Yliopistot kuolivat kerran, nyt ne viedään meiltä. Millä oikeudella he sen tekevät? Miten yliopistot nähtiin yliopistolain lähetekeskustelussa eduskunnassa, poimintoja:

  • Uhreus, epätietoisuus. Olen itsekin vanhakantaisen yliopiston uhri (Pertti Virtanen). Luudalla olisi ollut paljon töitä (TKK, Sanna Perkiö). Mitä ovat tulevat rahoituskriteerit, kannustavuus, laatukriteerit, tulosohjaus, laadulliset tavoitteet silloin kun yhteisymmärrystä ei synny, mitä tapahtuu jos vaateet eivät toteudu, yhden totuuden ideologia (Tuula Peltonen, Anneli Kiljunen, Katja Taimela, Merja Kyllönen). Toiminnan sisältö, tärkeämpi asia (Eero Akaan-Penttilä).
  • Litteä tajunta. Yliopiston ja elinkeinoelämän yhtäköyttäyhdistys Oulussa on hyvä esimerkki siitä, että juuri tällä mallilla pitää edetä, globaali maailma, vapaa maailma (Jukka Mäkelä). Tiedeperusteinen tutkimustyö ja yritysten todellisiin tarpeisiin vastaaminen, meidän pitää löytää uutta tulokulmaa (Kyösti Karjula). Yliopistouudistus on merkittävin osa suomalaista innovaatiopolitiikkaa ja innovaatiostrategiaa (Jukka Mäkelä). Turun yliopisto on hyvinvoinnin moottori, vastaa tämän vuosituhannen suuriin kysymyksiin (Anne-Mari Virolainen). Yliopistolaki vie Suomea merkittävästi eteenpäin (Sanna Perkiö). Meillä on mahdollisuus siirtyä tekniikassa maailman kärkeen. Se tulisi näkymään lisääntyvänä hyvinvointina meille kaikille. Aalto-yliopisto voi olla tie uuteen menestykseen (Johanna Karimäki).
  • Maailman avautuminen. Luovuus tarvitsee vapautta, ei kahleita. Ideat syntyvät paikoissa, joissa on erilaisia virikkeitä, luontoarvoja, historiaa, kulttuuria, mutta myös ristiriitoja ja tyytymättömyyttä. On yhteinen etumme, että korkeakoulujärjestelmämme on rikas ja monipuolinen (Johanna Karimäki). On osattava ajatella mahdotonta, epätodennäköistä, oltava rohkeutta ajatella toisin, myös mahdollisuuksia (ei yliopistoihminen, ei edes edustaja, vaan Suomen Kaupan Liiton johtaja Juhani Pekkala). Oleilu ilman tulostavoitteita, sattumat, korttipakan sekoitus, jatkuvan muutoksen luomisvoima jotta ei urauduttaisi (Aalto-yliopiston lanseeraama uusi työkulttuuri ja luovuuden kulttuuri.) Yliopistojen tuhatvuotinen vakioformaatti köyhdyttää (Veli-Markus Tapio, Sibelius-Akatemia).

(Lähteet: yliopistolain lähetekeskustelusta eduskunnassa 26.2.2009, HS 27.2.2009, Suomen Kuvalehti 4 ja 5 / 2009)


Minkä näkemyksen varaan yliopistojen tulevaisuus kannattaa rakentaa?

Ehdotus: erilaiset virikkeet, ristiriidat ja tyytymättömyys, monipuolisuus, mahdottoman ajattelu, toisinajattelu, mahdollisuuksien näkeminen, oleilu, sekoitus ja muutos.

Lue yliopistolain perustelut, siellä oleva toimintaympäristön kuvaus, näkemys yliopiston tehtävistä ja asemoinnista. Kuinka toisenlainen onkaan vallanhaltijain yliopisto.

Tietämys – brownin liike

Tietämyksen luonnetta ja yliopiston asemointia hahmotamme oheisella kuviolla. Kenellä on oikeus, kenellä on tehtävä, keltä toivoisi minkäkinlaisen tietämyksen tuottamista? Mitä on tietämys, tieto, yliopisto?

