EU:n ”sosiaaliset oikeudet” – askel kohti EU:n kuihtumista

Päästäkseen komission puheenjohtajaksi Juncker lupasi 2014 ’sosiaalisen Euroopan vahvistamista’. Keskeinen rooli vahvistamisessa on nyt ohjattu työmarkkinajärjestöille. Eurooppaa rakennetaan kaksikannan, kolmikannan ja työmarkkinain perustalle. Tämän kapeuttavammin ja eliittilähtöisemmin ei voitaisi toimia.

Suomessa sosiaalisten oikeuksien kuulemistilaisuus oli 19.9.2016. Pääpuhujiksi oli kutsuttu, siis kutsuttu EK:n Ilkka Oksala ja SAK:n Jarkko Eloranta. Kumpikin hyrisi tyytyväisyyttä EU:n ‘sosiaaliagendan’ suhteen. Samalla he painottivat että Suomen sisäistä työmarkkinavaltaa ei saa murentaa EU:n kautta. Työttömyysturvaa ei saa viedä EU-tasolle, toisteli Eloranta. Hän ohjasi huomion EU-tasoisen suhdannerahaston luomiseen, siis kauaksi sosiaalikysymyksistä. EK:n Oksala julisti, että Eurooppa on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja sosiaalisen hyvinvoinnin taso on korkea. Huomasin kuinka viereinen kuulija puhkui vihasta.

Kuulemistilaisuuteen oli haalittu myötämielisiä tutkijoita, jokapaikan Juho Saari ja Maria Ohisalo ja joku muu. He ohjasivat keskustelun vaarattomiin yksityiskohtiin, digiin ja iäkkääsiin. Tilaisuus oli malliesimerkki siitä, kuinka eliitti ohjailee yhteiskunnan keskusteluaiheita ja ajattelua.

EU:n sosiaaliset oikeudet eivät rakennu kansalaislähtöisesti eivätkä idealähtöisesti vaan valtarakenteiden ja eliitti-ideologian pohjalle. EU ja sen suosimat järjestöt torjuvat sosiaalisen Euroopan uusideoinnin. Moni panelisti painotti että nyt ei tehdä mitään uutta, kehuivat nykyjärjestelmien hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta (esim. TEAM:n Heli Puura, SOSTEn Vertti Kiuas sekä Maria Ohisalo). Kansalaiset eivät näe EU:ssa innostavaa valoa. Tämä on te kohti EU:n kuivettumista.

Kymmenisen vuotta sitten Suomen sosiaaliturvaa oli määrä demokratisoida Sata-komitean toimesta. Työmarkkinajärjestöt estivät sen, mitätöinti sai nimen sosiaalitupo (Lauri Ihalaisen sanonta). Täsmälleen sama toistuu nyt EU:n tasolla. Juha Sipilän kerrottiin ehdottaneen että Suomi ei ota mitään kantaa koko asiaan. Suomalaiseliittiä ei kiinnosta eurooppaihmisten sosiaaliset oikeudet.

Eduskunnassa laadittu tilannekatsaus (helppolukuinen, esiintuova)
Valtioneuvoston muistio

 

Ihmisoikeusvalvonnasta puuttuu systematiikka
Helsingin yliopistolla oli seminaari ihmisoikeuksista. Ihmisoikeuksia ei valvota edes sillä systemaattisuudella mitä perustuslainmukaisuutta, sanoi prof Viljanen. Vallalla on minimalismi: kysytään vain ovatko ihmisoikeudet este. Ihmisoikeudet nähdään rationaalisen kehityksen estäjinä. Esteajattelun sijasta lähtökohtana tulisi olla suojelu ja kaikkien ääni, sanoi prof Pirjatanniemi ja moni muukin. Vastuu siirretään tuomioistuimille ja hallinnolle. Kokonaisuuden näkeminen on ongelma, ei yksityiskohdat. Valtion talousarviokäytännöstä puuttuu ihmisoikeuskontrolli ja arviointimekanismit. Vaikutus valtion ja kuntien taloudessa syntyy montaa kautta, yhteisvaikutus jää nyt näkemättä. Prof Ojanen sanoi että ulkomaalaislain tulorajoitteen takia enää vain professoreilla olisi varaa perheen yhdistämiseen. Juha Sipilän vaade vaikutusarvioinnin jälkikäteisyydestä on ongelma. Puuhastelua kyllä on, mutta hallituksen esityksistä ihmisoikeusnäkökulma unohdetaan, joskus tietoisesti, sanoi Viljanen. Valtioneuvostolla ei ole yleisnäkemystä ihmisoikeuskysymyksissä. Lakien valmistelussa poliittinen ohjaus on voimakasta, ministeriöiden periaate on ”kunhan minimi täytetään”.

”En tiedä mitä perustuslakivaliokunnan lausunnoille tehdään”, sanoi valiokunnan puheenjohtaja Lapintie – eikö olekin erikoista! Valiokunta voi esittää sivukaupalla moitteita mutta vain viimeinen rivi luetaan (kannanotto lain säätämisjärjestyḱseen). Ihmisokeuksien valvonta ja perustuslainmukaisuuden valvonta eivät valiokunnassa ole samalla tasolla (tämän sanoi myös Viljanen).

Ihmisoikeusseminaarin ohjelma
Ihmisoikeuksien lamakausi


Talous uskontona – kaksipäiväinen seminaari yliopistolla

Yksi tapa päästä kiinni talouspuheen uskontoluonteeseen on tutkailla sanojen ja käsitteiden alkuperää. Janne Saarikivi (HY) kävi läpi kymmenien sanojen ja käsitteiden luonnetta: työ, tulo, velka, luoda työtä, vapaus, raha, palkka, säästäminen, kasvu, vointi, yrittäminen, voitto. Nämä käsitteet eivät ole universaaleja eri kulttuureissaja eri aikoina. Ne ovat kapitalismin sisäistä kieltä, emme huomaa (epä)luonnollisuutta.

