisit eduskunnan kyselytuntia 1.10., saatoit nähdä hallituspuolueiden itseriittoisen ilmehdinnän. Poliittinen järjestelmä oli pelastettu, toisinnäkeviä oli pilkattu, vaalirahat kuopattu. – Cristina Anderssonia lainaten: vanhan liiton organisaatiot pitävät kynsin hampain kiinni menneestä.

Politiikan eliitti juhli oopperoissa 100 -vuotiasta äänioikeutta. Olivatko ne hautajaiset? Entä jos poliittinen innovointi kulkee muualla? Yhtäältä evojen ja sitrojen maljapöydissä, toisaalta sosiaalisessa mediassa?

Muhiiko sosiaalisessa mediassa oikeasti uusi politiikkanäkemys?

Sosiaalisen median kehkeytyvissä käytännöissä – mitä ne ovatkaan ja miksi ne tulevat – saattaa piillä suurempi politiikan muutostrendi kuin äkkiseltään arvataankaan. ”Politiikan” kuolema enemmän tai vähemmän, nykyisen ”poliittisen järjestelmän” kuolema. Pitäkää vaalirahanne, olkaa avoimia tai olkaa olematta, evvk. Ihmiset kohtaavat toisensa suoremmin ja keskinäisen median avulla, miettivät mitä tekevät, miten elävät. Tämä on äänioikeus kakkonen.

Tragikoomista on, että vihreät juuri nyt liimautuvat vanhaan poliittiseen järjestelmään, pitävät meteliä yhdestä tai kahdesta vaalilain pykälästä joilla maailma avataan. (Kaiken lisäksi, motiivit eivät ole läpinäkyvät, syvempi motiivi on vihreiden oma kasvustrategia, 30 kansanedustajaa, lisäys napsahtaa äänikynnyksen ja ns. tasauksen avulla.) Marko Kivelä taisi varoittaa vihreiden ottamasta riskistä heidän antautuessa vanhojen käytäntöjen peittelijöiksi. Lauetkoon se riski.

jatkokeskustelu aiheesta

 

Jylhät miehet opettavat ihmisyyttä vihernaisille

Tästä lähtien kumarran syvään kansanedustaja Eero Akaan-Penttilän (kok) nähdessäni. Kumarran syvään myös Jacob Södermanille (sd).

Heillä on taito opettaa nuorempiaan naisia. Heissä, elämää nähneissä henkilöityy ihmisyyden taju, ajattelun taito ja uhrautuvuus.

Pari päivää olen ollut työkyvytön kiihtymyksen takia – yhden ainoan eduskunnassa lausutun lauseen takia. ”Vanhustenhoidossa asiat ovat pääsääntöisesti hyvin.” TV-ohjelmassa lausetta toisteli Sirpa Asko-Seljavaara (kok). Vanhustyön Keskusliitto matkusti in corpore Jyväskylään kertomaan saman totuuden Keskisuomalainen-lehdelle 10.9.09.

Mutta kuka lauseen lausui eduskunnassa? Jopa kahteen kertaan, kahdessa puheessa yhden päivän aikana? … Oikea vastaus on … vihreä kansanedustaja Johanna Karimäki.

’Pääsääntöisesti hyvin’ on suomennettuna ’älkää höpöttäkö, olkaa hiljaa’. Näin vihreät virittävät keskustelua, ovat avoimia, eivät vain vaalirahan suhteen.

Miten vanhusten aseman näki Karimäen espoolaistoveri Eero Akaan-Penttilä, lääkäri ja seniori? Systeemi on riisunut vanhukselta kaiken identiteetin, sen mitä hän on, mitä hän on ollut. Vanhukset ovat yhteiskunnan elättejä, menoerä. ”Näitä totuuksia ei voi kiertää sanomalla, että pääsääntöisesti asiat ovat kunnossa”, puhuja lausui viherväen suuntaan katsahtaen. Totuus kuullaan Eeron suusta kuten Jukolassa konsanaan.

Se että ihminen kokee menettäneensä identiteetin, että hän kokee olevansa elätti, on – en tiedä oikeata sanaa. Kyky olla tällaista näkemättä ja tuntematta on mahdollista vain hyvinvoiville espoolaisille.

Pentti Tiusanenkin (vas), lääkäri hänkin mutta ei insinööri, sanoi, että vanhukset ovat marginaalissa, ikääntyneitä ei arvosteta aidosti.

Ministeri Paula Risikko kertoi eduskunnalle ministeriönsä poikien olevan bisi, ehtivät kirjoittaa luonnoksen vanhuslaiksi ehkä kevääksi 2011. Tuli kuitenkin saman tien todenneeksi, että nykyisten laatusuositusten asioita vain nostetaan lain tasolle. Eikö lain sisältö siis ole jo olemassa, niissä suosituksissa! Otsikon muutos, ei juuri muuta, laki on tuotavissa eduskuntaan tänä päivänä. Puhuuko ministeri totta, siitä poikiensa bisiydestä?

Mitä kauemmin ihminen elää, sitä kauniimmaksi hän tulee mieleltään. Eduskunnassa asian todisti … kukahan? Ministeri Risikolle lausui Jacob Söderman (sd): ”jos teiltä puuttuu valmistelijoita, minä uhraudun mielelläni ilmaiseksi kirjoittamaan sen lain teille ministereille”.

Seniori, EU:n oikeusasiamies, Söderman, ehkä hän taitaa lain kirjoituksen.

Kuka muuten on pitänyt eduskunnan parhaan puheen kautta aikain? Minulla on ehdotus: Jacob Söderman 21.4.2009, koskien lakia Suomen Akatemiasta.

Mutta miten yliopiston ja akatemian näkivät vihreät? Kun yliopistolakiesitys tuli eduskuntaan, mitä sanoi vihreä edustaja, yllä mainittu? Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen. Se on historiallisen suuri. Menestyksemme suuntaan tulevina vuosina vaikuttaa hyvin suuresti se, kuinka Aalto-yliopistolle asetetut tavoitteet ja odotukset toteutuvat. Aallon menestys on hyvinvoinnin rahoituspohjalle tärkeää, eikä panostus siihen ole muilta pois. Tavanomaisten työsuoritusten mittaus- ja arviointikriteerejä on hankalaa soveltaa tieteelliseen työhön.

Itänaapurissa oli kerran proletariaatin etujoukko. Tänään westendissä on Aallon etujoukko.

Espoolaisuus – uhrautuvaa, osaavaa, kansakuntaa ja vanhuksia ylösnostavaa. Kokoomuksen ja Espoon johtava poliitikko Jukka Mäkeläkin valisti Metropoli-tapahtumassa, että Espoon kasvua on kiihdytettävä, tuplattava. Jyrki Kasvin vaaliraharetoriikka on antoisaa sekin, mutta siihen on palattava erikseen.

Suomessa asuvat ihmiset, olkaa varuillanne espoolaisuuden suhteen. Espoossa kasvaa monsteri (Mäkelä, Karimäki, Kasvi, muitakin), joka nielee meidät. Toivottavasti Eero Akaan-Penttilä nähdään seuraavassa eduskunnassa senioriviisautta jakamassa, tasapainoa tuomassa.

