Eduskunnan Kansalaisinfossa pohdittiin yliopistoa ja porvarihallituksen lakiesitystä.

”Poliittinen eliitti voi sanoa mitä tahansa. Kun samaa toistaa loputtomiin se muuttuu uskottavaksi, olipa sisältö mitä tahansa.” Puhuja lausui totuuden.

Eduskunnassa voimme kuulla opetusministereiden puhetta, Sarkomaata ja Virkkusta. He puhuvat yliopistosta, autonomiasta, tieteen vapaudesta. Uskovatko he itse siihen mitä he sanovat, tätä joutuu ihmettelemään? Jos uskovat, niin tiedettä koskeva ajattelu, argumentatiivinen vakuuttavuus ja yhteiskunta-analyysi on tässä maassa vajonnut alas, todella alas. Lakiesityksen perusteluissa yliopistoille annetaan talouselämä- ja yrityslähtöinen tehtäväkuva, yliopistojen asemointi yhteiskuntaan, ulkoinen ja sisäinen johtaminen, ’autonomia’ ja laki kaikilta osin tähtää siihen ja vain siihen, että annettu tehtäväkuva voi toteutua. Tätä he kutsuvat autonomiaksi, tutkimuksen vapaudeksi.

Keitä varten yliopisto on, hyvä kysymys, porvarihallituksen vastaus ei yllä kysymyksen tasolle, todettiin kansalaisinfon tilaisuudessa. Porvarihallituksen vastaus on ideologinen.

Alun perin yliopistouudistuksen lähtökohta oli itsenäistää yliopistoja valtiosta. Hyvä tarkoitus, mutta nykyhallitus ymppäsi tilalle yritysyliopiston.

Yliopistolakia runnotaan kuin palkkausjärjestelmää (upj) aiemmin. Silloin ilmoitettiin: ”enää ei kysytä miksi vaan miten homma hoidetaan.”

Kansalaisinfon tilaisuudessa oli saatavilla koulutustutkija Matti Vesa Volasen kirjoituksia yliopistosta. Tiettävästi ne jaetaan myös eduskunnan sivistysvaliokunnan jäsenille. Poimin Volaselta muutaman lauseen:

Vähän jos lainkaan on kiinnitetty huomiota siihen, mitä on tapahtumassa tietotaloudessa ja tiedon tuottamisessa. Eteemme on avautumassa tiedon yleismaailmallinen vertaistuotanto, jossa lähtökohtina ovat tiedon avoin lähde, saavutettavuus, arkistointi ja julkaiseminen. Tieto säilyisi siten yhteishyvänä julkisessa tilassa kaikkien saatavana ja kehitettävänä. On kehitettävä työvälineitä tiedontuotannon ja innovaatioiden väestömittaistamiseksi.

Vertaistuotanto on maailmanmittaisen tietotuotannon muoto, jossa tieto tuotetaan liittämällä yhteen satojen ja tuhansien ihmisten erityistietämys ja saatetaan tulos avoimesti kaikkien arvioitavaksi ja muokattavaksi. Tiedonmuodostus ja myös innovaatiot väestömittaistetaan: tieto on läsnä ja saavutettavissa kaikkialla.

Yliopistojen kaavailtu uusi johtamisen vapaus estää tämän kehityksen.

Kuka siis omistaa yliopiston? Paras tapa ratkaista ihmiskunnan, maapallon ja aikakautemme perusongelmia on pitää yllä sellaista avointa, yleismaailmallista toiminnallista tilaa, jossa – romanttisesti sanoen – tuottava joutilaisuus, kokeileva ja etsivä leikki sekä kauniisti tekeminen ovat keskeisiä periaatteita. Vastaavat periaatteet voisivat toteutua kaikkien työssä.

Yliopistoinstituutio joutuu asemoimaan itsensä perustavalla tavalla uudelleen: avoin ja julkinen tieto/tiede, avoin saatavuus, avoin lähde, avoimet kurssit, avoin julkaiseminen, avoin arkistointi. Universal university.

Kannattaa lueskella eduskunnan pöytäkirjoja tai katsoa netistä tai mennä lehterille. Ei vain yliopistoasiassa vaan monessa muussakin asiassa, kuten elvytyksessä, on vaikea uskoa kuulemaansa. Edustaja toisensa jälkeen, tällä hetkellä lähinnä porvaripuolueista, toistaa liturgiaa kuin pappi kirkossa.

Käsitteiden avaaminen, purkaminen, käsitteen pätevyysalan pohdinta, rinnakkaiskäsitteiden pohtiminen, vaihtoehtoisten toimintalinjojen vertailu, piilevien haittojen ja hyötyjen esillenosto, ynnä muu ynnä muu – kaikki tämä on politiikan nykykeskustelulle täysin vierasta. Toisin sanoen kaikki se mitä tieteessä kuuluu harrastaa. Ja nämä herrat ja rouvat päättävät Suomen tieteen tulevaisuudesta, yliopistoista. Näinkö tätä maata johdetaan? Masentavaa. Mitä siis on tehtävä?

He heittelevät loputtomiin itsestäänselvyyksinä pitämiään käsitteitä: globaali toimijakenttä, yhä globaalimmat kilpaillut markkinat, työelämärelevanssi, yritysyhteistyö.

Miksei lähtökohdaksi valita esimerkiksi yllä olevia Volasen käsitteitä: vertaistuotanto, tiedon avoimuus, yhteishyvä, julkinen tila, väestömittaistaminen, kokeileva ja etsivä leikkivä mieli, kauniisti tekeminen, universal university.

Taiteen syrjäytymistä pohtineessa keskustelussa Ylioppilasteatterin tiloissa joku sanoi: meidän on ryhdyttävä tutkimaan eduskuntaa, sen absurdiutta. Siinä se. Näin teemme.

11.3.2009
Juhani Kahelin