Käsitteiden mieltä ja ristiriitaisuuksia kävi läpi myös Elina Aaltio (Jyväkylän yliopisto). Talouspuheella on uskonnon luonne. Se sisältää absurdeja väitteitä jota ei uskalleta kyseenalaistaa. Kuitenkin ekonomistit uskovat olevansa päteviä puhumaan ihmiskäsityksestä ja sosiaaliasioista. Ekonomistipappiuden roolista Elina mainitsi esimerkkinä, kuinka Juhana Vartiaista haastateltiin päivittäin hänen ollessaan ekonomisti. Muunnuttuaan poliitikoksi häntä ei enää juurikaan haastatella. Eli politiikka on merkityksetön, mutta ekonomismi on taivaallista ilmestystä.

Yliopistotutkijoiden verkosto pohtii talouden uskontoluonnetta eri tieteenalojen näkökulmista.

Reformaation jäljet tämän päivän yhteiskunnassa (Tieteessä tapahtuu 4/2016)
Pyhä raha? – Talous uskontona symposium


Ääriliikkeet

Eduskunnan Tutkas -seurassa 7.9.2016 pohdittiin ääriliikkeiden historiaa ja nykypäivää. Dosentti Oula Sivennoinen kertoi ääriliikkeistä 1930-luvun Saksassa ja miksi yksilöt ajautuivat niihin mukaan. Valtion rakenteet ajoivat murhaamiseen. Yksilöillä ei ollut suojaa valtiota vastaan. Neuvostoliittoa vastaan käytävä sodan uskoteltiin olevan voitettavissa vain poistamalla sisäinen vihollinen eli juutalaiset. Ääriliikkeet ovat ovelia naamioitumaan, oli Silvennoisen opetus ajallemme.

Kommentti: Onko rohkea vertaus, jos korvaamme sanonnan ”sodan voittaminen” sanonnalla ”talouskasvu”. Tänään talouskasvun nimissä vaaditaan uhria ja verta: on leikattava, on uhrauduttava, palkkaerojen tulee kasvaa jotta talous kasvaa. Sampo Terho puhui eduskunnassa 20.9. 2016 osuvasti ”kansallistalkoista, kansakunnan yhteisestä hankkeesta”. (kansallinen = nationalistinen, kansallis-)

Eduskunnan talousarviokeskustelu 20.9.2016, Sampo Terhon ryhmäpuheenvuoro

 

Keskustelu eriarvoisuudesta Suomen Pankissa

 

Paikkana oli Suomen Pankin Rahamuseo 6.9.2016. Suomen Pankin neuvonantaja Markus Haavio, joka kuulemma tuntee Pikettyn hyvin, esitti huomionarvoisia näkemyksiä. Mikä pohjusti finanssikriisin? Haavio vastasi: USAssa oli suuret tuloerot, se loi houkuttimen syöttää pienituloisille lainoja puuttuvien tulojen korvikkeeksi. Lopputulemana oli finanssikriisi. Kriisin pohjalta siis löytyvät tuloerot. (Eikö tämä ole vastakkainen näkemys kuin se mitä Martti Hetemäki, VM, Osmo Soininvaara ja moni muu tyrkyttävät jälleen tänään.)

Markus Haavio jatkoi: Kehityskuvaa pitää katsoa pitkällä aikavälillä. Tärkeää ovat sosiaalinen liikkuvuus, kaikkien lahjakkuuksien esiinpääsy, mahdollisuuksien tasa-arvo. Jos ihmisiä ajautuu yhteiskunnasta sivuun, katoaa luottamus ja legitimiteetti myös talouden avoimelta sektorilta.

Kommentti: Sipilän hallitus ja kiky-sopimus kasvattavat tuloeroja (esim. prosenttilinja). Sillä on määrä luoda työllisyyttä ja kasvua. Markus Haavion esittämien näkökohtien valossa asia on päinvastoin. Taloudesta ja yteiskunnasta häviää vakaus ja ihmisiltä hyvä olo. Jälleen tänään pienituloisia myös houkutellaan velkaantumaan aivan kuten USAssa finanssikriisin alla (asuntojen hinnat ja mielettömät lainat).

video: Tulorot ja talouskasvu (Suomen Pankki)


Finanssivalvonta, sijoittajanvastuu

Ministeri Jutta Urpilaisen mielisana oli sijoittajavastuu. Suomen Pankissa oli 20.9.2016 luento sijoittavastuusta. Talletuspankin ongelmatilanteessa 1) sijoittajat menettävät rahansa, 2) velkojat kärsivät tai 3) velkojat muuttuvat osakkaiksi. Tällä on määrä katkaista valtion ja pankkien kriisikytkentä. Periaatteessa selkeä prosessi. Mutta miten käy esim. Italiassa? Kriisipankeilla on suuri joukko piensijoittajia. Piensijoittajuus on tänään pankkitallettamisen korvike. Talletukset on suojattu 100 000 euroon saakka. Osakepääoma ei luonnollisesti ole suojattu. Sijoituspalvelua tarjoavan on annettava asiakkaalle tiedot riskeistä (katso kalvot). Kuinkahan auvoinen tämä sijoittajavastuu lopulta on?

