huhtikuu 2009


Kokoomuksen EU-ehdokas Nina Suomalainen kyselee blogissaan, onko sikainfluenssa peräisin tehomaataloudesta?

“Onko tämä liian suoraviivainen tai nk. viherpiipertäjien analyysi? On selvää, että maatalouteen tarvitaan remonttia koko maailmassa. Miten se saadaan aikaan, tai edes lähtökuoppiin? EUn maatalous on tehotuotantoa, mutta ilman tehokasta tuotantoa ruoka maksaisi vielä enemmän kuin tänään. Vai onko näin? Voisiko maataloustuotantoa olla pehmeämmin menetelmin, mutta niin että sitä riittää kaikille? EU:n maatalous menee uuteen syyniin tulevina vuosina. Tarvitaanko tehomaataloutta, Suomessa, EU:ssa, maailmassa? Millä ehdoilla ja millä riskeillä?”

– Avointen kysymysten teko avoimin mielin on arvostettavaa. Moni kysymys voi tulla tyrmätyksi, mutta on hyvä kun kysyy. Pääsemme pohtimaan näkökulmia puolesta ja vastaan.

Eduskunnassa 16.4.2009 Jyrki Kasvi nimitti EU:ta maatalousyhteiskunnan saattohoitajaksi. Saattohoidon asemesta EU:n tulisi suunnata rahansa tulevaisuuden rakentamiseen. Ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja globalisaatio vaativat rahoituksen suuntaamista nimenomaan tieteeseen ja tutkimukseen, sanoi Kasvi.

Totta kai tieteeseen ja tutkimukseen kannattaa panostaa ja katsoa asioita tulevaisuudesta käsin. Mutta tieteeseen kuuluu myös avoin mieli, kysyminen avoimesti eikä puhua jonkin asian saattohoidosta lukkoon lyötynä asiana.

Entä jos käy niin, että oikeasti syntyy globaali epidemia? Helsingin seudulla kuolee ihmisiä kymmenintuhansin, leviää valtaisa pakokauhu. Tai ilmasto alkaa lämmetä hallitsemattomasti. Meren pinta nousee metrikaupalla, Helsinki ja Espoo hukkuvat osin mereen.

Tällaisten riskien edessä on ylimielistä julistaa jokin elämäntapa kuolleeksi ja jokin toinen tapa ainoaksi oikeaksi. Otaniemestä huokuu ylimielen Aalto.

Vuosikymmenten ajan demarit julistivat maaseutuvihaa. Tänään demareiden asenne vaikuttaa kypsemmältä. Sen sijaan vihreiden blogeja selaillessa törmää maaseutuvihaan ja citykulttuurin pohjattomaan ylistykseen. Vihreistä on tullut ideologisesti sulkeutunut city-puolue.

Puolueena kokoomus tuskin on avoimempi kuin muut puolueet mutta isoon joukkoon mahtuu avoimesti ajattelevia ihmisiä. Vihreät ihmetyttävät. “Ainoa yksimielinen puolue” kuten eräs heistä julistaa. Pelottavaa.

28.4.09 – jk

Mainokset

Pieni kirjanen ’YLIOPISTO KUULUU MYÖS MEILLE’.

Kirjasen sisältö yhtenä html -tiedostona avautuu tästä linkistä.

 Sisältöluettelo:

  1. Vaihtoehto yliopistolaille – tietämysekologia
  2. Yliopistolla moninaisia tehtäviä
  3. Yliopistokeskustelu lehdissä – kuuleeko eduskunta
  4. Elvytys – oppineisuus
  5. Luovan tutkimuksen ahdistelu
  6. Yliopistolaki – eduskuntaa vedätetään
  7. Poliittinen eliitti voi sanoa mitä tahansa
  8. Valtion kehykset
  9. Tieteenpäivät – triviaalin paluu

Jos olet kiinnostunut paperiversiosta,  pyydä sähköpostilla:   juhani.kahelin@essee.net.

Yliopistoista olisi koottavissa järeämpikin kirja eri kirjoittajien yhteisvoimin. Lehdissä on ollut monta hyvää kirjoitusta:

  • Christopher Lloyd: Yliopistojen tärkein ominaisuus on niiden riippumattomuus.
  • Risto Rinne ja Arto Jauhiainen: Yliopistouudistuksen kuva on siloteltu ja kaunisteltu.
  • Tapio Salmi: Vallankeskitystä ja demokratian alasajoa.
  • Sami Moisio: Kohti kolmen tason yliopistolaitosta.
  • Veli-Markus Tapio: Taideyliopiston toimintaa ei voi sovittaa tiedeyliopiston muottiin.
  • Matti Vesa Volanen: Puheenvuoroja yliopistokysymyksestä.
  • Minna-Kristiina Linkala: Yliopistolakiesitys on teatteria.
  • Jouni Issakainen: Tiedemaailman näkymät synkkenevät.
  • Juhani Iivari: Yliopistoista tulossa johtajavaltaisempia.
  • Noora Vaarala ja Hanna Sarkkinen: Uusi yliopistolaki ei palvele opiskelijan etua.
  • Antero Jyränki: Tulossa suuri yliopistovallankumous.