 

Puoluetuki?

pieni nettikeskustelu aiheesta

Nimimerkki jussilaari, jota en tunne, sanoi politiikkaseteli -aihetta kommentoidessaan:

Puolueet ovat kaapanneet vallan kansalta, eivätkä siitä luovu vapaaehtoisesti. Koko kaappauksen mahdollisti aikanaan puoluetuki, joka irrotti puolue-eliitin jäsenistön kontrollista. Puolueen jäsenten maksamilla jäsenmaksuilla ei enää ollut taloudellista merkitystä. Puoluekoneisto kääntyi päälaelleen. Aiemmin koneistö toteutti jäsenistön tahtoa, mutta nykyään se markkinoi johdon tahtoa äänestäjille

En haluaisi puolueita mollata. Siellä toimii hirvittävän vilpittömiä ihmisiä, ystävällisiä, halutaan aidosti luoda hyvää maailmaa. Heidän kanssaan puuhastelisi mielihyvin, jos se olisi mahdollista.

Monen puolueen johtohenkilöstö on kuitenkin valikoitunut kapeasta  sosiaalisesta taustasta. He ovat sosiaalisesti hyvinvoivia,  on kivaa, hengaillaan. Yhteiskuntaa he eivät analysoi pahoinvoinnista käsin. Pahoinvointi on heille enintään jokin ikävä sivuilmiö, jossain toisaalla, rajoite, riski, joka ”meillä on varaa hoitaa”. Monesti kieli ja sanasto kertoo puhujan yhteiskunnallisen asemoitumisen, vaikkapa lievän ylemmyydentunteen.

Ikävä kyllä, mielestäni jussilaarin näkemys puoluetuesta on täsmälleen oikea. Puoluetuki irrotti puolue-eliitin jäsenistön kontrollista, puoluekoneisto kääntyi päälaelleen. Olen, ikävä kyllä, sitä mieltä, että puoluetuki on lakkautettava.

Puoluetuella on – näin arvelen – myös syvempiä piiloperusteita. Tuella ’vakautetaan’ yhteiskunta ja sen rakenteet. Siinä menee luovuus, dynamiikka ja innovaatiot.

Muistan kuinka erään puolueen kokouksiin ja seminaareihin virtasi aikanaan reppukansaa satamäärin. Menepä tänään vastaaviin kokouksiin, vaikkapa Järvenpää-talolle. Johtavan arroganssin edessä minut valtaa pakokauhu.

 

Politiikkaseteli korvaa puoluetuet

nettikeskustelu aiheesta

Kansalaisille jaettava politiikkaseteli korvaa puoluetuet kaikissa muodoissaan. Lauri Tarastin työryhmä voidaan vanhakantaisena lakkauttaa. Politiikkaseteli on paras sosiaalinen innovaatio sataan vuoteen. Idean esitti Veera Luhtala (HS 27.9.09).

Keväällä 2009 eduskunta väitteli sosiaali- ja terveysalan palvelusetelistä. Hallitus säädätti setelistä pikalain kauppakamarin pyyntöä mukaillen. Yhtä nopeasti – kolmessa päivässä – voidaan säätää laki politiikkasetelistä.

Palvelusetelille hallituspuolueet löysivät hohdokkaita perusteluja. Ne sopivat yksi yhteen politiikkasetelin kanssa:

• ihmisille vapaus valita, minkä hankkeen, idean tai puolueen hyväksi setelinsä käyttävät
• kansalaisesta tulee äänen (setelin) antaja myös vaalien välillä
• politiikkaan kehittyy uustarjontaa ja aidot markkinat (politiikka onkin viimeinen alue jolta markkinat puuttuvat)
• politiikan laatutaso nousee, huono puolue ei löydä asiakkaita, markkinakysynnän puutteessa se kuihtuu pois, siis luova tuho
• laitostuneiden puolueiden ja poliittisen pysähtyneisyyden tilalle kehittyy innovatiivinen yhteiskunta
• uusyhteisöllisyys viriää, samanhenkiset laittavat setelinsä samaan koriin
• viimeisin ja vähäisin hyöty: vaalirahakeskustelu loppuu. Ennen pitkää nykymuotoisten vaalien tarvekin vähenee ja lopulta katoaa. Siirrytään markkinapolitiikkaan.

Juuri näin hallituspuolueet perustelivat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluseteliä: tarjonnan kasvu, valinnanvapaus, markkinoiden kehittyminen, laatutason nousu,  terveyskeskusten (puolueiden) toimivuus paranee, julkisen tuen tarve vähenee.

Suomen Kuvalehdessä Osmo Soininvaarakin kehuskeli, kuinka vanhusten huollossa viriää luovuuden aalto palvelusetelin myötä. Kun (jos) valtio rahoittaa setelin, niin nokkela kunta profiloituu tuota pikaa vanhustenhoitokunnaksi. Loppuu valitus.

Näin on käyvä myös politiikkasetelin myötä. Syntyy hauskoja erityis- ja yleispuolueita. Jos 100 000 yhteisestä ideasta innostunutta ihmistä (olkoot vaikka piraatteja) laittaa setelinsä (olkoon 100 euroa vuodessa) yhteen, se tekee 10 miljoonaa eli juuri saman kuin suuren puolueen vuosibudjetti tänään. Vaviskaa Kokoomus ja muut.

Vaalilait muutetaan markkinaperusteisiksi. Setelin käyttäjät saavat vapaasti lyöttäytyä yhteen, asettaa ehdokkaita vaaleihin ilman nimien keruuta tai muita vapaan kilpailun esteitä. Puolueiden etuoikeus vaaleissa lakkautetaan. Itse asiassa jo EU:n sisämarkkinasäännöstö kieltää puolueiden monopolin vaaleissa ja kilpailun rajoittamisen, ettekö huomaa. Politiikka on elinkeino jo nykyään ja yhä enemmän kun seteli otetaan käyttöön.

Entä kuntien kirjo, siellä innovatiivisuus vasta viriääkin. Setelillään ihminen voi vapaasti tukea mitä tahansa kuntaa. Syntyy sinikunta, viherkunta, peruskunta, työkunta, apilakunta, tietokunta, oppikunta, innokunta, eduskunta, syrjäkunta, ruiskunta, liikunta, ekokunta, taidekunta, tiedekunta, virkakunta, vammakunta. Voi maailman moniarvoisuutta, luovuuden, ilon ja innostuksen renessanssia. Ja kaiken tämän mahdollistaa yksi ainoa innovaatio, politiikkaseteli. Miksi sitä ei ole aiemmin keksitty?

Meillä oli kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelma, oli seminaarit, lounaat ja kilistelyt. EU-selonteossaan eduskunnalle maan hallitus julisti jopa Kansalaisten Euroopan. Vaikka selontekoa kuinka luit, vaikka istuit eduskunnan lehterillä puolueiden puheita kuulemassa, et keksinyt mitä Kansalaisten Eurooppa tarkoittaa. Nyt sen tiedämme, Eurooppa kuoriutuu ihmisten vapaan valinnan kautta, valinnan jonka suo politiikkaseteli. Puoluetuet lakkautetaan.

Fukuyaman lailla voimme vihdoin sanoa: historia on päättynyt, maailma on markkina.

