Olen järkyttynyt. Marraskuun keskimmäisellä viikolla 2007 eduskunta

  • sääti sairaanhoitajia koskevan pakkotyölain, keskusteli kehitysyhteistyöpolitiikasta, kävi läpi EU:n koheesioraporttia jaSuomen kannanottoa siitä.
  • Hallituspuolueet, mukaanluettuna vihreä eduskuntaryhmä, puolustivat henkeen ja vereen pakkotyölakia. Perustelut he hakivat hyllyvältä ylätasolta: perusoikeuksien priorisointi, ILOn sopimus yms. Ei ole vaikea arvata, mihin tällä tiellä tulevien vuosien ja vuosikymmenten mittaan päädytään. He puhuvat sosiaalisesta suojelusta. Ketä ja mitä he pohjimmiltaan suojelevat?
  • Järkyttävintä oli kuulla vihreän oikeusministerin Tuija Braxin hallitusaitiosta (edustaja Tiusanen kutsui sitä potilasaitioksi) eduskunnalle pitämä puhe, jossa hän uhkaili sairaanhoitajia rikoslailla. Minun oikeustajuni pakottaa kysymään, eikö oikeusministeri Braxin harrastama uhkailu ole itsessään rikos?

Ajatellaanpa vihreän liikkeen kehityskaarta. Millaiseksi kansalaisliikkeeksi he esittäytyivät 1980- ja 1990-luvuilla ja mikä on tilanne tänään. Järkyttävää. Luin moneen kertaan läpi pakkolakiin liittyvän vihreän liiton blogikeskustelun (kommentit Anni Sinnemäelle). Huomaan että en ole yksin.

Toivon ehtiväni kirjoittaa tarkemman kommentaarin ylläsanotuista asioista viikon sisällä, matkalta palattuani.

Juhani Kahelin

19.11.2007

Mainokset