Yliopistolakia koskeva lehdistökeskustelu, katsaus alla.



Johdanto: eduskuntahan toimii vastoin yliopistolain henkeä

Yliopistojen tulee toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa, määräsi eduskunta lailla 1997. Millä tavalla eduskunta itse vuorovaikuttaa yhteiskunnan kanssa yliopistolakia uudistaessaan? Hallitus ja eduskunta valikoi ankarasti sen keitä suostuu kuulemaan, keiden kanssa keskustelee, keiden tarpeista käsin määrittelee yliopiston tehtäväkuvan. Eduskunta ja hallituspuolueet (kokoomus, keskusta, vihreät, rkp) luovat ympärilleen vuorovaikutustyhjiön. Onneksi taide avaa toisenlaista maailmaa (katsauksen lopussa).



Christopher Lloyd. Yliopistojen tärkein ominaisuus on niiden riippumattomuus.  HS 20.2.2009:

Australiassa konservatiivihallitus käytti talouskriisiä heikentääkseen yliopistojen autonomiaa ja rahoituspohjaa, mikä pakotti ne etsimään uusia, markkinaideologian mukaisia ratkaisuja. Suomessa eletään nyt vastaavaa hetkeä.

Yliopistojen tärkein ominaisuus on riippumattomuus niin valtiollisista kuin taloudellisistakin intresseistä. Ei ole sattumaa, että maailman parhaita yliopistoja ovat juuri ne yksityiset yliopistot, joiden varallisuus on riittävän suuri vapauttamaan ne sekä valtion että markkinoiden hallinnasta.

Yliopistojen paikka on kansalaisyhteiskunnan, hallinnon ja markkinoiden välisellä ei-kenenkään-maalla. Oppineiden yhteisöjen ei tule pyrkiä osaksi yritystaloutta. Yliopistojen julkisen rahoituksen ei tulisi riippua poliitikkojen ja virkamiesten kulloinkin omaksumasta muoti-ideologiasta, eikä myöskään yritysten sponsoroinnista. Markkinatalouden mekanismien omaksuminen on vaarallista yliopistojen terveydelle.



Jouni Issakainen. Tiedemaailman näkymät synkkenevät. Turun Sanomat 22.2.2009:

Kansallisaarrettamme, vapaata tiedettä ollaan ajamassa alas nopean voiton toivossa. Yliopistojen aineellinen, tiedollinen ja aatteellinen pääoma on nyt päätetty siirtää teollisuuden ja kaupan käyttöön. Siitä ei makseta, kysytä tai neuvotella, se vain otetaan. Suomessa yritysten ja talouden tarpeita on jo tuettu valtavasti perustamalla suuri joukko soveltavia tutkimuslaitoksia ja tieteenaloja.



Tero Toivanen. Yliopistolaisten tavoitteet tulevaisuuteen. Kaleva 27.2.2009:

Yliopistokysymyksessä määritellään tiedontuotannon ehtoja tulevaisuudelle: kuuluuko oikeus tietoon kaikille vai annetaanko sen lipsua harvojen käsiin? Historiallinen kamppailu yliopistoista on yhteiskunnallinen kamppailu siitä halutaanko tietoa hallita demokraattisesti ja avoimesti, vai annetaanko sen alistua lyhytnäköiselle voitontavoittelulle. Siirtyminen tietokapitalismiin aiheuttaa erityisiä paineita tiedontuotannolle, ja siksi korkeakouluista ollaan tekemässä talouskasvun vetureita. Kyseenalaista on vihreiden ja keskustan asettuminen lain taakse.



Akatemiaprofessori Tapio Salmi. Vallankeskitystä ja demokratian alasajoa.  Turun Sanomat 25.3.2009:

Suomalaiset yliopistot demokratisoitiin 1970- ja 1980-luvuilla Euroopan hullun vuoden 1968 seurauksena. Näennäisen tehokkuuden nimissä hallitusvalta ajaa läpi uutta yliopistolakia aktiivilla ja arrogantilla tavalla. Lain takana on ns. poliittinen tahto. Kokonaisuutena lakiehdotus merkitsee vallankeskitystä ja demokraattisen yliopiston alasajoa. Maan hallitus ja opetusministeriö eivät tiedä mitä he tekevät, vaan toimivat kuin ekstaasissa maaginen sana ”tehokkuus” hullunkiiltona silmissään.

Yliopisto on ainutlaatuinen instituutio ihmisten maailmassa. Monet yliopistot ovat vanhempia kuin valtiot, jossa ne toimivat. Valtiota, alueita ja kaupunkeja on johdettava demokraattisesti; yritysten toimintaa ohjaa rahan voima; kirkon ja yliopiston johtaminen vaatii asiantuntemuksen ja demokratian hallittua yhdistelmää. Yliopistojen ikivanhoja perinteitä tulisi kunnioittaa – poliittisvetoisen uudistusinnon keskelläkin.