Demarit ovat tehneet eduskunnassa rinnakkaisaloitteen yliopistolaista. Ensilukemalla perusteluteksti vaikuttaa hyvältä, on hallituksen esitykseen verrattuna tasapuolisempi ja yhteiskunnallisempi. Hallituspuolueiden uskottavuus onttoutuu päivä päivältä (’Aalto-yliopisto voi olla tie uuteen menestykseen’). Hallituspuolueista yksi tai toinen voi vielä kompastua yliopistoasiaan. Tekisivät viisaasti vetämällä esityksensä pois.

Yliopistokeskustelua ovat käyneet yliopistojen oma väki, talouselämä ja nyt eduskunta. Entä me muut, me tavalliset? Yliopisto on tärkeä myös meille. Yliopisto on riskivakuutus (erilaista tietoa, uuteen ajatteluun virittävää), ’osaamisemme’ on imetty yliopistoista, yliopisto on meille ilo. Allekirjoittanut astelee harva se päivä yliopistolle milloin mihinkin tilaisuuteen. Olisinko elänyt ilman sitä, en. Nyt he vievät meiltä yliopiston käydäkseen globaalia sotaansa metson ja teeren hengessä.

Ei, myös me olemme valmiit 30-vuotiseen sotaan. Eikö niin?

Luova tutkimus ajetaan maanpakoon, sanoo Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin jäsen, akatemiatutkija Susanne Dahlgren Helsingin Sanomissa 11.4.2009.

Hyvin sanottu. Vapaa tutkimus on Suomessa systemaattisen ahdistelun kohde, se ajetaan maan pakoon ja maan alle.

Akatemialakiesitys luo edellytykset poistaa kriittinen tutkijapotentiaali yliopistojen piiristä, sanoo Susanne. Uudistus pönkittää tutkimushierarkioita. Tutkijoiden hankkimat projektimäärärahat viedään yliopistojen laitosten päätösvallan alle. OPM:n ajama malli työajan seurantoineen ja palkkajärjestelmineen tuo yliopistoihin valtion tulosohjelman rakenteet. Vaihtoehtoisia tutkimuskysymyksiä asettavat tutkijat joutuvat epäedulliseen asemaan. Tutkijat voidaan nimetä professorien perässähiihtäjistä.

Metsäpolitiikassa objektiivinen taloudellinen analyysi loistaa poissaolollaan. Se korvataan selvityksillä, jotka tukevat eturyhmien lyhytnäköisiä etuja ja vanhentuneita pinttymiä. Suomessa ei ole tehty yhtään taloudellista tutkimusta, jossa metsänhoidon nykyistä vaihtoehdottomuutta olisi edes yritetty osoittaa. Näin sanoo Metlan professori Olli Tahvonen (HS 9.4.2009).

Sosiaalioikeutta koskeva tietämys laiminlyödään tietoisesti, sanoi Sakari Hänninen sosiaalioikeuksien aprillipäivässä 1.4.09 (aiheesta tarkemmin). Sosiaalioikeus on lamauttava keksintö, kertoi Sakari VM:n lausuneen. Eikö nykyinen lama ole seurausta sosiaalioikeuksien ylenkatsomisesta ja talousoppien ylivallasta, kysyttiin aprillipäivässä. Kriisi on mahdollisuus nostaa sosiaaliset oikeudet uudelleen yhteiskunnan lähtökohdaksi.

Eduskunnassa oleva yliopistolakiesitys on piilotetun ahdistelun laki. Yliopistojen rahoitus riippuu myöhemmin siitä onko toiminta (strategia, ’laatu’) opetusministeriön ja sen lobbaajien mielen ja etujen mukaista.

Valtion sektoritutkimusta on uudelleenorganisoitu vuosikausia. Olennaista on tutkimuksen muuttaminen tilausperusteiseksi. Kuka on tilaaja? Olli Tahvosen sanoin: eturyhmien lyhytnäköiset edut ja vanhentuneet pinttymät.

Suomeen on luotava muutama innovaatiokeskittymä, sanoo hallituksen (TEM) innovaatioselonteko 2008. Sitra on vuosikausia julistanut että Suomeen riittää 4-5 huippuyliopistoa. Jokainen ”keskittymä” leikkaa muuta yhteiskuntaa ulkopuolelleen. Meitä ulkopuolelle ’päässeitä’ on jo melkoinen joukko. Löydämmekö toisemme?

Ei ole kovinkaan kauaa siitä kun valtio aidosti koettiin yhteiskunnan ja tulevaisuuden rakentamisen katto-orgaaniksi. Tänään valtio on enemmänkin ahdisteluorgaani. Ihmisten arviointi, pisteytys, ’palkinta’ ja rangaistus loukkaa ihmisarvoa, estää ajattelun, ideoinnin, luovuuden, jähmettää työelämän, urauttaa yhteiskunnan, vie yöunet, ahdistaa. Tuposopimuksilla, kolmikannan toimesta demariministereiden johtaessa maata ahdistelukäytännöt luotiin. Tänään kolmikannan nimeen vannovat myös vihreät. ”Välit työmarkkinajärjestöihin voisivat olla paremmat” (Anni Sinnemäki KU 3.4.2009).