Tietämys – parhaimmillaan – on brownin liike. Se ei ole hallittavissa, se ei ole kuvattavissa. Se risteilee holtittoman näköisesti sinne ja tänne, törmää, karkaa, kiitää valon lailla, tulee luo. Mitä kiivaampaa risteily on, sitä korkeampi on lämpötila, sitä intensiivisempää on tieto, innostus ja liikutus. Antakaa meidän risteillä, älkää yrittäkö hallita meitä. Voittonne ovat hetkellisiä. Hiukkanen meni jo. Sulkekaa meidät umpioonne, paine nousee, räjähdys.

tietamysekologia

Formatoitu yliopisto

Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen, sanoo mainittu vihreä edustaja. Yliopistojen tuhatvuotinen vakioformaatti köyhdyttää, sanoo Sibelius-Akatemian tutkija. Entä jos he ovat oikeassa, katsannossaan? Missä on yliopistolain laatijain tieteellinen itsekritiikki, kysyy Susanna Huovinen Henna Virkkuselta. Hyvä kysymys, voisiko myös yliopisto harrastaa itsekritiikkiä?

Yliopistosta on tullut formaatti. Yliopisto on eriyttänyt, formatoinut, monopolisoinut, hierarkisoinut tietämyskulttuurin. Yhteiskuntaan leviää – kiitos teknologian – toisenlaista tietämysalustaa, nettiä, wikiä, ajattelua, blogistiikkaa, brownin liikettä – kuka sen tuomitsee ensimmäisenä? Tieteellisen laadun valvojat, yliopistoväki. Ei maailma etene poteroista. Jääkää sinne.

Mutta te, ministerit ja eduskunta, te pystytätte uutta formaattia. Kohtelette yliopistoa kuin ekavuoden lastentarhaa. Lapset kahtia, tuosta joukosta valitaan leikinjohtaja (hallituksen koostumus ja pj). Eikö tällainen ole lapsellista, nöyryyttävää epäluottamusta? Litteän tajunnan ylivallan taataksenne te nolaatte itsenne. Te panette yliopistot tet-jaksolle (työelämään tutustuminen), kerjäämään aitoa rahaa aidoilta yrityksiltä, oppimaan liike-elämän tavoille, aikaa reilu vuosi.

Tutkijoiden ja yliopiston nöyryyttäminen ja alistaminen on aidosti vaarallista. Maailmaa pitää katsoa vapaasti, avaruudesta, kaukaa. Siihen tarvitaan yliopistoja. Jokunen harva politiikan tarkkailija on jo ihmeissään ja peloissaan, miten yrityksiä elvyttäville valtioille käy. Ne eivät aidosti selviä veloistaan, joihin ne itsensä syöksevät. Ministerit ja elinkeinoelämä, kannustamalla ja pakottamalla te vaiennatte yliopistot ja tutkimuksen. Mikä meidät enää pelastaa, kun ette salli itsellistä ajattelua. Lopettakaa puheenne hyvinvoinnista meille kaikille. Pitääkö meidän blogistien ryhtyä yliopistoksi? Tytöt ja pojat Pariisissa keksivät jo keskiajalla kutsua itseään universitaaksi.

Onko siis toivoa, pandora? On, on todella.

Entä jos tytöt ja pojat ja yliopistot löytävät uudelleen toisensa? Yliopistolain säätäjät, teiltä jäi yksi portti sulkematta. Yliopiston hallitukseen on valittava puolet ulkopuolisia ml. puheenjohtaja. Heureka, nurkanvaltaus, me valtaamme yliopiston. Meillä on missio, viemme yliopistoon uudenlaisen tiedon ja tietämisen mallin, heitämme laadunvalvojat portista ulos kuin Jeesus rahanvaihtajat temppelistä tai jesuiitat Tuomas Akvinolaisen Pariisin yliopistosta.

Hyvältä näyttävän mission meille muotoilivat Markku Joutsenoja ja Jari Lindh kirjoituksessa ’Sosiaaliset innovaatiot: mobilisaatioharjoitus’. Systeemimalli vai fuusiomalli, he kysyvät. Fuusiomallissa yhteiskunta ei näyttäydy hallittavana logistisena innovaatiojärjestelmänä vaan alati rajojaan muuttavana karttana. Innovatiivinen sosiaalisuus on mahdollisuusrakenteiden tunnistamista, tiedon ja osaamisen eri alueiden yllättävien yhdistelmien löytämistä. Tieteenaloiksi kutsutut lukkiumat on avattava ja mobilisoitava uudelleen. Vuorovaikutusteknologia ja innovaatiotoiminnan uusi dynamiikka viittaavat fuusiomallin selitysvoimaan tiedepolitiikan jäsentäjänä. Varmuuden tilalla on kompleksisuus, hallinnan tilalla refleksiivisyys ja systeemin tilalla mobiilit tietoyhteisöt.

