Illan aiheena Temppeliaukion kirkossa 8.1.2008 oli Finlandia-hymni , puhuttuna ja esitettynä. Menin hyvissä ajoin, tiesin että hymni, Raita Karpo ja Matti Lehtinen saavat ihmiset liikkeelle.

Dionysoksen teatteri Ateena Akropol.jpg

Sain mainion tilaisuuden katsahtaa tuota kuulua nähtävyyttä, Temppeliaukiota. Lentäväthän japanilaiset Tokiosta Helsinkiin kirkon nähdäkseen. Mietin kirkon ideaa, sisäarkkitehtuuria. Suomalaisten veljeksethän ne oli, arkkitehdit, eikö niin, liittyivät jotenkin Suursaareen. Perusidea on upea, nimenomaan mielikuvituksen takia. Louhia kolo kallioon, rakentaa pyöreä kupoli päälle. Betonikaarien varaan. Sisäseinät pääosin aitoa kalliota, osa kiviladelmaa. Ladelma näyttää hieman huteralta, tiedä vaikka jostain romahtaa päälle. Se on tietenkin harhaa, kivet on pultattu kiinni jonnekin, arvelin. Betonikaarien täytyy jatkua kiviverhouksen taakse, lujaan kiviperustaan. Jokunen päivä aiemmin olin lukenut Anna Maria Liberatin uutta ja upeaa Rooma-aiheista kuvateosta. Siinä oli rakennekuva Rooman Pantheon-kirkosta, miten sen kantavat rakennelmat on suunniteltu, eivät ole periksi antaneet.

Niin, Pantheon Roomassa, peräti antiikin ajalta. Valtava pyöreä kupolikatto, tuskin se maailman suurin oli? Onhan kupoli Pietarin kirkossakin. Suomalais-arkkitehdit keksivät rakentaa kupolin kalliolle keskelle Helsinkiä. Jokin tässä kirkossa silti vaivaa? Penkissä istuva ihminen kutistuu. Tasalattia, kirkon etuosaan joutuu kurkkimaan edessä istuvan ohi.Tunnen itseni pieneksi. Näin en tuntenut Dionysos-teatterissa Ateenan Akropoliin etelärinteellä. Se on paikka jossa voisin istua loppuikäni. Lämmin, kodikas, avara, avartaa mielen. Mainitsemaani Rooma-kirjaa lukiessani minulle välähti, miksi antiikin Roomassa rakennettiin rumasti ja miksi antiikin Kreikassa rakennettiin kauniisti. Kreikkalaiset sijoittivat teatterinsa rinteisiin, etelärinteisiin, silmä kantaa kauas, on ilmaa, ajatus lähtee lentoon. Roomassa rakensivat kolosseja tasamaalle. Colosseum ja Marcelluksen teatteri ovat rumia, ahdistavia, synkkiä kolosseja. Entä Temppeliaukion kirkko? Taitaa sijoittua Ateenan ja Rooman puoliväliin. Tässä on tiettyä avaruutta, mutta ei sellaista kuin Dionysos-teatterissa. Täällä ihminen hukkuu, Dionysoksen teatterissa näkee kaikki kanssaistujat, samalla tuntee näkevänsä ikään kuin koko maailman, tulee ylentävä olo.

Maallikkona Roomassa ihmettelin, miksi ihmeessä antiikin ihmiset kaivautuivat asumaan maan sisään. Pantheonkin on rakennettu kuoppaan. Piti mennä yleisöluennolle Helsingin yliopistolle viisastuakseen. Roomassa on niin paljon maata möyhitty, rakennuksia purettu ja ties mitä tehty että maan pinta on noussut, oliko se 5 vai 10 metriä. – Miksikäs rakensitte tasamaalle, tai peräti suomaalle! Eikö Forumkin ollut alunperin suota. Suomalainen maaseutuväki tajusi aina rakentaa kukkulalle, niin myös Temppeliaukiolla, saatikka Akropoliilla. Suomalainen hyvinvointi, siis kaupunkien lähiöt on sen sijaan rakennettu tasamaalle, savipelloille. Onko moista ennen nähty! Sellainen on tuloskin – kansakunnan henkinen latistuminen. Helsinki tarvitsee lisää savipeltoa, Sipoota myöten, jotta kansakunta varmasti litteänä pysyykin. Espoo se vasta kasvaakin, suurpelloillensa.

