Tekniikka & Talous -lehden otsikko 4.8.2009 (alla) kertoo todeksi sen, minkä hallituspuolueet eduskunnassa kiistivät. Kansakunnalta viedään yliopistot. Ne siirretään elinkeinoelämän vallan alle.

Valta siirtyi

Oulun yliopiston hallitukseen tulee valvoja Outokummusta, Nordeasta, Nokialta, Sykestä ja VTT:ltä. Jyväskylän yliopiston hallitukseen on tulossa Etlan johtaja, Keskon aluejohtaja sekä Työterveyslaitoksen johtaja. Aallon hallituksessa on edusmiehensä mm.  Koneella, Nokialla ja Metsäteollisuudella.

Eduskunnassa hallituspuolueet vakuuttivat kiven kovaa, että rahoittajat eivät vaikuta yliopiston toimintaan ja tieteen sisältöön. Lehtikuvassa (17.6.09) Jyväskylän rehtori Sallinen kilistää laseja Vapon johtajien kanssa puolen miljoonan euron lahjoitukselle. Samalla Vapon johtaja Hilli kertoo Vapon toiveet yliopiston painoaloiksi. Tällaista on hallituspuolueiden uskottavuus.

Jyväskylän yliopiston voisikin nimetä Suomen turveyliopistoksi. Olisi painopiste josta opetusministeriö kiittäisi tulosrahalla.

Sivistys – silmäys historiaan.

1800-luvun sivistyneistö – Snellman, Lönnroth, Cygneus, muut – kehitteli kansakunnan kulttuurista visiota: kieli, kirjallisuus, itsellisyyden tunto, maisema, taide, raha. Sivistyksellisen vision luonti oli ansiokasta, vaikkakaan se ei poistanut väestön sisäisiä ristiriitoja, sisällissotaan ajautumista.

1930-luvun Suomessa vallitsi ylimielinen oikeistokulttuuri.

Sotien jälkeen ja 50-luvulla kerrotaan vallinneen ilmapiirin jossa ihmisiä ei vaivannut ulkopuolisuuden ja tarpeettomuuden tunne. Kädessä oli saha ja kirves.

Laajan kansalähtöisen sivistyksen pyrkimys luonnehti 70-lukua sen molemmin puolin. Yliopistoja perustettiin, pientilan lapsi pääsi yliopistoon. Kansakunnan älyn ja lahjojen suotiin nousevan esiin laveana rintamana.

Entä tänään? On palattu 30-luvun henkeen, ylimieliseen oikeistokulttuuriin. Yliopistoja koskeva valta siirretään bisnesmiehille. Yliopistoja ahdistellaan, yhdistellään, oppiaineita sammutetaan, elinkeinoelämälle nöyriä suositaan. Lukeneisuutta väheksytään. Kansa ammatillistetaan kuin torpparit muinoin, on ulkoa sanellut tavoitteet, päivätyö ja suoritemittaus. Elämän visioksi tarjoutuu pelkkä arkiura.

Yliopistojen ryöstö on merkittävin tapahtuma itsenäisen Suomen historiassa. Se saattaa hajottaa ja jakaa yhteiskuntaa enemmän kuin mikään muu sitten sisällissodan 1918. Vuosikymmeniä olemme maksaneet veroina yliopistojen rakentamista. Eivätkö ne siis kuulu meille, meille kaikille? Millä oikeudella yliopistot annetaan bisnesmiehille, säätiöille, ties mille. Yht’äkkiä me olemme tyhjin käsin, ulkopuolisia, osattomia. Vastaavaa julkisen omaisuuden ryöstöä on totuttu näkemään Argentiinassa tai Venäjällä. Missä on oikeus?

Aika kääntää kelloa

On aika kääntää kelloa. Maahan ja maailmaan tarvitaan kansalaislähtöinen sivistysliike. Tieteen ja yliopistojen yhteiskunnallinen ja inhimillinen merkitys on ajateltava uudella tavalla.