varmuus —- > kompleksisuus
hallinta —- > refleksiivisyys
systeemi —- > mobiilit tietoyhteisöt

Järkyttävä yliopisto

Tuottavatko yliopistot kansalaisia ilahduttavaa ja koskettavaa tietoa? Järkytyksemme on suuri. Yliopistot ovat kaikonneet kauas juuristaan. Mistä kaikonta johtuu: yritysyhteistyöstä. Kirkkaimmin tämä koskee Helsingin Yliopistoa, vaikea uskoa.

Helsingin Yliopiston sosiaalitutkimus on älymystön pysähtyneisyyden kristalloituma. Vuosikymmeniä ovat tuottaneet julkaisuja, jotka ovat täynnä hyvinvointijargonia, yhteiskunnan rakennemuutoksen legitimointia, poliittisen hallinnan hyvyyttä, epäkiinnostavuutta, harmautta, eturyhmien (myös tiede) legitimointia. Filosofiassa on työnnetty sivuun ja piiloon kummastelijat. Mitä jää puuron pinnalle, ympäripyöreää opportunismia tyyliin niiniluoto. Toinen professori kirjoittaa elämäntyökseen pankkien ja yhtiöiden historiikkeja, kuinka yhtiöt nostivat Suomen. Ulkomailla professorit pohtivat planeetan historiaa, nykytilaa ja tulevaisuutta, Suomen professorit kirjoittavat Nokian historiaa. Minä kutsun tätä korruptioksi, tieteen näennäispehmeyteen käärittynä. No, löytyy sentään yksi Junkka, ilmastohistoria, on siis toivoa.

Suhteellisuudentajua, eduskunta

Eduskunta, olet tekemässä kaikkien aikojen suurinta erhettäsi. Alistat yliopistot yritysten litteälle tajunnalle – 12 kertaa tämän kiellät Juudaksen lailla. Katso noita esimerkkejä, mitä siitä seuraa, tien päässä häämöttää tieteen hurman kato, evoluution äkkijarrutus sekä korruptio. Aalto-yliopiston Tuula Teerikin tuomitsee sen, että tutkijat ostavat yritysten varoilla itsensä vapaaksi opetustyöstä.

Miksi yliopistosta ylipäänsä pitäisi säätää laki? Laki on formatointia, kiinteämistä, rajaamista, poissulkemista. Laki on yliopiston olemuksen vastainen. Tietämys, tietämysekologia, elämä on keksimistä, liikettä ja energiaa. Keksimisen iloa vailla mönkisimme etanoina maassa. Keksimisen pitää antaa ryöpytä. Se on meidän kaikkien oikeus.

Arvoisa eduskunta, älkää tehkö tietämyskulttuurista samanlaista harmauden massaa millaiseksi olette työelämän tehneet. Te säätelette työelämää joka suunnalta: on työsuhdetta, työehtoa, vessiä ja tessiä, lelliä ja telliä, jos minkälaista lakia, tupoa, tykestä ja tekestä. Elämämme on harmautettu, olemme sopimusoppijoita, työelämävalmentautujia, tasapaksua kehdosta hautaan. Tämä ei käy. Me olemme yliopisto. Yliopisto olemme me. Te ette vie meitä meiltä itseltämme. Me tarvitsemme uusfuusion, tiedon, tietämyksen, keksimisen, yliopiston, ihmisen fuusion. Mutta emme tarvitse yliopistoa, jonka missio on Juhlamokan sulkijateipin muotoilu.

Innovaatiostrategia – totalisoivaa ajattelua

Yliopistouudistus on merkittävin osa innovaatiostrategiaa, sanoo insinööri Mäkelä Espoosta ja kehittämisjohtaja Karjula Oulusta. Mitä eduskunnalle annetussa innovaatioselonteossa sanottiinkaan?

