Teknillisen Korkeakoulun tuotantotalouden laitoksella (Aalto-yliopisto) on tutkimusohjelma, jossa tutkitaan palkitsemista työelämässä, yrityksissä, valtiolla ja kunnissa. Laitos julkaisi tutkimuksen palkitsemisen tilasta Suomessa. Tutkijat olivat sähköpostilla kyselleet palkitsijoilta eli ”työnantajilta”, miten menee, miltä nyt tuntuu, onko kivaa, oletteko innovatiivisia. TKK siis kysyy palkitsijoilta näiden tuntemuksia.

Tuntemusten perusteella tutkimuksessa tehdään universaaleja päätelmiä palkitsemisjärjestelmien tilasta, vaikuttavuudesta ja innovatiivisuudesta. Graafeja kymmenittäin, nelikenttää, vaikka mitä. Ei pienintäkään varausta tai varoitusta menetelmän yksipuolisuudesta, pinnallisuudesta, sattumanvaraisuudesta (reliabiliteetti ja validiteetti). Riittäisikö lääkärille että hän kysyy potilaan (tai peräti tämän työnantajan) tuntemuksia jos potilaalla on verisyöpä? Heräsitkö tänään hyvällä tuulella? Huippuyliopiston metodi alittaa alimmankin gallup-kyselyn tason. Tällaisella tutkimuksella generoidaan innovaatiohenkeä Suomeen ja Suomessa.

Tutkimuksessa kysyttiin palkitsijoilta ”mikä on ainutlaatuista ja kenties innovatiivista teidän yrityksenne palkitsemisjärjestelmissä”. Taulukon 26 mukaan valtion vastaajista 39 ei nähnyt mitään innovatiivista, 4 ei osannut sanoa mitään ja 7 oli keksinyt mitäänsanomatonta fraseologiaa. Valtion toimijat eivät siis itsekään näe luomuksiaan innovatiivisina. Miksi ne sitten on luotu, tupo-perusteista pakkovaltaa käyttäen? Maailmaa jähmettämään, niinkö, kenen hyväksi? Jos valtion henkilöstön annettaisiin toimia innovaatiopotentiaalina, ajattelevina ja tuntevina persoonina, niin eikö valtion ”palkitsemisjärjestelmä” pitäisi kiireen vilkkaa laittaa uusiksi?

Eikö innovatiivisuutta pitäisi tutkia monipuolisemmin, monitasoisemmin ja asiapitoisemmin kuin kysymällä mutu-tuntemuksia ja niitäkin nimenomaan yhdeltä osapuolelta? Työpaikoilla näiden palkitsijoiden kannustavuuspuheita on kuultu iät ja ajat, tiedetään miten suhtautua. Aalto-yliopistolle puhutun ymmärtäminen on liian vaativaa, ylittää tehtävän vaativuuden.

Ulkoisen kontrollin puute – vaaliraha ja valtion palkitseminen

Valtion palkkausjärjestelmä on olennaisempi seikka kuin vaali- ja puoluerahat, arvelee eduskunnan virkamiesyhdistys ry:n hallituksen jäsen Hannele Isola-Miettinen blogissaan.

Jos (kun) vaaliraha hajottaa eduskunnan, niin minkä instanssin valtion palkitsemisjärjestelmä hajottaa, Aallon vai Euroopan Tiedesäätiön? Vaaliraha on kertakorruptio, valtion ”palkitseminen” sen sijaan on jatkuva, systematisoitu korruptioluonteinen järjestelmä vailla pienintäkään ulkoista kontrollia.

Valtion henkilöstöltä on – yleisesti ottaen – viety luovuuden ja innovoinnin mahdollisuus työssään. Heistä puhutaan suorittajina. Mitenkähän yliopistoissa? Jos Suomen pitäisi nousta – niin kuin Sitra, EVA ja TEM hienosti sanovat – niin miksi te meidät vaiennatte? Millä perusteella valikoitte osallistujat työpajoihinne?

