Millaista ihmiskuvaa puolueet meille tarjoavat vaaliohjelmissaan ja puheissaan? Vertailupohjaa saamme Suomen historiasta.

1800-luvun lopulla silloisten puolueiden ihanteena oli kansan sivistyminen. Sivistyksen kautta kansa määrittelisi itsensä ja tarpeensa ja rakentaisi yhteiskuntaa omaehtoisesti. Aleksis Kiven veljekset eivät suostuneet ylhäältä ohjailtaviksi, he valitsivat elämäntapansa itse. Tosin vähäväkisten kansankerrosten itsemääritys karkasi ohjaajien käsistä, päädyttiin sisällissotaan. Pelkäävätköhän nykyiset puolueet vähäväkisten itsetunnon kasvua, koska ohjailevat järjestökenttää hienovaraisesti mutta kattavasti?

1900-luvulla luotiin oppivelvollisuus, perustettiin kansakouluja, oppikouluja, yliopistoja. Yhteiskunnassa oli jälleen sivistyksen kaipuuta, henkistä ylösrakentamista sekä sosiaalista liikettä alhaalta ylös. Torpan tyttö saattoi päätyä yliopistoon.

Teollistaminen hyvinvointivaltioineen typisti ja lopulta syrjäytti ihmisen. Ihmisestä tuli valtion kautta kierrätettyjen almujen anelija. Viisauksien ei enää ajateltu lähtevän kansasta, vaan sitä jaettiin ylhäältä: talouden realiteetit, tasapainot, tupot ja muut. Ihmisen osaksi jäi sinnittely toimeentulosta, kinastelu sosiaalitukien riittävyydestä.

2000-luvulle tultaessa palautettiin isäntävalta työelämään. Palkkausjärjestelmissä ihminen rajattiin suorittajaksi, arvioinnin kohteeksi. Tuposopimuksilla syrjäytettiin eduskunta ja luotiin uusi luokkajako: esimiehet ja suorittajat. Luokkajaosta puolueet vaikenevat tyystin, peittävät sen puheeseen talouden dynamiikasta. Puolueet kokevat olevansa osa uutta isäntävaltaa, samoin ay-liike. Kumpikin pysyy pystyssä valtion tukemana. Kansansivistyksen hengen puolueiden ja ay-liikkeen maailmankuvassa korvasi mainonta.

Ennen mentiin yliopistoon, nyt mennään ammattikouluun, ammattikorkeaan, kortistoon tai kaljabaariin. Yliopistot halutaan muuttaa yritysten tuotekehittelijöiksi, liiketoiminnan opinahjoiksi, johto pitäisi valita elinkeinoelämästä, lahjoitukset verovapaiksi. Kokoomus ja Keskusta ovat innolla mukana. Vaihtoehtokouluja ei sallita syntyvän, näin demari tulkitsee lakia. Missä on 1800-luvun sivistynyt suomalainen? Sosiaalinen liikkuvuus on muuttunut sivistykselliseksi ja sosiaaliseksi vajoamiseksi.

Havaitsevatko puolueet vajoaman? Miten ne tilannetta tulkitsevat? Testataan asiaa kahdella kysymyksellä. Rakentavatko puolueet yhteiskuntaa luovasti alhaalta vai säilyttäen ylhäältä, lähtien ihmisestä ja kansasta vai talouden ja valtion järjestelmistä? Rakentavatko puolueet yhteiskuntaa sivistys- vai materialähtöisesti? Asetetaan nämä kaksi kysymystä (ulottuvuutta) ristikkäin samaan kuvioon. Saadaan nelikenttä, neljä erilaista vaihtoehtoa politiikalle. Lähimpänä ihmistä on se vaihtoehto, joka ruokkii omatoimisuutta, omaehtoista sivistymistä, henkisyyttä, luovuutta. Tähän vaihtoehtoon löytyy ajankohtainen esimerkki: nettiluovuus, blogosfääri.

Miten puolueet asettuvat nelikenttään? – Hupsis, kaikki puolueet löytyvät nelikentän yhdestä ja samasta peränurkasta.

Puolueet luulevat ohjaavansa ihmistä vain materian kautta. Ne puhuvat taloudesta, kasvusta, tuotannosta, yrityksistä, työllisyydestä, toimeentulosta. Kuorruttavat puhettaan hoivajutuilla. Puolueille ihmiset ovat ylhäältä ohjattavia holhokkeja. Olipa kyse rahasta, työstä, tulonsiirroista, palveluista, aina se tulee (mikäli tulee) ylhäältä, ulkopuolelta, muiden määrittämänä. Ihmiset eivät voi itse määritellä elämänsä puitteita ja sisältöä.

