Kullekin kansanedustajalle jaetaan vastedes innovaatioseteli kerran kuussa. Setelin arvoksi on ehdoteltu 500 euroa tai 1000 euroa tai enemmän. Puhemies Niinistön säästölinja kuitenkin voittanee: setelin arvoksi määritellään 50 % kunkin edustajan kulukorvauksesta. Kulukorvausta leikataan vastaavasti, näin eduskunnan menot eivät kasva.

Setelin myötä ennakoidaan innovaatioaaltoa Suomeen. Rohkeimman arvion aallon korkeudesta ovat esittäneet Etlan Petri Rouvinen sekä Aallon Vesa Puttonen.

Kuinka setelin idea syntyi

Idean alkujuuri tulee Turun Kauppakorkean entisen rehtorin Tapio Reposen innovaatioteoriasta. Reposen mukaan innovaatiot syntyvät yksilöistä, eivät rakenteista. Tämä tieteen tulos järkytti TEMiä, Sitraa ja eduskuntaa. Vuosikausia ne yhteistuumin vakuuttelivat systeemisten innovaatioiden ensisijaisuutta (tosin kukaan ei tiedä mitä he niillä tarkoittavat).

Toinen alkujuuri on eduskuntaan pulpahtanut innovaatioaalto. Kansan edustajat alkoivat äänestellä miten sattuu, päänsä mukaan, yksilöllisesti innovoiden. Edustajien innovaatiointoa on ruokittava, kestävöitettävä yhtä lailla kuin valtion talous. Innovaatioseteli on tähän tarkoitukseen kuin luotu. Setelit on siis päätetty jakaa suoraan edustajille, ei puolueille, ei eduskunnan virastoille, ei Sitralle, ei Tekesille, ei yrityksille.

Espoolaisedustajia kismittää, kun seteli-ideaa ei keksittykään Aalto-yliopistossa vaan Turussa. Innovaatioiden syntymisen perusmekanismi (assosioituminen, rajapintojen törmäykset) ei olekaan tavoittanut Aallon työpajoja, vaikka toisin on vakuuteltu.

Mitä setelillä tavoitellaan

Valtion revisiovirasto (revisio = toisin näkeminen) kävi läpi kansanedustajien tekemät aloitteet. Tulos oli yllättävä. Aloitteita on paljon, mutta niitä luonnehtii – näin revisio – lattea pragmatismi. Aloitteet ovat uusurbaania siltarumpupolitiikkaa: valtion roposia kaupunkireissuille ja vastaavia.

Aloitteista puuttuu tärkein eli systeeminen ote, rakenteelliset uudistukset. Yksikään kansan edustaja ei ole hoksannut tehdä aloitetta kansalaisten oikeudesta tehdä lakialoitteita. Lissabonin sopimuksen myötä kansalaisilla on aloitemahdollisuus nyt jo demokratian syvimmässä alhossakin eli EU:ssa. Onko Suomi todellakin Euroopan peränpitäjä kuten Paavo Lipponen arveli? Hautala ja Hassikin ovat hiljaa, puhumattakaan Suomen kansan edustajista.

Yksikään edustaja ei ole tehnyt aloitetta työmarkkinajärjestöjen vallan karkottamiseksi eduskunnasta. Päinvastoin, nyt jo vihreidenkin piiristä kuullaan ihastelevia sanoja kolmikannan ihanuudesta. Arvuuteltu tosin on, olisivatko vihreät sekoittaneet kolmiodraaman ja kolmikannan.

Eduskunnan innovoinnin syventämiseksi ja laadun takeeksi tarvitaan siis innovaatioseteli. Setelille on sosiaalinen tilaus.

Esimerkki 1: Koiran aktivointi (Pentti Oinonen)

Mitähän edustajat keksivät? SMP:n kansanedustaja Pentti Oinosen innovaatio on Koiran aktivointi. Äkkiseltään ehdotus kuulostaa asian viereen menevältä, jopa huvittavalta. Perehtyminen kontekstiin ja perusteisiin paljastaa innovaation viiltävän terävyyden sekä nykypolitiikan suurimman harha-askeleen.

