Politiikan masentavuus Suomessa, osa 2

EVAn tukevaisuusarvioiden julkistus 26.3.09 ja samaan aikaan taiteilija Gormleyn savikuution muovailu herättivät yhtäläisen kysymyksen: miksei politiikka ole tällaista?

Tekesin eli meidän rahoilla ja arvokkaalla tietäjäjoukolla EVA oli kasannut neljä vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa. Yleisömäärä Bio Rexissä toi mieleen 30-luvun propagandakokoukset Saksassa, shampanjaa ja näyttäytymistä. Pitääkö EVAn, Fortumin, Koneen, Sitran, STTK:n, Metson, UPM:n, Rautaruukin, Wärtsilän maksattaa skenaarionsa Tekesillä, kansalla, meillä? EVA on yksityistänyt meidät, se on apumme köyhille.

Skenaarioiden tarkoitus on herättää ajattelua, vahvisti Jorma Ollila. Hienoa, kunpa muutkin instanssit tyytyisivät virittämään ajattelua: yliopistot, hallituksen selonteot eduskunnalle. Selonteoissa on aina valmiiksi ajateltu totuus. Pekkarinen, Katainen tai Vanhanen julistaa totuuden nettikameran edessä. Kansan vanheneminen tuhoaa talouskasvun – näinhän se meni. Innovaattori täällä, suorittaja tuolla, todistaa TEMin ministeri yhteiskunnan kahtiajaon.

Savitaiteilija Antony Gormley todistaa toisin: jokainen osaa muovata maailman. Savikuutio hajoaa, näyttää mitä on luonto, pyytää kosketusta, on arvaamaton kuin EVAn skenaariot. Muovailussa ei ole sääntöjä, ihmisen on tunnettava itsensä vapaaksi. Muovaaja ei ole katsoja, ei spektaakkelin kuluttaja vaan maailman tekijä, välineenä oma keho. Onko tällaista kuultu politiikassa, eduskunnassa?

2007 eduskuntavaalien jälkeen koimme hurman. Eduskuntaan pulmahti persoonia täynnä lennokkaita ajatelmia, irtiottoa, visiointia, maailman muovailua, kauaskantavaa tavoitteistoa, nähdä ja sanoa asioita kauniisti. – Tänään syövereihin leviää pettymyksen tuntu. Edustuksellisen politiikan rakenteetko kuolettavat ihmisyyden? Miksi kaikki kaunis tahtoo kuolla.

Turun Sanomien päätoimittaja Aimo Massinen latasi ties kohtuuttomalta tuntuvan tuomion Fantastisille vihreille 21.3.2009. Mutta mikä siinä ei ole totta? Massisen sanoma tiivistettynä:

Vihreät istuvat yllättävän tyytyväisenä ja tyynenä Vanhasen porvarihallituksessa. Vihreät eivät ole vaihtoehtoliike, vaan seisovaa vettä, porvarihallituksen puudeli. Vihreät ovat nielleet hallituksen verolinjan ja kiistellyn yliopistolain. On alennettu tuloveroja, poistettu kela-maksut, saajapuolella etupäässä hyvätuloiset, valtio velkaantuu miljardikaupalla. Puolueen rooli on jäänyt ohueksi, ministerit näkymättömiksi. Kaksi viimeistä vuotta ovat olleet elämäni parasta aikaa politiikassa, on Janina Andersson sanonut Massisen mukaan. Konkreettisimmin vihreiden muutos näkyy Ville Niinistön sliipatussa juppiasussa, liituraidassa.

Mistä elämänpiiristä, miltä foorumilta kumpuaisi tiedollinen luovuuskehittely? EVAn skenaariot, miksei, rajatussa mielessä, elinkeinoelämän näkökulma. Entä jos planeetan luonto karkaa oikeasti, siinä menee koneet, metsot ja fortumit, emmekä ole menoa murehtimassa?

Ajattelevia persoonia on muovautunut yliopistojen liepeillä tai sisällä. Onko se enää mahdollista? Yliopistojen väki yrittää nyt vain selviytyä, anoo poliittista turvapaikkaa (Varantola Tutkaksessa). Vuosikymmenten mittaan Suomen kansa on maksanut yliopistojen rakentamisen rahallisesti, kiinteistöinä ja henkisesti. Nyt hallituspuolueet toimivat kuin Venäjän oligarkit tai Argentiinan eliitti Menemin aikaan: luovuttavat yliopistomme kiinteistöineen kaikkineen muutaman oligarkin haltuun. Mitä on säätiö, eihän sitä pura mikään, eihän säätiöön voi kukaan koskea, ei sitä oio eikä lopeta kukaan eikä mikään. Sinne menee meidän varat. Joudummeko nostamaan korvauskanteen hallituspuolueita vastaan varallisuutemme poisantamisesta? Aaltoa johtaa Koneen Alahuhta, metsäteollisuus, Nokia ja muut oligarkit. TTY:n johdossa on Elinkeinoelämän Keskusliittoa, pöyryläisiä, ties mitä. Eduskunnassa Ville Niinistö hyppää pystyyn, kertoo ryhmänsä oikean kannan ”varapuheenjohtaja kun on”.

