Pari ajatusta tutkijoilta:

Esiin on nousemassa ennakoimaton kansalaisvalvonta, joka hyödyntää internetin helppopääsyisyyttä ja kontrolloimatonta julkisuutta. Vaaliehdokkaiden lausuntojen kriittinen ruotiminen verkossa on horisontaalista kansalaisvalvontaa. Internet antaa julkiselle keskustelulle sosiaalisen tilan. – Näin sanovat Tapio Häyhtiö ja Jarmo Rinne. Politiikan tutkijoita Tampereen yliopistolla. HS 6.2.2007 Vieraskynä.

Jutunteon voi muuttaa yhteistyöksi. Toimittaja (nettikirjoittaja) tekee luonnostelman, muut voivat täydentää, kehitellä. Globaalissa Indymedia-verkostossa porukka tekee maailmanlaajuista uutis- ja ajankohtaisjournalismia verkkoon. Yleisön osaaminen, kokemus ja tietämys tulee osaksi tiedon tuottamista. – Vapaasti Ari Heinosta lainaten. Tiedotustutkija Tampereen yliopistolla, haastateltu Kansan Uutisissa helmikuussa 2007.

Instituutiot voidaan haastaa tuottamalla verkkoon omaa tietoa, joka on itsenäistä ja riippumatonta valtainstituutioista. Tosin verkkokeskustelu Suomessa on kohdistunut pääosin asioihin, jotka eivät ole valtarakenteiden tai yhteiskunnan kehityksen kannalta tärkeitä. Vertaismedia tai yhdessä tehty media, jossa ihmiset tuntevat toisensa ja jossa tietoa tuotetaan yhdessä, koetaan jopa luotettavammaksi kuin suuren median etäinen juttutuotanto. – Heikki Luostarinen, tiedotusopin professori Tampereen yliopistolla, haastateltu Kansan Uutisissa 2.2.2007.

Tapio Häyhtiö ja Jarmo Rinne arvioivat hämäläissehdokkaiden nettisivuja vaaleissa 2007:
Tuote-Tynkkynen hengästyttää tuotteliaisuudellaan, mutta politikointia vaivaa mukaansatempaavuuden puute, ehdokas näyttäytyy virkamiespoliitikkona. Sirnö rakentaa henkilökuvaa asioiden kustannuksella. Gustafssonin kotisivut henkivät väritöntä kulissipeluria. Alatalo toistaa puolueensa kampanjafraasit. Summeeraus: jos ehdokkaiden vaalitaistosta puuttuu intensiivisyys, nukkuvien puolue pysyy suurimpana puolueena. – Aamulehti 16.2.2007.

Ryhtyäkö siis:

– pyörittämään politiikan arvioinnin foorumia? Arviointi on niin muotia. Kaikkeahan nyt pitäisi arvioida: avustusten käyttöä, ohjelmia, projekteja, ihmisiä (työntekijöitä). On Suomen Arviointiyhdistyskin. Miksi emme siis arvioisi politiikkaa. Puoluetukea siihen lienee turha hakea. Entä ajatushautomotuki, saivathan sitä puolueetkin. Apuraha Suomen Kulttuurirahastolta. Verovapaa lahjoitus yrityselämältä, sitähän puolueet vaativat yliopistoille.

– kokoilemaan verkkolehteä. Blogisivun alustaa voi käyttää teknisenä pohjana sellaisenaan.

– kokoilemaan sähköpostiuutisia. Aiheina mm. politiikan arviointi, tiedon ja tieteen kritiikki.

– onko parempia ehdotuksia?


lisäys 22.3.2007:

Kirjasto 10:ssä esittäytyi 21.3.2007 joukko suomalaisen Wikipedian hoitelijoita, käyttäjiä ja kommentoijia. Mainio tilaisuus.

Helsingin Sanomien Perässähiihtäjä-bloggaaja Unto Hämäläinen kertoi pullistelumedian seuraavan uteliaana ja pelokkaana milloin syntyy Wikisanomat. Ahaa. Tämä olikin kiinnostava idea. Mitenkähän sellainen tarkemmin ajatellen toimisi?

Mikä on blogin ja Wikipedian ero? Tuleeko ero alustaohjelmasta ja vain siitä? Wikipedian tekstiä pääsee kuka tahansa muokkaamaan netin kautta. Blogin tekstiä pääsee muokkaamaan vain blogia pitävä henkilö tai ryhmä, muut kommentoivat.

Luentotapahtuman henki oli: tulevaisuus on Wikipedian. Ahneuden maailmassa on pyytettömyyden, vapaaehtoisen antamisen ja yhteisöllisyyden saareke.