Oinosen innovaatio kumpuaa ns. aktivointilaeista joita eduskunta sääti syksyllä ja kuulemma säätää keväällä lisää (esim. laki kuntouttavasta työtoiminnasta). Perustuslain vastaisesti tai perustuslakia mielivaltaisesti tulkiten eduskunta ehdollisti kansalaisten perusturvan. Aktivoidu, tarjoudu, allekirjoita, ole käytettävissä, muuten viimesijaista turvaasi leikataan. Ole syömättä ja juomatta 60 päivää, elä tai kuole, asu tai elä (espoolaisittain sanottuna). Aktivointipakote, kiristys on peräisin EK:n ja Lauri Ihalaisen sosiaalituposta. Vallan kaksijaon mukaisesti eduskunta panee tupon toimeksi. Tupon syrjään sysäämille (perusturvalaiset ja muut) eduskunta antaa ehdot kuin koulussa muinoin. Ehtoja suoritellessa meni pyhät ja kesät, nyt aika kuluu aktivointipajoissa (ovatkohan sukua Aallon pajoille).

Ovelasti kansanedustaja Oinosen Koiran aktivointi avautuu kahteen suuntaan. Joko niin että (1) perustuslakia horjuttava aktivointi ulotetaan ihmisten lisäksi koskemaan myös koiria tai niin että (2) perustuslakia aletaan oikeasti noudattaa, lopetetaan kiristys ja nöyryytys, annetaan ihmisten aktivoitua omalla tavallaan, omaehtoisesti, suuntaudutaan kansalaisyhteiskunnaksi.

Koira -innovaatio johdatti siis meidät kysymään peräti perustuslain innovaatioherkkyyttä. Kenen sopimus pätee sopimusyhteiskunnassa? Tupojen keskenään tekemä sopimus vai perustuslakiin kirjattu yhteiskuntasopimus? Kelle meidän pitäisi olla lojaaleja, kenen puoleen aktivoidumme ja millä tavalla?

Aktivointioppia netistä: ”monenlaisia temppuja voi koiralle opettaa, siinä vain vaaditaan omistajaltakin aivojen käyttöä eli mielikuvitusta”.  – Juuri näin: opettaa mielikuvitusta. Tämä on perimmäinen syy kansanedustajien innovaatiosetelin käyttöönotolle.

Innovaatioesimerkki 2: autamme Heli Järvistä

Ikääntyessään puolueet stagnautuvat, keloutuvat. Rajuimmin ikääntymisen ongelmaan on havahduttu vihreissä. Ikääntymisestä on tullut puolueen ja sen kannatuksen kasvun este aivan kuten kansakunnan ikääntyminen on Suomen talouden kasvun este (tämä kausaliteetti todistettiin hallituksen vakausohjelmassa 2007). Vihreät Naiset olivat pitkään kansakunnan innovaatiogeneraattori. Onko vuoteen tai kahteen kuultu enää mitään? Tilanne on huolestuttava, sanoi jo työministeri. Edes puheenjohtaja Heli Järvisen savolaismieli ei ruostunutta terää kirkasta. Autamme Heliä innovaatiosetelin käytössä. Tässä ehdotuksemme:

Kiasma ja Sitra vaihdetaan keskenään, pannaan päikseen.

Ehdotuksemme perustelut käyvät niin syvälle yhteiskunnan systeemisiin rakenteisiin, että joudumme jättämään ne tästä kirjoituksesta pois vaikka juuri tämä olisi juttumme herkullisin sanoma.

Kotitehtävä itse kunkin lukijan vastattavaksi: miksi Sitran ja Kiasman tehtäväkuvat kannattaa vaihtaa päikseen.

Aihetta sivuaa:

Matti Vanhanen: Nuorten työllisyysseteli
Juhani Kahelin: Politiikkaseteli
Suomen innovaatiojärjestelmän arviointi
Jo pari vuotta sitten uudistettiin
Hallituksen esitys kuntouttavasta työtoiminnasta
Sosiaalitupo
Vakausohjelman tarkistus 2007

Mainokset