Suomen puolueet, kuka teistä ensiksi keksii tarttua historian haasteeseen? Vihreät missasivat tilaisuutensa jo viikonloppuna Järvenpää-talolla. He päättivät liimautua Vanhaseen, vanhakantaisuuteen, nykyhallitukseen, puoluetukeen, kulukorvauksiin, kuuden tonnin peruspalkkaan, Tarastin työryhmään, vaalilain äänikynnyksiin, näennäislaillisuuteen, olla hiljaa moraalista tai kansalaisnäkökulmista. Kaikki muut puolueet, pelin paikan teille avaa vihreä arroganssi, näyttäkää niille, mistä niitä ideoita oikein tulee.

Vai käykö kuten palvelusetelissä: Kauppakamari ja Sitra vievät Suomea, eduskunta vikisee.

( Idean lähteenä siis käytin Veera Luhtalan kirjoitusta Puoluetuet voisi jakaa äänestäjille, HS 27.9.2009 )

nettikeskustelu aiheesta

 

Aalto-yliopisto tutki palkitsemista

Teknillisen Korkeakoulun tuotantotalouden laitoksella (Aalto-yliopisto) on tutkimusohjelma, jossa tutkitaan palkitsemista työelämässä, yrityksissä, valtiolla ja kunnissa. Laitos julkaisi tutkimuksen palkitsemisen tilasta Suomessa. Tutkijat olivat sähköpostilla kyselleet palkitsijoilta eli ”työnantajilta”, miten menee, miltä nyt tuntuu, onko kivaa, oletteko innovatiivisia. TKK siis kysyy palkitsijoilta näiden tuntemuksia.

Tuntemusten perusteella tutkimuksessa tehdään universaaleja päätelmiä palkitsemisjärjestelmien tilasta, vaikuttavuudesta ja innovatiivisuudesta. Graafeja kymmenittäin, nelikenttää, vaikka mitä. Ei pienintäkään varausta tai varoitusta menetelmän yksipuolisuudesta, pinnallisuudesta, sattumanvaraisuudesta (reliabiliteetti ja validiteetti). Riittäisikö lääkärille että hän kysyy potilaan (tai peräti tämän työnantajan) tuntemuksia jos potilaalla on verisyöpä? Heräsitkö tänään hyvällä tuulella? Huippuyliopiston metodi alittaa alimmankin gallup-kyselyn tason. Tällaisella tutkimuksella generoidaan innovaatiohenkeä Suomeen ja Suomessa.

Tutkimuksessa kysyttiin palkitsijoilta ”mikä on ainutlaatuista ja kenties innovatiivista teidän yrityksenne palkitsemisjärjestelmissä”. Taulukon 26 mukaan valtion vastaajista 39 ei nähnyt mitään innovatiivista, 4 ei osannut sanoa mitään ja 7 oli keksinyt mitäänsanomatonta fraseologiaa. Valtion toimijat eivät siis itsekään näe luomuksiaan innovatiivisina. Miksi ne sitten on luotu, tupo-perusteista pakkovaltaa käyttäen? Maailmaa jähmettämään, niinkö, kenen hyväksi? Jos valtion henkilöstön annettaisiin toimia innovaatiopotentiaalina, ajattelevina ja tuntevina persoonina, niin eikö valtion ”palkitsemisjärjestelmä” pitäisi kiireen vilkkaa laittaa uusiksi?

Eikö innovatiivisuutta pitäisi tutkia monipuolisemmin, monitasoisemmin ja asiapitoisemmin kuin kysymällä mutu-tuntemuksia ja niitäkin nimenomaan yhdeltä osapuolelta? Työpaikoilla näiden palkitsijoiden kannustavuuspuheita on kuultu iät ja ajat, tiedetään miten suhtautua. Aalto-yliopistolle puhutun ymmärtäminen on liian vaativaa, ylittää tehtävän vaativuuden.

Ulkoisen kontrollin puute – vaaliraha ja valtion palkitseminen

Valtion palkkausjärjestelmä on olennaisempi seikka kuin vaali- ja puoluerahat, arvelee eduskunnan virkamiesyhdistys ry:n hallituksen jäsen Hannele Isola-Miettinen blogissaan.

Jos (kun) vaaliraha hajottaa eduskunnan, niin minkä instanssin valtion palkitsemisjärjestelmä hajottaa, Aallon vai Euroopan Tiedesäätiön? Vaaliraha on kertakorruptio, valtion ”palkitseminen” sen sijaan on jatkuva, systematisoitu korruptioluonteinen järjestelmä vailla pienintäkään ulkoista kontrollia.

Valtion henkilöstöltä on – yleisesti ottaen – viety luovuuden ja innovoinnin mahdollisuus työssään. Heistä puhutaan suorittajina. Mitenkähän yliopistoissa? Jos Suomen pitäisi nousta – niin kuin Sitra, EVA ja TEM hienosti sanovat – niin miksi te meidät vaiennatte? Millä perusteella valikoitte osallistujat työpajoihinne?

Aalto-yliopiston vaikuttavuus

Aalto-yliopistoa ei virallisesti ole vielä olemassa. Kuinka ollakaan, siitä on ehditty tehdä ulkoinen arviointi! – Nokkelaa, mitä arvioijat ovat löytäneet? He kiittävät Aaltoa yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Pätevää arviointia, harmi että miinus-etumerkki on unohtunut. Joukko Turun yliopiston proffia kirjoitti taannoin että yliopistolaki kärkihankkeineen on tarkoitettu masentamaan heitä. Vaikutusta siis on, empiirisesti. Mitä pikkukömmähdyksistä, sattuu niitä isommillekin, kuten  Aallon eduskuntaohjuksille. Yksi heistä (vihreä) sanoi pöntössä: ”Aalto-yliopiston menestys on hyvinvoinnin rahoituspohjalle tärkeää, eikä panostus siihen ole muilta pois”.  - On hyvä että insinööriys on tavoittanut myös vihreän puolueen. Havainnoista kertoi myös HS 24.9.09.

TKK:n tuotantotalous ja eliittien kartelli

TKK:n tuotantotalouden laitokselta tulivat myös professori Niemen laskelmat aluepolitiikan uusinnovoinnista, eikö niin? Entä Paul Lillrank, häneltä olemme tieteellisesti oppineet että sairaala on tehdas. Nyt tuotannon tutkijat todistavat millainen tyytyväisyys hyrisee palkitsemismaailmassa. Hyville enemmän, innostui jo Kauppalehtikin otsikoimaan Aallon tutkimusta 14.9.09 uutisoidessaan.

Suomessa on eliittien kartelli. Hyvin suunniteltu, pitkäjänteinen, integroitu. Elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, tupo, niinsanotut valtion ja kuntien työmarkkinalaitokset, VM, jokunen rahasto, jokunen laki ja päälle päätteeksi huippuyliopisto joka todistaa kaiken hyvyyden. Näin se kulkee.

Tarvitaan UPM:n Niemelä kavaltamaan kartelli. Puoluerahalakia kiireellisempi on kartellilaki sekä korruption tutkimus- ja kehittämiskeskus (kotuke).

Työsuojelurahasto ja lainmukaisuus

Rahastot? TKK:n palkitsemistutkimuksen tilasi ja rahoitti Työsuojelurahasto. Rahastoa koskevan lain ensimmäinen pykälä (407/1979, muutos 168/1988):

”…työnantajien ja näiden palveluksessa olevien työntekijöiden etuja palvelevan työsuojelun edistämiseksi on työsuojelurahasto. Rahaston tehtävänä on myöntää varoja työsuojelututkimukseen, työsuojelukoulutukseen, työsuojelutietouden keräämiseen ja työsuojelua koskevaan tiedottamiseen sekä työnantajien ja työntekijöiden välisten työelämän suhteiden edistämistä tarkoittavaan tutkimukseen, koulutukseen ja tiedotukseen.”