Aalto-yliopiston vaikuttavuus

Aalto-yliopistoa ei virallisesti ole vielä olemassa. Kuinka ollakaan, siitä on ehditty tehdä ulkoinen arviointi! – Nokkelaa, mitä arvioijat ovat löytäneet? He kiittävät Aaltoa yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta. Pätevää arviointia, harmi että miinus-etumerkki on unohtunut. Joukko Turun yliopiston proffia kirjoitti taannoin että yliopistolaki kärkihankkeineen on tarkoitettu masentamaan heitä. Vaikutusta siis on, empiirisesti. Mitä pikkukömmähdyksistä, sattuu niitä isommillekin, kuten  Aallon eduskuntaohjuksille. Yksi heistä (vihreä) sanoi pöntössä: ”Aalto-yliopiston menestys on hyvinvoinnin rahoituspohjalle tärkeää, eikä panostus siihen ole muilta pois”.  – On hyvä että insinööriys on tavoittanut myös vihreän puolueen. Havainnoista kertoi myös HS 24.9.09.

TKK:n tuotantotalous ja eliittien kartelli

TKK:n tuotantotalouden laitokselta tulivat myös professori Niemen laskelmat aluepolitiikan uusinnovoinnista, eikö niin? Entä Paul Lillrank, häneltä olemme tieteellisesti oppineet että sairaala on tehdas. Nyt tuotannon tutkijat todistavat millainen tyytyväisyys hyrisee palkitsemismaailmassa. Hyville enemmän, innostui jo Kauppalehtikin otsikoimaan Aallon tutkimusta 14.9.09 uutisoidessaan.

Suomessa on eliittien kartelli. Hyvin suunniteltu, pitkäjänteinen, integroitu. Elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, tupo, niinsanotut valtion ja kuntien työmarkkinalaitokset, VM, jokunen rahasto, jokunen laki ja päälle päätteeksi huippuyliopisto joka todistaa kaiken hyvyyden. Näin se kulkee.

Tarvitaan UPM:n Niemelä kavaltamaan kartelli. Puoluerahalakia kiireellisempi on kartellilaki sekä korruption tutkimus- ja kehittämiskeskus (kotuke).

Työsuojelurahasto ja lainmukaisuus

Rahastot? TKK:n palkitsemistutkimuksen tilasi ja rahoitti Työsuojelurahasto. Rahastoa koskevan lain ensimmäinen pykälä (407/1979, muutos 168/1988):

”…työnantajien ja näiden palveluksessa olevien työntekijöiden etuja palvelevan työsuojelun edistämiseksi on työsuojelurahasto. Rahaston tehtävänä on myöntää varoja työsuojelututkimukseen, työsuojelukoulutukseen, työsuojelutietouden keräämiseen ja työsuojelua koskevaan tiedottamiseen sekä työnantajien ja työntekijöiden välisten työelämän suhteiden edistämistä tarkoittavaan tutkimukseen, koulutukseen ja tiedotukseen.”

Täällä työelämän kentällä on kiistatta kuultavissa ja nähtävissä, millaista pahoinvointia valtion palkitseminen, siis palkkausjärjestelmä aiheuttaa, ei tietenkään kaikissa. Ihmisiä vetäytyy, turhautuu, vaikenee, masentuu, pakenee kuka milläkin tavalla, tulee myös tyhjäkäyntiä. Miten on tuottavuus, VM? Työntekijöiltä on kielletty oma persoona, heidän taipumuksiaan tai erityistaitojaan ei kuunnella eikä ’hyödynnetä’ ellei se satu istumaan johdon strategiaan. Eräänlainen orjavaltio. Orja-sanaa kuulin kulttuurineuvos Hannele Koivusenkin kerran käyttävän. Porukan valikointiin ja palkitsemiseen järjestelmän luojat ovat nimenomaan pyrkineet. – Sen kun pyritte, mutta älkää ihmetelkö jos yhteiskunta pirstoilee, puheen sävy kovenee.

Kantelu?

Toimiiko Työsuojelurahasto lakimääräisen tehtävänsä suuntaisesti rahoittaessaan vain yhden osapuolen mutu-tuntemuksia esilletuovaa ja ne universaaliksi totuudeksi julistavaa tutkimusta? Palveleeko tämä työntekijöiden etuja? Edistääkö tämä työelämän suhteita?

On harkittava kantelun tekemistä (esim. eduskunnan oikeusasiamiehelle) Työsuojelurahaston tavasta rahoittaa työelämätutkimusta.

Mainokset