Ihminen anelee, sinnittelee, syrjäytyy, väsyy ja masentuu. Elämän omaehtoiselle rakentamiselle, toisenlaisten elämäntapojen, sivistyksen, kulttuurin luomiselle ei jää tilaa, voimia eikä aikaa. Meidän kaikkien pitäisi sujahtaa suorittajiksi samaan putkeen. Opiskelijat jauhautuvat talouden materiaksi. 1800-luvun sivistysajattelusta on pudottu takaisin materian tasolle. Kansakunnan alistamista puolueet kutsuvat hyvinvoinniksi.

Kokoomus lausuu totuuden vaaliohjelmassaan: yhteiskunta on henkinen raakile, loppuun palamisesta on tullut epidemia. Te, kokoomus, haluatte kannustaa meidät työmarkkinoille. Juuri siellähän me paloimme ja palamme. Muuttakaa ohjelmanne niin, että voimme kannustautua pois työmarkkinoilta. Silloin äänestäisin teitä.

Demareilla on häkellyttävä lause: työ on velvollisuus. Demarit rakentavat materialähtöistä pakkotyöyhteiskuntaa. Ilman palkkatyötä olet heittiö, et ansaitse edes kansaneläkettä. Katoa maailmasta, niin palkanansaitsijain huoltotase helpottuu. Demarien taikasana: ansiosidonnaisuus. Siihen kätketään tuloerot, eriarvoisuus, uusi säätyjärjestelmä. Sääty-yhteiskuntaa (palkkaerot, työeläke) demarit puolustavat vihan vimmalla, kuunnelkaapa Haataista. Vasemmistoliitto vaikenee vieressä, varoo lausumasta sanaa ansiosidonnaisuus. Siinä vasemmiston tasa-arvo. Vihan veljistä valtiososialismiin. Sosialismista vihan veljiin.

Keskusta ja kokoomus hokevat talouden dynamiikkaa. Dynamiikkanne on heittänyt meidät yhteiskunnan ulkopuolelle, jäännössektoriksi. Mihin raivasitte puolimiljoonaisen pienviljelijäväestön? Emme ole kiinnostuneita palvelujenne tehostamisesta, Paras- hankkeistanne. Haluamme rakentaa tätä maailmaa itse, maailma kuuluu myös meille. Emme ole teidän työvoimaanne, jonka palkkaamiseksi otatte rahat valtion kassasta. Haluamme luoda tietoa, sivistystä ja maailmakuvaa, jonka koemme lähtevän itsestämme, ei teidän dynamiikastanne.

Vihreät ovat ainoita, jotka tuntevat totuuden. Tuntemisen vaiva ei jää meille. Te haette oikeaa asiaa, ihmisen vapautumista nykyisestä työelämästä, elämän rakentumista omilla ehdoilla, siitähän kertoi jo Aleksis Kivi. Harmi että keinonne on kestämätön. Perustulon myötä päädytte samaan peränurkkaan muiden puolueiden kanssa. Perustulo tulee ylhäältä, kiertää valtion kautta. Te luulette, että yhteiskuntaa hallitaan rahankiertoa viilaamalla. Yhteiskunnan kiedonta rahankierron ympärille on tehnyt meistä henkisesti kapeutettuja, työelämässä orjuutettuja, ylhäältä johdettuja kuukausialmun odottajia. Te alennatte meidät eläimen tasolle jossa riittää käteen tarjoutuva päivittäisravinto.

Äänestäisin, jos olisi puolue, joka ymmärtää henkisyyden ja sivistyksen päälle. Jos olisi puolue, joka lähtee ihmisyyden sisältä ja tasolta. En äänestä instituutioiden, työeläkejärjestelmien ja vastaavien säilyttäjiä. En äänestä materiahippusten ylhäältä jakajia. Materiaa tarvitaan, mutta se olkoon luomistyömme ja muodonantomme aines ja kohde. Haluamme tehdä elämästämme taidetta omilla ehdoilla. Siihen me tarvitsemme – omaan käyttöön – tämän maan pellot ja metsät, purot ja vedet, tietämyksen ja yliopistot. Muutamalla yhtiöllä ei ole oikeus niitä monopolisoida, ei edes puolueiden selittelyin.

Juhani Kahelin
vaalien alusviikolla maaliskuussa 2007