STT:ltä tuli 16.6. tiedote, joka kertoi Tivit Oyn tutkimusohjelmista. Tivit on viestintäalan ns. shokki, valtion ja Tekesin avulla pystytetty innovaatioyhtiö, joka jakaa valtion (siis meidän maksamaa) rahaa. Keille raha jaetaan?
”Mediatalot tarvitsevat kasvunsa tueksi uudenlaisen ansaintalogiikan”. Tämä on Tivitin ohjelman tavoite tiedotteen mukaan. Onko valtion, Tekesin ja shokkien tehtävä vastata mediatalojen tarpeisiin? Miksi juuri niiden tarpeisiin? Miksei kansalaismedian, bloggaajien ja vastaavien tarpeisiin?
Suuret mediatalot, Sanomat ja muut ovat olleet ja ovat viestinnän monopoleja. Keitä varten EU:n kilpailuoikeus on olemassa, eikö sen tarkoitus ole estää monopolien synty? Kansalaismedia ja mediayhtiöt ovat kilpailuasetelmassa keskenään. Onko julkisella vallalla (valtio, Tekes, Tivit Oy) oikeus mennä yhden osapuolen puolelle, jakaa yksipuolista tukea kymmeniä ja satoja miljoonia ? Voisiko asiasta kannella?
Tivit Oy:n perustajajäseniä on 40, joukossa yliopistoja. Yliopistojen sitominen monopolien ja yrityselämän tarpeisiin on käynnissä laajalla rintamalla, vaikka yliopistolain yhteydessä eduskunnassa tämä kiistettiin. Empiiristä näyttöä saadaan tutkimalla shokkien toimintaa, keiden tarpeita ne palvelevat.
Mediatalot ovat kuin Amerikan autoyhtiöt, maailma meni ohi. Tekesin hellimät shokit ovat pömpöösejä palatseja, tuovat mieleen Stalinin ajan arkkitehtuurin.
Mediatalot lobbaavat eduskunnan. Viestinnän Keskusliiton kahvit maistuvat eduskunnan työelämävaliokunnalle.
Suomen innovaatiopolitiikka on keskitettyä ja ylhäältä johdettua (Antti Hautamäen ja muiden selvitykset). Innovaatioselonteossa eduskunnalle puhuttiin muutamasta innovaatiokeskittymästä. Kansanedustaja Jukka Mäkelän mukaan yliopistoissa on keskityttävä määrän sijasta laatuun, miksi Aalto-yliopisto perustetaan vasta nyt, hän kysyy.
Lehdistä luemme kauhutarinoita siitä, kuinka Argentiinassa Menemin aikaan, Venäjällä ja milloin missäkin hallitseva eliitti omii julkiset varat itselleen. Juuri näin tapahtuu Suomessa tänään.
Tekesin tukipolitiikka on muotoiltava uusiksi. Vai pitäisikö Tekes nykymuodossaan lakkauttaa ja miettiä asia puhtaalta pöydältä?
Ruotsin Piraattipuolueessa muhii virkistäviä ja innostavia ajatuksia (HS 2.6.09):
- Tekijänoikeuden lieventäminen on loistojuttu maailman kulttuuritarjonnalle
- Kirjapainon myötä katolinen kirkko menetti monopolinsa kulttuuriin ja tietoon
- Internetin takia vanhat poliitikot menettävät monopolinsa keskustelun ohjaajina
- Perinteisten valtarakenteiden (mm. tiedotusvälineet) hylkääminen
Piraattien ajatuksissa on historian tajua sekä maailman uudeksi hahmotusta. Oletko kuullut suomalaispuolueen puhuvan maailman kulttuuritarjonnasta?
Suomessa puoluelaitos lähestulkoon valtiollistettiin 1960-luvulla. Puolueiden myötä yhteiskunnan tiedollinen arkkitehtuuri on jähmettynyt ja politiikkaan on pesiytynyt ylimieli. Me ihmiset olemme palvelun, tarjonnan, holhonnan, etsinnän, turvaamisen kohteita, äänestäjiä, kuluttajia, työvoimaa, ikääntyneitä, ties mitä. Emme ole itsellisiä kulttuurin ja politiikan luojia, siis puolueiden katsannossa.