Mitä tekee eduskunnan työelämävaliokunta? Juoksee konjakeilla valtakunnan ahdistelijoiden toimistoissa, SAK:ssa, Akavassa ja muualla.

Feministit tietävät ahdistelun. He näkevät yhden ahdistelun lajin, hyvä niin. Saman tien nämä ahdistetut kirkkain silmin julistavat kannattavansa ahdistelun muita käytäntöjä: yliopistolaki, akatemialaki, tilaustutkimus, valtion työnantajuus, kolmikanta.

Älä välitä, on kansanedustajan piiloviisaus. Kokoomuksen Raija Vahasalo blogissaan: älä selitä, älä valita, älä välitä.

Älä välitä.

Meitä ahdistaa. Apua!

On muutoksen aika. Vapaa ajattelu. Vapaa tutkimus. Vapaa toiminta.

14.4.2009
Juhani Kahelin

Yliopistolakia koskeva lehdistökeskustelu, katsaus alla.



Johdanto: eduskuntahan toimii vastoin yliopistolain henkeä

Yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, määräsi eduskunta lailla 1997. Millä tavalla eduskunta itse vuorovaikuttaa yhteiskunnan kanssa yliopistolakia uudistaessaan? Hallitus ja eduskunta valikoi ankarasti sen keitä suostuu kuulemaan, keiden kanssa keskustelee, keiden tarpeista käsin määrittelee yliopiston tehtäväkuvan. Eduskunta ja hallituspuolueet (kokoomus, keskusta, vihreät, rkp) luovat ympärilleen vuorovaikutustyhjiön. Onneksi taide avaa toisenlaista maailmaa (katsauksen lopussa).



Christopher Lloyd. Yliopistojen tärkein ominaisuus on niiden riippumattomuus.  HS 20.2.2009:

Australiassa konservatiivihallitus käytti talouskriisiä heikentääkseen yliopistojen autonomiaa ja rahoituspohjaa, mikä pakotti ne etsimään uusia, markkinaideologian mukaisia ratkaisuja. Suomessa eletään nyt vastaavaa hetkeä.

Yliopistojen tärkein ominaisuus on riippumattomuus niin valtiollisista kuin taloudellisistakin intresseistä. Ei ole sattumaa, että maailman parhaita yliopistoja ovat juuri ne yksityiset yliopistot, joiden varallisuus on riittävän suuri vapauttamaan ne sekä valtion että markkinoiden hallinnasta.

Yliopistojen paikka on kansalaisyhteiskunnan, hallinnon ja markkinoiden välisellä ei-kenenkään-maalla. Oppineiden yhteisöjen ei tule pyrkiä osaksi yritystaloutta. Yliopistojen julkisen rahoituksen ei tulisi riippua poliitikkojen ja virkamiesten kulloinkin omaksumasta muoti-ideologiasta, eikä myöskään yritysten sponsoroinnista. Markkinatalouden mekanismien omaksuminen on vaarallista yliopistojen terveydelle.



Jouni Issakainen. Tiedemaailman näkymät synkkenevät. Turun Sanomat 22.2.2009:

Kansallisaarrettamme, vapaata tiedettä ollaan ajamassa alas nopean voiton toivossa. Yliopistojen aineellinen, tiedollinen ja aatteellinen pääoma on nyt päätetty siirtää teollisuuden ja kaupan käyttöön. Siitä ei makseta, kysytä tai neuvotella, se vain otetaan. Suomessa yritysten ja talouden tarpeita on jo tuettu valtavasti perustamalla suuri joukko soveltavia tutkimuslaitoksia ja tieteenaloja.



Tero Toivanen. Yliopistolaisten tavoitteet tulevaisuuteen. Kaleva 27.2.2009:

Yliopistokysymyksessä määritellään tiedontuotannon ehtoja tulevaisuudelle: kuuluuko oikeus tietoon kaikille vai annetaanko sen lipsua harvojen käsiin? Historiallinen kamppailu yliopistoista on yhteiskunnallinen kamppailu siitä halutaanko tietoa hallita demokraattisesti ja avoimesti, vai annetaanko sen alistua lyhytnäköiselle voitontavoittelulle. Siirtyminen tietokapitalismiin aiheuttaa erityisiä paineita tiedontuotannolle, ja siksi korkeakouluista ollaan tekemässä talouskasvun vetureita. Kyseenalaista on vihreiden ja keskustan asettuminen lain taakse.