Täällä työelämän kentällä on kiistatta kuultavissa ja nähtävissä, millaista pahoinvointia valtion palkitseminen, siis palkkausjärjestelmä aiheuttaa, ei tietenkään kaikissa. Ihmisiä vetäytyy, turhautuu, vaikenee, masentuu, pakenee kuka milläkin tavalla, tulee myös tyhjäkäyntiä. Miten on tuottavuus, VM? Työntekijöiltä on kielletty oma persoona, heidän taipumuksiaan tai erityistaitojaan ei kuunnella eikä ’hyödynnetä’ ellei se satu istumaan johdon strategiaan. Eräänlainen orjavaltio. Orja-sanaa kuulin kulttuurineuvos Hannele Koivusenkin kerran käyttävän. Porukan valikointiin ja palkitsemiseen järjestelmän luojat ovat nimenomaan pyrkineet. – Sen kun pyritte, mutta älkää ihmetelkö jos yhteiskunta pirstoilee, puheen sävy kovenee.

Kantelu?

Toimiiko Työsuojelurahasto lakimääräisen tehtävänsä suuntaisesti rahoittaessaan vain yhden osapuolen mutu-tuntemuksia esilletuovaa ja ne universaaliksi totuudeksi julistavaa tutkimusta? Palveleeko tämä työntekijöiden etuja? Edistääkö tämä työelämän suhteita?

On harkittava kantelun tekemistä (esim. eduskunnan oikeusasiamiehelle) Työsuojelurahaston tavasta rahoittaa työelämätutkimusta.

 

Miehen tehtävä

muokattu 22.9.09.
oppisinpa kirjoittamaan kauniisti

Miehen tehtävä on

 

Samalle viivalle, Jyrki Kasvi

Räksytys vaalirahoista tuskin on kunniaksi kenellekään. Analyyttinen pohdinta köyhyydestä, heikkojen hoivasta tai työelämän ahdistavuudesta rakentaisi yhteiskuntaa enemmän. Mutta tämän yhden kerran saanen minäkin purkaa pahaaoloani vaalirahan avulla, antakaa anteeksi.

Kimmokkeen sain Jyrki Kasvin kirjoituksesta ”Samalle viivalle” (17.9.09). Vihreillä on taipumus esiintyä puhtoisina ja hiljakseen niin että jyvät ropisee omaan laariin. Sama henki huokuu Kasvinkin kirjoituksesta.

Pari pientä asiaa on jäänyt kaihertamaan. TV-uutisissa ja lehdissä oli kerran kooste ay-järjestöjen tuista puolueille. Siellä vilahti myös Tekniikan Akateemisten liitto. Summa taisi olla jotain 20 000 – 30 000 euroa. Saajiksi mainittiin kokoomus ja vihreät. Kiinnostuneena jäin odottamaan tarkempia tietoja, mitä ketä missä miten ja milloin Suomen porvarillisin ja yrittäjähenkisin ay-järjestö on vaaleissa tukenut. Sen koommin ei asiasta ole näkynyt hiiskaustakaan, eikä näy, ei missään.

Jyrki Kasvi, sinä ja eduskunnan muut TEK-ihmiset selvittänette hetkessä TEK:n vaalirahamysteerin mikäli sellainen on olemassa.

Toinen matalahenkinen kaiherrus. Vihreiden naisten tiettävästi kautta maan kunnallisvaaleissa naisehdokkaille jakamaa rahaa tuskin olisin huomannut enkä välittänyt ellei Keski-Uusimaa -lehdestä olisi osunut silmiin lähestulkoon huvittava tapaus. Vihreä naisehdokas oli saanut tätä tukea enemmän kuin olivat hänen omat vaalikulunsa! Asia alkoi askarruttaa periaatekysymyksenä. Rahan lähteenä on täytynyt olla valtion puoluetuki?

Ei 142,15 euroa per ehdokas ole merkityksetön (luvun ilmoittaa yksi naisehdokas nettisivullaan tänäkin päivänä). Onko suoran rahan jakaminen osalle ehdokkaita (naisille mutta ei miehille) henkilökohtaisessa vaalitilanteessa samalla viivalla olemista, Jyrki Kasvi? Ajatellaanpa yhdistysten vuosikokouksia, tapana on pitää tarkka huoli että vaaliasetelma on tasapuolinen. Onko suoran rahan jakaminen osalle ehdokkaita vaalitilanteessa puoluelain kirjaimen tai hengen mukaista, eli onko se laillista? Entä EU:n sisämarkkinasäännökset, nehän kieltävät valtion tuen käyttämisen kilpailua vääristävällä tavalla, eikö niin? Entä kun vaalituella (puoluetuki, valtionapu?) hankitaan nettotuloa, siis yli kustannusten, miten tämä sointuu yhteen valtionapusäännösten kanssa?

Kannattaako tällaisesta välittää tuon taivaallista? Ehkä ei, hymyillään. Mutta toisaalta (nyt astuu esiin mieskatkeruuteni) samaiset naiset ihmettelevät rehvastelevaan sävyyn, kenties niskojaan nakellen kun miehet eivät heidän puolueessaan pärjää.

Maan hallitus esittää puoluetukeen taas ensi vuodelle 36 miljoonaa. Riittääkö siihen edes jäteveron tuotto? Melkoinen summa, olisi pesämuna ekologiselle verouudistukselle. Piskuisellakin piirijärjestöllä näyttää nykyään olevan palkattu toimitusjohtaja. Kyllä siinä hommat  pyörii, myös vaalitouhu. Olemmeko me samalla viivalla, me tavikset ja te puolueet, Jyrki Kasvi?

Kannatan Ilkka Vesterisen ehdotusta: ”Uusien ehdokkaiden esiinmarssin voisi suorittaa YLE ilman vaalirahabudjetteja, muut mainonnan muodot olisivat kiellettyjä, myös puolueet olisivat kiellettyjä vaalitilanteessa, ainoastaan ihminen olisi valinnan kohde.”

Vaalit ilman vaalirahaa. Vain virallinen ehdokaslista, ei sentinkään mainontaa, ei yhdelläkään ehdokkaalla. Mikä upea visio!

 

Helsingin seutu on Suomen syöpä

keskustelua kirjoituksen pohjalta

Uutinen Keravalta. Siellä alkavat keittää aamukahvinsa kannoilla, metsähakkeella ja turpeella. Valmistuvan biovoimalan sähköteho on 21 MW, kaukolämpö 48 MW, prosessilämpö 10 MW. Tehot kattavat 75 % Keravan kaukolämmöstä ja 25 % sähköstä. Helsinkiä ja Espoota lähestyvä kantoralli yltää nyt siis Keravalle, ei vielä lähemmäksi.

Helsingin seutu on Suomen vihrein, sanotaan. Niinpä onkin mahdoton ymmärtää, miksi täällä öyhyytetään Puolan hiiltä ja Siperian kaasua, kertaluonteista fossiilienergiaa, imetään maapalloa tyhjiin. Tätäkö on vihreys, cityvihreys? Miksette istu kannolle käsiänne lämmittelemään kuten Keravalla?

