Meitä hallitaan kriisien avulla. Näin sanoi Naomi Klein ja asiaa tutkinut professori. Nykyinen elvytyspuhe todistaa näin olevan. Juonteet, joilla yhteiskuntaa ohjataan, ovat piiloisia eikä kaikkea sanota auki.

Valtio suoltaa yrityksille elvytysrahaa aikoen velkaantua 30 uusmiljardilla juuri kun vakausohjelmien ja kehysten yhteydessä on eduskunnassa kansalle todistettu (mm. 17.12.2007) kuinka ehdottoman välttämätöntä on lyhentää valtion velkaa kaksi miljardia. Elvytystoimiin on kätketty pysyviksi tarkoitettuja rakennemuutoksia.

Kela-maksun poisto olisi tulonsiirto yrityksille, devalvaation korvike. Maksun tilalle kaavaillaan ympäristö- ja kulutusveroja. Nämä verot ovat regressiivisiä eli pienituloiset maksavat suhteessa tuloihinsa enemmän kuin suurituloiset. Tel-maksun korotus luvataan kompensoida palkansaajille tuloveroalennuksina. Tel-maksu on tasavero, tulovero taas on progressiivinen kuten Kela-maksukin. ’Sosiaalitupoon’ on piilotettu verotusrakenteen muutoksia progressiosta kohti tasaveroa ja regressiivisiä veroja. Muutokset ovat pysyviä, mutta niistä ei nyt puhuta. SAK:n ekonomistit ovat vuosien ajan vaatineet tuloveron alentamista, progression lieventämistä. Kun eivät uskalla ääneen lausua tekevät sen nyt piilotetusti, elvytyksen nimissä, hyväntekeväisyytenä. Kasvatetaan tuloeroja, ajetaan suurituloisten etuja, joiden kärkeen työmarkkinaväki itse lukeutuu.

Puhumattakaan varsinaisista tuloveron alennuksista, viime vuosina tehdyistä ja nyt tehtävistä ”tasaisesti kaikkiin veroluokkiin” kuten Kataisen matematiikka asian ilmaisee.

Ministeri Katainen kertoo Kela-maksun olevan työntekoon kohdistuva vero muiden joukossa (TS 3.2.2009). Onko tämä olennainen totuus? Kela-maksu on korvamerkitty perusturvaan toisin kuin ”muut verot”. Muutama vuosi sitten sotu-maksu jaettiin kahtia niin että elinkeinoelämä ei enää siltäkään osin vastaa perusturvaosiosta. Lasse Laatunen piti muutosta ehdottoman välttämättömänä (HS 7.7.2004). Yhteiskuntaa jaetaan kahtia hallinnollisilta näyttävien muutosten avulla. Elinkeinoelämä irtautuu omaksi sfäärikseen, sanoutuu irti väestöä yleisesti koskevista tarpeista, perusturvasta, maasta yleensä. Metsäteollisuusjohtaja sanoi taannoin: emme tarvitse Suomea. Jaakko Kiander (sd) puolestaan totesi että riittää kun keskiluokka pidetään tyytyväisenä. Palataan 1930-luvulle.

Elpymisen perusedellytys: työelämän demokratisointi

Elpymistä on haettava sisällöllisistä muutoksista, ei pintaliitona finanssien tasolla, rakenteisiin ja toimintasisältöihin millään tavalla puuttumatta. Kysymällä sisältöjä ja toimintarakenteita lähestymme samalla ’talouskriisin’ syntyjuuria. Mihin ja miksi kaatui Enron? Mihin ja miksi kaatui Lehmann Brothers? Miksi Fortum käyttäytyy aina vaan ylimielisemmin? Miksi Nokia kävelee perustuslain yli? Miksi kansa masentuu, sitoutuneisuus työelämän arvoihin heikkenee? Miksi meitä ’suorittajia’ kohdellaan kuin orjia, arvioidaan, pisteytetään, palkitaan ja rangaistaan? Tällaista työelämää ja taloutta ei pidä elvyttää, ei ikinä.

Oli sellainenkin aika, oliko 70-lukua, jolloin vakavansävyisesti keskusteltiin työpaikkademokratiasta. Sitten tuli uushallinnointi, nämä uupeejiit. Kriisin avulla ja nimissä nekin markkinoitiin, silloin 90-luvulla, sen jälkeen kun talouselämä ja pääoma oli sinipunalla vapautettu ajautuen tuhoisaan kriisiin samantien.