Akatemiaprofessori Tapio Salmi. Vallankeskitystä ja demokratian alasajoa.  Turun Sanomat 25.3.2009:

Suomalaiset yliopistot demokratisoitiin 1970- ja 1980-luvuilla Euroopan hullun vuoden 1968 seurauksena. Näennäisen tehokkuuden nimissä hallitusvalta ajaa läpi uutta yliopistolakia aktiivilla ja arrogantilla tavalla. Lain takana on ns. poliittinen tahto. Kokonaisuutena lakiehdotus merkitsee vallankeskitystä ja demokraattisen yliopiston alasajoa. Maan hallitus ja opetusministeriö eivät tiedä mitä he tekevät, vaan toimivat kuin ekstaasissa maaginen sana ”tehokkuus” hullunkiiltona silmissään.

Yliopisto on ainutlaatuinen instituutio ihmisten maailmassa. Monet yliopistot ovat vanhempia kuin valtiot, jossa ne toimivat. Valtiota, alueita ja kaupunkeja on johdettava demokraattisesti; yritysten toimintaa ohjaa rahan voima; kirkon ja yliopiston johtaminen vaatii asiantuntemuksen ja demokratian hallittua yhdistelmää. Yliopistojen ikivanhoja perinteitä tulisi kunnioittaa – poliittisvetoisen uudistusinnon keskelläkin.



Minna-Kristiina Linkala. Yliopistolakiesitys on teatteria. Vihreän Langan forum:

Miten korruptoitunut opetusministeriön virkamieskunta edelleen on? Minkälaisilla poliittisilla mandaateilla ahkeroiva virkamiesporukka on ollut pöyristyttävän lakiesityksen takana? Yhteiskunnan perusrakenteista kertovaa valtiotieteellistä perustutkimusta tulevat sanelemaan epämääräiset poliittiset ja taloudelliset sidonnaisuudet, puhtaasti kaupalliset näkökohdat ja lyhyet ’projektit’. Yhteiskuntatieteellistä perustutkimusta tehdään juuri sen vuoksi, että vaikkapa poliitikot saavat ajatteluunsa uusia aineksia sen avulla. Haluammeko kasvattaa lapsistamme vain liike-elämän palveluksessa henki kurkussa juoksevia kapea-alaisia fakki-idiootteja, ilman laajempaa sivistystä ja ymmärrystä yhteiskunnasta ja globaalista maailmasta?



Risto Rinne ja Arto Jauhiainen. Yliopistouudistuksen kuva on siloteltu ja kaunisteltu. Turun Sanomat 12.3.2009:

Uuden politiikan mukaisia tehtäviä ja käytäntöjä on valutettu yliopistojen nieltäviksi pieninä annoksina, mutta taajaan ja ehdottoman määrätietoisesti: valtioneuvoston päätökset, Kota, huippuyksiköt, tulosohjaus, arviointi, laadunvarmistus, arviointineuvosto, arviointivelvollisuus, Bologna, tutkintoajan rajoitus, tuottavuusohjelma, painopisteet, huippututkimus, rakennekehittäminen, palkkausjärjestelmä, työnantajan määrittämät vaativuudet, suoritus, esimiesjärjestelmä, työajan kohdennus, työsuunnitelmat, sähköinen kirjaus, valvonta, kärkihankkeet.

Reformit on toteutettu ylhäältä alas -periaatteella sekä äärimmäisen nopeasti. Uudistukset on valmisteltu selvitysmiesten tai pienten virkamiestyöryhmien voimin ja tarjoiltu lausunnoille lyhyillä varoitusajoilla. Kuuleminen on useimmissa tapauksissa kutistunut muodollisuudeksi. Tulosohjaus ja palkkiorahaan perustuva strateginen ohjaus on ollut tehokas väline saada yliopistot nielemään sellaisetkin uudistukset, jotka ne ovat kokeneet itselleen vieraiksi tai haitallisiksi. Johtajien valtaa on lisätty. Yliopistotyö on käynyt ankarammaksi ja vähemmän autonomiseksi. Samalla on koettu yhteisöllisyyden heikkenemistä ja akateemisen identiteetin hämärtymistä. Uudet hallinnan tavat ovat johtaneet hallinnollisten ”epätöiden” lisääntymiseen kaikilla tasoilla. Kokemuksiin tulospalkkausjärjestelmästä tiivistyy uuden hallintatavan lähes totaalinen luottamuspula ja uskottavuuskriisi.

Yliopistoväki on tähän mennessä osoittanut uskomatonta pitkämielisyyttä ja joustavuutta uudistusten ristiaallokoissa. Nyt se on aidosti huolissaan yliopiston tulevaisuudesta. Eduskunnan tulisi hyvin herkällä korvalla kuunnella akateemisen väen kasvavaa huolta, ettei syntyisi pysyvää luottamuspulaa yliopistoväen ja poliittishallinnollisen päätöksenteon välillä.