Suomen Finanssivalvonnan yleinen luottamus on vähintäänkin kärsinyt ellei kokonaan kadonnut. Finanssivalvonnalle itselleen tärkein luottamusosapuoli ovat työeläkeyhtiöt. Onko Finanssivalvontaa kiinnostanut esim. asuntorahasto Oravan liiketoimintamallin riskeistä ja siihen liittyvästä sijoittajaneuvonnasta? Onko Oravan osakeantiesitteissä tuotu esille sen liiketoiminnan huomattava riskialttius? Oravan pyramidipeli rinnastuu asuntomarkkioiden arvopaperistamiseen finanssikriisin 2008 alla USAssa. Suomen Orava on mallinäyte siitä kuinka talous ja ihmiset ajetaan epätoivoon.

Mitä sanoo Oravan toimitusjohtaja (Kauppalehti): Orava on osakeyhtiö, sijoittajat eivät saa rahojaan takaisin elleivät löydä ostamilleen osakkeille ostajaa. – Erittäin ylenkatsovaa, vangitsevaa ja moraalikielteistä puhetta, Finanssivalvonnan aiempaan henkilöstöön kuuluvan johtajan suusta ja Finanssivalvonnan silmien alla. Mitäs menitte höplään.

Sijoittajan vastuu (Suomen Pankki)

 

Ajankohtaistuuko Mirkka Rekola?

Mirkka Rekola jäi eläessään ideologioiden – 1930-luvun kansallinen taide, 50-luvun modernismi, 60-luvun vasemmistolaisuus – väliin. Mutta kuvastaako Rekolan maailmankuva nyky-yhteiskuntaa ja ihmisten kokemusta yllättävän terävästi? Rekola perää maailmaa, jossa oleminen ei olisi ehdollistettu. Runous avaa maailman, vapauttaa ja murtaa ehdollistamisen. Eikö tänään taistella juuri ihmisen ehdollistamista vastaan! Työttömiä kuulustellaan joka kolmas kuukausi, heidän olemiselleen asetetaan mitä erilaisimpia ehtoja, eikä vain heidän vaan meille muillekin.

Rekolan maailmankuvaa luonnehti tyhjyyden tunne, sanoo Katja Seutu. Eikö tämä ole aikamme perustunne. Olet tarpeeton, tuottamaton, kustannus, rasite. Tyhjyys ja mitättömyys voi kuitenkin olla mahdollisuuksien siemen. Rekolan maailmaa luonnehti keskeneräisyyden tunne, välissäolo, rajattomuus, ylirajaisuus (upea sana: ylirajaisuus).

Mirkka Rekolan elinympäristössä maailma näyttäytyi jakautuneena. Siis jälleen kuten tänään, kärjistyvä vastakkainasettelu: vastakkain ovat (sanotaan olevan) maahanmuuttajat ja kantaväestö, suvaitsevaiset ja ääriliikkeet, voittajat ja häviäjät, köyhät ja rikkaat. Rekola oli välissä ja kummastakin osapuolesta ulkona, tunsi vierautta. Elämä oli vailla minuutta, minättä, mutta kuitenkin omalla tavallaan ylirajaista. Välitilan tilalle tuli parien prosessi, leikkaus, tunnustelu, kaltaisuus, heijastus, polariteettien prosessiluonne, ylirajaisuus. Eikö tänäänkin tarvita ja haeta polariteettien prosessia. Tyhjyys on mahdollisuuksien siemen.

Rekolaa pidettiin epäpoliittisena mutta oikeasti hän olikin erittäin poliittinen. Sellainen poliittisuus istuu tähän päivään. Maailma on kireä, runous on avaraa, runous avaa maailman. Lukisivat Rekolaa, sanoi Tuula Juvonen SKS:n seminaarissa. Seinästä löytyy ovi.

Mirkka Rekolan runot – sanoja ja tekoja (seminaari)
Katja Seutu: Tyhjä pöytä on tilattu
Miikka Laihinen (kirja-arvostelu)


Lauri Viita – nonsense – tutkii sarventekoa

Helsingin yliopistolla oli luento Lauri Viidasta, luennoijana Sakari Katajamäki. Hän kertoi Lauri Viidan nonsense -runoudesta. Nonsense ei Viidalla tarkoita järjenvastaisuutta. Viidan runoleikittely ei ole mitä tahansa. Viidalla oli terävä katse ja tarkka ymmärrys. Tarkempi kuin tämän päivän poliitikolla, jotka ovat (talous)uskontonsa vankeja ja joiden keskustelu oikeasti kuulostaa nonsenselta, vailla mieltä olevalta ja ohipuhumiselta – kuuntelepa eduskunnan debatteja tai TV:n vaalikeskustelua. Näin Viita:

Katsos, muuan tieteenala
tutkii sarventekoa
tuo on väärä oikealle
tämä kaartaa vasemmalle
nimittäin jos katsot näin
mutta katsos toisinpäin
oikea vie vasempaan
vasen kaartaa oikeaan

Sakari Katajamäki: Kukonor – uni ja nonsense-kirjallisuuden traditio Lauri Viidan runoelmassa
Merja Leppälahti (kirja-arvostelu Katajamäen teoksesta)


Noemi Szecsi – unkarilainen tyttöveijari

Kirjailija, nuori nainen, oli jututettavana Unkarin tiede- ja kulttuurikeskuksessa Helsingissä. Noemi oli 16 vuotta sitten opiskellut Helsingin yliopistolla Suomen kirjallisuutta mutta loppututkielman sijasta olikin kirjoittanut rompsun. Ja nyt noin 5 muuta romaania. Hän oli ihastunut vampyyreihin. Kirjoissaan hän leikittelee mutta siinäpä onkin asiaa, monesti ohimennen tai sivulauseessa vilautettuna. Tässä pieni näyte:

”Täällä on mitä juhlia. Ilmasto on mahtava. Talvella on kylmä ja kesällä lämmin. Syksyllä sataa vettä, keväisin ilma on petollinen. Olen pohtinut tätä paljon ja mielestäni Unkarista puuttuu ehkä korkeintaan meri. Meren myötä kansantalous nytkähtäisi nousuun matkailun lisääntyessä, mustekala olisi halvempaa ja unkarilaiset purjehtijat sijoittautuisivat korkealle maailmanmestaruuskilpailuissa. Toisaalta taas olisi hermostuttavaa, jos viikunapuut tuottaisivat järjettömästi satoa, vaikkapa kahdesti vuodessa.”

