Suosittelen kaikkien luettavaksi Cristina Anderssonin kirjoitusta ’Innovaatio – tuotantotalousajan reliikki’. Politiikan synkeinä aikoina Christinan uutta avaava näkemys, jonka juuret ovat Harvardissa, ilahduttaa ja innostaa. Poimintoja:

”Viime vuosien menestys (ennen lamaa) oli vanhan ajan cash-out, ei muuta. Siinä ei ollut mitään innovatiivista, ei mitään innostavaa.”

”On syntynyt uusi maailma. Sosiaalisen median mahdollistama maailma, jossa aivan uudet kansat, heimot ja ideat syntyvät, kasvavat ja vaikuttavat. … Sen maailman ihmisille ei myydä myymällä ja mainostamalla, heitä ei voi koota kohderyhmiksi.”

”Suurin haaste on kuitenkin kulttuurin muutos. Vanhan liiton ihmiset ja organisaatiot pitävät kynsin hampain kiinni menneestä. … Innovaatio on vanhanaikaista ja tuhoavaa. Innovaatio on ymmärretty kaupalliseksi uutuudeksi.”

Kuinka lohdullista!

Pikainen listaus viime vuosien innovaatioilmiöistä, toisiaan toistavista, ”asiantuntija”vetoisista, ympäripyöreistä, usein turhauttavista:

  • Vanhasen hallituksen innovaatioselonteko.
  • Selonteosta käyty eduskuntakeskustelu. Hallitusryhmät (ml vihreät) ylistivät toisiaan toistellen.
  • EVAn keväinen ’Suomi nousee’.
  • Sitran ohjelmat: Suomi nousuun. Julkinen johtaminen.
  • TEM: Hyvinvointiprojekti ja muita.
  • Tekesin ja Shokkien innovaatiohankkeet.
  • Aalto: varjele, kun vauhtiin pääsevät.
  • Sitran ’opettaessa’ julkista johtamista julkinen henkilöstö madalletaan. Vertaa Cristinan kirjoitus: ”ihmiset rakastavat sitä mitä tekevät, luovat tiheää, aitoa, merkittävää arvoa, … saavat itselleen jotain aidosti parempaa”. – Omakohtainen tuntemus, inspiraatio, luovuus – tämä kaikki on julkishallinnon suorittajilta tänään kielletty. Siksi, juuri siksi he (me) alkavat blogata.
  • Valtioneuvoston linnasta ja eduskunnasta kaikaa hekotus.

Vaalirahaan verrattuna EVAn, Sitran, Tekesin, TEMin, Aallon, Akatemian lobbaus on rahankäytöltään ja vaikuttavuudeltaan satakertainen. Lounaslasien ääressä he sopivat mihin meitä viedään. Lisäksi he hyödyntävät ihmisten turhamaisuuksia. Vihreiden nuorten pj Sini Terävä juoksee maat ja mannut sattumoisin mainitsemassa mitä hän ja he, asioita tuntevat kutsutut, juttelevat Sitran Suomi nousuun -työpajassa.

Toimittaja Unto Hämäläinen raportoi (HS 4.10.09) pääministerin ja valtioneuvoston hekotuksesta, jonka tiedetään kantaneen Espooseen asti. Jos vilkaisit eduskunnan kyselytuntia 1.10., saatoit nähdä hallituspuolueiden itseriittoisen ilmehdinnän. Poliittinen järjestelmä oli pelastettu, toisinnäkeviä oli pilkattu, vaalirahat kuopattu. – Cristina Anderssonia lainaten: vanhan liiton organisaatiot pitävät kynsin hampain kiinni menneestä.

Politiikan eliitti juhli oopperoissa 100 -vuotiasta äänioikeutta. Olivatko ne hautajaiset? Entä jos poliittinen innovointi kulkee muualla? Yhtäältä evojen ja sitrojen maljapöydissä, toisaalta sosiaalisessa mediassa?

Muhiiko sosiaalisessa mediassa oikeasti uusi politiikkanäkemys?

Sosiaalisen median kehkeytyvissä käytännöissä – mitä ne ovatkaan ja miksi ne tulevat – saattaa piillä suurempi politiikan muutostrendi kuin äkkiseltään arvataankaan. ”Politiikan” kuolema enemmän tai vähemmän, nykyisen ”poliittisen järjestelmän” kuolema. Pitäkää vaalirahanne, olkaa avoimia tai olkaa olematta, evvk. Ihmiset kohtaavat toisensa suoremmin ja keskinäisen median avulla, miettivät mitä tekevät, miten elävät. Tämä on äänioikeus kakkonen.

Tragikoomista on, että vihreät juuri nyt liimautuvat vanhaan poliittiseen järjestelmään, pitävät meteliä yhdestä tai kahdesta vaalilain pykälästä joilla maailma avataan. (Kaiken lisäksi, motiivit eivät ole läpinäkyvät, syvempi motiivi on vihreiden oma kasvustrategia, 30 kansanedustajaa, lisäys napsahtaa äänikynnyksen ja ns. tasauksen avulla.) Marko Kivelä taisi varoittaa vihreiden ottamasta riskistä heidän antautuessa vanhojen käytäntöjen peittelijöiksi. Lauetkoon se riski.

jatkokeskustelu aiheesta