Minna-Kristiina Linkala. Yliopistolakiesitys on teatteria. Vihreän Langan forum:

Miten korruptoitunut opetusministeriön virkamieskunta edelleen on? Minkälaisilla poliittisilla mandaateilla ahkeroiva virkamiesporukka on ollut pöyristyttävän lakiesityksen takana? Yhteiskunnan perusrakenteista kertovaa valtiotieteellistä perustutkimusta tulevat sanelemaan epämääräiset poliittiset ja taloudelliset sidonnaisuudet, puhtaasti kaupalliset näkökohdat ja lyhyet ’projektit’. Yhteiskuntatieteellistä perustutkimusta tehdään juuri sen vuoksi, että vaikkapa poliitikot saavat ajatteluunsa uusia aineksia sen avulla. Haluammeko kasvattaa lapsistamme vain liike-elämän palveluksessa henki kurkussa juoksevia kapea-alaisia fakki-idiootteja, ilman laajempaa sivistystä ja ymmärrystä yhteiskunnasta ja globaalista maailmasta?



Risto Rinne ja Arto Jauhiainen. Yliopistouudistuksen kuva on siloteltu ja kaunisteltu. Turun Sanomat 12.3.2009:

Uuden politiikan mukaisia tehtäviä ja käytäntöjä on valutettu yliopistojen nieltäviksi pieninä annoksina, mutta taajaan ja ehdottoman määrätietoisesti: valtioneuvoston päätökset, Kota, huippuyksiköt, tulosohjaus, arviointi, laadunvarmistus, arviointineuvosto, arviointivelvollisuus, Bologna, tutkintoajan rajoitus, tuottavuusohjelma, painopisteet, huippututkimus, rakennekehittäminen, palkkausjärjestelmä, työnantajan määrittämät vaativuudet, suoritus, esimiesjärjestelmä, työajan kohdennus, työsuunnitelmat, sähköinen kirjaus, valvonta, kärkihankkeet.

Reformit on toteutettu ylhäältä alas -periaatteella sekä äärimmäisen nopeasti. Uudistukset on valmisteltu selvitysmiesten tai pienten virkamiestyöryhmien voimin ja tarjoiltu lausunnoille lyhyillä varoitusajoilla. Kuuleminen on useimmissa tapauksissa kutistunut muodollisuudeksi. Tulosohjaus ja palkkiorahaan perustuva strateginen ohjaus on ollut tehokas väline saada yliopistot nielemään sellaisetkin uudistukset, jotka ne ovat kokeneet itselleen vieraiksi tai haitallisiksi. Johtajien valtaa on lisätty. Yliopistotyö on käynyt ankarammaksi ja vähemmän autonomiseksi. Samalla on koettu yhteisöllisyyden heikkenemistä ja akateemisen identiteetin hämärtymistä. Uudet hallinnan tavat ovat johtaneet hallinnollisten ”epätöiden” lisääntymiseen kaikilla tasoilla. Kokemuksiin tulospalkkausjärjestelmästä tiivistyy uuden hallintatavan lähes totaalinen luottamuspula ja uskottavuuskriisi.

Yliopistoväki on tähän mennessä osoittanut uskomatonta pitkämielisyyttä ja joustavuutta uudistusten ristiaallokoissa. Nyt se on aidosti huolissaan yliopiston tulevaisuudesta. Eduskunnan tulisi hyvin herkällä korvalla kuunnella akateemisen väen kasvavaa huolta, ettei syntyisi pysyvää luottamuspulaa yliopistoväen ja poliittishallinnollisen päätöksenteon välillä.



Professori Juhani Iivari. Johtajuus ja alamaisuus. Kaleva 17.3.2009:

Uudistus tekee yliopistoista johtajavaltaisempia. Oletus on, että kaikki strateginen viisaus tulee ylhäältä. Lain valmistelu on hyvä esimerkki tästä. Professoreista on tarkoitus kuuliaisia, kritiikittömiä, alamaishenkisiä, työnjohtotason lähiesimiehiä, suorittavan tason opettajia ja karsinoituneita tutkijoita. Läpinäkymätön kilpailuhenkinen palkitsemiskulttuuri. Markkinamekanismin annetaan hoitaa suomalaisen yliopisto- ja korkeakoululaitoksen tiivistäminen, kun se on muuten osoittautunut mahdottomaksi. Onko jatkossa tilaa kriittiselle tutkimukselle, joka haastaa merkittäviä sidosryhmiä?