Noemi Szecsin kirjallisuusillat
* * * *

Ideauutiset on pieni kokeilu. Se kumpusi tarpeesta. Kun tulee käytyä muutamassakin tilaisuudessa, tahtoo kirjoitelman laatiminen hukkua seuraavien tilaisuuksien alle. Olkoot nuo palaset siis pikamuistiinpanoja. Kuhunkin aiheeseen on tarpeen palata lisämietinnän kera. Osa jää, osa tulee.

Voisihan näistä lastuista muovata eräänlaisen uutiskirjeenkin, tai mikä se formaatti nyt sitten olisikaan. Ja voisihan hommaan tulla muitakin mukaan.

Ilmoittaudu
Ja tilaa Ideauutiset.

Helsingin kuntapolitiikan toimintatavoista ja asenneilmastosta on viime kuukausina paljastunut dramaattisia piirteitä, paljolti yleiskaavaan liittyen. Helsingin kuntapoliitikkojen piirissä vallitsee:

– Väkivaltainen mentaliteetti. Esim. Tiedekulmassa oli tällä viikolla keskustelu, paneelissa mm. Risto Rautava ja Rikhard Manninen. Yleiskaava on ajettava ”voimalla läpi”, sanoi Rautava. Manninen ja Rautava ylistivät ja kiittelivät toisiaan, Rautava kutsui Mannista Rikuksi. ”Hyvä kun Risto on samaa mieltä”, säesti Manninen.

– Suhteessa kuntalaisiin Helsingissä, yleiskaava-asiassa varsinkin vallitsee tunteeton, kuuntelematon, ylimielinen asenne. Tämä ei ole hälyttävää vain helsinkiläisten kannalta vaan koko Suomen kannalta. Helsingin kunnallispolitiikka näyttää huonoa ja tuomittavaa esimerkkiä koko maalle. Tässä mielessä Helsinki on tällä hetkellä Suomen taantunein paikka.

– Helsinki suhtautuu ylimielisesti valtioon ja sitä kautta Suomen kansaan. Tiedekulmankin tilaisuudessa valtion mukaanpääsyn esim. kaupunkipuisto-hankkeeseen Rautava ja Manninen torjuivat jyrkästi. Valta on pidettävä vain kaupungilla itsellään, he toistelivat. Valtiota ei pidä päästää sotkeutumaan Helsingin kaavoitukseen, leuhki Anni Sinnemäki keväällä Saton tilaisuudessa Lasipalatsissa. Mutta valtion raha Helsingille kelpaa: metro, raidejokeri, Pisara, asumistuet ja muut. Erityisen ristiriitaista ja tuomittavaa kaksimielisyyttä.

– Helsingin poliitikkojen kerma torjuu yliopistotutkimuksen ja tutkijat, esim. bulevardisointikritiikin. Torjunta ilmeni erittäin jyrkkänä keväällä yliopiston seminaarissa jossa aiheena oli bulevardisointi. Torjujina olivat Sinnemäki ja Manninen. ”Tutkikaa mitä tutkitte sen jälkeen kun olemme tämän asian ensin päättäneet”,  ojensi  Anni Sinnemäki. ”Olkoon Matti Kortteinen mitä mieltä tahansa”.

– Helsingin nykyinen rakennusbuumi (Jätkäsaari, Kalasatama, Pasila, yleiskaavaluonnos) muistuttaa kovasti Irlannin ja Espanjan kiinteistöbuumia ennen finanssikriisiä, samoin finanssikriisin puhkeamista USAn asuntomarkkinoilla 2008. Tällaista näkemystä Helsingin johto ei tietenkään kuuntele vaan hokee kuinka Helsinki nostattaa koko Suomen. Erittän epäuskottavaa, vaarallista, ylimielistä puhetta. EKP:n rahapolitiikka ja Helsingin vallanhimo ovat vaarallinen yhdistelmä. Helsinki on Suomen kriisipesäke.

– Maailmalla esiintyy kyseenalaistavaa tutkimusta niinsanottua tiivistämispolitiikkaa vastaan. Mm. Ylen tiedetoimittaja Pasi Toiviainen teki aiheesta koosteen. Helsingin kuntapoliitikot vaikenevat tällaisesta tyystin.

– Saksalainen Art-lehti tuomitsi Jätkäsaaren kaavoituksen ja kaupunkikuvan tosi vanhanaikaiseksi ja rumaksi. ”Purkakaa Jätkäsaari heti”, lehti kirjoitti. Tästäkin Helsinki vaikenee. Menkääpä katsomaan Jätkäsaaren rakentamista esim. Välimerenkadun ja Länsisatamankadun risteyksen tienoille. Kerrostalojen parvekkeet miltei hankaavat vastatusten toisiaan . Eikä pääty asumistukikupla, pieniä putrakoita limittäin, lomittain, päällekkäin ja alekkain, betoni kiehuu ja ylikuumenee. Helsinki imee koko Suomen tyhjiin verovaroista ja velkaannutta valtion (asumistuet 1,7 miljardia).

Kevään 2017 kuntavaaleihin tarvitaan tutkimuksellinen ja ’älyperäinen’ ehdokaslista joka nostaa esiin Helsingin nykypolitiikan asenteellisen ylimielisyyden, väkivaltaisuuden ja epähumaaniuden ja rakentelee toisenlaista toimintakäytäntöä.

