Köyhät äänestivät laiskimmin, arvelee järvenpääläisehdokas Tapio Bergholm (sd). Olisiko myös niin, että demarit eivät tunnista kaikkia köyhiä äänestäjiä?

Demarit vähättelivät tuloerojen kasvua vaaliohjelmassaan. Selitys ei löytyne muusta kuin että demareista suuri osa on hyvätuloisia. Kun veroja lasketaan ja palkkoja nostetaan prosenttiperusteisesti, erojen kasvua ei estä mikään. Kun vielä sosiaaliturva rakennetaan ansiosidonnaiseksi, erot betonoituvat läpi yhteiskunnan.

Politiikan ytimekkäin kiteytys jäi Timo Soinin tehtäväksi. Verotus kevenee, erotus levenee. Soinin puolue sai Järvenpäässä 879 ääntä, Tuusulassa 842, Keravalla 709, osuus äänistä 6-7 %. Köyhiä äänestäjiä oli liikkeellä melkoinen joukko.

Muutama omakohtainen havainto. Menin kuuntelemaan vaalipaneelia Rivoliin, paneelissa mukana ministeri Leena Luhtanen. Joku kysyi, miksi kansaneläkkeet pidetään pieninä. Demariministeri vastasi: ”näin se vaan on”.

Menin kuuntelemaan Matti Vanhasta Järvenpäätalolle. Puheesta huokui ylimieli. He tietävät mitä on talouden oikea dynamiikka. Samaa politiikkaa on jatkettava. Köyhät saavat rippusensa myöhemmin.

Helsingissä kuuntelin Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton paneelia, mukana sosiaaliministeri Tuula Haatainen. Demariministeriä eniten innostanut aihe oli työ- ja ansiosidonnaisuuden ja työeläkkeiden puolustelu. Köyhät ovat köyhiä ansionsa mukaisesti kuten torppariaikoina.

Yritin löytää Järvenpään maapoliittiseen paneeliin. Käytävällä oli kyltti ”Järki voitti Lepolassa. Susanna Rahkonen”. En mennyt sisään, käännyin pois. Järjen ääni ei enää jatka eduskunnassa. Demarit ja muu eliitti, kokoomus, vihreät ja keskusta rakentavat onnelaansa pakkokeinoin, pakko-otoilla. Nyt kohteena on koko kansa, valtio.

Tupo-miehet ja valtiovarainministeriö (Kalliomäki, Heinäluoma) pakottivat valtiolle ja kuntiin sekä yliopistoihin uuden palkkausjärjestelmän (upj). Myötämieliset ostettiin esimiehiksi suurella rahalla, korruptoimalla. Uusi isäntävalta pystytettiin, palkkaerot repesivät. Ihmisten työ typistettiin ahtaisiin tulosputkiin. Sivistyksen vapaan kasvun pohja tuhoutui.

Missä EU siellä ongelma. Tässäkin Soinin lausahduksessa on totuuden siemen. Suomeen luotiin EU:n sosiaalirahaston kautta huutolaismarkkinat: ihmisten ja projektien ”arviointi”. Arvioinnilla kavennetaan poliittisen demokratian elintilaa.

Ehdotukseni hallitusohjelmaksi:

Ihmisten orjuuttaminen työelämässä lopetetaan. Tupo-koneistot lakkautetaan, jäsenmaksun verovähennys poistetaan, työmarkkinajärjestöt kokevat luonnollisen kuoleman. Puoluetuki ja lisätuki poistetaan. Uusi palkkausjärjestelmä puretaan. Ihmisten arviointi lopetetaan. Tunnistetaan työuupumus. Avataan tila ihmisten vapaalle toimeliaisuudelle. Netti- ja blogikulttuuria rohkaistaan. Ansiosidonnaisuus poistetaan. Veroprogressio palautetaan, progression kierto pääomaverolla estetään. Tulo- ja varallisuuskeskittymät puretaan. Työeläkejärjestelmä lakkautetaan. Palataan kansaneläkkeisiin ainoana eläkemuotona. Perusturvan ehdollistaminen lopetetaan. Tulosohjaus korvataan sisäisellä kannustautumisella ja sosiaalisella innostamisella. Nykyinen koulu korvataan vaihtoehtokouluilla. Sivistys, kulttuuri ja elämänilo lähtee kasvuun, kun sallitaan ihmisten irtautua työelämästä ja yliopistojen irtautua elinkeinoelämästä. Luodaan uuden dynamiikan hallitus.

20.3.2007 Juhani Kahelin
Järvenpää
julkaistu Keskiuusimaassa 22.3.2007

—-
Selitys ja pieni lisäys:
Yllä mainittu Lepola on valtion maa-alue Järvenpäässä, entinen maaseutuopisto peltoineen. Ympäristöministeriö antoi Järvenpään kaupungille valtioon kohdistuvan pakkolunastusluvan. Mitä on yleinen etu ja kuka sen määrittelee tai tulkitsee? Vantaan kaupunginmuseo järjesti helmikuussa 2006 upean luennon teemalla 50 vuotta kaupunkisuunnittelua. Teknillisen korkeakoulun professori Jyrki Sinkkilä kertoi eri puolilla maailmaa virinneistä yhdyskuntamalleista. Ideana oli esim. se että ihmiset voisivat muuntua uudelleen tuottajiksi, myös kaupunkimaatalous voisi viritä, ruuankin tuotanto tulla olennaiseksi osaksi kaupunkia. Entä millainen on Eero Paloheimon ekokaupunkimalli, josta kiinalaiset innostuivat jopa rakentaakseen? Miksi yleinen etu (pakkolunastusperuste) ei muka määrittyisi tällaisten mallien ja argumenttien pohjalta?

Suomessa puolueet ja rakennusfirmat hokevat tuhansia ja taas tuhansia kertoja, että tonttien ja asuntojen tarjontaa lisäämällä asuntojen hinnat laskevat, työvoima saadaan oikeaan paikkaan, metropoli ja talous karkaa uuteen nousuun. Hokemalla tätä väittämää siitä saadaan totuus, uskomus. Entä jos analyysi onkin osittaisanalyysi, vino tai läpeensä väärä? Voisiko analyysi lähteä vaikka siitä, että ihmisten sullominen kylki kylkeen johtaa työelämän näennäistymiseen, yhä suurempien ihmisjoukkojen toimettomuuteen (työttömät, syrjäytyneet, ylijäämä, uupuneet, vajaakuntoiset), toimettomat ylijäämät on pidettävä vielä toistaiseksi hengissä, tämä aiheuttaa aina vaan kasvavia kuluja eli siis kustannukset ja hinnat ruuhkautuvalla alueella nousevat väenvängällä, luonnonvoimalla. Tätä päätrendiä ei tarjonnan lisääminen muuksi muuta, itse asiassa pahentaa. Olisiko oikeansuuntainen päätelmä tällöin se, että kansakunnan houkuttelu ja pakottaminen kapealle rantakaistaleelle (pääkaupunkiseutu) on huonoa politiikkaa, kaikkea muuta kuin yleinen etu.

Miksi puolueilla ja puolueiden valikoimilla virkamiehillä ministeriöissä olisi yksinoikeus ohjailla väestön sijoittumista mielin määrin, äänestäjiksi itselleen? Olikohan nykyisenkaltaisen ympäristöministeriön perustaminen Suomen 1900-luvun politiikan suurin erehdys?