Maaliskuun viimeisenä päivänä eduskunta keskusteli valtiontalouden kehyksistä. Päivää myöhemmin Kansalaisinfossa oli Sosiaalisten oikeuksien aprillipäivä. Hengeltään nämä kaksi tilaisuutta erosivat kuin yö ja päivä. Sosiaalisten oikeuksien päivässä leijui toivottomuus, voimattomuus, osattomuus ja syrjässäolo. Sen sijaan eduskunnan keskustelu huokui itsetyytyväisyyttä. Autismin tauti on tarttunut sinivihreisiin, erityisesti vihreisiin ja kokoomukseen mutta myös keskustaan.

Eduskunnan kehyskeskustelun keskeisiä sanoja olivat:

  • työura
  • ekologinen verouudistus
  • innovaatio
  • valtion velka

Puuttuuko joukosta jotain? Joukosta puuttuu aprillipäivän keskustelun teema: sosiaalinen oikeus, sosiaali. Sen keskustelun mukaan meillä on hyvät sosiaaliset lait, alkaen perustuslaista ja perusoikeuksista. Mutta lait toteutuvat huonosti ja aina vaan huonommin. Lakeja ei ole pantu täytäntöön, laiminlyönti alkoi 90-luvun lamasta. Työryhmiä, ohjelmia, ties mitä on tolkuton määrä, mutta ne ovat puhetta ja sellaiseksi tarkoitettuja. Sosiaalialan kokonaisuus ei ole kenenkään hallussa. Sosiaalioikeutta koskevan tietämyksen kehittäminen laiminlyödään tietoisesti. Mielenterveystyöstäkin murtuu kokonaisnäkemys ja ehkäisevyys palvelusetelin myötä – näin asia nähtiin. Sata-komitealta on turha odottaa mitään. Sakari Hänninen mainitsi VM:n lausunnon 90-luvulta, lausunnon mukaan sosiaalioikeus on jälkeenjäänyt lamauttava keksintö. Nykyinen talouskriisi on seurausta sosiaalisen puolen ylenkatsomisesta ja talousoppien ylivallasta. Kriisi olisi uusi mahdollisuus nostaa sosiaaliset oikeudet uudelleen yhteiskunnan lähtökohdaksi. – Eduskunnan kehyskeskustelu paljastaa että nykypuolueista ei sellaiseen ole.

Syntetisoivan, asioita yhdistelevän, etsivän ja hahmottavan näkemyksellisyyden puute ei koske vain sosiaalioikeuksia vaan kriisianalyysiä ylipäänsä. Työurat, ekologinen verouudistus, innovaatiopolitiikka, valtion velka – asiat palikoidaan ja saman tien niitä pyöritellään kutakin erikseen. Rakentamalla maailmankuvaa ihmislähtöisemmin asiat pysyisivät paremmin kasassa, löytyisi innovatiivisia siltaratkaisuja.

Mikä ihmeen työura?

Katainen ja oppilapset vihreitä myöten hehkuttavat työurien pidentämistä molemmista päistä. Mikä ihmeen työura? Elääkö ihminen urassa (ikään kuin ojassa), onko elämä ura? Ei ole. Tärkeintä elämässä on välttää urautumista. Se että puolueet olettavat meidän liukuvan uria pitkin, kertoo ajattelun köyhyydestä, maailmankuvan latteudesta, ihmisten alistamisesta ulkoa tulevien rakenteiden välineiksi, suorittajiksi. Voimmehan me työelämässä pyöriä mutta entäpä jos me teemme jotain aivan muuta kuin uraa. Nykypolitiikan perusteet, kun niitä tarkemmin miettii, ovat monesti absurdeja, etääntyneitä, vieraantuneita, ulkokohtaisia. Työurilla pitäisi roikkua sen takia jotta eläkejärjestelmä kestää sen takia jotta valtio saa verotuloja eikä hukkuisi kataisen velkoihin. Onneksi meillä on surrealismin kyky, osaamme väistää, nousta urasta.

Vihreä edustaja sanoo eduskunnassa:

”Työurien pidentäminen molemmista päistä on tärkeää, jotta selviämme tulevaisuudesta… Opintovaatimusten vähentäminen suunnilleen neljänneksellä myös nopeuttaisi valmistumista.. Työ tekijäänsä opettaa.”