* * *

(Yllaolevan kirjoitin kommentiksi Yrjö Hakasen blogiin mutta tulkoon se julkaistuksi myös erikseen tällaisenakin. Aiheeseen on syytä palata viimeistellyn tekstin ja valokuvien kera.)

Rintaman rakentavat Sanoma ja Aalto. Mutta keitä vastaan he puolustautuvat? Vastauksen löydät tämän kirjoituksen lopusta. (Vääriä ihmisiä vastaan, meitä vastaan.)

Tästä linkistä näet kuinka hohdokkaita ovat Talouden Puolustuskurssin teemat.

Tuottavuus, mittaaminen, digitalisaatio, johtaminen, innovaatiot, talouden tilannekuva – puhkipuhuttuja ja tuhannesti toisteltuja kaikki. Ihmettelen jos ”yliopisto- ja elinkeinoelämän johtavista osaajista” yksikään sanoo huomenna uutta. Saatikka että sanoisi nykytaloudesta tai politiikasta irtautuvaa tai niitä vastaan asettuvaa.

Mitä on tuottavuus, nykyekonomistisesti ymmärrettynä? Keinotekoinen ei-reaali käsite, paperinen kuin finanssit, sisällöistä putsattu. Mitä korkeammalle herrat saavat hivutettua omat palkkansa, mitä korkeampia hintoja yritykset onnistuvat huijaamaan ostajlta, sitä tuottavampina he näyttäytyvät.

Mitä Matti Pohjola kertoo huomenna? Saman minkä kertoi Tieteenpäivillä, VM:n Keväthumauksessa ja kymmenissä muissa tilaisuuksissa: it-buumi on vasta tulollaan, teknologian uusi aalto höyryn, rautateiden, auton ja sähkön jälkeen, palvelutalous. Tosin Pohjolan Vieraskolumnin julkaissut HS väitti palvelutalous-huumaa epäuskottavaksi.

Minkä uuden vision kertoo Anne Brunila, Aallon hallituksen puheenjohtajaksi Matti Alahuhdan jälkeen ylennetty, Sanoman hallitukseen nostettu, Metsäteollisuudet, Fortumit, VMät ja muut ohikäyneenä, nyt (kai) professoriksi ylennettynä.

Sixten Korkman – taloustieteen pystyynkuolleen käsitteistön ikuista pyörittelyä, kaikkitietävää fraseologiaa, talouden ja eliittien etujen oikeaksi selittämistä, satoja kertoja kuultuna. Tavallinen kansa passitetaan kortistoon tai eläkkeelle tuottavuuden jaloista, mutta mitä tehdään korkmanille, pekkariselle, brunilalle, vanjoelle? Heidät ylennetään professoriksi professorin palkalle sen jälkeen kun he parin kymppitonnin palkalla ovat kolunneet EVAn, Etlan, EU, VM:n, Suomen Pankin, OECD:n, EIB:n, NIB:n ja kymmenet muut instanssit. Minkäsuuruinen tulo ja eläke niistä kertyy? Niitä kannattaa puolustaa, Finlandiataloa myöten.

Aallon vararehtori Tuija Pulkkinen puhuu Finlandia-talolla innovaatioista. Tämä täytyy kuulla.

Laskentatointa, kansainvälistä liiketoimintaa, yritysjuridiikkaa, tietojärjestelmää, praktisprofessiota – tällä kaikella kansanedustajien maailmankuvaa syvennetään ja laajennetaan. Missä on kriittinen ja syventävä filosofia?  Missä on sosiaalisia oikeuksia havainnoiva analyysi? Missä on sivuraiteille ja yhteiskunnasta ulosjoutuneiden kansanosien ääni? Ei missään. Ei missään. Ei missään.

Kuka maksaa eliittien puolustuskurssin, lounasbuffetin, leivoskahvituksen, kurssijuhlat, illallisbuffetin? Helsingin Sanomien tilaajat. Eräät meistä ovat jo maksamiseen kyllästyneet.

Vuosikymmeniä HS on julistanut riippumattomuuttaan. Aivan oikein. HS on elinkeinoelämän sekä politiikan eliittien riippumaton apologeetta.

Sanoman ja Aallon virittämänä yhteishengen nostatukseen Finlandiatalolle taksilla pyrähtävät (katso osallistujalista):

Hartwall Capital, Pro, TEM, Ernst & Young, MMM, Kreab, Solidium (Järvinen alelounaan tarpeessa), Alexanderin Kopra, Wihuri, Accounter, Nordea, EK, PwC, YA, Terveystalo, SAK, STTK (Palola itse), YIT, Fortum (kenraali Räty), PAM, Skanska, Capman (Westerlund) – voi keitä kaikkia näiden lisäksi.

43 kansanedustajaa on tulossa talouden puolustuskurssille. Tulevatko he laventaakseen maailmakuvaansa ja ajatteluaan? Epäilen. Kiva on toki näyttäytyä, taputella olalle, poskisuudella ja jutustaa. Takana onkin monta yksinäistä kesäkuukautta ilman herskyttelyä. Niin, ja lounasbuffet, illallisbuffet, finlandiajuomat.

Arvoisa Sanoma, arvoisa Aalto, ilmoittaudun toimittajaksi tilaisuuteenne, vieläkö mahtuu? Kirjoitan laajat selostukset Korkmanin, Brunilan, Pohjolan, Kuoppamäen, Malmin, Mäkelän, Rossin, Pulkkisen ja Blomqvistin jo etukäteen jännitystä herättävistä esityksistä.