Ei pidä unohtaa aiempiakaan syntejä. Helsinki on kai 60 vuoden ajan imenyt ilmaista sähköä Kemijoesta. Kemijokilaakson kulttuurin tuhoaminen 1948 alkaen on rikos ihmiskuntaa vastaan. Sillä sähköllä pyörii Helsingin teatterit.

Tekojaan he kutsuvat metropoliksi. Kuinka ollakaan, jopa ekosysteemi-innovaattori Antti Hautamäki kummeksuu yhdelle metropolialueelle kasautumista (HS 8.9.09). Hautamäki on stadin poju, Sitran ketteryydestä ulkoistettu, nyttemmin periferiaan vyötetty innovaatioprofessori.

Aalto-yliopiston sosiaalisuus?

Aalto-yliopiston avajaisissa Finlandiatalolla TKK:n rehtori Matti Pursula usutti Aallon proffia aluepolitiikan kimppuun. Muistamme kuinka TKK:n tuotantoprofessori Esko Niemi laskelmin todisti alueiden ylläpidon tuhoavan Suomen hyvinvoinnin. Niemen laskelma on näyte Aallon huipputieteestä. Vorwärts, aallon tietä, science macht frei. HYn maantieteen professori Markku Löytönen esittelee vastaavanlaisia näkemyksiä.

Rahojen virtoja voidaan valita niin tai näin, todistaa näin tai noin. Pitää katsoa useampia rahavirtoja ja eri tasoja, materian ja energian virtoja, ihmisten virtoja, asenteiden virtoja, sosiaalisen pääoman virtoja jne.

Espoon metro Alajärvelle

Miksi alajärveläisten pitää maksaa Espoon metroa? Maksakoot espoolaiset kulkemisensa ja gourmensa itse – itsehän ovat pesänsä rakentaneet. Lakko päälle, veronmaksulakko, pyydetään professori Niemi konsultiksi.

Valtio elvyttää Helsingin seudun rakennusfirmoja käynnistysavustuksin, välimallein, korkotuin, investointiavustuksin, kotitalousvähennyksin, kunnallistekniikoin, voi mitä kaikkea. Politiikan portaille itsensä kustantaneet ’päättäjät’ antavat piilotukea. Esim. YIT:n kehityspäällikkö espoolaisvihreä Matti Kuronen näyttää päätyökseen järjestelevän Espoon valtuustosta käsin hommia yhtiölleen, alkaen Suomenojalta ja Jousenkaarelta.

Elämänkaarikorttelia ja muuta

Eikö voitaisi tehdä kuten amerikoissa eli antaa auto- ja rakennusfirmojen kaatuilla kasvualustaksi yhteiskunnan uusille organisoitumisille? Uusyhteisöllistä yhdyskuntasuunnittelua, rakentamista, asumista, vanhusten elämää. Suomi on muutaman firman maa, valtio on fiksautunut näiden avittajaksi, kääntää selkänsä ihmisten haaveille. Eilen satuin lukemaan Vanhustenhuollon uudet tuulet -lehdestä 5/09 hauskan idean elämänkaarikorttelista. (vai oliko se Vanhustyö-lehti?)

Valtio satsaa satakunta miljoonaa asunnottomuuden puolittamiseen. Asunnottomuus on pääkaupunkiseudun ongelma. Ihme kyllä, metropolidynamiikka on niin ovelaa, että asutettujen tilalle tulee aina uusia. Rakennusliikkeitä elvyttäen ei asunnottomuutta hoideta. Sosiaalinen pahoinvointi etsii turvaa metropolista. Tämä on sukulaisilmiö StoraEnson tavalle karkottaa ihmiset plantaasien tieltä slummeihin, laaja ekologis-sosiaalinen kysymys.

Eduskuntaan toinen kamari

Politiikan mekanismit on nykyään viritetty niin, että metropolista tulee itseään ruokkiva vallan kierre. Kansanedustajaksi pääsee vain Helsingistä tai Espoosta, katsokaa vihreitä tai kokoomusta. He käyttävät valtion varoja rakentaakseen lisää, saadakseen enemmän edustajia. Miksei Suomen eduskunnassa ole toista kamaria, joka tasaisi valtaa maan eri alueiden kesken?

Ekologisen rakenneuudistuksen laki

Säädetään ekologisen rakenneuudistuksen laki: kielletään yhdyskunnat käyttämästä promillenkaan vertaa fossiilienergiaa. Nykyisille yhdyskunnille (Helsinki, Espoo, Vantaa) annetaan aikaa 10 vuotta muuntautua. Ellei onnistu, niin kaupunki puretaan pois.

Vielä takaisin Keravalle sekä Jyväskylään. Hakkeen ja turpeen rekkaralli mitä Keravan biovoimalaan, Jyväskylän Rauhalahteen, kohta myös Keljonlahteen päivittäin tulee on hirvittävä, lähentelikö sataa. Sekö on kaunista? Jyväskylän pienoismetropoli imee maakunnan kuiviin. Jos ette usko menkää Mauri Pekkarisen takapihalle Kinnulaan. Kivijärvi, elokuinen tuulastuslahti, kasvaa umpeen kortetta ja sammalta. Myllätyt suot pukkaa järveen paskaa.

keskustelua kirjoituksen pohjalta

 

Maailman oppositiohistoria ja kulttuurinen edistyminen

Hufvudstadsbladetin pääkirjoitus 31.8.09 käsitteli piraattiliikettä. Maailman perustava elementti seuraavat 50 vuotta liittyy tietoon, kopioitumiseen, nettiin, vapaaseen pääsyyn tietoon ilman viranomaisten, työnantajan tai muun valvontaa. Näihin kysymyksiin tarttumalla piraattiliike asettaa politiikan asialistan.

“Näin kiertää läntisen maailman oppositiohistoria. Liberaalipuolueet halusivat lyödä leimansa kaupankäyntiin. Sosialistit halusivat ohjata tehtaita. Vihreät halusivat hallita luontolähtöisesti.  Piraattiliike asettaa nyt keskiöön tiedon, informaation.” (Hbl)

Historian suurten kaarten hahmottelu innostaa ajattelemaan.

Toivottavasti piraattiliike ei rajaudu tekijänoikeuskinaan. Tiedon jakamisen ohella soisi puhuttavan tiedon luomisesta, sivistyksen sosiaalisen pohjan laaja-alaisuudesta, kulttuurista elämän kantavana voimana, yksilön kunnioituksesta ja luovuuden yhteisöllisyydestä. Olisiko tämä suorastaan uusrenessanssia? Pari mennyttä “hyvinvoinnin vuosisataa” näyttäytyisi kulttuurisen edistymisen taantumana, kauppapuksujen ja wahlroosien aikakautena.

Lamarkismi?

Blogisti Else Turunen kirjoitti: “Ihminen ei eläimenä edisty, jos emme aktiivisesti tee sen eteen töitä. Tällä tarkoitan kulttuurillista edistymistä, jossa hyödyllinen ja hyvä tieto siirtyy sukupolvelta toiselle (lamarkismi).”

