Valon varjot / Hyvinvointikertomus / Maailma hukkuisi runoihin
Kaavoittajat / Lyhyt muisti / Perhoskaatuilija

Valon varjot

Valon varjot pehmentyvät
puidulla pellolla
väri muuttuu joka aamu
tätä ei taiteilija loihtisi, pehmeyttä
tämä on se pelto
jonka kaupunki vie suomalaisilta väkisin
haluaisin nähdä ajan
kun kuntia ei enää ole.
Junamatkustajat puhuvat kännyköihinsä
tai ovat nukkuvinaan
eivät pane merkille luontoa.

Hyvinvointikertomus

Betonisilta
nosturi, tietyömaa loputon
hjalliksen halli, siellä lauloivat viisunsa
TVtorni
nostokurki, kaksikin
isopaja
eläkeyhtiön konttori, oikeussali ja putka
etera
lahjontaa vai ei, lemminkäinen palmberg, kartelli
tänä aamuna aurinko paistaa
tavoittaa enää puiden latvat.
Eikö alueen nimi ennen ollut Fredriksberg
(jotain hyvin kaunista se oli)
nyt se on pelkkä böle.
Hyvinvointikertomus
stakes jakoi ohjeet hyvissä ajoin
oli projekti, terveyden edistäjät
että tunnistatte vointinne.

Maailma hukkuisi runoihin

Tänä aamuna kirjoitin neljä runoa (tämä viides)
puolen tunnin matkalla, junassa
auringon valaisema pelto oli niin kaunis
se – vain se piti kirjata ylös
vuodessa on 200 työpäivää vai onko 250
laske siitä, 1000 runoa vuodessa
entä paluumatkat
onneksi silloin nukun
maailma hukkuisi runoihin


Kaavoittajat

Haasteeseen on vastattava
sanovat kuntien johtajat
rakennetaan hyvinvointia
minun vointini
lakannut ajat sitten
elämän kaavoittajat.


Lyhyt muisti

Vastapäätä nainen
kipristelee
työmatkani päivittäinen arvoitus:
kuinka monta kertaa vastapäinen
katsoo kelloa puolen tunnin matkalla
muisti on niin lyhyt
ennen mies piiloutui sanomalehden taakse
– näin väittivät, naiset –
nuorityttö
kaivaa esiin kännykän
lukee viestit toiseen kertaan, vai oliko kolmas
junassa ollaan toisaalla.

Tässähän olisi kohtaanto-ongelma
hallitusohjelmaksi asti
työelämävaliokuntakin, siellä eduskunnassa
oli huolissaan kohtaannosta, kovin.
Mistä sailas ja poliitikot
puhuvat paitsi kohtaannosta?
Kohtaanto on Suomen kohtalo.

Kenet meidän pitäisi kohdata?
Yksinäisyyttään ihmiset juovat.


Perhoskaatuilija

Tänään lähden töistä hyvissä ajoin
junassa teen listan mitä pitää
ottaa mukaan, pakata autoon
huomen aamulla käynnistämme raivaussahan
teroitamme oksasakset
eroon alkuperäisluonnosta
ryteiköt ovat rumia.

Perhoskaatuilija
Royal Societyn ainokainen, Suomessa,
suojaverkkokalkyloinnit, juhlasaliesitelmät
helppoheikit, huipputiede
professorit, etupenkki-istuttajat.

Perhonenhan ihminenkin
päivänperho, hento verso
liekö luonnonperso
tila pieni, pellonkuve, kylä köyhä, henki lämmin
aukeama, heideggerin hoksaamana
katse perecin, elintila, avaruus
poetiikka bachelardin
politiikan hölösuut – sosiaalinen kestävyys – helppo heitto hallinnolta
korvat tukin valtiolta

Vihreät rakentavat suojeluksiaan
pääsevät virkistäytymään
viihtyvät seurassansa
ryteikössä rymyävät
tekolasit silmillänsä, vahvuus nolla
ilman päästöt hallinnassa.

Minun taiteeni on metsä ja pelto
grilli vanhoista tiilistä
laittaisinko saunamökin
jotain ylevää, ikkunatko, valon tulla
harjahirsi korkealle, matalalle?

 

(14.9.2007 Juhani Kahelin)