pieni nettikeskustelu aiheesta

Nimimerkki jussilaari, jota en tunne, sanoi politiikkaseteli -aihetta kommentoidessaan:

Puolueet ovat kaapanneet vallan kansalta, eivätkä siitä luovu vapaaehtoisesti. Koko kaappauksen mahdollisti aikanaan puoluetuki, joka irrotti puolue-eliitin jäsenistön kontrollista. Puolueen jäsenten maksamilla jäsenmaksuilla ei enää ollut taloudellista merkitystä. Puoluekoneisto kääntyi päälaelleen. Aiemmin koneistö toteutti jäsenistön tahtoa, mutta nykyään se markkinoi johdon tahtoa äänestäjille

En haluaisi puolueita mollata. Siellä toimii hirvittävän vilpittömiä ihmisiä, ystävällisiä, halutaan aidosti luoda hyvää maailmaa. Heidän kanssaan puuhastelisi mielihyvin, jos se olisi mahdollista.

Monen puolueen johtohenkilöstö on kuitenkin valikoitunut kapeasta  sosiaalisesta taustasta. He ovat sosiaalisesti hyvinvoivia,  on kivaa, hengaillaan. Yhteiskuntaa he eivät analysoi pahoinvoinnista käsin. Pahoinvointi on heille enintään jokin ikävä sivuilmiö, jossain toisaalla, rajoite, riski, joka ”meillä on varaa hoitaa”. Monesti kieli ja sanasto kertoo puhujan yhteiskunnallisen asemoitumisen, vaikkapa lievän ylemmyydentunteen.

Ikävä kyllä, mielestäni jussilaarin näkemys puoluetuesta on täsmälleen oikea. Puoluetuki irrotti puolue-eliitin jäsenistön kontrollista, puoluekoneisto kääntyi päälaelleen. Olen, ikävä kyllä, sitä mieltä, että puoluetuki on lakkautettava.

Puoluetuella on – näin arvelen – myös syvempiä piiloperusteita. Tuella ’vakautetaan’ yhteiskunta ja sen rakenteet. Siinä menee luovuus, dynamiikka ja innovaatiot.

Muistan kuinka erään puolueen kokouksiin ja seminaareihin virtasi aikanaan reppukansaa satamäärin. Menepä tänään vastaaviin kokouksiin, vaikkapa Järvenpää-talolle. Johtavan arroganssin edessä minut valtaa pakokauhu.