Kirjoitus synnytti keskustelun jota vastaavaa ei yliopistolta tule äkkiseltään mieleen. Mitä on kulttuurinen edistyminen, joku kysyi. Kuuluuko siihen tiedon liikkuvuus, tiedon luomisen, käytön ja jakamisen vapaus, sosiaalisuus, vuorovaikutus, koskettavuus? Eivätkö nämä blogit ole esimerkki juuri tällaisesta? Yhä useampi ihminen löytää itselleen väylän, jota portinvartijat eivät valvo. Vapaa aihevalinta, ideoiden poikkeumat ja risteymät, ahaa-elämyksiä. Tällaistako oli Ateenan agoralla, kun sokrateet ja muut siellä keskenään käyskentelivät?

Olen vieläkin järkyttynyt Tieteenpäivistä 2009. Niiden aiheena oli evoluutio. Satoja esitelmiä, mutta löydätkö yhdenmukaistetumpaa (epäevolutiivisempaa) porukkaa? Esitelmistä piilohuokui sosiaalidarwinistinen evoluutiohehkutus: variaatio, kilpailu, vahvemman voitto. Else Turunen asettaa viisaamman kysymyksen kuin yliopistolaitos, tiedemaailma ja Tieteenpäivät yhteensä: kulttuurin ‘lamarkistinen’ edistyminen ja mitä sen hyväksi on tehtävä, yhdessä ja vuorovaikuttaen.

Politiikan peruskysymys

Politiikan peruskysymys tänään mielestäni kuuluu: rakennetaanko portinvartijoita ohjaamaan maailmaa vai luodaanko vapaan sivistyksen, vapaan tiedon, kaikkien mukaan ottamisen maailma.

Uusi yliopistolaki on ulossulkeva portinvartija: tiede asetetaan etsimään vastauksia elinkeinoelämälle, yliopistojen hallitukset kootaan etlan vartioista. Toisinkin voisi olla: riemulla olen lukenut henkipatto Jukka Hankamäen kirjoituksia. Millainen yliopisto Helsingissä olisikaan jos sille olisi valittu hallitus hankamäeltä.

Portinvartijoita maa on täynnä. Niihin kuuluvat – joitakuita mainitakseni – puoluelaitos, vaalijärjestelmä, eduskunta, innovaatiojärjestelmä, Tekes, Akatemia, Tieteellisten Seurain valtuuskunta, toimittajaliitot (ay-liike, huhhuh).

Tekes rakensi TEMin kanssa ns. huippukeskittymiä. Hyvinvointialalle piti luotaman oma shokki. Tutkimusteemaksi ei kelvannut ihmisten selviytyminen, koska “selviytymisen toimialalla” ei ole suuryrityksiä. Entäs Tivit, tietoalan shokki. Tivit tutkii ja jakaa valtion (meidän) rahaa suurten mediatalojen selviytymiseksi. Meitä blogisteja he eivät huomaa. – Privaatit, auttakaa edes te meitä.

Innovaatiojärjestelmä – miettikääpä tätä sanaa. Oikein järjestelmä. Suomessa piipahti MIT:n professori von Hippel. Politiikan päämäärät uusiksi, koko kansa innovoimaan, näin Hippel opetti. Liikaa vaadittu Tekesiltä ja TEMin ministereiltä, pitää olla suuryrityspohjaa.

Kaikille avoin yliopisto

Privatisoida ja yhteisöllistää tieto, tutkimus ja tiede, jääkö se meidän (tai privaattien) tehtäväksi? Ei enää euroakaan Tekesille eikä Aallon liituraidoille.

Tiedon vapaus ja sivistyspohjan laajuus ei ole kiinalainen kulttuurivallankumous. Ei se ole myöskään läntinen huippuyksikkö. Riittää kun puramme portinvartijasysteemejä ja avaamme kenttää ihmisten ideoinnille, ajatusten poikkeumille ja risteymille. Kaikille avoin yliopisto, siihen meillä, toden totta, on varaa. Katsokaa näitä blogeja, mitä ajatusten testausta, politiikkamallien pohdintaa. Tällaista et löydä nykyisestä yliopistosta vaikka kuinka etsisit. Yliopisto marginalisoi itsensä, pukeutuu liituraitaan ja pikkumustaan.

Komitea Himasen avuksi

Liberaaleista sosialisteihin. Sosialisteista vihreisiin. Vihreistä piraatteihin. Näinkö maailma kulkee? Ovatko vihreät tehneet ratkaisevan virheen? He ovat aallonhuippu, joka ohjaa planeetan ekologiaa ylhäältä: EU, päästökauppa, direktiivit, valvonta ja hallinta, Tekes, Aalto ja hyvinvointi. Heille ei tule mieleen että sosiaalinen voisi olla keino ekologiseen.

Onneksi aaltoprofessori Himanen auttaa. Hän loihtii kulttuurin. Kulttuurihimasen ja brändiollilan sijasta minä olisin asettanut komitean, joka seuloo, syntetisoi ja kehittää blogosfäärissä muhivaa ideamassaa.

Tieteenpäivät – triviaalin paluu
Millainen ympäristö virittää luovuutta
Koko kansa innovoimaan (Talouselämä 11.6.2009)
Liian hutera pohja innovaatioille (Talouselämä 17.4.2009)

 

Sivistysliikkeen tarve

Tekniikka & Talous -lehden otsikko 4.8.2009 (alla) kertoo todeksi sen, minkä hallituspuolueet eduskunnassa kiistivät. Kansakunnalta viedään yliopistot. Ne siirretään elinkeinoelämän vallan alle.

Oulun yliopiston hallitukseen tulee valvoja Outokummusta, Nordeasta, Nokialta, Sykestä ja VTT:ltä. Jyväskylän yliopiston hallitukseen on tulossa Etlan johtaja, Keskon aluejohtaja sekä Työterveyslaitoksen johtaja. Aallon hallituksessa on edusmiehensä mm.  Koneella, Nokialla ja Metsäteollisuudella.

Eduskunnassa hallituspuolueet vakuuttivat kiven kovaa, että rahoittajat eivät vaikuta yliopiston toimintaan ja tieteen sisältöön. Lehtikuvassa (17.6.09) Jyväskylän rehtori Sallinen kilistää laseja Vapon johtajien kanssa puolen miljoonan euron lahjoitukselle. Samalla Vapon johtaja Hilli kertoo Vapon toiveet yliopiston painoaloiksi. Tällaista on hallituspuolueiden uskottavuus.

Jyväskylän yliopiston voisikin nimetä Suomen turveyliopistoksi. Olisi painopiste josta opetusministeriö kiittäisi tulosrahalla.

Sivistys – silmäys historiaan.

1800-luvun sivistyneistö – Snellman, Lönnroth, Cygneus, muut – kehitteli kansakunnan kulttuurista visiota: kieli, kirjallisuus, itsellisyyden tunto, maisema, taide, raha. Sivistyksellisen vision luonti oli ansiokasta, vaikkakaan se ei poistanut väestön sisäisiä ristiriitoja, sisällissotaan ajautumista.

1930-luvun Suomessa vallitsi ylimielinen oikeistokulttuuri.

Sotien jälkeen ja 50-luvulla kerrotaan vallinneen ilmapiirin jossa ihmisiä ei vaivannut ulkopuolisuuden ja tarpeettomuuden tunne. Kädessä oli saha ja kirves.

