Kuunsäteellä asuessani ikkunasta pilkisti meri, horisontissa lipui laiva, näkymä alas kalliolle huimasi. Mieleni yleni, olin espoolainen.

Espoon Laajalahti kylpee valossa. Rauhantuojan lailla erotat Helsingin ja Espoon toisistaan. Fysiikasta tiedämme: lopulta aurinko nielee maan. Leppävaarasta löytyy yhä Itsehallintokatu. Alueella oli itsetuntoa. Nyt mäensyrjä on röystäilyn näyteikkuna, espoota siis.

Kiitän Espoon kaupunkia. Matkustin monta peninkulmaa – pyörien, junien, kävellen – pujahtaakseni omieni joukkoon, harmaakertuksi. Kaupungin ympäristökeskus järjesti linturetken Laajalahdelle, toista kertaa en jäänyt paitsi. Ennestään tunsin variksen, Laajalahdella opin jo toisen linnun, äänen jota olin arvuutellut lapsesta lähtien. Se oli peippo. Lauri Viidaksi itseni tunsin.

laajenee kuin laajalahti

Akatemia palkitsi aivotutkijan, huipputiedettä. Vierailin kerran aivotutkijain kotipesässä Otaniemessä, katto pilkistää tuolta. Arkista on tutkijan työ, sähkötuoleja kuin konsanaan usassa.

Aivojen evoluutiota olenkin ihmetellyt. Miksi kiinnostuksen piiri suppenee? Retkeläiset ovat riemuissaan kun bongaavat kertun oksalla. Suppenee mun ympär elonpiiri, ihmetteli jo Eino Leino. Nosta toki katseesi, anna kiertää, rengasta lahti, karkailkoon ajatus, kansakunnan historia ja tulevaisuus levittäytyy edessäsi, katso ja pohdi.

Aivojen kuvantaminen – aukeaako elon sala kuvaamalla? Onko maailma kuva? Miksei, löydetään oikeille poluille. Kepler ja Newton kuvasivat painovoiman, mutta yhä pohditaan mitä painovoima on. Avaruus laajenee kuin laajalahti, paitsi että Laajalahti supistuu, muuttuu kortteikoksi. Fyysikoilla on efektiivinen kuvailu, asioiden karkeistus. Vieressäni espoolainen kiikaroi outohaikaraa ja kanadan hanhea kuin fyysikko kvarkkeja.

Laajalahti, paikka jossa valo ja ajatus kohtaavat, virittyvät avariksi. Annetaan siis katseen kiertää.

tapiolahuumori

Suurena juhlavuotenanne – täytitte 550 vuotta – sallitte meidän tulla tykönne. Kaksi kertaa kävelin kaupungilla. Killan tyttö selosti, tapiolahuumori nostatti ja huvitti, oli kiva kuunnella. Täältä, melkein täältä alkoi kansakunnan pystytys, tänne se palaa, täällä nousee Aalto, nousua ei pysäytä edes Suomen perustuslaki. Taiteen syvin, tieteen kuumin ja kylmin, politiikan mahti ja murenet, ihmisen riemu ja suru. – Suru, niin, suru toi minut tänne.

Hakeudu paikkaan jossa valo kaartaa, katse kantaa, ajatus avartuu. Maailmalla olen kahdesti sellaiseen osunut, New Yorkia merta myöten kiertäessäni ja Pamukkalen harjanteella, antiikin hautakivien parissa. Laajalahti, valon maa. Missä on meri?

hyljelahti ja niittykumpu

Luulin tulleeni kaupunkiin. Nyt huomaan, olen agraarin keskellä: suurpelto, fallåker, niittykumpu, haukilahti, björnvik, leppävaara, hyljelahti, saunalahti, lintuvaara, lippajärvi, kuurinniitty, nuottalahti, ruukinranta, sepänkylä, olkoon jo. Voikohan saunalahdessa uida? Maistuuko haukilahden hauki? Vaara lepikossa? Tytöt, kannatte huolta saimaan norpasta. Milloin näemme hylkeitä hyljelahdella? Eduskunnassa Jyrki Kasvi puhui maatalousyhteiskunnan alasajosta. Tätä seutua hän siis tarkoitti, agrarismin keskustaa.