Samat batistat jotka nyt ivallisesti leuhkivat sosiaalitupoa työmarkkinajärjestöjen velvollisuudeksi, ei pelkästään vastuuksi (Lauri Ihalainen, HS 29.1.2009), tuhosivat demokratian työelämästä. Uupeejiit ja vastaavat tuotiin työmarkkinajärjestöjen (STTK, SAK, Akava, EK, VM) tuposopimuksilla. Rohkenenko mainita esimerkin nykyisen työelämän valtarakenteista, julkishallinnon puolelta? Valtiontalouden tarkastusvirasto. Yksi henkilö määrää pohjimmiltaan kaikesta, siis kaikesta, kaikesta, kaikesta. Tällaista demokratiaa ja vallan ahneutta pitää yllä Suomen eduskunta.

Vallan keskittyminen pieniin piireihin mahdollistaa sen että talous ja maailma näyttäytyy heille pelinä ja rikastumisen keinona. Siksi Enron väärensi kirjanpidon, siksi asuntolainat arvopaperistettiin, siksi Suomen valtio syöksee kansan vuosikymmeniksi näköalattomaan velkaorjuuteen.

Netistä löytyi yksi listaus elvytysideoita, joissa haetaan sisällöllisiä muutoksia: mm. osuuskuntayrittäjyyden edistämisen hanke, yrittäjyyden mentorointi, T&K-panostukset nouseviin aloihin, uusiutuvaa energiaa, energiatehokasta tekniikkaa ja sosiaalisia innovaatioita, ympäristöystävällisempien metsänhoitomenetelmien läpilyönti. Nämä ovat vihreän työelämäryhmän ehdotuksia. Vaatimattomat ehdotukset ovat parhaita, tähtäävät osaltaan työelämän tervehtymiseen henkisesti ja aineellisesti.

Obama osoittaa elpymisen mielenlaatua määrätessään valtion tukemien yritysten johtajien palkkakatoksi 390 000 euroa vuodessa. Suomessa korkmannit, kataiset ja vanhaset hokevat eläkepommia, nostattavat tel-maksua ja syyllistävät ikääntyvää kansaa. Miksi ette puhu eläkekatosta, palkkakatosta, kaikkoaisi ongelmat taivaan tuuliin. Miksi ette ota mallia Amerikasta.

Ironista

Ei vain ristiriitaista vaan äärettömän ironista on, kun Tarja Halonen eduskunnan korokkeella moittii ahneutta pitäen sitä talouskriisin syynä, vaatii yhteiskuntaa eheyttäviä elvytystoimia ja seuraavassa lauseessa vuolaasti kiittelee työmarkkinajärjestöjen sosiaalitupoa. Juuri ’sosiaalitupo’ piilovaikutuksineen jakaa kansaa, jättää perusturvan sumuiselle tuuliajolle, muuttaa verotuksen rakennetta suurituloisia suosivaksi, varmistaa ’ansaitsevien’ turvan ja päälle päätteeksi saattaa Sata-komitean hyviä tuloksia lupailleet poliitikot naurunalaisiksi, ivan kera.

Tätä politiikkaa on Suomessa harjoitettu 60-luvulta alkaen. Samaa politiikkaa jatketaan hiljaa, hivuttaen, läpinäkymättömästi, samaisia kriisejä perusteena käyttäen jotka ovat olleet ja ovat tuon politiikan tuottamia. Pahan kierre yhteiskunnassa voimistuu.

Arvoisa puhemies ja arvoisa presidentti, tuomitsette ahneuden. Voisiko ahneutta etsiä myös lähipiiristä, vaikkapa eduskunnan henkilöstöpolitiikasta, jota uupeejiillä ohjaillaan? Ettekö huomaa, ahneus istuu selkänne takana, pitkä rivi neuvoksia, tai tuolla parvella.

Ahneuden kääntöpuoli on orjuus. Käykäämme siis elvyttämään. Elpymistä kaipaamme me ihmiset, työn sisällön vapautta.

Kuka oli Batista

Batista oli Kuuban tasavallan viimeinen diktaattori, pakeni Castroa Bacardien kera. Janne Virkkusen mukaan (HS 11.1.2009) Batistan hallinto oli äärimmäisen epäsuosittu, ajoi köyhästä kansasta piittaamatta puhtaasti kuubalaisen yläluokan asiaa. – Tämähän kuulostaa lähestulkoon nykyhallitukselta Suomessa.

25-vuotias opiskelija Echeverria Cardenasin kaupungista hyökkäsi tovereineen Batistan palatsiin vuonna 1957. Kaikki kuolivat. Isänmaa tai kuolema, lukee Kuuban teiden varsilla tänään. Sosialistinen Kuuba on pystyttänyt kuolleille opiskelijoille muistomerkin.

– Echeverria, nouse haudastasi. Ehkäpä toinen kerta onnistaa.

Juhani Kahelin
helmikuu 2009

Echeverrian muistomerkki Kolumbuksen hautausmaalla Havannassa ja kotitalo Cardenasissa Kuubassa.

img_76571

img_7549


Advertisements