Vihreät puhuvat johtamisesta, johtamisen opettamisesta (Kasvi, Sinnemäki ym). Johtaminen vaatii johdettavat, joita yleensä on enemmän kuin johtajia. Elähdyttäisikö vihreitä taiteilija Gormleyn oppi: jokainen osaa muovata maailman. Väliin ei tarvita johtajia. Kansalaisliikkeestä johtajuuden konsultiksi, siinä vihreä elämänkaari.

Nykypolitiikka ei ole vaihtoehtoja visioiva foorumi. Tässä mielessä jopa EVAn skenariointi on avaavampaa, rajoitteissaankin. Politiikka nurkkauttaa. Edustaja, joka huokui planetaarista kunnianhimoa, ei enää keksi tai rohkene sanoa muuta kuin hallitusta puolustelevia fraasimaisia sanoja. Hallituspuolue sähisee kuin ahdistettu käärme nurkassa.

Tekniikka pelastaa maailman. Hyvin ajateltu. Mutta miksi te olette hiljaa? Ellei muualta niin Tekniikka & Talous -lehden nettiarkistosta on helppo poimia aiheesta kuin aiheesta (uusiutuva energia, biotutkimus, ilmasto, hermotutkimus, materiaalit, avaruus) loputon määrä tutkimusta, tuloksia, tietoa. Mutta maan hallitus, elvyttääkseen hallitus rakentelee siltoja, pelastelee rakennusyhtiöitä, jotka ovat vieneet kansalta maailman muovaamisen mahdollisuuden. Lennokkuus, kunnianhimo, irtiotot, mihin se kaikki jäi?

Sari Kivistö luennoi poliittisesta satiirista Helsingin yliopistolla 25.3.09. Keitä ovat Suomen kirjallisuuden satiirikot, kysyi joku. Pitkään miettien luennoija keksi Paasilinnat ja ”ehkä Jari Tervon”. – Kirjoja julkaistaan tuhansittain eikä satiirin hiventäkään, onko näin, maan henkinen ilmasto? Vihreät, ei ole teistäkään hengon kylväjiksi, oliko tarkoituskaan. Eduskunnassa on kiva hengailla, sanoo sihteeri. Kuka eduskunnassa tapailee irtiottoja? Pakko on sanoa: Pertti Virtanen, onko muita?

Jos olisin vihreä komentaja, kävelisin hallituksesta ulos tänä päivänä. Fantasiaa, näköaloja, poretta, valoa, iloa, mukaan ottavuutta, villintää – sitä Suomenne tarvitsee. Ei latteaa empirismiä, näennäiskommentointia, ylivarovuutta, selittelyä, vaikenemista, kuivettunutta sivistyneisyyttä. Räiskyntää. Käytännöt tulee perässä, kun on joku joka kääntelee oksia pois edestä.

Vihreät hylkäävät valtion (lähestulkoon), mutta pyrkivät raivoisasti valtion johtoon, eduskuntaan. 30 edustajaa, ilmoittaa Puoskari. Jäseniä pikapikaa maksajiksi, mainontaa rahoittamaan, viestintää virittämään. Miksi pitää välineellistää ihmisiä? Mitä on politiikan sisältö, mitä on elämän sisältö, mikä on maailman tila – eikö tällainen ole hauskempaa pohdittavaa. Ihmisetkin voisivat innostua, tulla mukaan huomaamattaan, mikäli pääsevät.

Olette heittäytyneet kansallisen kielen hurmaan: Suomi, kansallinen taso, me, meidän kaikkien hyvinvointi, kaikkien rakastama hyvinvointiyhteiskunta, maailman kärkeen, huippuosaaminen, laatu, johtajuus.

Tällainen puhe karkoittaa, ei ole uskottavaa. EVAn skenaariotilaisuudessa joku, Antti Herlin taisi olla, sanoi että maapallo on jo ylirasittuneessa tilassa, kriisejä, pulia. Kansakunnan ja ihmiskunnan sosiaalisen tilan ymmärrys vaatii analyyttisempää otetta mitä vihreä eduskuntaryhmä nykyisellään tarjoaa. En jaksa luottaa Soininvaarankaan mekanistiseen tilastonikkarointiin. Taiteilija Gormleyn ajatus, että jokainen osaa muovata maailman, on sittenkin hyvä lähtökohta. Vihreät, takaisin kansanliikkeeksi, pois pikkuparlamentista. Unohtakaa autismi.

27.3.2009
Juhani Kahelin