Laajan kansalähtöisen sivistyksen pyrkimys luonnehti 70-lukua sen molemmin puolin. Yliopistoja perustettiin, pientilan lapsi pääsi yliopistoon. Kansakunnan älyn ja lahjojen suotiin nousevan esiin laveana rintamana.

Entä tänään? On palattu 30-luvun henkeen, ylimieliseen oikeistokulttuuriin. Yliopistoja koskeva valta siirretään bisnesmiehille. Yliopistoja ahdistellaan, yhdistellään, oppiaineita sammutetaan, elinkeinoelämälle nöyriä suositaan. Lukeneisuutta väheksytään. Kansa ammatillistetaan kuin torpparit muinoin, on ulkoa sanellut tavoitteet, päivätyö ja suoritemittaus. Elämän visioksi tarjoutuu pelkkä arkiura.

Yliopistojen ryöstö on merkittävin tapahtuma itsenäisen Suomen historiassa. Se saattaa hajottaa ja jakaa yhteiskuntaa enemmän kuin mikään muu sitten sisällissodan 1918. Vuosikymmeniä olemme maksaneet veroina yliopistojen rakentamista. Eivätkö ne siis kuulu meille, meille kaikille? Millä oikeudella yliopistot annetaan bisnesmiehille, säätiöille, ties mille. Yht’äkkiä me olemme tyhjin käsin, ulkopuolisia, osattomia. Vastaavaa julkisen omaisuuden ryöstöä on totuttu näkemään Argentiinassa tai Venäjällä. Missä on oikeus?

Aika kääntää kelloa

On aika kääntää kelloa. Maahan ja maailmaan tarvitaan kansalaislähtöinen sivistysliike. Tieteen ja yliopistojen yhteiskunnallinen ja inhimillinen merkitys on ajateltava uudella tavalla.

Yliopistot ovat ihmiskunnan kulttuuripääoman ylläpitäjiä, levittäjiä, edelleen kehittäjiä. Moni meistä pääsi – eritoten kansalähtöisen sivistysajattelun kaudella, 70-luvun molemmin puolin – osalliseksi tähän kulttuurityöhön. Nyt meidät heitetään sivuun kuin märkä rätti.

Valtio hehkuttaa syrjäytymisen ehkäisyä, valtiolla oli kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmakin. EU:lla on koheesiopolitiikkansa ja rahastonsa. Tällaiset puheet ovat absurdia ironiaa, pilkantekoa. Omilla teoillaan valtio ja elinkeinoelämä meidät syrjäyttää. Keiden on poistuttava yliopistojen hallinnosta bisnesmiesten tieltä? Äkkiväärät ja vääränmieliset valtio ohjaa takuupalkoille. Metsäänsä luonnonmukaisesti kasvattavat valtio haastaa oikeuteen? Syrjään, aina vaan syrjään.

Sivistysliike?

Koheesiopoliitikot – virkkuset, vahasalot, lehikoiset ja misukat – ovat tänään voimansa tunnossa. Entä jos he yliarvioivat oikeistohenkisen bisnespolitiikan kyvyn integroida, pitää koossa yhteiskuntaa? Bisnesaallon lannistamia ihmisryhmiä ilmaantuu sinne ja tänne, ikään kuin vankileirien saaristona:

• talouselämän ulos paiskomat, työttömät
• uuden julkisjohtamisen (NPM) syrjäyttämät
• yliopistoista ja tieteestä syrjäytyvät
• diktatoristen elinkeinojen murheellistamat (metsiensä toisinhoitajat, muut)
• “riittävälle toimeentulolle” (valtion sanonta) ohjatut, ylijäämät

Ovat syrjityt ja väheksytyt ennenkin löytäneet toisensa, havainneet tilanteidensa samankaltaisuuden, alkaneet etsiä ongelmien yhteisiä alkujuuria.

Finanssikriisien vyöryessä Suomen johtajisto kiirehti vakuuttamaan, että talouden perusta on terve. Entä jos perusta ei ole terve. On kysyttävä perustojen olemusta monelta suunnalta. Kenellä on oikeus luoda sivistystä, opiskella, tutkia ja vaikuttaa yliopistossa? Yksilön myötäsyntyinen oikeus muovata maailmaa? Työelämän sisäinen demokratia? Päällikkövirastojen oikeutus valtiolla? Osakeyhtiölaki, ryöstölaki? Mikä oikeus UPM:llä, Ensolla ja Monsantolla on ajaa ihmiset plantaasien tieltä etsimään ruokansa slummien roskapöntöistä?

Tarvitaan syvemmälle perusteisiin ja ihmisen lähelle menevää mietiskelyä ja toimintaa.

Politiikan jaot, Kalliomäen kipinöinti

Tänään bisnesmiehet rynnivät yliopistoihin hallituspuolueiden avulla. Meiltä viedään tuli, tieto, löytämisen ilo, elämän innoitus, taide, muodon antaminen maailmalle. – Teidän juhlanne ovat kansakunnan haudalla tanssimista, sanoi Cygneus 1800-luvulla.

Antti Kalliomäen heitto uudesta rintamasta on tervetullutta kipinöintiä, vaikka tuskin perusteita kovinkaan syvältä kyselevää. Silti jo vaihtoehdon arvailu sinänsä houkuttaa miettimään uudenlaisia visioita. Näin tekivät 1800-luvun ajattelijat ja toimijat. Ilman heitä meillä ei olisi Seitsemää veljestä. Meidän on ryhtyminen Aleksis Kiveksi, käytävä Tuusulan mökkiin, nurmijärven nummelle.

 

Heittäytykäämme täysi-ikäisiksi, picolaisiksi, sokrateiksi, miksi kaikiksi

Kesällä astut hetkeksi sivuun, luet ihmisten blogeja, kirjauutuuksia, tutkimuksia. Löydät uusia näkökulmia. Havahdut ihmettelemään luonnollisina pidettyjen käsitteiden piilosisältöä. Mitä on demokratia, mitä hyvinvointi, mitä työllisyys?

 

Ketä TEKES ja TIVIT tukevat?

STT:ltä tuli 16.6. tiedote, joka kertoi Tivit Oyn tutkimusohjelmista. Tivit on viestintäalan ns. shokki, valtion ja Tekesin avulla pystytetty innovaatioyhtiö, joka jakaa valtion (siis meidän maksamaa) rahaa. Keille raha jaetaan?

”Mediatalot tarvitsevat kasvunsa tueksi uudenlaisen ansaintalogiikan”. Tämä on Tivitin ohjelman tavoite tiedotteen mukaan. Onko valtion, Tekesin ja shokkien tehtävä vastata mediatalojen tarpeisiin? Miksi juuri niiden tarpeisiin? Miksei kansalaismedian, bloggaajien ja vastaavien tarpeisiin?

Suuret mediatalot, Sanomat ja muut ovat olleet ja ovat viestinnän monopoleja. Keitä varten EU:n kilpailuoikeus on olemassa, eikö sen tarkoitus ole estää monopolien synty? Kansalaismedia ja mediayhtiöt ovat kilpailuasetelmassa keskenään. Onko julkisella vallalla (valtio, Tekes, Tivit Oy) oikeus mennä yhden osapuolen puolelle, jakaa yksipuolista tukea kymmeniä ja satoja miljoonia ? Voisiko asiasta kannella?

