Tieteenpäivillä 2009 kuultiin viiden päivän ajan esitelmiä evoluutiosta.
Maamme etevimmät tutkijat kertovat uudesta tutkimuksesta suurelle yleisölle, kyseessä on suomalaisen tiedevalistuksen päätapahtuma, yleisölle annetaan rationaalisen maailmankuvan rakennuspuita, teemaa lähestytään eri tieteenalojen näkökulmista. – Näin tapahtumaa kuvataan päivien kirjassa ja nettisivulla.

Evoluutiopuhetta pursuaa nyt joka paikasta. Silti Tieteenpäiviltä oli turha etsiä arvioita  evoluutiopuheen vaikutuksista yhteiskunnan ilmapiiriin, ihmisten toivoon tai toivottomuuteen, poliittisiin kannatuskäyriin. Yhtä turhaa oli etsiä esitelmää aiheesta ’onko evoluution hehkutus triviaalia’.

Evoluution peruskäsitteitä ovat:

  • variaatio, muuntelu
  • kilpailu
  • luonnonvalinta
  • adaptaatio, sopeutuminen
  • ei-suuntautuneisuus, tarkoituksen puuttuminen


Läpäiseekö tiedemaailma evoluutiotestin?

Tiedemaailman toimijat – akatemiat, valtuuskunnat, yliopistot, rehtorit, professorit, kulttuurirahasto – ovat itsetuntoinen joukko. Miksi emme ottaisi heistä mallia, adaptoituisi. Teemme tieteen toimijoille evoluutiotestin. Kuvittelemme toimijat joukoksi Galapagoksen kilpikonnia, joita havainnoimme: aiheenvalinta, näkökulma, poissulkeminen, sanomatta jättäminen, tiedollinen nöyryys, retoriikka, analytiikka, ryhmäytyminen, lajiutuminen, äännähdykset, hiusten väri, henki.

Kysymys: todistavatko tieteen toimijat omalla olemisellaan evoluution todeksi? Evoluutio edellyttää, että toimijoiden joukossa esiintyy muuntelua, että he kilpailevat keskenään, tapahtuu luonnonvalintaa, voittaja adaptoituu, että tieteeltä puuttuu suunta ja päämäärä. Aineistona ovat siis havainnot Tieteenpäiviltä 2009. kaikkievoluutiosta

Evoluutiohypoteesimme kumoutuu jo tutkimuksen ensi askelmalla. Tieteen toimijoiden joukossa ei olekaan variaatiota, he ovat yksituumainen joukko. Jokainen hokee evoluutiota, suhteuttaa joka ikisen asian evoluutioon uskoen näin selittävänsä maailman kaikkinensa. Missä on muuntelu, vaihtelevat kysymyksenasettelut, näkökulmat, lähestymistavat, erilaiset käsitteistöt? Ilman muuntelua ei ole evoluutiota. Mihin asioihin evoluutio pätee, ellei edes tieteen maailmaan?


Tiede palaa triviaaliin

Löytyisikö evoluutio arjesta, triviaalista? Jussille, joka omin käsin muokkasi karjalan vaaran pelloksi, luonnonvalinta ja sopeutuminen olivat itsestään selviä, ei niitä tarvinnut edes ajatella. Jos tuosta kivikosta yritän leipäni saada, väsyn eikä eukkokaan jaksa. Menenpä kuokkineni suolle, turpeesta nousee vilja, aamupuuroa lapsukalle. Näin me valitsemme, näin me sopeudumme. Minkä ihmeen takia suomalaisen tieteen pitää palata ajassa 200 vuotta taaksepäin, todistelemaan viikkokaupalla asioita jotka Darwin ja joku muu puki sanoiksi. Darwinien aikoihin uskottiin (kai) luomiskertomuksiin, lajien ikuisuuteen. Näitä uskomuksia vastaan nouseminen oli tieteellinen teko, silloin. Mutta samaan jumiutuminen 2000-luvulla on takaperoista, triviaalia, tieteen ja kulttuurin alentamista.

