Järvenpäässä käy värinä. Paikallinen taideväki järjestää taideviikon, avoimen ja ilmaisen, maan parasta. Tiistaina 9.3. oli paneeli taidekasvatuksesta, paneelissa leppoisa kansanmies säveltäjä Kalevi Aho, kaikille tunnettu.

Innostuneena säveltäjä Aho kertoi Saksassa tehdystä tutkimuksesta, jonka mukaan oppilaat, jotka koulussa harrastavat musiikkia, oppivat helpommin kaikkia muitakin aineita. Taideopetus parantaa koulujen ilmapiiriä, lopettaa kiusaamisen, ilostuttaa oppilaat.

Tutkimuksesta Kalevi Aho poimi myös neuvon, miten suhtautua poliitikkoihin ja sellaisiksi halajaviin. Kysy heiltä yksi kysymys:

mitä taidetta he ovat harrastaneet?

Taiteen harrastajista tulee hyviä politiikkoja, vakuuttaa tutkimus.

Vuosien mittaan olen seuraillut ja lueskellut eduskunnan keskusteluja enemmän kuin on tekstiä Raamatussa. Kertaakaan en ole kuullut sanaa Kiasma tai ylipäänsä minkään taidemuseon, näyttelyn tai taiteilijan nimeä. Päivän lehdistä edustajia kiinnostaa Maria Guzeninan viimeisin rakkaus.

Mainittuna päivänä (9.3.) eduskunta kävi lähetekeskustelun vaalilain uudistamisesta. Keskustelusta jäi ärtynyt olo. Ääretön itsevarmuus, päänpuistelu ja vino hymyily epäilijöille, joiden kera ministeri Tuija Brax lakiehdotusta esitteli, herätti epäilyn, onko Braxin puheissa koko totuus tai olennaisin totuus. Eduskuntavaaliprosessi on sen verran monihaarainen, että sieltä on helppo poimia jokin tietty näkökulma ja olla huomaamatta muita. Näin tekee hallitus ja Tuija Brax: valtakunnallinen tasaus parantaa suhteellisuutta, äänikynnys estää politiikan pirstaloitumisen eli poistaa hörhöt (Ilkka Kanervan sanoin).

Miksi pirstaloituminen on paha asia? Eikö juuri se ole sitä moninaisuutta, moniarvoisuutta, monikulttuurisuutta, pluralismia ja diversiteettiä, jotka te toisaalla julistatte pyhiksi arvoiksi? Eikö olisi aika lakkauttaa puolueet (tai koko puoluelaitos), joiden keskeiseksi arvoksi on noussut vakaus, pysähtyneisyys?

Vaalilain uudistamisen lähtökohdaksi ja arvoksi on nostettava poliittisen ajattelun uusiutumiskyky. Nyt ehdotetut kynnykset ovat uusiutumisen este. Miksi te yht’äkkiä vaikenette heikkojen signaalien merkityksestä?

Tässä olisi käyttöä Kalevi Ahon kaipaamalle taiteen maailmalle. Taide on vieraan maan tunnustelija, edellä käyskentelijä, toisin kysyjä, asioiden ympäri kääntäjä, ihmettelijä, kyseenalaistaja, erilaisia jäsennyksiä ja maailman hahmotuksia ehdottava, ihmisten tuntemuksia esiin tuova.

Vaalilain lähetekeskustelussa tällaisia piilotaiteilijoita olivat mm. demareiden Johannes Koskinen ja yllättäen moni ääriporvari, jopa itsensä Eero Lehti ja Arto Satonen. Viime mainitut toivat esiin näkökulman, josta suurkaupunkien citysiniset ja cityvihreät hykerrellen vaikenevat: pienkaupungeista ei enää pääse eduskuntaan, Espoosta pääsee heittämällä. Muutama city voisi julistaa kuolemantuomion koko muulle maalle ja kyseessä olisi pelkkä demokratia. Miten olisi kaksikamarinen eduskunta kuten muualla maailmassa?

Mainokset