Avara maisema kasvattaa avaran mielen, toimeentarttumista. Todistamme asian omin silmin. Valtuustonne puheenjohtaja Jukka Mäkelä kertoi eduskunnalle ja kansalle, kuinka lapsirikkaassa ja lapsirakkaassa Tapiolassa hän kasvoi. – Arvaatteko, kuinka ihmisten lähtökohdat ovat vaihdelleet. Mahdollisuuksien tasa-arvo, niin te kauniisti sanotte. Te ette tiedä ettekä tule ajatelleeksi, kuinka yleviä ja avaria maisemia tästä maasta on tuhottu, kaukana Laajalahdelta, rakennettu vesistöjä sähkömyllyiksi, teepannujenne kuumottajiksi.

autokulttuurista eroon

Laajalahden horisontti täynnä kulttuurin jälkiä. Insinöörikoulutuksen ja teknisen tutkimuksen kehto, tapiolan torni, yhdyskuntarakentamisen imaginistit, Raaden hampaaksi aikoinaan kutsuttu kansallisen ylimielen keskus Fortum, Konetta ja pystypäistä, koskahan pilvenpiirtäjät alkavat nousta, neuvosten Kuusisaari, Urhon Tamminiemi ja Ahdin Munkkiniemi – siihen kaatui investointisuomi ja k-linja, vain Matti Vanhanen uskoo sen heräämiseen, urhouteen, on meillä pääministeri, Ylen torni Pasilassa, sähkömagnetismin riemukulku sitten Maxwellin, sairaanhoidon kehto Meilahti, olisipa terveydellä vastaava, fossiilivoimaloiden piippuja et jaksa laskea. Gallenin museo tuolla, mystiikalla Suomea nostatettiin Pariisia myöten, yksinäinen tänään, autot suihkivat moottoritieltä hiilikaasua päälle.

Sata vuotta taaksepäin Laajalahdelle tultiin laivalla tai kärryteitä koluten. Tänään hurautan junalla Leppävaaraan 10 min ja yritän löytää reitin lahdelle. Ramppien määrää, moottoritietä, kehäväylää, kuutta kaistaa, lisää tehdään, autoa vilistää, valtakunnan liikennekeskiö, toimistotalojen muurit, olohuoneiden ikkunapintaa. Eikö autokulttuurista päästä eroon? Liikkuisimme jaloin, pyörin, junin, raitein. Tekninen infra on pantava uusiksi. – Missä on Elfvik?

hiiletön espoo

Metsikössä luikertaa kaasuputki, Siperiasta Espooseen, niinkö? Te puhutte uusiutuvasta energiasta. Ketä uskoisin? EU-selonteossa laitoitte tavoitteeksi matalahiilisen Euroopan. Entä hiiletön kunta, sellaisia on. Ilman Siperian hiiltä te espoolaiset jäätyisitte. Mitä elämäntavan muutos oikeasti merkitsee? Hiiletön Espoo?

Horisontissa fossiilipiippuja tasaisin välein. Fortum, Salmisaari, Haaga, Patola ja muut. Siinä metropolin ilmastoedistys. Raaden hammas, valtion yhtiö johdatti Suomen öljytaloudeksi, puoli miljoonaa hevosta sysättiin maan uumeniin. Kertakäyttökulttuuri, Fortum ja Neste Oil, puheenjohtajana Heidi Hautala.

Helsingin Energia kätki Salmisaaren hiilikasat maan alle, tajusi hävetä. Kuka ylväilee kasojen paikalla? Työeläkeyhtiö Varma, kolmikannan ja eriarvoisuuden takuumies, sosiaalitupon rakentaja, demokratian arkku, hyväosaisten lihottaja. Puhuvatko vihreät perustulosta, paitsi vaalien alla? Omaishoito ja toimeentulo Kelalle – ehkä ovelampaa kuin arvaatkaan, universaaliutta takaovesta.

Mutta kaupunkien, näiden espoiden henki ei moisesta piittaa. VM sen viimeksi kertoi, kaupunkiseututyöryhmä. Maailma on rakennettava lähtökohtien erilaisuudelle, itse kukin onnensa seppä. Aluepolitiikka on kansakunnan surma, todistaa professori Niemi Espoon huipulta, Aalto-yliopistosta.

espoo-nimbyt

Miksi Laajalahti on kortteikkoa? Onko kortteikko luonnontila, naturaksi asetettava? Missä on meri? Pieni taulu metsässä vastaa: Talin puhdistamon jätevedet rehevöittivät lahden, kasvattivat kortteikon. Naapurin ilkeitä tekoja, Helsingin. Ja Soininvaara kehtaa moittia  espoolaisia nimbyiksi, kun valitsevat kalliin tavan puhdistaa vetensä ja maksattavat naapureillaan. Mihin panitte omat sotkunne, rehevöittämään Laajalahtea.

