Pieni kirjanen ’YLIOPISTO KUULUU MYÖS MEILLE’.

Kirjasen sisältö yhtenä html -tiedostona avautuu tästä linkistä.

 Sisältöluettelo:

  1. Vaihtoehto yliopistolaille – tietämysekologia
  2. Yliopistolla moninaisia tehtäviä
  3. Yliopistokeskustelu lehdissä – kuuleeko eduskunta
  4. Elvytys – oppineisuus
  5. Luovan tutkimuksen ahdistelu
  6. Yliopistolaki – eduskuntaa vedätetään
  7. Poliittinen eliitti voi sanoa mitä tahansa
  8. Valtion kehykset
  9. Tieteenpäivät – triviaalin paluu

Jos olet kiinnostunut paperiversiosta,  pyydä sähköpostilla:   juhani.kahelin@essee.net.

Yliopistoista olisi koottavissa järeämpikin kirja eri kirjoittajien yhteisvoimin. Lehdissä on ollut monta hyvää kirjoitusta:

  • Christopher Lloyd: Yliopistojen tärkein ominaisuus on niiden riippumattomuus.
  • Risto Rinne ja Arto Jauhiainen: Yliopistouudistuksen kuva on siloteltu ja kaunisteltu.
  • Tapio Salmi: Vallankeskitystä ja demokratian alasajoa.
  • Sami Moisio: Kohti kolmen tason yliopistolaitosta.
  • Veli-Markus Tapio: Taideyliopiston toimintaa ei voi sovittaa tiedeyliopiston muottiin.
  • Matti Vesa Volanen: Puheenvuoroja yliopistokysymyksestä.
  • Minna-Kristiina Linkala: Yliopistolakiesitys on teatteria.
  • Jouni Issakainen: Tiedemaailman näkymät synkkenevät.
  • Juhani Iivari: Yliopistoista tulossa johtajavaltaisempia.
  • Noora Vaarala ja Hanna Sarkkinen: Uusi yliopistolaki ei palvele opiskelijan etua.
  • Antero Jyränki: Tulossa suuri yliopistovallankumous.

Demarit ovat tehneet eduskunnassa rinnakkaisaloitteen yliopistolaista. Ensilukemalla perusteluteksti vaikuttaa hyvältä, on hallituksen esitykseen verrattuna tasapuolisempi ja yhteiskunnallisempi. Hallituspuolueiden uskottavuus onttoutuu päivä päivältä (’Aalto-yliopisto voi olla tie uuteen menestykseen’). Hallituspuolueista yksi tai toinen voi vielä kompastua yliopistoasiaan. Tekisivät viisaasti vetämällä esityksensä pois.

Yliopistokeskustelua ovat käyneet yliopistojen oma väki, talouselämä ja nyt eduskunta. Entä me muut, me tavalliset? Yliopisto on tärkeä myös meille. Yliopisto on riskivakuutus (erilaista tietoa, uuteen ajatteluun virittävää), ’osaamisemme’ on imetty yliopistoista, yliopisto on meille ilo. Allekirjoittanut astelee harva se päivä yliopistolle milloin mihinkin tilaisuuteen. Olisinko elänyt ilman sitä, en. Nyt he vievät meiltä yliopiston käydäkseen globaalia sotaansa metson ja teeren hengessä.

Ei, myös me olemme valmiit 30-vuotiseen sotaan. Eikö niin?