Professori Juhani Iivari. Johtajuus ja alamaisuus. Kaleva 17.3.2009:

Uudistus tekee yliopistoista johtajavaltaisempia. Oletus on, että kaikki strateginen viisaus tulee ylhäältä. Lain valmistelu on hyvä esimerkki tästä. Professoreista on tarkoitus kuuliaisia, kritiikittömiä, alamaishenkisiä, työnjohtotason lähiesimiehiä, suorittavan tason opettajia ja karsinoituneita tutkijoita. Läpinäkymätön kilpailuhenkinen palkitsemiskulttuuri. Markkinamekanismin annetaan hoitaa suomalaisen yliopisto- ja korkeakoululaitoksen tiivistäminen, kun se on muuten osoittautunut mahdottomaksi. Onko jatkossa tilaa kriittiselle tutkimukselle, joka haastaa merkittäviä sidosryhmiä?



Noora Vaarala ja Hanna Sarkkinen. Kaleva:

Kuinkahan moni yritysjohtaja haluaisi antaa rahaa yhteiskuntaa ja vaikkapa nykyistä talousjärjestelmää kritisoivalle tutkimukselle tai kirjallisuustieteelle? Valta tulee keskittymään yhä harvemmille. Tässä yhteydessä autonomia merkitsee lähinnä johdon autonomiaa muuhun yliopistoväkeen nähden. … tuossa vaiheessa humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tiedekunnat on lakkautettu aikoja sitten.



Antero Jyränki. Tulossa suuri yliopistovallankumous. Kaleva 2.12.2008:

Mistä tämä suurellinen muutoshanke on lähtenyt ja mikä on ollut viimekätinen tosiasiallinen tavoite? Suomalaiselle menollehan on tyypillistä, että toteutetaan organisaatiomuutoksia, joiden pääsiallinen tai ensikätinen tarkoitus on kokonaan toinen kuin virallisesti ilmoitettu.

Ne yliopistot, jotka eivät pysty hankkimaan lahjoituksia, voivat rauhassa vähitellen kuihtua omaan surkeuteensa. Tämä on pehmeä tapa peruuttaa menneiden vuosikymmenten politiikkaa, yliopistolaitoksen hajauttamista yli koko maan.



Akatemiatutkija Sami Moisio. Kohti kolmen tason yliopistolaitosta. Kaleva 26.3.2009:

Nyt on käynnissä kehitys, jonka tuloksena Suomen yliopistojen välinen tasa-arvoisuusperiaate murtuu. Kehitys käynnistyi Aalto-yliopiston perustamisesta. Hanke oli arkkiesimerkki sellaisesta valtioajattelusta, jossa Helsingin ympärille rakentuvan metropolialueen menestys ja Suomen menestys muuttuvat synonyymeiksi. Aalto-yliopiston perustaminen ei lähtenyt liikkeelle puhtaan koulutuksellisista tai sivistyksellisistä tavoitteista, vaan tarpeesta luoda Suomeen koditonta pääomaa houkuttelevaa metropolimaista ympäristöä. Kun yliopistojen suoranainen lakkauttaminen ei tule kyseeseen, on käytettävä muita strategioita. … kansansivistykseen perustuva ja tehtävien samankaltaisuuteen perustuva yliopistoverkko asteittain murenee.



Erkki Hujanen. Kaleva:

Ensimmäiset yliopistot Euroopassa syntyivät liki tuhat vuotta sitten. Valta ja vastuu 50-vuotiaasta Oulun yliopistosta annetaan nyt liike-elämälle.



Pirkko Viitala, Tieteentekijöiden liiton vpj. Ujutusta. Kaleva 20.3.3009:

Uudistukseen on ujutettu paljon muita asioita, jotka eivät edistä yliopistolaitoksemme toimintaa ja tuottavuutta. Yliopiston hallituksen asemaa voi pitää itseriittoisena.



Laura Kolbe. HS 19.3.2009:

Ajatus ’käskyttämisyliopistosta’ ja eliittijohtajista on akateemiselle elämälle vieras. Yliopistot asemoidaan globaalitalouden tutkimuslaitoksiksi. Suomalaisen yliopiston voima on siinä, että se on ollut ’kansanoppilaitos’.



Jukka Kekkonen, Veli-Pekka Lehto ja Sara Heinämaa. Aikalisä. HS 4.2.2009:

Uudistus heikentäisi opiskelijoiden oikeusturvaa, opettajien mahdollisuuksia päättää opetuksen ja tutkimuksen sisällöistä sekä kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa tutkimustuloksista.



Veli-Markus Tapio (Sibelius-Akatemia). Taideyliopistot. HS 27.2.2009:

Uudistus ansaitsee tulla tehdyksi huolella. Taideyliopistojen erityistarpeet on otettava vakavasti. Vakioformaatit köyhdyttävät.





Ville Niinistö, vihreät. Hyvä paha. Turun Sanomat 27.3.2009:
Eduskunnan käsittelyssä oleva yliopistolain uudistus on koko suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeä hanke. Ulkopuolisten määrän merkittävää lisäämistä voidaan perustella kansainvälisen tieteellisen nja taloudellisen osaamisen vahvistamisella. Yliopistoja ei voida mielekkäästi uudistaa, jos yliopistoväki ei ole uudistuksen takana. Tämä tuki on nyt varmistettava.