Noora Vaarala ja Hanna Sarkkinen. Kaleva:

Kuinkahan moni yritysjohtaja haluaisi antaa rahaa yhteiskuntaa ja vaikkapa nykyistä talousjärjestelmää kritisoivalle tutkimukselle tai kirjallisuustieteelle? Valta tulee keskittymään yhä harvemmille. Tässä yhteydessä autonomia merkitsee lähinnä johdon autonomiaa muuhun yliopistoväkeen nähden. … tuossa vaiheessa humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset tiedekunnat on lakkautettu aikoja sitten.



Antero Jyränki. Tulossa suuri yliopistovallankumous. Kaleva 2.12.2008:

Mistä tämä suurellinen muutoshanke on lähtenyt ja mikä on ollut viimekätinen tosiasiallinen tavoite? Suomalaiselle menollehan on tyypillistä, että toteutetaan organisaatiomuutoksia, joiden pääsiallinen tai ensikätinen tarkoitus on kokonaan toinen kuin virallisesti ilmoitettu.

Ne yliopistot, jotka eivät pysty hankkimaan lahjoituksia, voivat rauhassa vähitellen kuihtua omaan surkeuteensa. Tämä on pehmeä tapa peruuttaa menneiden vuosikymmenten politiikkaa, yliopistolaitoksen hajauttamista yli koko maan.



Akatemiatutkija Sami Moisio. Kohti kolmen tason yliopistolaitosta. Kaleva 26.3.2009:

Nyt on käynnissä kehitys, jonka tuloksena Suomen yliopistojen välinen tasa-arvoisuusperiaate murtuu. Kehitys käynnistyi Aalto-yliopiston perustamisesta. Hanke oli arkkiesimerkki sellaisesta valtioajattelusta, jossa Helsingin ympärille rakentuvan metropolialueen menestys ja Suomen menestys muuttuvat synonyymeiksi. Aalto-yliopiston perustaminen ei lähtenyt liikkeelle puhtaan koulutuksellisista tai sivistyksellisistä tavoitteista, vaan tarpeesta luoda Suomeen koditonta pääomaa houkuttelevaa metropolimaista ympäristöä. Kun yliopistojen suoranainen lakkauttaminen ei tule kyseeseen, on käytettävä muita strategioita. … kansansivistykseen perustuva ja tehtävien samankaltaisuuteen perustuva yliopistoverkko asteittain murenee.



Erkki Hujanen. Kaleva:

Ensimmäiset yliopistot Euroopassa syntyivät liki tuhat vuotta sitten. Valta ja vastuu 50-vuotiaasta Oulun yliopistosta annetaan nyt liike-elämälle.



Pirkko Viitala, Tieteentekijöiden liiton vpj. Ujutusta. Kaleva 20.3.3009:

Uudistukseen on ujutettu paljon muita asioita, jotka eivät edistä yliopistolaitoksemme toimintaa ja tuottavuutta. Yliopiston hallituksen asemaa voi pitää itseriittoisena.



Laura Kolbe. HS 19.3.2009:

Ajatus ’käskyttämisyliopistosta’ ja eliittijohtajista on akateemiselle elämälle vieras. Yliopistot asemoidaan globaalitalouden tutkimuslaitoksiksi. Suomalaisen yliopiston voima on siinä, että se on ollut ’kansanoppilaitos’.



Jukka Kekkonen, Veli-Pekka Lehto ja Sara Heinämaa. Aikalisä. HS 4.2.2009:

Uudistus heikentäisi opiskelijoiden oikeusturvaa, opettajien mahdollisuuksia päättää opetuksen ja tutkimuksen sisällöistä sekä kansalaisten mahdollisuuksia saada tietoa tutkimustuloksista.



Veli-Markus Tapio (Sibelius-Akatemia). Taideyliopistot. HS 27.2.2009:

Uudistus ansaitsee tulla tehdyksi huolella. Taideyliopistojen erityistarpeet on otettava vakavasti. Vakioformaatit köyhdyttävät.





Ville Niinistö, vihreät. Hyvä paha. Turun Sanomat 27.3.2009:
Eduskunnan käsittelyssä oleva yliopistolain uudistus on koko suomalaiselle yhteiskunnalle tärkeä hanke. Ulkopuolisten määrän merkittävää lisäämistä voidaan perustella kansainvälisen tieteellisen nja taloudellisen osaamisen vahvistamisella. Yliopistoja ei voida mielekkäästi uudistaa, jos yliopistoväki ei ole uudistuksen takana. Tämä tuki on nyt varmistettava.



