Metropolin kylmät sielut

Sotien jälkeistä asutuspolitiikkaa on pilkattu. Kuinka luotiin kylmiä tiloja. Tänään metropoli ahdetaan täyteen kylmiä sieluja. Kylmien sielujen politiikka on tuhatkertainen rike Vennamon tekemisiin verrattuna.

Täällä metropolissa ihmisiä lapioidaan kuin katusoraa. Kunnat tekevät meistä sahanpurua. Eduskunnan Kansalaisinfossa kuuntelin metropolikeskustelun, jonka järjesti demareiden (vai oliko Keskustan) eduskuntaryhmä. Bottalla kuuntelin puolueiden paneelin kunnallisvaalien asunto-aikeista, sen järjesti VVO. Kansalaisinfossa kuulin myös vihreiden ekokaupunkijuttuja. Järkytyin kuulemastani siinä määrin että jouduin käymään läpi Uudenmaan maakuntakaavat ja ohjelmat, kuntien kaavoja, lehdistökeskustelua ynnä muuta.

Mikä meidät purnuttaa? Kaavoittajien rajaton valta ihmismassojen yli. Kuntiin ja kaavoitustoimeen pesiytynyt ylimielen ilmasto, orjuuttava ihmiskuva. He heittelevät massoja, meitä ihmisiä sinne ja tänne kuin olisimme kalliomursketta, sahausjätettä, suon turvetta, järven liejua.

”Me rakennetaan uusista alueista tiivis metropoli metron varsille”, sanoi Helsingin valtuuston pj Rakel Hiltunen. Huomaa sanat: ”me rakennetaan”. Metro on tuhlausta ellei ole paljon ihmisiä. Metro muuttaa maankäytön, ja on imagokysymys.

27000 asujainta pitää pellolle ja mettiin saada jotta Marjarataa ei turhaan tehdä, sanoi Vantaan kaupunginhallituksen pj Markku J. Jääskeläinen. 30 000 oli kaupunginjohtaja Paajasen luku. VVO tiivistää Malminiittyä. Myyrmäessä vuosia sitten liikkuessani (tämän kirjoittaja) ahdistuin rakennusten sijoittelusta ja rumuudesta. Eikö vaan VVO nettisivuillaan kehu täyttäneensä alueen ainoan henkireiän Kilterinmäen hyvillä teoillaan, rakentanut. Tänä syksynä menin Tapiola-kävelylle. Jo kaukaa huomioni kiinnittyi upeaan mäntykumpareseen. Kaupinkallio, aikovat rakentaa, tuomitsi opas.

Suurpellon savikolle 9 000, Jätkäsaareen 15 000, Kalasatamaan 15 000. Harmittaa vieläkin etten päässyt Espoon 550-vuotistansseihin Suurpellon kuoppaan. Länsimäen itälaitaan on saatava 20 000 asujaa, jotta metroasema toimii. Ihmisten toimista ei ole väliä, heidät syötetään metroon ei ruualla.

Espoolaisia oli 80 000 vuonna 1980, nyt meitä on 240 000, vuonna 2025 meitä on 300 000, informoi Espoon kaupunginhallituksen pj Jukka Mäkelä, diplomi-insinööri Aalto-yliopistosta. Suurpelto, Espoonkartano, Kauklahti, Hista, Nummela, Veikkola, Sundsberg. Kehä I kallion sisään, ilmatilaa innovaatioille, ihmisjätökset tunneliin suurpellossa, materia virtaa, polttoenergiaa, entropiaa. Termodynamiikan toinen laki toimii Espoossa. Maailmankaikkeuden kohtalo: pimeys, kylmyys, entropia. Espoolle kiitos.

Toisiaan säestäen Jan Vapaavuori, Otto Lehtipuu ja Markku J. Jääskeläinen (kokoomus, vihreät ja demarit) todistivat, ettei kaupunkeja gallupeilla rakenneta. Kaupungeilla on suuri vastuu ohjata kaavoillaan kehitystä, sanoi Jääskeläinen. Ei Kartanonkoskea olisi syntynyt ihmisten mielipiteitä kysymällä. Onneksi oli ruotsalainen arkkitehti. Suomessa on ollut vahva suunnittelun kulttuuri, ei pidä nyt haksahtaa toiseen laitaan, varoitti vihreä Lehtipuu. Kehui kuinka mullistava asunto-ohjelma meillä nyt on, 15000 asuntoa vuodessa, näinkö se oli? Määrä on ehdoton pääasia, Lehtipuu sanoi.

– Nyt on pakko uskoa: demarit ovat oikeasti hävinneet, menettäneet johtavan betonipuolueen aseman vihreille. Tarja Kantola, demari, mitä voimme hyväksenne tehdä? Tekin haluaisitte rakentaa etelän kokonaan uudestaan. Kokoomuksen ongelma on sodan puute. Sota luo uusrakentamisbuumin. Nyt lähiöt joudutaan purkamaan käsin jotta päästään rakentamaan, surkutteli Jan Vapaavuori.

Mistä käsin te määrittelette ihmisen? Teillä on hyppysissänne milloin mikäkin sähkövempain (gadget). Jotta kätkettinne toimisi, on ihmiset sullottava ensin tänne, sitten tuonne. Miksi kätkette vempaimenne maan alle, kuten metron? Etenee entropia sielläkin. Metrossa ihminen ulkoistaa aivonsa, täyttää tyhjiön Metrolehdellä tai sudoka-tehtävillä, tarkkailee viereistä kaiken varalta.

