Kanada-kuvasto

Juhani Niinistö kirjoitti Kanadan politiikasta. Itse olin juuri pari viikkoa Kanadassa: Toronto, Ottawa ja Wakefield (kylä noin 40 km Ottawasta pohjoiseen).

Toronton keskustan ilme ihastutti. Espoon Tapiolastakin tunnetun Viljo Rewellin City Hall Torontossa on mielikuvituksellista arkkitehtuuria. Sitä paitsi kaupungintalo on avoin sosiaalinen tila kirjastoineen ja kahviloineen. Onko Suomessa näin?

Uusia pilvenpiirtäjiä Torontossa on paljon mutta kullakin on omaperäinen kaunis ilmeensä, kiva katsella. Ihmiset Toronton kaduilla eivät ole niin sulkeutuneita ja ylpeänoloisia kuin Helsingissä, suorastaan oudon luonnollisia, avoimia, silmiin katsovia.

Mutta valtaisat kerrostalot moottoritien varressa Torontosta itään kauhistuttivat. Mitä ne ihmiset tekee, miten liikkuvat? Ekologista kaupunkiasumistako?

Ottawasta itään oli loputtomia rivitaloalueita, kymmenien kilometrien matkalla, tuhansia kloonitaloja, aina samanlaisia. Sekö on hyvinvointia? Tuttava sanoi, että talot ovat nopeasti kyhättyjä, eivät kestä kauan, rumaa aluetta ja että kaupunki (tai alue-) suunnittelu Kanadassa on heikohkoa kun maata on ollut niin helposti tarjolla.

Käteen osui John Ralston Saulin kirjoja, antoisampaa ja älykkäämpää luettavaa kuin Jukka Relanderit tai Jari Tervot Suomessa. Viimeksi tänä aamuna junassa työmatkalla luin Saulin kirjaa Fair Country – telling truths about Canada. Arvostelijat luonnehtivat esseisti Saulia mm. näin: mielikuvituksellista, tietoperäistä, älyllisesti pelotonta, haastaa eliittien ortodoksiat, tuore perspektiivi vallitseviin käsitteisiin. Kuinka ollakaan, vasta jälkeenpäin huomasin että kyseessähän onkin maailman PENin puheenjohtaja.

Kanadan yleisradioyhtiö CBC järjestää vuosittain ns. Massey-luennot. Tuleekohan YLEn ja Uuden Suomen luennoista yhtä antoisia, epäilen.

Törmäsin vihertävään Alternatives-lehteen. Siihen verrattuna Suomen ”vihreä keskustelu” alkoi näyttäytyä pinnalliselta, harjoitetun politiikan populistiselta puolustelulta, vallitsevaan käsitteistöön lukittuneelta.

Wakefieldin kylä on oma lukunsa. Kaikki ihmiset omanlaisiaan taiteilijoita, oikeasti tai elämäntaiteilijoita. Jätät auton kylän keskelle, avaimet jäävät virtalukkoon, ei katoa. Asunnot jätettiin lukitsematta. Täällä Suomessa ehdotellaan jalkapantoja, turvakameroita ja sähkölukkoja joka paikkaan. Yhteiskuntakeskustelu Suomessa on kuivettaviin käsitteisiin lukittunutta (”työura, eläkeikä”). Kanadan tulevaisuutta pohtivassa julkaisussa ennustettiin, että eläköityminen on Kanadassa tuntematon käsite vuonna 2050. Niin olkoon meilläkin, ryhdytään kaikki elämäntaiteilijoiksi 100-vuotiaiksi asti.

Näihin teemoihin on aikomukseni palata sanojen ja kuvien kera.