Miksi tiede jumittuu, miksi tiede ei edisty? Ketkä valitsivat evoluution tiedepäivien aiheeksi ja miksi? Miksi kaikkien tieteenalojen, todellisuuden eri tasojen kysymyksenasettelu pitää yhdenmukaistaa, upottaa samaan käsitteistöön? Toki tämän voi nähdä älyllisenä leikkinä, joka tuottaa yllättäviä mielleyhtymiä. Kuinka kiehtovaa oli kuulla finanssivalvonnan evoluutiosta, rahan evoluutiosta, petoeläinten (ihminen ja susi) evoluutiosta, ihmisrodun jalostuksesta. Toden totta, evoluution käsitteet ovat yksi tapa kysyä, jäsentää ja haastaa maailma, sen eri puolet. Ainoa tapa se ei ole, onko edes hyväkään, ennen kaikkea onko avoin, ei johonkin suuntaan johdatteleva. Jos se johdattelee, niin se on oman premissinsä (evoluution) vastainen. Kyseessä on valinta, niiden valinta joilla on valta tieteessä, voiko sitä kutsua luonnonvalinnaksi.

oikeudenevoluutio1

Tuhon oikeutus

Elinkeinoelämän Keskusliitossa, Sitrassa, kokoomuksessa, valtiovarainministeriössä hykerrellään Tieteenpäiville 2009. Kalleinkaan mainostoimisto edes Bob ei olisi keksinyt nokkelampaa kilpailun mainontaa. Uskokaa jo, elämä on kilpailua. Luonto valitsee. Mitään suuntaa, tarkoitusta tai päämäärää ei ole. Turha kysellä mieltä. Olkoon maailma millainen tahansa, luonto on sen valinnut. Kun Israel murhaa Palestiinan kansaa, niin luontohan siinä vain valitsee, näin yksinkertaista. Kansa ahdetaan Helsingin niemelle ja luontohan se vaan siinä.

Ilkka Niiniluoto ilkkui näilläkin päivillä Hegelin spekulaatioille. Arvoisat kanslerit, raiviot ja niiniluoto, ettekö te huomaa, Hegelin henki leijuu Helsingin yllä. Miten se meni, Hegelin sanoma: oleva maailma on totuus. Entä teidän spekulaationne: te teette evoluutiosta ainoan ikkunan jonka läpi katsoa maailmaa. Pieni kehitys kuuluu kuvaan, niin pieni ettei valittujen elämä vaarannu. Entä ne joita luonto ei valinnut, syrjäytyneet? Maailma olemme me, me valistajat, tiedon valon tuojat. Me olemme the fittest, selviytyjä, voittaja, adaptoituja, jälkeläisten tekijä. Tieteen avulla tiedemaailma todistaa maailman kovuutta, heikkojen tuhoa ja tuhon oikeutusta, siinä teidän totuutenne. Veremme vuotaa.

Lain mukaan yliopiston tehtävä on olla hyödyksi yhteiskunnalle. Tieteentekijät, te opetatte meille, että jos havainnot ja teoria eivät täsmää, niin jompikumpi on väärin, joko teoria tai havainto, joko laki tai yliopisto. Miksi te hyväksytte ristiriidan omassa toiminnassanne? Päätyönänne te todistelette evoluution läpitunkevuutta, syrjäytymisen luonnonmukaisuutta. Te toimitte yhteiskuntaa, omaa tehtäväänne vastaan. Yhteiskunta uhraa energiaa syrjäytymisen ehkäisemiseksi, se on politiikan virallinen tavoite EUssa, eduskunnassa ja STM:ssä. Evoluutiota ei ole ellei joku syrjäänny, tule syrjäytetyksi. Pitäisikö tiedemaailmasta tehdä kantelu Valtiontalouden tarkastusvirastolle?


Yhteiskunta vai evoluutio?

Te määrittelette todellisuuden. Sen jälkeen annatte politiikalle tehtäväksi vastata todellisuuden haasteeseen. Poliitikkopaneelin vastattavaksi oli annettu aihe ’Kilpailuyhteiskunnan pelot’. Onneksi yleisön joukossa oli nokkela tyttö joka sanoi: kilpailuyhteiskunnan käsite on perverssi. Yhteiskunta syntyi ja on olemassa yhteistyön luomiseksi, kilpailusta poispääsemiseksi. Kuka tällaisen teeman on lanseerannut ja valinnut. Miksi kysymys muotoillaan näin. Yleisön joukossa oli toinenkin suorasuu. Oikeistoväritteistä ydinvoimalobbausta ja Helsingin seudulle pakottamista kuunneltuaan mies ilmoitti, että kokoomuksen äänestäminen on hänen osaltaan ohi.

Tieteenpäivien järkyttävin esitys kuultiin Marjatta Hietalalta aiheesta ihmisrodun jalostus, eugeniikka. Professorin kertoi millaista jalostusta Saksassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa harrastettiin 1930-luvulla ja sen jälkeen. Se tapahtui tieteen nimissä, evoluutiota kai sekin. Tieteenpäivien kirjasta tiedeinstituutioiden rooli on putsattu pois. TSV:n kunniaksi aiheesta sentään löytyy kuvaus Tieteessä tapahtuu -lehdessä 7/2008.