Innovaatio on hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu. Systeemisyys on laaja-alaisen innovaatiopolitiikan avainkäsite: toimialat, politiikkasektorit ja toiminnan tasot sovitetaan kokonaisvaltaisesti. Uudistetaan valtionhallinnon konserniohjaus systeemisten uudistusten edelläkävijäksi maailmassa. Siirrytään kysyntälähtöiseen innovaatiopolitiikkaan (onko meillä mahdollisuus kysyä). Innovaatiokeskittymiä voi Suomessa olla muutamia valikoiduilla aloilla. Rahoitus kohdennetaan yhdenmukaisin kriteerein koko maassa, kehitystyö valtakunnallisesti yhtenäisten standardien pohjalta. Pidetään kiinni hyvin toimivista instituutioistamme. Vain lisäarvoa tuottava yritys, alue tai yhteisö on vakavasti otettava kumppani. Innovaatiopolitiikka on elinkeinopolitiikkaa. Vahvistetaan tulostavoitteita yliopistoissa. Korkea-asteen yksiköiden uudistuksiin pakottaa rajusti kiristyvä kilpailutilanne. Tiivistetään yliopistojen yhteistyötä, uudistetaan ohjaus- ja rahoitusjärjestelmää. Kannustejärjestelmät palvelemaan kysyntälähtöistä innovointia. Kansalaisten innovaatiopotentiaali hyödynnettävä osana kansantalouden kehityksen moottoria.

Innovaatiostrategia hokee systeemiä, hakee hallintaa, rakentaa varmuutta, tekee täsmälleen toisin kuin edellä mainittu missiomme ja ns. fuusiomalli. Eikö valtionhallintoon, pekkarisen ja vihreiden TEMiin löydy monipuolisemmin ajattelevia ihmisiä selontekoja kirjoittamaan, eikö edes Kinnulasta?

Maan hallitus asemoi yliopistot yritysten globaalin selviytymisen välineeksi ja ennalta määriteltyyn tietämyskehikkoon. Yliopistojen alkujuurista on edetty kauas. Platon pakeni poliksen valtaa lehtoon, perusti akatemian. Keskiajalla syrjäiset nuoret loivat yhteisön toistensa turvaksi. Jälleen me joudumme pakenemaan.

Millaista osaamista eduskunta ja puolueet meille tyrkyttävät? Heille me olemme työvoimaa. Voiko ihminen olla työvoima? Mitä sanalla tarkoitetaan? Työvoima jollekin, jonkun käytössä, meidän on osattava jotakin joka tulee ja annetaan jostakin. Me emme ole sahajauhoa, emme ole välineitä. Elämä on lyhyt, olkoon se hakemista, löytämistä, etsimistä, muovaamista, kysyntää sisältä.

Laadunvalvonta – tiede vai eduskunta vai tytöt ja pojat?

Tiedemaailma esiintyy Kari Raivion ja muiden suulla terhakkaana tieteellisen laadun valvojana, kykenevänä arvioimaan politiikkaa tieteellisin asettamuksin. Kenties. Toisaalta hypertieteellisyydellään yliopisto on vetänyt ympärilleen rajan, hierarkisoinut itsensä sisäisesti, ryhtynyt tietämisen portinvartijaksi, määrittelee oikean tiedon, järjestää maallikoille tieteenpäiviä, valistaa meitä ja pian, jos herra suo, arvioitsee politiikkaa.

Politiikan ja liike-elämän piirissä herännyt ajatus myllyttää yliopistoja on tietyssä mielessä ymmärrettävää, ties ovat hyvällä asialla. Tuula Teeren sanoin: muutos jopa sen itsensä vuoksi estää urautumista.

Tietämysekologian kenttää (kuvio edellä) on katseltava eri suunnilta. Nykyinen liike-elämä on ajamassa ihmiskuntaa ja planeettaa tuhoon. Pitäisikö tietämyskulttuuri alistaa tuhon välineeksi, pitäisikö yliopistot alistaa yritysten innovoijiksi? Ei kai sentään. Eikö eduskunnasta löydy laatuajattelua, humaania ja globaalia vastuuta?

Sen sijaan että eduskunta innovaatiostrategialla ja yliopistolailla suppiloi tietämystä, eduskunnan soisi ja toivoisi toimivan kentän avaajana, myös suhteessa kansalaisiin, toimintamalleihin ja teknologioihin jotka mahdollistavat uudenlaisen avautumisen. Olkaamme itse oma yliopistomme. Vaikka jumalaa ei olisi, on meillä oikeus pyrkiä jumalan luo.

