Valon täyttäessä Pohjolan etsimme valoa myös kulttuurin ja tiedon maailmasta. Selaamme kirjoja, lehtiä, blogeja:

  • Missä kaikki ovat (Stephen Webb)
  • Tyhjyys (Kimmo Pasanen)
  • Tiedon tyttäret (Marjo T. Nurminen)
  • Kaiken maailman loput (Esa Vilenius)
  • Seniorikansalaisten rooli yhä haussa (Voitto Helander, TS 30.4.09)
  • aikalaismaailmankuva, ay ja oy, blogit

Assosiaatioiden meri! Fyysikko Webb pohtii millaisissa oloissa elämää voi syntyä ja millaisissa ei. Esa Vilenius käy läpi tapoja, joilla ihmiskulttuuri saattaa tuhota itsensä. Traaginen kaari – elämän synnystä kulttuurin tuhoon?

Mutta kulttuurin kaari on täynnä oivaltamisen ihmeitä, toki välillä hiipuen. Tiedon tyttärillä ajatus lensi. Tyhjyys-kirjaa ja Tiedon tyttäriä lukiessa tuli hyvä olo, ajatelmat kuplivat. Niistä huokui etsimisen riemu, maailman löytäminen uudella tavalla. Assosiointia, asioiden yhdistelyä toisin.

Elämmekö tänään hiipumisen aikaa? Ay-kieli, yhtiökieli, politiikan kieli, blogistiikka – lentääkö niissä ajatus? Blogeissa kirjaillaan päiväkohtaisia asioita, lautakuntien esityslistoja ja vastaavia.

Historia tuntee ihmisiä joita on kiehtonut mahdottoman ajattelu. Eratosthenes kurkisti kaivoon, mittasi varjon pituuden ja kulman, laski maapallon ympäryksen. Castoriadis loi tietokeskuksen aikana jolloin Forum mureni. Leonardo piirsi ja nikkaroi. Emilie du Chatelet halusi punoa yhteen Newtonin vetovoiman ja Leibnizin elävän voiman. Maria Merian lähti yli viisikymppisenä yksin Surinamiin tutkimaan hyönteisiä. – Onko siis mahdotonta ajatella mahdotonta tänään?

Kimmo Pasanen kertoo, kuinka Egyptin ja Kreikan kulttuureilta puuttui nolla, negatiivinen, olemattomuus, kompleksi ja imaginaari. He olivat positivisteja, geometrikkoja, piirsivät kuvioita, mittasivat maata.

Kuka keksi nollan? Nollan avulla maailmaa saattoi kuvata avoimin käsittein, hahmottaa myös ääretöntä. Eikö tieteen suurin haaste yhä tänään ole näkymätön, havaitsematon? Miksi avaruus laajenee? Tyhjiöenergia, virtuaalihiukkanen, pimeä energia, pimeä aine, puuttuva hiukkanen.

Muslimien valloituksen myötä nollan kotimaassa Intiassa tiede aleni opettaviksi kouluiksi. Näin myös meillä tänään. Yliopistot alistetaan elinkeinoille ja innovaatioille.

1920-luvulla Neuvostoliitossa kiellettiin nolla. Nolla oli tarjolla kuvataiteen kautta, mutta Malevits kärsi tappion. Tyhjyys, non-objektiivinen kuvailu katosi materiaalisen maailman uumeniin, sanoo Kimmo Pasanen. Objektiivisen maailman tieltä raivattiin pois ’nollaväestö’ (kulakit), uhreja parikymmentä miljoonaa? Raivaajien maailma kesti kuusi vuosikymmentä – hajotakseen.

Entä oman aikamme positivistit? Kolme ammattiliittoa (TEK, ekonomit, lakimiehet) haluaa kehittää yliopistoista ’yhä parempia’, näkevät yliopiston taloutena ja päätäntänä (HS 27.4.09). Insinöörejä, maanmittaajia, paikkatietäjiä antiikin tyyliin. Valtiot operoivat positiiviluvuilla, kasvua, hyvinvointia, kehitystä. Konkreettinen todellisuus ja mittaaminen, ei tyhjyyttä, ei poissaolevaa, ei olematonta. Politiikan kieli näyttää maailman käsitteellisesti määriteltynä, lukittuvana, sulkeutuvana.

Voitto Helander ei antaudu sulkevien käsitteiden vangiksi. Hän pohtii seniorikansalaisten yhteiskunnallisen roolin hahmottomuutta. Esim. huoltosuhde-käsitteen lähtökohtana on jyrkkä jako työikäisiin eli elättäjiin ja elätettäviin riippumatta siitä mitä nämä tosiasiallisesti tekevät. Helander kysyy käsitteiden mieltä, purkaa niitä ja pohtii uusia ilmaisuja. ”Ikääntynyt” ei olekaan elätti vaan omaehtoinen toimija.

Politiikan ja blogien kieleen on ilmaantunut yhä enemmän pakottavaa sanastoa: saatava kuriin, pakolliset toimet, on kiellettävä, välttämättömästi, ehdottomasti, ei vapaaehtoisesti, saattohoito jne.

Sen sijaan että haetaan pakkoja, kieltoja, poissulkemista olisi antoisampaa avata politiikan käsitteistöä Voitto Helanderin esimerkin tavoin. Huoltosuhde? Työura? Talouden kasvu? Vakaus? Edustuksellisuus?

Ruotuun pakotus voi tietyssä määrin olla toki paikallaan. Kuitenkin pakkovallan raja on lähellä. Hämmennyin lukiessani että Saimaan norpan pelastamiseksi halutaan lopettaa verkkokalastus käytännössä puolikkaasta Suomea. Onko analyysinne syy- ja vaikutusyhteyksistä varmalla pohjalla näin rajuun toimeen, entä jos norppa kuolee vedenpinnan säännöstelyn eli uusiutuvan energian takia! Hävitättekö diversiteetin nimissä diversiteettiä toisaalta? Mihin ihmisten ja kulttuurien kirjo pakenee? Helsingin, Espoon ja Jyväskylän päihdetaloihin, äänestäjiksi?

1920- ja 1930-luvuilla kansojen elämä oli sekaisin sotien jäljiltä. Tuli ns. suuri lama. Monien valtioiden politiikka muuttui pakkopolitiikaksi (Saksa, Neuvostoliitto). Ruokkiiko aikamme ’lama’ samanlaista ilmapiiriä? Meitä aletaan hallita pakoilla, kielloilla, suljetuilla käsitteistöillä.

Tarvitaan kulttuurista vastarintaa ja avaavaa kieltä. Nollan keksiminen avasi tieteessä tien uusiin maailmoihin. Vastaavaa keksimistä tarvitaan tänään politiikassa, yhteiskunnassa, elämässä. Jääkö se meidän, nollien tehtäväksi?

5.5.09
Juhani Kahelin