Finlandia-hymni! Se ei ole lattea eikä litteä. Kirjoittiko sanat Sjöblom, Koskenniemi vai Sola vai jokainen vuorollaan? Sitä eilenkin (8.1.08) pohtivat. Helmikuun manifestin takia Sibelius on sävellyksensä tehnyt, näin eilen kertoivat. Selostusta kuunnellessa käväisi mielessä, että te puhutte suuria orjuuden karkottamisesta mutta ettepä huomaa että samanlaisia manifesteja ladellaan tänäkin päivänä. Tarkoitan Vanhasen hallituksen vakaus- ja kasvuohjelmaa. Keisari antoi manifestin, nyt manifestin antaa EU, sen komissio ja Eurooppa-neuvosto (= valtioiden johtajien kokous). Me olemme kuulemma tulleet liian vanhoiksi. Koko Suomi kaatuu meidän takia. Niin keisarikin väitti: suomen kieli alennettava, armeija lopetettava, posti venäläistettävä. Vanhasen hallitus: Suomen kansa ja sen toimintakäytännöt nuorennettava, muuten moottori sammuu. Mihinkä menisimme, heidän tieltään?

On ihanaa törmätä historian kerroksiin, joskus omakohtaisesti. Temppeliaukion kirkossa eteeni istui kolme miestä. Jossain vaiheessa iltaa selvisi, että yksi heistä oli ollut laulamassa kuorossa Sibeliuksen haudalla häntä Järvenpään Ainolaan haudattaessa. Sibelius kuoli 1957 eli 51 vuotta sitten. Televisiossa on aika-ajoin vilahtanut filminpätkä hautajaisista, se näyttää kaukaiselta historialta. Tuossa, polvituntuman päässä edessäni, istuu nyt nuorekkaanoloinen mies, joka on laulanut Sibeliuksen hautajaisissa. Ja maan hallitus väittää että me ollaan liian vanhoja, toimintakyvyttömiä, pysähtyneitä. Arvoisa hallitus, onko teihin iskenyt vanhuuden tauti?

Kesällä 2007 kävelytin paria ruotsalaistuttavaa Ainolan ja Halosenniemen ympäri. Ainolan länsisyrjälle on kasvanut sankka kuusiaita. Peittää piiloonsa Ainon hoitaman puutarhan. Aidassa on pystyynkuolemisen merkkejä. Maan hallitus on siis sittenkin oikeassa, jokin asia tässä maailmassa vanhenee. Puusto on kasvanut niin että koko Ainola tahtoo peittyä. Niin peittyy koko Suomikin, vesakoihin ja pajukoihin. Pitäisi rakentaa koko Suomi, kaikki sen savipellot lähiöitä täyteen, etteivät pajukot pääse maailmaa valtaamaan. Kun meidät viedään hallituksen opastuksella hoivakotiin, niin ei ole ketään edes pajukoita raivaamassa.

Halosenniemessä tulin mietteliääksi. En tyytynyt katsomaan pelkkää rakennusta, joka on komea, miten ihmeessä Pekalla oli varaa rakentaa sellainen? Hirret tuotiin kuulemma junalla Savosta. Niin mekin olemme tulleet. Mutta Pekan ja Maijan puutarha, porkkana- ja perunamaa, marjatarha. Nyt, kesällä 2007 se kasvaa salskeaa haavikkoa. Näin maailman käy. Me rakennamme ja raivaamme, pyydämme naapuria ihastelemaan. Muutama vuosi, vuosikymmen tai vuosisata eteenpäin – pajukot, haavikot ja koivikot havisevat meidän tantereillamme. Näin elämä kiertää, aika käy, kansa vanhenee, jos kuka niin maan hallitus sen tietää. Taisi olla Esko Valtaoja TV:n punaisessa langassa, kun mietti mitä ihmiskunnan touhuista, näistä hyvinvoinneista jää parhaimmillaan jäljelle, kaukaisten muinaistutkijain ihmeteltäväksi. Viimeksi jää loputon joukko kummallisia keraamisia renkaita. Kunnes joku keksii: vessanpönttöjä.

Juhani Kahelin
9.1.2008 aamulla, pikaistakin pikaisempi kirjaus

Lähteet:
Finlandia-hymni
Liberati Anna Maria: Rooma. Sarjassa Historialliset kulttuurit