Tivit Oy:n perustajajäseniä on 40, joukossa yliopistoja. Yliopistojen sitominen monopolien ja yrityselämän tarpeisiin on käynnissä laajalla rintamalla, vaikka yliopistolain yhteydessä eduskunnassa tämä kiistettiin. Empiiristä näyttöä saadaan tutkimalla shokkien toimintaa, keiden tarpeita ne palvelevat.

Mediatalot ovat kuin Amerikan autoyhtiöt, maailma meni ohi. Tekesin hellimät shokit ovat pömpöösejä palatseja, tuovat mieleen Stalinin ajan arkkitehtuurin.

Mediatalot lobbaavat eduskunnan. Viestinnän Keskusliiton kahvit maistuvat eduskunnan työelämävaliokunnalle.

Suomen innovaatiopolitiikka on keskitettyä ja ylhäältä johdettua (Antti Hautamäen ja muiden selvitykset). Innovaatioselonteossa eduskunnalle puhuttiin muutamasta innovaatiokeskittymästä. Kansanedustaja Jukka Mäkelän mukaan yliopistoissa on keskityttävä määrän sijasta laatuun, miksi Aalto-yliopisto perustetaan vasta nyt, hän kysyy.

Lehdistä luemme kauhutarinoita siitä, kuinka Argentiinassa Menemin aikaan, Venäjällä ja milloin missäkin hallitseva eliitti omii julkiset varat itselleen. Juuri näin tapahtuu Suomessa tänään.

Tekesin tukipolitiikka on muotoiltava uusiksi. Vai pitäisikö Tekes nykymuodossaan lakkauttaa ja miettiä asia puhtaalta pöydältä?

 

Piraatit – entä puolueiden näköalat?

Ruotsin Piraattipuolueessa muhii virkistäviä ja innostavia ajatuksia (HS 2.6.09):

• Tekijänoikeuden lieventäminen on loistojuttu maailman kulttuuritarjonnalle
• Kirjapainon myötä katolinen kirkko menetti monopolinsa kulttuuriin ja tietoon
• Internetin takia vanhat poliitikot menettävät monopolinsa keskustelun ohjaajina
• Perinteisten valtarakenteiden (mm. tiedotusvälineet) hylkääminen

Piraattien ajatuksissa on historian tajua sekä maailman uudeksi hahmotusta. Oletko kuullut suomalaispuolueen puhuvan maailman kulttuuritarjonnasta?

Suomessa puoluelaitos lähestulkoon valtiollistettiin 1960-luvulla. Puolueiden myötä yhteiskunnan tiedollinen arkkitehtuuri on jähmettynyt ja politiikkaan on pesiytynyt ylimieli. Me ihmiset olemme palvelun, tarjonnan, holhonnan, etsinnän, turvaamisen kohteita, äänestäjiä, kuluttajia, työvoimaa, ikääntyneitä, ties mitä. Emme ole itsellisiä kulttuurin ja politiikan luojia, siis puolueiden katsannossa.

Eduskunnan välikysymyskeskustelussa 2.6.09 Matti Vanhanen ja Ville Niinistö (vihreä ryhmä) moittivat oppositiota näköalattomuudesta. Mitä ovat puolueiden näköalat?

Anni Sinnemäen ainoa huoli oli, että ammatillista koulutusta ei ole lisätty tarpeeksi. Aiemmin vihreiden edustajat ovat ehdotelleet yliopistojen tutkintovaatimusten leikkaamista, liian teorian poistamista, sujuvia väyliä työelämään, työssä oppimista, oppisopimuksia. Yliopistolakia he ylistivät jo lähetekeskustelussa. Aalto-yliopisto luo uuden hyvinvoinnin, valisti insinöörisiipi.

Ville Niinistön mukaan oppositio on näköalaton siksi että se ei esitä ajatustakaan siitä, miten luomme uutta kestävää talouskasvua. Vihreillä näköalana on siis talous ja talouden kasvu. Puoluekokouksessaan vihreät julistautuivat yrittäjien ja ay-väen puolueeksi. Televisiossa Satu Hassi ilmoitti missioksi vihreän teollisen vallankumouksen. Teollinen vallankumous, olkoon väri mikä tahansa – sekö on vihreiden missio? Tervetuloa historiaan, vihreät.

Matti Vanhasen mukaan tärkein tehtävä on turvata ’oikeat, olemassa olevat, aidot työpaikat’. Hän ei edes väitä hakevansa uutta, saatikka että uutta haettaisiin kulttuurin, tiedon, ihmisten itsellistymisen suunnalta.

Kokoomuspolitiikan ydin on Jari Larikan ryhmäpuheenvuorosta päätellen ”taloudesta huolehtiminen, rohkeat rakenteelliset uudistukset rahoituspohjassa ja hyvinvoinnin tuottamisen malleissa”.

Puolueet näkevät planeetan koneistona, jonka rattaisiin ihmiskunta ’työllistyy’. Puolueet eivät hahmota elonsfääriä (maailman kulttuuritarjontaa) avautuvana, avartuvana, avaruuteen kurkottavana. Puolueet tekevät meistä tahdottomia suorittajia (palkkaus), ammateissa sätkyileviä, työurissa mönkiviä. Puolueet madaltavat meidät.

Unohtakaamme sanat ammatti, työura, suoritus, työelämä, työmarkkina, työnantaja, kolmikanta. Avautukoon kielen evoluutio kohti avarampaa maailmaa. Ruotsin piraattien ajatuksissa on tässä suhteessa virkistävää planetaarista näkemystä.

Renessanssi kääntyi 1400-luvulla luovan ihmisen puoleen. Piraatit – ovatko he uuden renessanssin airuita? Taide, rajaton uteliaisuus, oivaltamisen ja keksimisen maailma, asioiden vapaa yhdistely, assosiointi, pitkin puolin ja poikin.

Keväällä 2009 eduskunnan Tutkas-seurassa keskusteltiin yliopistolaista. Krista Varantola, rehtorien neuvoston puheenjohtaja lausui kauniit sanat: Suomessa on opinhaluinen kansa. Yliopistoihin pyrkii nuoria sadointuhansin. Kehitysmaatutkimukseen hakee 300 nuorta, 10 valitaan, psykologiassa tilanne on sama. Kuvataiteeseen hakee 1000 nuorta, alle 30 valitaan.

Mikä siis opinhalun sammuttaa?

Eduskunnassa puolueet kehuvat selontekojaan, innovaatiostrategioita, yliopistolakia, ulkopuolista ohjausvaltaa. Jos tuhannet nuoret saisivat vapaasti opiskella ja tutkia planeetan kehitystä, ihmisen ymmärrystä, maailman taiteellistamista, niin mihin puolueiden selontekoja tarvittaisiin? Yliopisto-opiskelu on tehtävä vapaaksi kaikille. Pois huiput ja huiputtajat, shokit ja keskittäjät. Älkää alentako meitä. Antakaa planeetan, tiedon, taiteen ja kulttuurin ohjautua sinne mihin elämä on mennäkseen.

Vapaa yliopisto, vapaa netti, vapaa tieto, vapaa maailma. Enemmän valoa, sanoi Goethe.

4.6.2009
Juhani Kahelin

 

Laajalahti – valon meri?

Kuunsäteellä asuessani ikkunasta pilkisti meri, horisontissa lipui laiva, näkymä alas kalliolle huimasi. Mieleni yleni, olin espoolainen.