Eikö puoluetuki tulisi muuttaa suoritusperusteiseksi? Suoritusarviointi on nykyään pakkomenettely työelämässä yliopistoja myöten. Miksi puolueet olisivat tämän ulkopuolella?

Puoluetuki näyttäytyy puolueille ikään kuin lapsilisänä, joka subjektiivisena oikeutena maksetaan automaattisesti riippumatta siitä parkuuko lapsi vai ei. Subjektiivisia oikeuksia vaaditaan muualta pois ja omaishoitoa leikataan, onko puoluetuki poikkeus?

Jos yliopistojen ja tutkijoiden suoriutumista kyetään arvioimaan, niin olisihan kumma ellei puolueiden ja kansanedustajien. Arviointiperusteita on tarjolla pilvin pimein. Heitän tässä yhden, tosielämässä jo vastaan tulleen. Eduskunnassa oli kolmen huipputärkeän lain suma: kela-maksu, aluehallinto, akatemialaki. Oli pökerryttävää katsoa netin kautta, kun jokunen eduskuntaryhmä ei nähnyt aiheelliseksi kertoa KOKO VÄESTÖLLE perusteluja, miksi ovat mitäkin mieltä. Erityisesti tämä koskee vihreitä, pienenpienin poikkeuksin. Eivätkö puolueet tajua, kuinka olennaisesti täysistuntojen merkitys on netin myötä muuttunut? Meitä ei kiinnosta keskinäinen nahina ja hymähtely. Täysistunto on asiaraportointia KOKO VÄESTÖLLE. Jos te tästä tehtävästä pakoilette, niin kyseessä on vakava alisuoriutuminen. Vähintäänkin kyseisen puolueen puoluetuki on jätettävä maksamatta, miksei myös edustajien palkat. Näin toimitaan muuallakin työelämässä. Mikä etuoikeuden ja luimuilun saareke eduskunta muka on?

Ehdotukseni ei ole yksityisajattelua. Aamulehden sunnuntaiosiossa 15.11.09 (su/asiat) oli keskustalaisen ajatuspaja e2:n johtajan Karina Jutilan sekä vihreän politiikantutkijan Rauli Mickelssonin (Tampereen yliopisto) haastattelu. Poimien:

”Palatkaa puolueet jo tälle planeetalle. Suomalaiset maksavat joka vuosi puolueille 36 miljoonaa euroa. Nyt on aika vaatia vastinetta rahoille. Uhattuna on koko suomalainen demokratia, jollei puolueista löydy halua ja kykyä uudistua. Ykkösasiana pitäisi olla kansalaisten kiinnittyminen poliittiseen järjestelmään. Siihen velvoittaa jo avokätinen yhteiskunnan tuki. Nyt nuoret tuntevat lähinnä poliittista voimattomuutta. Pitää muuttaa politiikan toimintatapoja. Puolueiden on pakko riisua monikerroksista järjestöbyrokratiaa. Politiikan kieli pitää suomentaa niin että sitä ymmärtää. Vaalien välillä puolueiden toiminta on suunnattu pääasiassa jäsenille. Nuoret eivät välttämättä samaistu mihinkään puolueeseen. Koko puolue pitäisi miettiä uusiksi. Mielikuvapolitikoinnin huippu on ohitettu. On puhuttava globaalipuolueista, kansallinen taso ei riitä. Tavallisella ihmisellä ei muka ole lupa toimia ohi Suomen.”

Mikä on ”vaalirahakohun” keskeinen ja ties ainoa lopputulos? Kameroiden edessä Tuija Braxin, Taru Tujusen, Jarmo Korhosen ja Panu Laturin kasvot olivat yhtä Naantalin aurinkoa heidän kertoessaan uudesta innovaatiosta: lisätään puoluetukea ja jaetaan sitä lakiperusteisesti myös kuntatasolle. Eikö tämä ole ristiriidassa kunnan ja VÄESTÖN itsehallinnollisuuden kanssa? Kuntavaaleissa väestön tulee saada kokea itsensä paikallisena itsehallinnollisena yhteisönä, jonka piiristä pulppuavat ehdokkaat ja äänestäminen ilman ulkoa tulevaa ohjailua. Nyt Helsingin puoluetoimistot pääsevät valtiollista rahaa jakaen sekaantumaan paikallisyhteisöihin. Eikö tämä ole oikeustajun vastaista? Menettelyä harjoittelivat Vihreät naiset viime vaaleissa.

Suomeen on suurella tohinalla luotu huippuosaamisen keskukset, shokit. Tekesin kautta niihin upotetaan valtion rahaa tänä vuonna 50 miljoonaa euroa. Puoluetuki on nyt siis 36 miljoonaa, kohta enemmän, samaa suuruusluokkaa kuin shok-raha. Shokkeja on ulkomaita myöten moitittu suuryrityskeskeiseksi epäonnistuneeksi rahankylvöksi. Puoluetuesta on tehty vastaavanlainen olemassaolevien organisaatioiden säilöntäraha. Eikö löydy toisenlaista innovointia?