Leikkaus tämäkin, opintovaatimusten vähentäminen. Miksei tietyllä tapaa pohtimisen arvoinen, myös hyvässä mielessä, yliopistolla jauhetaan paljon tyhjää. Mutta raadollisessa maailmassa kyse olisi sivistyneisyyden madaltamisesta, etäältä katsomisen ehkäisystä, ”työssä oppimisesta” kirjaimellisesti. Akatemiatutkija Sami Moisio arvioi Kalevassa 26.3.09, että ’yliopistoreformissa’ on kyse kiertäen ja kaartaen tehdystä yliopistojen alasajosta. Nyt vihreät panevat paremmaksi: myös opinnot alas. Ihmiskunnan tuorein herätysliike (vihreät) – tällainen se siis on.

Edustaja jatkaa: toisessa päässä työuria pidennetään (muun ohella) hyvällä johtamisella, valtakunnallisilla suosituksilla, ohjelmilla sekä kannusteilla työnantajille. Tällainen puhe on humpuukia. Sosiaaliala ja työelämä on ennestään täynnä kaiken maailman työryhmää, ohjelmaa, mietintöä, suositusta (vertaa Aprillipäivä edellä). Riittää jo. Täytyy puuttua todellisiin valtarakenteisiin. Esim. kehityskeskustelut, suoritusarvioinnit, ihmisten pisteytys, palkkojen valtaisa eriyttäminen, palkkausjärjestelmät, ihmiseltä viety mahdollisuus luoda työn sisältö – tämä kaikki on ihmisen nöyryyttämistä, alistamista, masentamista. Kolmikannan kautta tämä kaikki on luotu. Samaa kolmikantaa ylistävät nyt myös vihreät joka käänteessä hallitusohjelmasta alkaen.

Innovaatioita 800 miljoonalla

Espoon innokolmikko (Mäkelä, Lauslahti, Karimäki, höystettynä Karjulalla) iloitsee innovaatiopolitiikasta. Innovaatiopolitiikan (mitähän se on) 800 miljoonasta eurosta voitaisiin joka vuosi leikata puolet ellei kokonaan pois, säästää siis valtion varoja ja vähentää velanottoa jos meidät ihmiset vapautettaisiin innovoimaan työelämässä. Juuri se että ihmisistä on tehty urautettuja, ulkoa annettujen tehtävien suorittajia, että heitä kytätään, arvioidaan, rangaistaan tai palkitaan kuin pavlovin koiria, lamauttaa kansakunnan. Ei synny innovaatioita kun ei ole tilaa, ei ole vapautta, ei sallita, vääristä kysymyksistä rangaistaan .

Vapautta on sitäkin enemmän kun valtion (siis meidän) innovaatiorahalla eläytetään EVAa, Etlaa, Nokiaa ja vastaavia. EVA, Etla ja suuri joukko kaikkein suurimpien yritysten johtajia laati julkaisun Globaalit skenaariot. Periaatteessa sinänsä hyvää keskustelua, mutta kuinka ollakaan: Tekesin (meidän maksamalla) innovaatiorahalla herrat kokoustavat ja lounastavat, jakavat tekeleitään ilmaiseksi tuhatmäärin, tyrkyttävät shampanjaa, näyttäytyvät, EU-ehdokkaat erityisesti. Jokunen vuosi sitten Suomen Akatemia suolsi valtion (meidän) rahaa Etlalle jotta se voi tutkia valtarakenteiden pysyvyyttä Suomessa. Meiltä viedään veroa väkisin, innovaatioiden ja tutkimuksen nimissä raha kierrätetään ylimmille valtapiireille heidän tulevaisuuttaan suojelemaan.

Miksemme me, me ihmiset suoraan, saa vastaavaa innovaatiorahaa? Sosiaalisen median, näiden blogien ylläpitoon ja sisällön kehittämiseen, kirjojen kustantamiseen, vaalikampanjan käymiseen? Valtiolle velkaa, raha kiertoon, Tekesille. Milloin Aalto-yliopiston oppeja sovelletaan Tekesiin, lakkautetaan, luodaan jotain muuta, jatkuva muutos kuten rehtori Teeri opettaa.