Eduskunnan välikysymyskeskustelussa 2.6.09 Matti Vanhanen ja Ville Niinistö (vihreä ryhmä) moittivat oppositiota näköalattomuudesta. Mitä ovat puolueiden näköalat?
Anni Sinnemäen ainoa huoli oli, että ammatillista koulutusta ei ole lisätty tarpeeksi. Aiemmin vihreiden edustajat ovat ehdotelleet yliopistojen tutkintovaatimusten leikkaamista, liian teorian poistamista, sujuvia väyliä työelämään, työssä oppimista, oppisopimuksia. Yliopistolakia he ylistivät jo lähetekeskustelussa. Aalto-yliopisto luo uuden hyvinvoinnin, valisti insinöörisiipi.
Ville Niinistön mukaan oppositio on näköalaton siksi että se ei esitä ajatustakaan siitä, miten luomme uutta kestävää talouskasvua. Vihreillä näköalana on siis talous ja talouden kasvu. Puoluekokouksessaan vihreät julistautuivat yrittäjien ja ay-väen puolueeksi. Televisiossa Satu Hassi ilmoitti missioksi vihreän teollisen vallankumouksen. Teollinen vallankumous, olkoon väri mikä tahansa – sekö on vihreiden missio? Tervetuloa historiaan, vihreät.
Matti Vanhasen mukaan tärkein tehtävä on turvata ’oikeat, olemassa olevat, aidot työpaikat’. Hän ei edes väitä hakevansa uutta, saatikka että uutta haettaisiin kulttuurin, tiedon, ihmisten itsellistymisen suunnalta.
Kokoomuspolitiikan ydin on Jari Larikan ryhmäpuheenvuorosta päätellen ”taloudesta huolehtiminen, rohkeat rakenteelliset uudistukset rahoituspohjassa ja hyvinvoinnin tuottamisen malleissa”.
Puolueet näkevät planeetan koneistona, jonka rattaisiin ihmiskunta ’työllistyy’. Puolueet eivät hahmota elonsfääriä (maailman kulttuuritarjontaa) avautuvana, avartuvana, avaruuteen kurkottavana. Puolueet tekevät meistä tahdottomia suorittajia (palkkaus), ammateissa sätkyileviä, työurissa mönkiviä. Puolueet madaltavat meidät.
Unohtakaamme sanat ammatti, työura, suoritus, työelämä, työmarkkina, työnantaja, kolmikanta. Avautukoon kielen evoluutio kohti avarampaa maailmaa. Ruotsin piraattien ajatuksissa on tässä suhteessa virkistävää planetaarista näkemystä.
Renessanssi kääntyi 1400-luvulla luovan ihmisen puoleen. Piraatit – ovatko he uuden renessanssin airuita? Taide, rajaton uteliaisuus, oivaltamisen ja keksimisen maailma, asioiden vapaa yhdistely, assosiointi, pitkin puolin ja poikin.
Keväällä 2009 eduskunnan Tutkas-seurassa keskusteltiin yliopistolaista. Krista Varantola, rehtorien neuvoston puheenjohtaja lausui kauniit sanat: Suomessa on opinhaluinen kansa. Yliopistoihin pyrkii nuoria sadointuhansin. Kehitysmaatutkimukseen hakee 300 nuorta, 10 valitaan, psykologiassa tilanne on sama. Kuvataiteeseen hakee 1000 nuorta, alle 30 valitaan.
Mikä siis opinhalun sammuttaa?
Eduskunnassa puolueet kehuvat selontekojaan, innovaatiostrategioita, yliopistolakia, ulkopuolista ohjausvaltaa. Jos tuhannet nuoret saisivat vapaasti opiskella ja tutkia planeetan kehitystä, ihmisen ymmärrystä, maailman taiteellistamista, niin mihin puolueiden selontekoja tarvittaisiin? Yliopisto-opiskelu on tehtävä vapaaksi kaikille. Pois huiput ja huiputtajat, shokit ja keskittäjät. Älkää alentako meitä. Antakaa planeetan, tiedon, taiteen ja kulttuurin ohjautua sinne mihin elämä on mennäkseen.
Vapaa yliopisto, vapaa netti, vapaa tieto, vapaa maailma. Enemmän valoa, sanoi Goethe.
4.6.2009
Juhani Kahelin
essee.net 