Poimin parhaat palat myös pitsakuski Kuuselta, luovan tuhon Malirannalta, kuulumiset Etlasta, Pihlajalinnan sote-suunnitelmista,  mirristä ja mustista, TEAMin Heli Puuralta hoitajien lomarahojen leikkauksista (sitä kannattaakin puolustaa), öljymiljonääri Anttoselta, VM:n Virpiltä – kaiken huippuna slush. Maltatteko odottaa, hyvät lukijani?

 

Mutta alun kysymys: keitä vastaan he puolustautuvat?

He puolustautuvat meitä vastaan, vääriä vastaan.

Kämp Collection Hotelsin toimitusjohtaja Laura Tarkka teki tämän tiettäväksi (linkki) jo keväällä. Tarkka on huomisen puolustuskurssin johtava asiantuntija. Näin HS kertoi Laura Tarkan strategiasta:

”Tuotteemme on liian halpa, miksi emme nosta Kämpin hintoja, hän tivasi Capmanin Ari Tolppaselta. Jos hintaa pudotetaan, Kämpiin alkaa virrata vääriä asiakkaita.”

Siinä se: vääriä asiakkaita. Olemme vääriä asiakkaita, me.

Lupaan Tarkalle tässä ja nyt: koskaan, en koskaan astu astu yhdenkään Kämp Collection Hotelsin kynnyksen yli.

Mutta eihän tässä uutta: veisime hiekkaa hotellin tai Finlandian lattialle. Puhtautta ja siisteyttä kannattaa puolustaa. Se lujittaa yhteisymmärrystä. Näin Suomi nousee.

Siis puolustamaan. Nähdään huomenna.

Torpparin veri kuohahti. Akseli otti aseen, hyvästeli Elinan ja liittyi joukkoihin.

Samalla tavalla kuohahtaa veri tänään. Syyt ovat pohjimmiltaan täysin samat. Torpparilla ei ollut itsellisen elämän näköalaa, piti mennä taksvärkkiin ilman korvausta. Oma tila, piha ja pelto jäivät kehittämättä. Torppareita nöyryytettiin, alistettiin, pakotettiin.

Yhteiskunnan tila on tänään täsmälleen sama. Kansalaisia  ja ”työvoimaa” nöyryytetään, pitää olla ”tarjolla” ja ”käytettävissä”.  On tehtävä työtä toisille, ”työnantajalle”, kartanonherralle. Oma elämä seisoo vailla itsellistä näköalaa. Toisille tekemiseen ”kannustetaan” ajamalla alas perusturvaa ja sosiaalisia oikeuksia, pakotetaan ilmaiseen näytetyöhön kuten taksvärkissä konsanaan, palkkaeroja kasvattamista vaativat Hetemäki, TEM:n Gustafsson ja muut, suurituloisille annetaan monikertainen veronalennus verrattuna pienituloiseen (prosenttiperuste) saati tulottomaan.

Dramaattinen esimerkki Sipilän hallitustoimien vaikutuksista:

Opiskelijan tulo tänään on 500 euroa kuukaudessa (opintotuki 250, asumislisä 250, noin). Opintotuesta leikataan nyt 50 euroa. Opiskelijan asuinkaverina olkoon henkilö joka saa palkkaa 2600 euroa/kk. Tosiasiallisesti kumpikin elättää itsensä vain omilla tuloillaan myös ruuan suhteen (eli yleisen asumistuen ruokakunta-käsite ei päde), 800 euron vuokran he maksavat puoliksi. Opiskelija menettää asumislisänsä 250 euroa saamatta tilalle yleistä asumistukea. Opiskelijan menetys on yhteensä 300 euroa eli 60 % tuloista.

Mitä mieltä olet jos tuloistasi leikataan 60 %? Kuohahtaako veri?

Tehdään vertailu.

Olkoon Juha Sipilän palkka 15 000 euroa kuukaudessa, Timo Soinin, Petteri Orpon, VM:n Martti Hetemäen ja TEM:n Jari Gustafssonin palkka 13 000 kuukaudessa, olkoon Matti Alahuhdan ja Kari Stadighin ansiotulo 33 500 euroa kuukaudessa. 60 %:n leikkaus kunkin tuloihin merkitsee 9 000 euroa Sipilällä, 7 800 euroa Soinilla, Orpolla, Hetemäellä ja Gustafssonilla, 20 100 euroa Alahuhdalla ja Stadighlla, siis kaikki tämä joka kuukausi. Vuosileikkaus pitää kertoa 13:lla. Tässä vertailussa ei ole populismia, päinvastoin se on oikeutettu ja välttämätön.

Tekevätkö Sipilä, Soini, Orpo, Hetemäki, Gustafsson, Alahuhta ja Stadigh nämä leikkaukset tuloihinsa? Opiskelijalle he sen tekevät.

Tarkkaan ottaen he, siis Sipilä ja muut saavat leikkausten sijasta lisää: Sipilä, Soini, Orpo, Hetemäki ja Gustafsson saavat joka kuukausi 100 euroa LISÄÄ. Alahuhta ja Stadigh saavat 200 euroa kuussa LISÄÄ (jos ansioveron alennus on 0,6 % tuloista). Yläpäätä kasvatetaan prosenteilla, alapäätä leikataan euroilla, sitä on Sipilän ja Hetemäen politiikka.

Koskelan Akseli sieppaa aseen ja lähtee joukkoihin.

On oikeutettua ja toivottavaa että opiskelijan veri kuohahtaa. Niin kuohahtaa meidän muidenkin veri. Hyvästellään Elina. Ilmoittaudun mukaan, torppareiden rintamaan, tiedustelujoukkoihin, minulla on sissikoulutus upseeritasolla.

