Kuuba-aiheisia kuvia ja kommentteja tässä linkissä
Poimintoja kommenteista:
Maailman Luonnonsäätiön mittareilla (jalanjälki + Human Development Index) Kuuba olisi maailman edistynein maa.
Kuubalaisen taiteen museo oli hienompi kuin Kiasma. Siellä ironisoitiin virallisia totuuksia. Kuuban sankarit olivat vääntyilleet kuin picasso konsanaan.
Nykykirjailija Abilio Estevezin ’Sinun on valtakunta’ on kirja johon tarttuu yhä uudestaan. Se kuvaa runollisesti ihmisten tuntemuksia, saarta, merta, elämän katoamista.
Kuuban sanotaan jumittuneen milloin mihinkin jäännösideologiaan. Kohtalotovereita siis ollaan, Kuuba ja Suomi, reunaideologioita? Vai kulttuurisen rikkauden uusia kehtoja, vuorovaikutuksen saranoita?
Mitä erityistä Kuubassa on tai mitä ei ole? Ihmiskunnan sosiaalisten ja ekologisten ongelmien vyöryessä päälle Kuubassa saattaa olla myös opiksi otettavaa
- Kuuba on paljolti välttynyt USA-lähtöiseltä finanssikriisiltä, kiitos kauppasaarron
- Neuvostoliiton romahdus pakotti Kuuban luomutyyppiseen viljelyyn
- Ruuan puutteen takia Kuubassa yleistyi yhteisöllinen kaupunkiviljely, mikä jatkuu yhä
- Kuuba ei ole kokenut kehitysmaiden väestöräjähdystä, nyt väestö jopa vähenee
- Väestöä ja taloutta ei ole keskitetty Havannaan muiden alueiden kustannuksella
- Maaseudulla voidaan hyvin, siellä on piileviä varantoja – näin meille kerrottiin
- Yliopistokoulutus kerrotaan hajautetun kaupunkeihin ympäri maata – Suomessa keskitetään
- Henkinen perusta on rakennettu laveaksi: lukutaito, peruskoulutus, perusterveys, pitkä elinikä. Kuubassa on luotu laaja kansansivistyksellinen pohja eikä ole lähdetty huippujen suosinnan tielle kuten Suomessa tänään. Suomessa yleissivistys ja perusturva nähdään peräti rasitteina, luovuus ja innovointi monopolisoidaan yritysvetoisille shokeille ja vastaaville, yhteiskunta hajoaa sosiaalisesti.
Lomakeskus Varadero on hiekkasärkkä. Rantahotelleja, liekö jo sata. Afrikkalaisorjien jälkipolvet rakentavat uusia. Saisitko viikon kulumaan all inclusive -hotellissa, täysihoito juomineen 1700 euroa? Mikä on tällaisen matkailun kulttuurinen anti ihmiskunnalle?
Kuuban sokeritalouden historia tuo raakuudessaan mieleen Suomen metsätalouden. Afrikasta tuotiin orjia ties miljoonittain. Nyt jäljellä on kummistustehtaita kuten botniat ja kymit Suomessa.
Sokeriruoko, lähestulkoon pelkkää energiaa? Suomi voisi rikastuttaa tietämystään tropiikin ravinto- ja energiakysymyksillä. Avoimen lähdekoodin pohjalta, wikipediahengessä, uudenlaista vuorovaikutusta, ihmiskunnan yhteyden tunnetta.
helmikuu 2009
Juhani Kahelin
essee.net 
Vastaa