Kolme toimintamallia

1) tehdään yliopisto omasta elämästämme (blogistiikasta alkaen)
2) yliopistojen valtaus, ulkopuoliset jäsenet tietämyskulttuurin piiristä, ajattelijoista
3) lähdemme kadulle, vaihdamme maan hallituksen, tuomme eduskuntaan toisenlaiset esitykset. Virastojen väki, opiskelijat ja tieteentekijät – rintamaan.

Juhani Kahelin
6.3.2009 (muokkautuva versio)

Liite: Uusittu esitys yliopistolain eräiksi pykäliksi

2 §   Yliopiston tehtävät

Yliopistojen tehtävänä on huolehtia kaikkia kansalaisia koskevasta ja koskettavasta tietämyskulttuurista, sen elinvoimasta, jatkuvasta uusiutumisesta ja taata kaikille kansalaisille mahdollisuuksia olla mukana tietämyskulttuurin ylläpidossa ja kehittymisessä.

Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä ja antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan ihmiskuntaa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä Maa-planeetan tilaa sekä biologisen ja inhimillisen kulttuurin olemassaoloa ja tulevaisuutta uhkaaviin tekijöihin.

Yliopistojen tulee järjestää toimintansa siten, että tutkimuksessa, taiteellisessa toiminnassa, koulutuksessa ja opetuksessa noudatetaan eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä.

3 §    Yliopisto vuorovaikutusyhteisönä

Yliopisto on kaikkien kansalaisten avoin vuorovaikutusyhteisö.

Yliopiston on järjestettävä toimintansa niin että kaikkien siihen halukkaiden kansalaisten osallisuus tiedon tuottamiseen, tiedosta nauttimiseen ja tiedon hyödyntämiseen tulee mahdolliseksi.

Avoimuudella turvataan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus sekä estetään välittömästi tai piilevästi korruptoivien toimintamallien ja menettelytapojen synty.

15 §   Yliopiston hallituksen kokoonpano

Vähintään puolet hallituksen jäsenistä tulee olla muulta kuin yliopistoa edustavista ryhmistä valittuja henkilöitä. Näiden tulee edustaa monipuolisesti yhteiskuntaelämän tuntemusta sekä yliopiston toimialaan kuuluvien tieteiden tai taiteiden tuntemusta.

Yhteiskuntaelämän monipuolisen tuntemuksen turvaamiseksi valinnassa on huomioitava erilaiset ja eri asemissa olevat yhteiskuntaryhmät.

Hallitus valitsee puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan keskuudestaan.

Uusi §   Tilaustutkimus ja muu vastaava tutkimus

Jos yliopisto ottaa vastaan tilaustutkimuksen tai palvelutehtävän osakeyhtiöltä tai vastaavalta talouselämän toimijalta, yliopiston on toteutettava tilaukseen arvoon ja volyymiin nähden 2,5 –kertainen määrä yhteiskunnan vähäosaisia, huono-osaisia, pienituloisia, syrjäytyneitä, sairauden tai muun vastaavan syyn takia huonosti toimeentulevia ja muita vastaavia ihmisryhmiä hyödyttäviä palveluksia tai tutkimuksia.

Tarkoitus on toimia liiallisia tilaustutkimuksia rajoittavana ja yhteiskuntaa monipuolisesti hyödyttävään toimintaan kannustavana elementtinä.

Lähteet:

  • Yliopistolain lähetekeskustelu eduskunnassa 26.2.2009.
  • Valtioneuvoston innovaatiopoliittinen selonteko eduskunnalle. 2008.
  • Joutsenoja Markku ja Lindh Jari. Sosiaaliset innovaatiot: mobilisaatioharjoitus.  Teoksessa Innovaatiopolitiikka: kenen hyväksi, keiden ehdoilla. Gaudeamus 2004.
  • Pekkala Juhani. Mahdotonta kannattaa yrittää. Suomen Kuvalehti 5/2009.
  • Raivio Kari. Eikö Suomessa tieteellä ole väliä? Suomen Kuvalehti 5/2009.
  • Tapio Veli-Markus: Taideyliopiston toimintaa ei voi sovittaa tiedeyliopiston muotiinn. HS 27.2.2009.
  • Tuula Teeren haastattelu. Tupatarkastus. Suomen Kuvalehti 4/2009.