Professori Joel Kivirauma. Häränpyllylogiikka. Turun Sanomat:

Ville Niinistön logiikka heittää pahasti häränpyllyä. Tuottavuusohjelma, palkkausjärjestelmä, raportointi, tulosohjaus ovat poliittisia päätöksiä, jotka hallitus voi kumota vaikka ensi viikolla. Ei uusi laki merkitse näiden poistumista. Uuden lain tarve tulee aivan muualta kuin yliopistolaitoksen todellisen kehittämisen tarpeista.



Yliopistolain lähetekeskustelu eduskunnassa 26.2.2009, vihreä edustaja:

Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen.



Saara Wahlman ja Mikko Mankinen. Pilkunsiirtely.  Aamulehti 15.3.2009:

Pienet muutokset (Oras Tynkkysen pilkunsiirtely) eivät auta vihreitä saamaan takaisin äänestäjäkunnan luottamusta, jos yleinen linja on niin epäselvä ja ristiriitainen. Ei ole enää kyseenalaista, ajavatko vihreät yliopistolaisten tai minkään muunkaan poljetun ryhmän etua.



Valtio-opin professori Mikko Lahtinen. Kriiseissä ihmisistä nousee aito kapina. Kansan Uutiset 3.4.2009:

Meillähän kansanedustajatkin edustavat valtiota. Joka puolueen kansanedustajat esiintyvät ikään kuin he kertoisivat meille, mitä valtiossa on taas ajateltu meidän hyväksi. Ihmisten on alettava organisoitua uudella tavalla. Yliopistoväki on vastarinnan osa. Vihreissä tilanne on käsittääkseni paljon huonompi kuin mitä päälle päin näyttää. Se on ihan hajallaan se puolue. Edustuskelpoinen jengi hakeutuu kokoomuksen kylkeen.



Kari Raivio. Eikö tieteellä ole väliä? Suomen Kuvalehti 5/2009:

Eikö puolueettomalle tieteelliselle asiantuntemukselle todella ole mitään käyttöä? Sitä kyllä löytyy ainakin kansallisista tiedeakatemioista. Tieteellinen asiantuntijataho puuttuu (talousneuvosto, tiede- ja teknologianeuvosto).



Päätelmiä: nykypolitiikka synnyttää ympärilleen tyhjiön

Politiikka elitisoituu, eristäytyy, synnyttää ympärilleen tyhjiön, laiminlyö kuuntelun ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, juuri sen mitä se vaatii yliopistoilta. ”Yhteiskunnan” vaatimuksista ja tarpeista puhuminen yliopistoihin liittyen on sinänsä hämärää ja peittelevää kielenkäyttöä, kätkee taakseen ennakko-oletuksia (ks. Markku Vanttaja, tarkemmin: Yliopistolla moninaisia tehtäviä). Arrogoitunut politiikan kieli käyttää hämäryyttä hyväkseen.

Arvostuksen säilymiseksi olisi viisasta ottaa yliopistolaki uudelleen valmisteluun.



Onneksi taide avaa tien

Kirsi Neuvosen taidenäyttelyn katsojat saavat kirjoittaa teoksista nettiin oman kertomuksen. Galleriassa on virikkeenä ajatuspilvi. Tarinagallerian kautta katsojasta tulee taiteilija. Verkossa katsoja saa luoda oman viitekehyksen taiteilijan kehyksen rinnalle. Vuorovaikutteisuudesta ja luovasta prosessista saa sekä yleisö että taiteilija uutta energiaa. Taiteilijalle taiteen tekeminen jää vajaaksi ellei kuule katsojien ajatuksia. Muiden tarinoita ja tuntemuksia netissä lukiessa taiteilija ja katsoja huomaavat asioita joita eivät aiemmin tulleet ajatelleeksi.

– Lukijani, sijoita sanan galleria (näyttely) paikalle sana yliopisto tai eduskunta. Millainen maailma avautuu? Kirjoitamme oman kertomuksen yliopistosta, oman kertomuksen eduskunnasta. Luomme oman viitekehyksen (puhuihan eduskuntakin kehyksistä, valtion kehyksistä). Saamme energiaa vuorovaikutuksesta. Purkautukoon monopolit, eduskunnat.  Edustajat huomaavat itsekin kuinka vajaiksi ovat jääneet kun eivät ole kuulleet yhteiskunnan ajatuksia. On organisoiduttava uudella tavalla, sanoo Mikko Lahtinen. Ajatuspilviä, tarinagallerioita, kansalaistutkijoita, katsojasta poliitikko, omia viitekehyksiä, energiaa, puhdasta energiaa, kaikille, myös miehille.

Vai riittääkö meille päättäjän kutsu: kohtaa päättäjä. Lähdemme kuulemaan miksi meiltä viedään yliopisto. Elämä oli.