Kysymys alkoi kiehtoa. Pakko oli etsiä käsiin Uudenmaan maakuntakaava ohjelmineen, toteutuksineen, kaikkineen. Mysteerin ratkaisun on löydyttävä sieltä, onhan se ei vain ministeriön vaan myös valtioneuvoston siunaama, eduskunnan ohjaama, Euripideen näytelmään vertautuva teos.

Ratkaisu (peripatetian käännekohta) löytyi: ”Kansalaisilla on oikeus vapaasti valita asuinkuntansa. Maankäytön suunnittelulla voidaan vain vähän jos ollenkaan rajoittaa väestön muuttoa kasvukeskuksiin työmahdollisuuksien ja palveluiden perässä.”

Me siis tulemme perässä. Olemme peräkansaa. Luonnonantimet, yhteiskunnan voimavarat, kapasiteetti, talouden resurssit ovat – karkeasti ottaen – nollasummapeliä. Kun te olette kaiken tämän itsellenne omineet, kun te kaavoitatte, rakennatte, luotte palvelujanne, muilta on vastaava luomisen mahdollisuus poissa. Ihmisten elämä tyhjenee, paitsi teidän. He vaan tulevat perässä. Kun maailmaa tyhjin silmin katsovat perässätulijat alkavat käyttäytyä oudosti, te kiiruhdatte kysymään ja vakuuttamaan eduskunnan aitioita myöten: onhan tarpeeksi palveluja, kuntoutusta, päihdehoitoa, mielenterveyspalvelua, terapeutteja, kadonneiden etsintää, saammehan heidät normalisoiduiksi, integroiduiksi, yhteiskuntaan kiinnittyviksi, ammattiin, työelämään, positiivisen kierteen yhteiskuntaan.

Uudenmaan maakuntasuunnitelma kiteyttää vision: ”Uusimaa on vuonna 2030 hyvinvoivien ihmisten kansainvälisesti kilpailukykyinen metropolialue”.

– Serkkuni Pielavedellä, tule tänne. Meillä on kivaa.

Lisää tarjontaa, se ratkaisee kaiken, sanoi asuntoministeri Vapaavuori, Helsingin kokoomus, sipoon juuri syötyään. Keskustan Molander jatkoi: satamilta vapautuvat alueet on pika pikaa rakennettava, 50 000 asujaa. Sipoon kunnanhallituksen pj Christel Liljeströmille tuli kiire: ”meillekin 40 000”.

Bottalla yleisön joukossa oli kummajainen, Eko-Safasta tullut. Greater Helsinki on täysin älytön, ovat hurahtaneet. Ekosafa – mikä se on, kiinnostuin? Arkkitehtiliiton sivujen kautta löysin linkin muiden muassa Kangasalan yhteiskylään . Nyt oivalsin: Helsingin liepeillä puolueet yhteistuumin kutsuvat hyvinvoinniksi ihmismassojen jauhamista sahanpuruksi. – Paetkaamme siis puolueita niin kauan kuin ehdimme. Henkilökohtaisesti olen pelastunut: taideteokseni kohottautuu etäiseen metsään kesä kesältä.

Maakuntakaavan tärkein oli unohtua. Parissa vuosikymmenessä 300 000 uusasujaa Uudellemaalle. Niillä täyttää monta satamaa ja saarta, espoon pelloista puhumattakaan. Kuka nappaa eniten, siinä kuntien ongelma. Rakennusliikkeet haistavat haaskan kuten korppi muinoin. Tavoite on vaatimaton, peräti vaikea uskoa. Alvar Aalto jo ennen kuolemaansa ehdotti budan ja pestin rakentamista Espoonlahden eri puolille, pitkästi yli 200 000 asujainta. Onko kaavojen taso siis laskenut, sittenkin?

Ponteva metropoli ottaa maan väkisin. Näin teki Järvenpää, nappasi saaliin kansakunnan kädestä kuin lokki Kauppatorilla, vei maaseutuopiston maat valtiolta eli meiltä kaikilta. Otti siis pakolla. Kunnista on tullut pakkovallan organisaatioita. Ne pakkolunastavat. Ne valtaavat maita väkisin. Ne pakkokaavoittavat. Ilmankos elämämme on kaavoittunutta. Maapallo kuuluu metropolille.

Oli aika jolloin maaomistaja teetätti tonttisuunnitelman (kaavan). Onko se tottakaan, että Espoon Tapiola on tällaista perua. Tapiolassa on upea Silkkiniitty, ihmisten ilon lähde. Järvenpään Lepola-alueesta saisi yhtä kauniin silkkiniityn, ihmiskunnan tulevaisuuden vakuutuksen. Ei, ei, ei. Asuntoja. Sahanpurua valtaeliitin jaloille.

Kunnat käyttävät kaavamonopoliaan väärin. Arvoisat valtakunnan päättäjät, kun te nyt aselakia muuttamalla keräätte aseet haltuunne, niin poistakaa saman tien valtakunnan vaarallisin ase, kuntien kaavoitusmonopoli. Tuo monopoli on tehnyt kansakunnan elämästä tuskaista sinnittelyä, epäitsellistä elämää, tyhjyyden tunnetta, perässä kulkemista, palvelujenne ruikuttamista. Pitäkää palvelunne. Väitätte että palvelut ovat kunnallisvaalien pääteema. Jos näin on, pitäkää vaalinne.

Ympäristön muotoilun mahdollisuus (’kaavoitus’) on palautettava kaikkien ihmisten oikeudeksi. Ihmisen yläpuolelle kohonneet valtainstituutiot, kunta ja kaavoitus on purettava. Me haluamme olla, kuten fyysikko Kari Enqvist sanoisi, pieni akanvirta entropian virrassa. Maapallon design kuuluu myös meille.

Juhani Kahelin

26.9.2008