Professori Joel Kivirauma. Häränpyllylogiikka. Turun Sanomat:

Ville Niinistön logiikka heittää pahasti häränpyllyä. Tuottavuusohjelma, palkkausjärjestelmä, raportointi, tulosohjaus ovat poliittisia päätöksiä, jotka hallitus voi kumota vaikka ensi viikolla. Ei uusi laki merkitse näiden poistumista. Uuden lain tarve tulee aivan muualta kuin yliopistolaitoksen todellisen kehittämisen tarpeista.



Yliopistolain lähetekeskustelu eduskunnassa 26.2.2009, vihreä edustaja:

Yliopistouudistus on laaja ja tarpeellinen.



Saara Wahlman ja Mikko Mankinen. Pilkunsiirtely.  Aamulehti 15.3.2009:

Pienet muutokset (Oras Tynkkysen pilkunsiirtely) eivät auta vihreitä saamaan takaisin äänestäjäkunnan luottamusta, jos yleinen linja on niin epäselvä ja ristiriitainen. Ei ole enää kyseenalaista, ajavatko vihreät yliopistolaisten tai minkään muunkaan poljetun ryhmän etua.



Valtio-opin professori Mikko Lahtinen. Kriiseissä ihmisistä nousee aito kapina. Kansan Uutiset 3.4.2009:

Meillähän kansanedustajatkin edustavat valtiota. Joka puolueen kansanedustajat esiintyvät ikään kuin he kertoisivat meille, mitä valtiossa on taas ajateltu meidän hyväksi. Ihmisten on alettava organisoitua uudella tavalla. Yliopistoväki on vastarinnan osa. Vihreissä tilanne on käsittääkseni paljon huonompi kuin mitä päälle päin näyttää. Se on ihan hajallaan se puolue. Edustuskelpoinen jengi hakeutuu kokoomuksen kylkeen.



Kari Raivio. Eikö tieteellä ole väliä? Suomen Kuvalehti 5/2009:

Eikö puolueettomalle tieteelliselle asiantuntemukselle todella ole mitään käyttöä? Sitä kyllä löytyy ainakin kansallisista tiedeakatemioista. Tieteellinen asiantuntijataho puuttuu (talousneuvosto, tiede- ja teknologianeuvosto).



Päätelmiä: nykypolitiikka synnyttää ympärilleen tyhjiön

Politiikka elitisoituu, eristäytyy, synnyttää ympärilleen tyhjiön, laiminlyö kuuntelun ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen, juuri sen mitä se vaatii yliopistoilta. ”Yhteiskunnan” vaatimuksista ja tarpeista puhuminen yliopistoihin liittyen on sinänsä hämärää ja peittelevää kielenkäyttöä, kätkee taakseen ennakko-oletuksia (ks. Markku Vanttaja, tarkemmin: Yliopistolla moninaisia tehtäviä). Arrogoitunut politiikan kieli käyttää hämäryyttä hyväkseen.

Arvostuksen säilymiseksi olisi viisasta ottaa yliopistolaki uudelleen valmisteluun.



Onneksi taide avaa tien

Kirsi Neuvosen taidenäyttelyn katsojat saavat kirjoittaa teoksista nettiin oman kertomuksen. Galleriassa on virikkeenä ajatuspilvi. Tarinagallerian kautta katsojasta tulee taiteilija. Verkossa katsoja saa luoda oman viitekehyksen taiteilijan kehyksen rinnalle. Vuorovaikutteisuudesta ja luovasta prosessista saa sekä yleisö että taiteilija uutta energiaa. Taiteilijalle taiteen tekeminen jää vajaaksi ellei kuule katsojien ajatuksia. Muiden tarinoita ja tuntemuksia netissä lukiessa taiteilija ja katsoja huomaavat asioita joita eivät aiemmin tulleet ajatelleeksi.

– Lukijani, sijoita sanan galleria (näyttely) paikalle sana yliopisto tai eduskunta. Millainen maailma avautuu? Kirjoitamme oman kertomuksen yliopistosta, oman kertomuksen eduskunnasta. Luomme oman viitekehyksen (puhuihan eduskuntakin kehyksistä, valtion kehyksistä). Saamme energiaa vuorovaikutuksesta. Purkautukoon monopolit, eduskunnat.  Edustajat huomaavat itsekin kuinka vajaiksi ovat jääneet kun eivät ole kuulleet yhteiskunnan ajatuksia. On organisoiduttava uudella tavalla, sanoo Mikko Lahtinen. Ajatuspilviä, tarinagallerioita, kansalaistutkijoita, katsojasta poliitikko, omia viitekehyksiä, energiaa, puhdasta energiaa, kaikille, myös miehille.

Vai riittääkö meille päättäjän kutsu: kohtaa päättäjä. Lähdemme kuulemaan miksi meiltä viedään yliopisto. Elämä oli.

9.4.2009 (stilisoitu 14.4.09)
Juhani Kahelin