Kielen evoluutio

Marjatta Hietalan selostus rodunjalostuksesta kuulosti kumman tutulta, miksi? Pian oivalsin: täsmälleen aikamme upj-herrojen (uusi palkkausjärjestelmä) kieltä, vain sanat on vaihdettu. Suoritus, arviointi, palkitseminen, epäsuora rankaisu. Rodunjalostus on täällä tänään. Se on uusi palkkausjärjestelmä, upj. Jalostajina ovat työmarkkinajärjestöt, tupo, valtio ja VM. Olisiko minua tai sinua olemassa, jos Saksa suoritusyhteiskuntineen olisi voittanut? Miten lapsillemme käy?

rotuhygieniakilpailuyhteiskunta

Valtion virastojen lisäksi upj-mutaatioita löytyy yliopistolta. Kuka lienee kantaäiti, olisiko esf-marja? Paneelissa ’Yliopisto vuonna nolla’ Marja peräsi tiukkaan sävyyn uuselitismiä. Variaatiota siis on, ainakin tulossa. On varmistettava kilpailun, luonnonvalinnan ja adaptaation toimivuus. Tätä silmällä pitäen kansakunnan varallisuus siirrettiin Aalto-yliopistolle. Muille yliopistoille annetaan autonomia jotta tieteen ja evoluution ei-suuntautuneisuus toteutuu. Varmimmin tämä toteutuu Aalto-yliopistossa, jossa suuntaa ohjaa vain Kone, Nokia ja Metsäteollisuus ry. Tuula Teeri ensin ihastutti, sitten vihastutti. Aalto-yliopisto on suuryritysten tuotekehityslaventuma, joka maksatetaan meillä. Maksaminen on meille ilo siinä tapauksessa että teeriparvi asettaa vanhat tiedeinstituutiot (HY, akatemiat, TSV jne) ylimielineen seinää vasten, haastaa, luo kilpailua, luonnonvalintaa, evoluutiota.


Kiitos, Kalevi

Kiitän sinua, tähtitieteilijä Kalevi Mattila. Yliopisto vuonna nolla -paneelissa viittasit upj-kokemuksiin ja olit varma että puhe yliopistoautonomiasta ei tarkoita tutkijan autonomiaa, tutkimisen vapautta. Yliopistoilla on jo vuosia kirjoitettu sotasuunnitelmia, strategioita, nyt on määriteltävä painopisteet joiden yli tai ali ei hypitä. Ylijohtaja Lehikoisen kiemurteleva vastaus kertoi kaiken.

Kuinka käy eduskunnassa yliopistolain kanssa? Täsmälleen samoin kuin rodunjalostuslain kanssa 1930-luvulla, yli 180 edustajaa uskoi tieteeseen ja äänesti jalostuksen puolesta. Nyt jalostetaan yliopistoja. Keväällä 2009 porvarit vihreiden kera riemuitsevat päästessään äänestämään, Jyväskylän tyttö neuvoo eduskuntaa evoluution oikeasta suunnasta, ketkä saavat jatkaa.

Jos tiede arvostaisi moniarvoisuutta, niin kilpailun pyhittämisen sijaan se nostaisi esiin kilpailevia tapoja toimia. Jopa Lääkäriliiton Heikki Pälve paheksui TV:ssä terveyskeskusten ja lääkäreiden kilpailuttamista ehdottaen paluuta kunnanlääkärijärjestelmään. Kunta, yhteiskunta, lääkärikunta on siis jalompaa kuin kilpailu. Vain tieteelle asia on vaikea käsitettäväksi.


Kypsynyttä nöyryyttä

Britannian tiedefestivaalilla (Liverpool 2008 ) on kiehtovaa havainnoida tieteen, politiikan ja maallikoiden suhtautumista toisiinsa. Britannian hallituksilla on ollut tieteellisiä neuvonantajia. Tieteen edistämisseuran presidentti, aiempi neuvonantaja David King herätti Liverpoolissa vastarintaa tuomittuaan luonnonmukaisen viljelyn Afrikan kehitystienä ja vaatimalla geneettistä viljelyä. Festivaalin esitelmissäkin Kingin toiminta tuomittiin poliittisena piilovaikuttamisena tieteen nimissä. Andy Stirling (?) esitti pitkän listan tapoja, joilla tutkijat voivat edesauttaa politiikan työtä: agenda, kysymyksenasettelu, konteksti, lähtökohdat, asiantuntemus, aikaskaala, koetus, herkkyydet, vaihtoehdot, kriteerit, rajat, tulkinnat, tulos, ennakointi, arvostus, ja vielä muuta.