Entä ottavatko espoolaiset enää askeltakaan ilman kansakunnan (valtion) rahapussia? Miksi valtimolaisten pitää maksaa espoolaisten metroa ja vielä bussimatkat päälle valtion liikennetukena? Kilpailu maapallon resursseista kovenee, sanoo vihreiden EU-lausuma. Espoo ja Helsinki ryöstävät Suomen. Aallon professori Niemi, opettaisitko espoolaisille, millainen taakka he ovat kansakunnalle.

Jos politiikan tavoitteeksi kelpaa matalahiilinen talous, niin miksei jätteetön tai jätevedetön yhteiskunta? Kunnianhimoa, sanoi vihreä edustaja uransa alussa.

ihminen suljettava pois?

Villa Elfvikin kuistilta saattoi ihailla Laajalahtea, meren liplatusta. Tänään näkymän peittää ryteikkö. Rehevä metsä kasvaa, katkeilee ja kaatuilee. Metsän kätköön katoava Elfvik synkkenee, tuo mieleen Repin-museon Terijoella. Museo vajoaa maahan, metsä syleilee. Eikö ihmisen oma kädenjälki saa näkyä? Onko ihminen suljettava pois? Valo, avaruus, elämäntapojen ja historian lomitus. Miten maata rakentaisimme?

visionäärit

Mikä Tapiolan tarinassa kiehtoi? Historian kerrosten lomitus, vaikkakin muuntuneena. Silmillä nähden tai mielellä kuvitellen löydät merkkejä. Mitä oli aluksi? Korpea, savikkoa, lehtoa, jokainen kanto oli ihmiskäsin maasta kiskottava, ihailit työsi jälkeä, lämmitit saunan, pesit mudan, elit ja nukahdit. Kartanoksi kasvoit, hakalehdoksi, tuskin ilman uhreja, vetisiä silmiä. Kartanon tilalle hahmoteltiin yhdyskuntaa aikana jolloin kaupunkisuunnittelulautakuntaa ei ollut. Yksittäisiä visonäärejä, joita Tekes ei enää arvosta. Valo ja avaruus, niitä ei tuhottu, niittyä, vettä, metsää.

Tänään suomenmaa pursuaa viisaita, jotka sanovat miten maa on rakennettava. Tekesillä on Kestävä yhdyskunta -ohjelma. Mitä muita löytyykään: VTT, Aalto, Sitra, maailman kaavoittajat. Ajatelkaa sanaa: kaavoitus. He kaavoittavat maailman. Aivan kuten työelämä on urautettu, uria kaivaa samainen Tekes (Tykes). ’Taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä’, siinä heidän jargoniaan. Mitä se kertoo, kaiken se peittää. Onko tämä viisauden meri patoutunutta ja kuivahtanutta kuin Laajalahden pohja, mistä meri on kadonnut.

Aikana, jolloin Laajalahti oli meri, siis ennen tali-jätöksiä lahden rantamat vetivät puoleensa taiteilijoita: Gallen-Kallela, Ville Wallgren, Kaarlo Sarkia, keitä heitä oli? Tuusulanjärvellä oli omansa: Halonen, Järnefelt, Aho, Sibelius. He olivat subjektiivisia visionäärejä.

Akselin perillinen, Helsingin Taidemuseon johtaja puhui teemasta Tuoko kriisi kulttuurin uuden kulta-ajan (EVA, Nouseeko Suomi -seminaari 5.5.09). Väljästi ymmärtäen kulttuurin, valon, ajatuksen avaruuden kautta voisimme löytää rakentamisen, yhteiskunnan, politiikan visionääristä henkeä.

ettei meistä kaikista tulisi linturetkeläisiä

Ihmisaivot ovat sosiaalinen elin, kanssakäymisen tuote, raportoivat Otaniemen palkitut aivotutkijat. Ei siis älykkyyttä sinänsä? Politiikka ja yhteiskunnan ylösrakennus voisivat ottaa tästä oppia. Älkää luoko raja-aitoja, ei myöskään itsenne ympärille, älkää antako itsetunnon ja toimeliaisuuden kääntyä ylimieleksi, älkää rakentako kaupunkia tukkoon. Älkää lokeroiko yhteiskuntaa, jottei meistä kaikista tule linturetkeläisiä jotka näkevät norpan, käkkärän tai kertun, mutteivät maailmaa. Meillä kaikilla on halu, tarve ja kyky olla visionääri. Kiinnostukaa meistä ja me kiinnostumme teistä. Keskustellen ja väitellen siilautuu uusi maa, espoo.

Missä on meri?

14.5.2009
Juhani Kahelin