Tällä kertaa yhdyn täysin Eero Heinäluoman sanoihin (linkki):

”Pitkäaikaistyöttömyyden kasvu, uudet leikkaukset sosiaaliturvaan ja samanaikaiset suurituloisia hyödyttävät veronalennukset ovat vaarallinen yhdistelmä kansakunnan yhtenäisyydelle. Veropolitiikassa Sipilän hallitus vahvistaa kasvavia tuloeroja suosimalla miljoonaperintöjen saajia ja räätälöimällä verotukseen uusia vähennyksiä, jotka kohdistetaan vain osalle tulonsaajia. Samaan aikaan tuloveronkevennykset tuovat suurituloisille kaksin-, kolmin- ja nelinkertaiset kevennykset verrattuna pieni- ja keskituloisiin.”

* * *

Analyyttisesti ajatellen:

Yksilökohtaisen asumislisän poistaminen opiskelijoillta ja heidän liittämisensä yleisen asumistuen piiriin johtaa suojautumisreaktioihin. Kimppa-asuminen kannattaa lopettaa ja hakeutua yksilöasumiseen. Asuntojen käytön tehokkuus laskee, vuokra-asuntojen kysyntä kasvaa ja vuokrat voivat jälleen kerran nousta. Muitakin reaalivaikutuksia ilmaantuu.

Sipilän hallituksen, VM:n ja muiden ministeriöiden sekä Elinkeinoelämän Keskusliiton piilokammareissa on laadittu suunnitelma asumistukijärjestelmän alasajoksi tavalla tai toisella. Prosessin tavoitteisto ja asteittaiset toimet on tällä hetkellä piiloinen. EK julkaisi joitain ehdotelmia. Aiheesta on puhunut Kelan Hyssälä (ilmeisen perustellusti) ja kirjoittanut mm. Hypon Ari Pauna (”asumistukikupla”). Prosessia pohjustetaan vähäiseltä näyttävin muutoksin, opiskelijain asumislisän poisto on yksi ensiaskel.

Jos perustulokokeilun perustelut muunnetaan torppariajan kielelle, niin kyse on taksvärkin lisäämisestä: ”työntarjonnan” kasvu. Tavoitteena ei ole ihmisen omaehtoisuuden parannus (torpan ehostaminen), ei työmarkkinariippuvuudesta vapautuminen. Perustulossa kartanon isäntä tarjoaa kupin sumppia tai laulattaa karaokea, jotta sirppi kartanon ruispellolla suihkaisi vinhemmin. Asumistuki on palkan puolikas joka on siirretty valtion eli lähes kaikkien kansalaisten maksettavaksi.

Linkkejä:

Sipilän, Soinin, Orpon, Hetemäen, Gustafssonin tulot
Alahuhdan ja Stadighin tulot
Heinäluoma tulistui – nyt on hallitus valinnut erittäin kovan tien
Ari Pauna: Yksityisten asuntosijoittajien kannattaa varautua ankeisiin aikoihin
Liisa Hyssälä

Suomi täyttyy arviointineuvostoista. Tässä erään neuvoston tyylinäyte, ymmärtäköön ken voi:

”Esityksessä ehdotetaan otettavaksi tuloverolakiin säännökset vähennyksestä, joka myönnettäisiin metsätilan sukupolvenvaihdoksen johdosta suoritettavan lahjaveron perusteella. Vähennys tehtäisiin metsätalouden puhtaasta pääomatulosta. Vähennyspohjaa muodostuisi sen lahjaveron perusteella, joka kohdistuu tilan metsämaan arvon 40 000 euroa ylittävään osaan. Arvo laskettaisiin metsämaan arvojen arvostamisesta verotuksessa annetun lain mukaisesti (jälj. arvostamislaki). Arvostamislain mukaisen arvon kautta määräytyisi huojennuksen edellytyksenä oleva metsämaan vähimmäispinta-ala, joka vaihtelee kunnittain verotusarvon perusteena olevan metsämaan vuotuisen hehtaarituoton mukaan. Vähennyspohja olisi raja-arvon ylittävään osaan kohdistuvan lahjaveron määrä kerrottuna luvulla 2,2.”

Runollisen säikeen sepittäjä on lainsäädänön arviointineuvosto, allekirjoittajina arviointineuvoston varapuheenjohtaja Leena Linnainmaa sekä arviointineuvos Meri Virolainen.

Lainsäädännön arviointineuvosto myös tiedostaa:

”Arviointineuvosto tiedostaa mahdollisuuden, että (työttömyysturva)lain valmistelutyössä mukana olevilla ei välttämättä ole tarvittavaa taloudellista osaamista tai taloustieteellistä koulutusta tarkempien kvantitatiivisten vaikutusarvioiden tekemiseksi. …Laskelmien toteuttaminen esimerkiksi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijoiden avustuksella tai yhteistyössä valtiovarainministeriön asiantuntijoiden kanssa on myös suositeltavaa.”

Allekirjoittajina arviointineuvoston puheenjohtaja Kalle Määttä ja arviointineuvos Antti Moisio.

Meidät suomalaiset on varustettu myös talouspolitiikan arviointineuvostolla.

”Talouspolitiikan arviointineuvosto perustettiin vuonna 2014 talouspolitiikan tavoitteiden ja keinojen riippumatonta arviointia varten. Neuvoston tavoitteena on parantaa talouspolitiikan valmistelun ja päätöksenteon laatua sekä tuoda tutkimustietoon pohjautuva riippumaton näkökulma talouspoliittiseen keskusteluun.”

Talouspolitiikan riippumattomat arvioitsijat ovat Roope Uusitalo, Torben Andersen, Anneli Anttonen, Kaisa Kotakorpi, Jukka Pirttilä, Mikko Puhakka ja VATTin Teemu Lyytikäinen.

Edelleen meillä on Kansallinen Koulutuksen Arviointikeskus ja Arviointineuvosto.