Britannian festivaalilla tapaa olla esitelmiä joita ei liikuttumatta kuuntele. Perehtyneisyyden ohella niistä huokuu nöyryys tietämisen haasteiden edessä. Elämän fysiikka (Peter Weightman). Ghost universe (Fransisco Diego, häivä) synnytti valtaisan yleisökeskustelun, esitelmöitsijä ei ollut muita ylempänä. Kari Enqvistin ironia ei ole paha, kansanomainen nöyryys on vielä kauniimpaa. Suomen tiede-elämässä pilkistää nousukasmaisuus, aina vaan he puhuvat tiedevalistuksesta, järjen tarjonnasta. Vanha yliopistoperinnekö on Britanniassa hävittänyt ylimieliasenteet? Maallikot ja tutkijat keskustelevat luontevasti, tieteen edistämisseura (BA) rakentaa avoimia siltoja ja politiikasta väitellään, ei vain laiteta seinää vasten, etsitään ratkaisuja ja tarjotaan välineitä. Ilmapiiri on avaava ja avautuva, ei sulkeva kuten Suomessa ajoittain käy, esimerkkinä evoluutiokäsitteistön pakottaminen joka ikiseen asiaan.


Me vaan lisäännytään

Suomen Tieteenpäivien toistetuin sanoma: evoluutiolla ei ole suuntaa, ei tarkoitusta, muuntelu on satunnaista, ympäristön muutoksiin sopeutumista. – Oikein, ei tässä jumalia tarvita. Yleisöstä joku kysyi mikähän olisi elämän tarkoitus. Professori vastasi: lisääntyminen, muuta tarkoitusta ei ole. Tavallaan siis seksi, ei aivokoppaan muuta mahdu, miehellä ainakaan. Kiehtova vastaus, miksei olisi totta. Toisaalta voimme kysyä: jos Sokrates, Platon ja Aristoteles olisivat ajatelleet vain lisääntymistä, lukisimmeko tänään Fysiikkaa tai Valtiota? Elämässä on kauneudentuntoa, iloa, innostusta, hyvyyden kaipuuta, uteliaisuutta, tekemisen halua – olkoon lisääntymisellä maustettua. Älkää alentako meitä evoluutioksi. Antakaa meidän jalotella. Elämä on jaloutta.

Entä mikä ympäristöä muuttaa? Mihin ympäristöön meidän pitää sopeutua? Ympäristö poksahtaa meille annettuna, niinkö? Tämä kuulostaa jo kataiselta ja vanhaselta. Talouselämä on opettanut vuosikymmeniä: sopeutukaa, sopeutukaa, joustakaa, mukautukaa. Entä jos talouselämä on lehmann brothers, tyhjän päällä, harhassa ja väärässä. Olemmeko me adaptereita? Ulkoa annetun sopeuttavan evoluution julistaminen on ihmisen alistamista, nöyryyttämistä. Politiikka on tahdon asia, sanoi Olof Palme. Ympäristö olemme me.

investointipankit1

Muunteluyhteiskunta

Evoluution valinta tieteenpäivien läpikäyväksi teemaksi ja sen yksioikoinen pintaliitoinen esilletuonti on poliittinen teko. Uusliberaaliksi kutsutun politiikan ilmapiiriä ja läpiajoa evoluutiohehkutus edesauttaa enemmän kuin suurinkaan puoluetuki. Tiede on politiikkaa.

Tapa jolla evoluutio nyt oli asetettu kaikkea ajattelua, toimintaa ja tutkimusta ohjaavaksi teemaksi oli maailmaa rajaavaa, ajattelua sulkevaa. Tarvitaan tiedettä joka avaa, tekee tilaa oivalluksille, auttaa hahmottamaan ja jäsentämään maailmaa useammin tavoin, tiedettä joka auttaa oivaltamaan vaikkapa yliopistolain salakarit.

Poimitaan evoluution käsitteistöstä sen paras osio: muuntelu, variaatio. Edessämme avautuu tie kohti monikulttuurisuutta, kansojen välistymistä, monimuotoisuutta, diversiteettiä, vastavuoroisuutta. Jos Tieteenpäiviä vielä ilmaantuu ja jos niillä on teema (tarvitaanko sellaista), niin soveltuisiko teemaksi maailman monimuotoistaminen, muotojen ja sisältöjen variaatiot, maailman mutatointi, upj:n murskaus, muunteluyhteiskunta?

14.1.2009

Juhani Kahelin


akatemiaevoluutio

Mainokset