Vaasan yliopisto on julkaissut kirjan Taide ja liike. Taas kerran Helsingin kriitikot, sanomalan kyynikot pääsevät ilkkumaan yliopistojen harmaalle kirjallisuudelle.

Meille joiden elämäntehtävä on huojua ja notkua nimettöminä harmaassa byrokratiassa, yliopiston tuotos voi olla suuri lohdun tuoja, ajatusten innoittaja. Lumoutuneena olen lukenut Taidetta ja liikettä junassa kahtena sumuisena aamuna matkalla kohti toimistoa.

Miten maisema minua liikuttaa, kysyy Annette Arlander, tanssin tuntija.

Modernin ainoaksi pysyväksi ominaisuudeksi on sanottu taipumusta liikkeeseen. Liike on assosioitu edistyksen politiikkaan. Modernin kineettinen impulssi yhdistyy laajalle levinneisiin tayloristisiin toimivuuden, vaikuttavuuden ja tehokkuuden performansseihin, esityksiin, suorituksiin. Modernin kineettisen subjektin fantasia on, että modernin liikkeen spektaakkeli tapahtuu viattomasti. Meidät mobilisoidaan, subjektivoidaan suorittajiksi, militarisoidaan, urautetaan. – Ministerin sanoin: työuria on pidennettävä molemmista päistä.

Syvemmälle päästäksemme menemme tanssitaiteen ääreen. Annette Arlander puhuu pysähtymisestä tai liikkeettömyydestä tekona. Liikkeettömyys vastareaktiona liikkeen taiteelle, liikkumattomuus ja hiljaisuus esityksellisenä toimintana, tanssin ontologia.

Pysähdyksessä ja seisahtumisessa on poliittista voimaa. Subjekti pysäyttää historiallisen virran ja esittää kysymyksiä. Taiteilijan pysähtymisen tai liikkeettömyyden teko esteettisenä, eettisenä ja poliittisena reaktiona nykyiseen jatkuvan liikkeen vaatimukseen. Pysäytys tai liikkeettömyys kyseenalaistaa ajankäytön talouden ja paljastaa oman toimijuuden mahdollisuuden pääomaa, subjektiviteettia, työvoimaa ja liikkuvuutta kontrolloivan järjestyksen puitteissa. Pysähtyminen voi olla voimakas poliittinen teko, reflektio. – Miksi siis pitäisi elvyttää tai mitä kannattaa elvyttää, kysymme ministeriltä?

Annette Arlander puhuu toimintataiteesta (performance art). Valtion talouden kimpussa on toiminnantarkastajia (performance audit). Entä jos art ja audit vaihtaisivat paikkaa! Taide ryhtyy talouden ja politiikan arvioijaksi. Tarkastus eläytyy taiteeksi. Eivätkö innovaattorit, aalto-yliopistot, peräänkuuluta juuri tätä. Rajapintoja, tieteenalojen ylittämistä, sekoittamista, tieteen ja taiteen sulautumista, muotoilua, toisinajattelua, oleilua, ideoiden vapaata keksintää. Ryhdytään siis innovaattoreiksi.

Muutokset nousevat esiin toistamalla samaa kuvaa ja vakioitua rajausta. Esiintyjän liikkumattomuutta vasten maiseman hidas liike ja asteittaiset muutokset tulevat esiin, sanoo Annette.  On hyvä olla hetki hiljaa ja paikallaan.

Maisema pysäyttää minut, miksei sitä voisi hyödyntää poliittiseen toimintaan, Annette kysyy. Pysähdyksen tai keskeytyksen tarjoama vastarinnan mahdollisuus, tyyneyden kaltainen liikkumattomuus. Yhteiskunnallisesti kiinnostavien liikkumattomuuden tai liikkeettömyyden muotojen tutkiminen. Miten vastarintatapahtumien kaltaisten pysäytysten tai keskeytysten avulla voisi luoda yhteisen reflektion tiloja ja hetkiä vallitsevan liikkumisen kulttuurin keskelle.

Käytännön esimerkki suorastaan tyrkyttäytyy meille. Kuinka työelämästä puhuttiin jokunen vuosikymmen sitten: komiteat pohtivat työpaikkademokratiaa. Kuinka puhutaan tänään: esimies arvioi suorituksesi (performance), pakottaa allekirjoittamaan pistepaperin kuin kuka tahansa raiskaaja. Pysäytyskuva paljastaa maiseman (työelämän) hitaan mutta kasautuessaan rajun liikkeen.

Meidän kannattaa siis pysähtyä, ainakin mielessämme, kuvaannollisesti, ajoittain, hetkittäin. Pysähtyä miettimään, palauttaa mieleen, havaita muutoksen suunta ja mieli. Se että työelämässä ja työelämästä yhä enemmän ihmisiä syrjäytyy, siinä piilee mahdollisuus, reflektio. Me ryhdymme taiteilijoiksi, tanssijoiksi. Meidät on hiljennetty, kiitos kun teitte sen meille.

Me emme suorita enää.

10.3.2009
Juhani Kahelin