Asiantuntijuuden keksi myös parlamentaarinen Yle-työryhmä: ”Asiantuntijoiden tulee arvioida mm. Yleisradion onnistumista julkisen palvelun tuottajana sekä sen toiminnan vaikutuksia viestintämarkkinoiden kokonaisuuteen”. Toki Britanniassa mentiin pitemmälle; siellä valtion virasto määrättiin vahtimaan ettei BBC vaaranna yksityisen median menestystä. Toisaalta BBC:llä on myös ohjelmapolitiikkaa arvioivat kansalaisneuvostot. Siis kansalaisneuvostot!

Edelleen meillä on Valtiontalouden tarkastusvirasto. Pääministeri Juha Sipilä todisti VTV:n asiantuntemattomuuden ja päätelmien virheellisyyden eduskunnan täysistunnossa (tapaus Finavia, Berner). Miksi eduskunta ylläpitää asiantuntematonta virastoa?

VTV laatii lakimääräisen lausuman finanssikurilain (fipo) toteutumisesta. Fipo-lakia säädettäessä kylläkin epäiltiin VTV:n osaamista. EU:n kansalliset kuristrategiat pitää myös valmistella riippumattomasti, niinpä tehtävä annettiin peräti VM:n osastolle.

Kaiken kaikkiaan meillä on vahva riippumattomuuden rintama: VM, VATT, VTV, arviontineuvostot, Ylen asiantuntijat ja muut.

Mutta mitä on riippumattomuus?

Jääkö eduskunnan arviointityölle tilaa ja tarvetta?

Entäs me kansalaiset? Olisiko meistä arvioijiksi?

Italian junaturman ja kuolonuhrien syyksi on kerrottu se että asemamies pelasi mobiilipeliä.

Tampereella noin vuosi sitten tapahtui väkivallan teko jonka sytykkeenä oli kännykän räplääminen.

Helsingin kaduilla kännykän esiinveto toimii pistoolin korvikkeena. Kännykän esiinotto on tapa viestiä että vastaantuleva henkilö on epämiellyttävä, häntä vastaan pitää suojautua ja piiloutua.

Helsingin kaduilla ihmiset höpäjävät yksikseen. Sellaista on Helsingin yhteisöllisyys, jota Anni Sinnemäki ylistää.

Helsingin Sanomat ei muusta puhu kuin Pokemonista.

Peliteollisuus pelastaa suomalaisten työllisyyden, sanoo Helsinki Demoksen Tuuli Kaskinen.

Politiikka on alennustilassa, populistista huutelua. Toisin on Instagramissa, sanoo Ellun Kanojen Taru Tujunen.

Olin työkäynnillä ministeriössä (LVM). Nuori naisjuristi pöydän toisella puolella räpläsi kännykkää, ensin pöydän alla mukamas näkymättömästi, kohta avoimesti pöydällä. Toista kertaa en siihen ministeriöön mene, ajattelin.

Kännykkä – disconnecting people.

Työväenkirjastossa keskusteltiin tulevaisuuden hallinnasta. Lopuksi päädyttiin pohtimaan median ja somen roolia. Esiin tuli kaksi vastakkaista linjaa:

1) Somessa kansalaiset voivat aidosti ilmaista itseään ilman median välitystä. Some on myönteinen ihmisten keskinäisen kommunikoinnin muoto. Siinä ihmiset rakentavat itselleen uusia välineitä. Tätä puolta korostivat Ismo Luimula ja Jouko Kajanoja. Vanha media ei raportoi mitään esim. kansalaiskeskustelusta Euroopassa.

2) Helsingin yliopiston entinen rehtori, kansleri ja filosofian professori Ilkka Niiniluoto näki somen ikävänä. Some antaa tilaa vihapuheelle, tutkijoita uhkaillaan. Somen vastakohta on valistunut henkinen tila. ”Itse uskon, että edustuksellisella demokratialla on tärkeä rooli, se on valistunut ja perehtynyt. Ajatelkaa, millainen olisi Trump-maailma. Oikeaa tapaa edustavat millennium-tavoitteet ja kestävän kehityksen tavoitteet”, sanoi Niiniluoto.

Sanoisin että tulevaisuus on enemmän Luimulan ja Kajanojan linjoilla. Nykysomessa on lastentauteja ja sivuhäiriöitä. Yksi tapa suhtautua lastentauteihin on jättää niihin turvautuvat vaille huomiota, antaa niiden kuihtua pois kuten huono tuote häviää markkinoilta. Kuulemma katupartiointikin on sammumassa. Vieläkö joku jaksaa lukea Halla-ahon, Immosen tai Luhtasaaren tekstejä?

Ilkka Niiniluodon ja kaltaisensa (yliopisto)sivistyneistön asenne someen on vaillinainen. He juuttuvat yhteen sivujuonteeseen, ehkä siksi että se hipaisee heitä itseään. Juuttuminen estää heitä näkemästä ja kuvittelemasta sosiaalisen median ’edistyksellistä’ roolia. Tilanne muistuttaa aikaa jolloin väiteltiin kansakoulujen, yleisen äänioikeuden tai peruskoulun käyttöönotosta ja vastaavista. Nykyinen (yliopisto)sivistyneistö – ei suinkaan kaikki – linnoittautuu puolustamaan asemiaan ja sen myötä sokaistuu.

Timo Soini on plokissaan kuulemma kirjoittanut (tarkemmin Sillanpään blogissa): ”Vihertuherruksella ja lässytyskristillisyydellä ei sieluja pelasteta.”

Puhuminen tuherruksesta ja lässytyksestä kertoo että edustuksellisen demokratian valistuneisuus, jota Niiniluoto kehuu, ei taida kaikenkattavaa olla.

 

Pasi Sillanpää: Somessa stara pilkkaa sivistystä