9.4.2009 (stilisoitu 14.4.09)
Juhani Kahelin

Eduskunnassa olevan yliopistolain perustelut ovat järkyttävää luettavaa. Yliopiston perimmäiseksi tehtäväksi moutoutuu yritysyliopisto. Tämä on yksipuolista.

Tyystin erilaisia lähtökohtia, näkökulmia ja tavoiteasetteluja löydetään jo pienellä vilkaisulla tiedekeskusteluun. Seuraavat ideat on poimittu Tieteessä tapahtuu –lehdestä. Alkuperäistekstit löytyvät linkeistä.


Autoritaarisen vallankäytön vastustaminen
Markku Vanttaja: Yliopiston on palveltava laajempia päämääriä. Tieteessä tapahtuu 3-4/2008

Eriks Allardt luetteli 80-luvulla yliopistolle kuusi yhteiskunnallista tehtävää. Yksi niistä oli autoritäärisen vallankäytön vastustaminen, tämän päivän näkökulmasta varsin keskeinen yliopiston tehtävä. Yliopistot ovat kautta aikojen olleet autoritaarisen vallankäytön tärkeimpiä vastustajia. Tehtävä on laiminlyöty viime vuosina

Yliopisto esikuvana työelämän parantamisessa
Markku Vanttaja: Yliopiston on palveltava laajempia päämääriä. Tieteessä tapahtuu 3-4/2008

Yliopistolaitos voisi näyttää esimerkkiä työelämän parantamisessa. Jatkuvan kilpailun, hiostamisen ja tehostamisen sijasta yliopistoissa olisi syytä siirtyä inhimillisempään toimintakulttuuriin. Onkin ehdotettu, että yliopistot voisivat olla eräänlaisia vastakulttuurin linnakkeita, jotka vastustavat esimerkiksi nopean ajan tunkeutumista kaikkialle yhteiskunnassa ja jotka pitäisivät yllä hitaan ajan ideaalia. Hitaan ajan vaatimus ei kuitenkaan tarkoita kehotusta laiskuuteen ja tehottomuuteen.

Tutkijakansalainen
Paraskevas Caracostas: Tiede yhteiskunnassa – katsaus tietoyhteiskunnan tulevaisuuteen. Tieteessä tapahtuu 6/2008.

EU:n tutkimusministerit ottivat 2008 kannan, jonka mukaan ERAn (European Research Area) hallinnointiin osallistuvat kaikki sidosryhmät mukaan lukien kansalaisyhteiskunta. Tieto on yhä laajemmalle levinnyt, ihmiset haastavat instituutioita. Tieto on tietämisen teko, oppimisen ja älyllisen luomisen teko. Jokainen yksilö on tutkijakansalainen ja tiedon kantaja. Käsitteeseen kuuluu tieteelle ominaisen kriittisen, tutkivan, kokeellisen ja vastuullisen lähestymistavan uusi hyväksyntä ja laajamittainen edistäminen. Kansalaisten tulee voida osallistua tieteeseen. Tiedettä ja yhteiskuntaa koskevat kysymykset täytyy tuoda poliittisen keskustelun ja tutkimuspolitiikan suunnittelun keskelle. Tieteen toimijat ja päättäjät pitävät niitä usein sivutoimintoina. Tietoa kaikkialla ja kaikkia varten, mutta minkä vuoksi? Korkeamman tuottavuuden? Kestävän kehityksen? Henkilökohtaisen kehityksen ja sosiaalisen liikkuvuuden? Avoin tiede? Mitä ovat tällaisen tiedepolitiikan pääalueet ja miten ’tietoon perustuvan päätöksenteon’ käsite muotoillaan uudestaan? Mikä on parlamenttien rooli? Tietoyhteiskunnan ’tehtaat’? Olemmeko uuden valistuksen ajan kynnyksellä?

Ihmiskäsitys
Anu Sorainen: Onko tieteiden välissä elämää? Tieteessä tapahtuu 5/2008.

Huippuyliopistohankkeessa (Aalto) on lähdetty oletetuista lopputuloksista, ei ihmiskäsityksistä, niiden artikuloinnista tai ihmistieteistä ylipäätään. Se on hämmästyttävää, sillä on vääjäämätöntä, että jos tällaisista arvostelmista ei sovita heti prosessin alussa, joudutaan ongelmiin. Mitä yhteiskunnasta ja elämästämme jää pois, jos kriittinen ajattelu loppuu ja tieteidenvälisyys kaventuu jäljitteleväksi mielistelyksi, kapeaksi kopioksi vajavaisesti ymmärretystä MIT:stä?

Synteettisten katsausten tarve
Arto Mustajoki: Suomen tieteen tulevaisuuden haasteet. Tieteessä tapahtuu 8/2008

Synteesiin pyrkivien tieteenalan viimeaikaista kehitystä peilaavien katsausten arvostusta tulee nostaa. Katsauksia voisi suunnata ainakin kolmelle kohderyhmälle: saman alan tutkijat, muiden alojen tutkijat sekä ns. päättäjät ja suuri yleisö. Tutkimustiedon systemaattisempi välittäminen tiedon käyttäjille auttaisi meitä astumaan edes vähän lähemmäksi EU-politiikkojen mantrana hokemaa tietoon perustuvaa yhteiskuntaa (knowledge based society). Jos sillä tarkoitetaan yhteiskuntaa, jossa kansalaiset, yritykset ja päättäjät perustavat toimintansa tutkimustietoon, niin olemme tästä tavoitteesta paljon kauempana kuin EU-päättäjät Lissabonin kokouksessa kuvittelivat.