Yliopistot ovat ihmiskunnan kulttuuripääoman ylläpitäjiä, levittäjiä, edelleen kehittäjiä. Moni meistä pääsi – eritoten kansalähtöisen sivistysajattelun kaudella, 70-luvun molemmin puolin – osalliseksi tähän kulttuurityöhön. Nyt meidät heitetään sivuun kuin märkä rätti.

Valtio hehkuttaa syrjäytymisen ehkäisyä, valtiolla oli kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelmakin. EU:lla on koheesiopolitiikkansa ja rahastonsa. Tällaiset puheet ovat absurdia ironiaa, pilkantekoa. Omilla teoillaan valtio ja elinkeinoelämä meidät syrjäyttää. Keiden on poistuttava yliopistojen hallinnosta bisnesmiesten tieltä? Äkkiväärät ja vääränmieliset valtio ohjaa takuupalkoille. Metsäänsä luonnonmukaisesti kasvattavat valtio haastaa oikeuteen? Syrjään, aina vaan syrjään.

Sivistysliike?

Koheesiopoliitikot – virkkuset, vahasalot, lehikoiset ja misukat – ovat tänään voimansa tunnossa. Entä jos he yliarvioivat oikeistohenkisen bisnespolitiikan kyvyn integroida, pitää koossa yhteiskuntaa? Bisnesaallon lannistamia ihmisryhmiä ilmaantuu sinne ja tänne, ikään kuin vankileirien saaristona:

  • talouselämän ulos paiskomat, työttömät
  • uuden julkisjohtamisen (NPM) syrjäyttämät
  • yliopistoista ja tieteestä syrjäytyvät
  • diktatoristen elinkeinojen murheellistamat (metsiensä toisinhoitajat, muut)
  • ”riittävälle toimeentulolle” (valtion sanonta) ohjatut, ylijäämät

Ovat syrjityt ja väheksytyt ennenkin löytäneet toisensa, havainneet tilanteidensa samankaltaisuuden, alkaneet etsiä ongelmien yhteisiä alkujuuria.

Finanssikriisien vyöryessä Suomen johtajisto kiirehti vakuuttamaan, että talouden perusta on terve. Entä jos perusta ei ole terve. On kysyttävä perustojen olemusta monelta suunnalta. Kenellä on oikeus luoda sivistystä, opiskella, tutkia ja vaikuttaa yliopistossa? Yksilön myötäsyntyinen oikeus muovata maailmaa? Työelämän sisäinen demokratia? Päällikkövirastojen oikeutus valtiolla? Osakeyhtiölaki, ryöstölaki? Mikä oikeus UPM:llä, Ensolla ja Monsantolla on ajaa ihmiset plantaasien tieltä etsimään ruokansa slummien roskapöntöistä?

Tarvitaan syvemmälle perusteisiin ja ihmisen lähelle menevää mietiskelyä ja toimintaa.

Politiikan jaot, Kalliomäen kipinöinti

Tänään bisnesmiehet rynnivät yliopistoihin hallituspuolueiden avulla. Meiltä viedään tuli, tieto, löytämisen ilo, elämän innoitus, taide, muodon antaminen maailmalle. – Teidän juhlanne ovat kansakunnan haudalla tanssimista, sanoi Cygneus 1800-luvulla.

Antti Kalliomäen heitto uudesta rintamasta on tervetullutta kipinöintiä, vaikka tuskin perusteita kovinkaan syvältä kyselevää. Silti jo vaihtoehdon arvailu sinänsä houkuttaa miettimään uudenlaisia visioita. Näin tekivät 1800-luvun ajattelijat ja toimijat. Ilman heitä meillä ei olisi Seitsemää veljestä. Meidän on ryhtyminen Aleksis Kiveksi, käytävä Tuusulan mökkiin, nurmijärven nummelle.