Ekologinen verouudistus

750 miljoonaa euroa energiaveroja 2011 alkaen. Nyt se alkaa toden teolla, julistavat Katainen, kokoomus ja vihreät.

Kulutusverojen ja kiinteistöveron suhteen on ollut mahdoton erottaa, kumpi on äänessä, Etla vai vihreät. Joiltain osin vihreät koukkaavat talouselämän ja kokoomuksen ohi äärioikealta. Mistähän tämä johtuu? Takerrutaanko johonkin keinoon (veroon), kun yhteiskunnan analyysi ei yllä pitemmälle? Sosiaalisen taustan yksipuolisuus? Keksiä jotain päästäkseen uudelleen eduskuntaan?

Ekologisen verouudistuksen kääntöpuoli on se toivottomuus, voimattomuus, osattomuus, syrjässäolo, joka huokui Sosiaalisten oikeuksien aprillipäivästä (edellä). Nykyinen kriisi olisi mahdollisuus nostaa sosiaaliset oikeudet uudelleen yhteiskunnan lähtökohdaksi, sanoi Sakari Hänninen. Claes Andersson pohti politiikan pattitilannetta. Päättävien piirien enemmistö kokee sosiaalisen ajattelun uhkaksi itselleen. Tarvittaisiinko seuraaviin eduskuntavaaleihin uudentyyppinen vaihtoehto (kysyn minä). Asiasta kiinnostuneet, missä kokoonnumme perustavaan kokoukseen?

Atte Korholalta ei kannata sulkea korvia kokonaan hänen sanoessaan että loputon uhkakuvien maalailu kääntää ihmiset vastaan. Vastaavasti veropolitiikan käyttö planeetan pelastamiseksi sisältää pakkoaspektin. Siinä on viisasten kerho -ajattelua, etujoukkoajattelua (näin vihreät itsensä jopa määrittelevät), top down -metodia, pakottavuutta.

Mistähän käsin asiaa voisi lähestyä, veropolitiikan ohella tai sijasta? Ihmisille lisää mahdollisuuksia oman ymmärryksen kasvattamiseen. Tässä mielessä yliopistojen karsinta ja nyt jopa opintovaatimusten leikkaaminen neljäsosalla on järkyttävää, jyrkästi tuomittavaa politiikkaa. Vihreät, miksi te teette sitä, aiheutatte meille tämän surun? Tuttavani (hän opiskelee ensimmäistä vuottaan kehitysmaaoppia Helsingin yliopistossa) kertoi, että nyt voi vielä valita aineyhdistelmänsä vapaahkosti mutta uuden yliopistolain myötä mahdollisuus varmaan suljetaan. Voi maailman surkeutta, voi politiikan surkeutta. Miksi eduskunta on olemassa.

Valtion velka

Palkansaajien tutkimuslaitoksen ikkunoista tupruaa moraalikato. Mitä on velka, mitä on raha? Tietynlainen valtuus toimia, hankkia, ottaa haltuun, vallata. Valtaoikeuksia 103 miljardin euron edestä. Pysyväisluonteisesti. Velkaa ei tarvitse koskaan maksaa takaisin, sanoo demareiden neuvonantaja Jaakko Kiander. Perustelkoot ekonomistit asiaa miten päin tahansa, intuitiivisesti se sotii ihmisen moraalitajua vastaan. Kuka tällaista moraalia levittää:  palkansaajajärjestöt, SAK, Akava, STTK, heidän yhteinen laitoksensa Palkansaajien tutkimuslaitos. – Lisää kolmikannan ylistystä, vihreät.

Demareiden ekonomistin Jaakko Kianderin ja Heikki Taimion kirjoituksen myötä (HS 30.3.2009) demarit leikkasivat itseltään pois jo hieman häämöttäneen vaalivoiton seuraavissa vaaleissa. Kuka noin heikkomoraalista joukkoa äänestäisi? Teitte vaalityötä Sauli Niinistön puolesta, Niinistö kommentoi televisiossa PT:n ajattelua tavalla johon ei voi olla yhtymättä.

2.4.2009
Juhani Kahelin