Lakikielen hämäryys: ”yhteiskunta” ja ”vaikuttavuus”
Markku Vanttaja: Yliopiston on palveltava laajempia päämääriä. Tieteessä tapahtuu 3-4/2008

Mitä yliopistolain yhteydessä tarkoitetaan ”yhteiskunnalla”, jonka kanssa tulee olla vuorovaikutuksessa? Entä millaista on yhteiskunnallinen vaikuttavuus, jota tutkimustuloksilta ja taiteelliselta toiminnalta edellytetään? ”Yhteiskunnan” vaatimuksista ja tarpeista puhuminen on hämärää kielenkäyttöä, joka kätkee taakseen monenlaisia ennakko-oletuksia. Yliopistojen kolmannen tehtävän eli vuorovaikutuksen pitäisi koskea myös humanistisia aloja.

Portinvartijoiden ohittaminen
Arto Mustajoki: Suomen tieteen tulevaisuuden haasteet. Tieteessä tapahtuu 8/2008.

Jotta tiede kokonaisuudessaan kehittyisi eivätkä vain yksittäiset tieteenalat, tarvitaan uudenlaisia rohkeutta poiketa turvallisilta poluilta. Yksi tieteen traditioista on kyseenalaistaa traditiot. Mutta onko se mahdollista tilanteessa, jossa tutkijan on julkaistakseen pakko päästä tieteenalan traditioita vaalivien aikakauslehtien portinvartijoiden ohi? Myös rahoituksen edellytyksenä on erinomainen lausunto asiantuntijalta, joka edustaa todennäköisesti vallitsevaa tieteenparadigmaa. Kovassa kilpailussa todella rohkeat tutkimukselliset avaukset jäävät helposti erinomaisten standarditiedettä edustavien hankkeiden jalkoihin.

Suomessa on viime aikoina tehty yltiöpäisen rohkeita tiedepoliittisia ratkaisuja, jotka ovat perustuneet ylhäältä alas (top down-ohjailuun. Ovea voisi raottaa myös rohkeille aloitteille, jotka tulevat alhaaltapäin, tutkijoilta. Akateemisessa maailmassa ihmetystä eivät herätä pelkästään Tekesin valtavat voimavarat, vaan myös sen tapa valita rahoitukseen tulevat hankkeet ilman ulkopuolisia tieteellisiä asiantuntijalausuntoja. Akateemiset piirit voisivat ottaa oppia Tekesin toimintaideasta, jonka perusarvoihin kuuluu hallittu riskinotto. Onko järkevää välttää riskinottoa kaikissa tilanteissa?

Eduskunnan olematon rooli
Arto Nevala: Sivistysvaltioksi ja tietoyhteiskunnaksi?
Arviointi kirjasta Ville Pernaa ja Allan Tiitta: Sivistyksen ja tiedon Suomi. Suomen eduskunta 100 vuotta. Tieteessä tapahtuu 7/2008.

1960-luvun jälkeen eduskunnan rooli on selkeästi muuttunut tiede- ja koulutuspolitiikassa. Koulutuspolitiikan suurjärjestelmien rakentamisen alkuvaiheissa eduskunnan rooli oli keskeinen muodollisesti ja asiallisesti, mutta viimeistään 2000-luvulle tultaessa koulutuspoliittinen aloite siirtyi toisaalle: hallitukselle, virkamiesjohdolle ja talouselämälle. Eduskunta toimii hallituksen ja eri ministeriöiden ajaman politiikan siunaajana. Eduskunnan moitteet epädemokraattisesta valmistelusta eivät ole pysäyttäneet kehitystä. Jo ammattikorkeakoulujen valmistelussa poliittinen päätöksenteko jäi syrjään. Eduskunnan roolia ja näkökulmaa koulutus-ja tiedepolitiikassa on tarkasteltava tutkimuksellisesti

7.4.2009 -jk

Maaliskuun viimeisenä päivänä eduskunta keskusteli valtiontalouden kehyksistä. Päivää myöhemmin Kansalaisinfossa oli Sosiaalisten oikeuksien aprillipäivä. Hengeltään nämä kaksi tilaisuutta erosivat kuin yö ja päivä. Sosiaalisten oikeuksien päivässä leijui toivottomuus, voimattomuus, osattomuus ja syrjässäolo. Sen sijaan eduskunnan keskustelu huokui itsetyytyväisyyttä. Autismin tauti on tarttunut sinivihreisiin, erityisesti vihreisiin ja kokoomukseen mutta myös keskustaan.
(lisää…)