Metro-lehdessä osui silmään Johanna Karimäen K-infon tilaisuutta koskeva ilmoitus. Ilmoituksessa oli henkilökohtaisen vaalimainonnan sävy kuvan kera. Herää kysymys kuka maksoi ja mistä varoista: vihreä eduskuntaryhmä eduskunnalta saaduista toimintarahoista, vihreät puoluetuesta vai Karimäki itse?

Sama kysymys koskee kokoomusta juuri nyt. Mistä rahoista maksetaan kokoomuksen julistautuminen vihreäksi valtaisine lehti-ilmoituksineen?

Eikö olisi asianmukaista edellyttää, että tällaisissa ilmoituksissa kerrotaan, kuka on maksaja sekä (mahdollisen valtion) rahan lähde, peruste ja määrä? Jos kyseessä on tuleva vaaliehdokas, niin eikö olisi moraalista sisällyttää tiedot vastaiseen vaalirahailmoitukseen?

Vaalirahakohussa vihreät ovat näytelleet maan pelastajaa. Tätä on vaikeahko uskoa. Puoluesihteerit laajensivat puoluetuen jaon myös kuntatasolle, lehtikuvissa leveimmän hymyn läväytti vihreiden Panu Laturi. Vihreä oikeusministeri Brax toi eduskuntaan vaalilakiesityksen valtakunnallisine äänikynnyksineen, jolla myös vihreät rakentavat muuria uusia tulokkaita vastaan vieden politiikalta uusiutumismahdollisuuden. Tämäkö on maan pelastamista, vihreiden saavutus? Eduskunnan hallitusaitiossa oikeusministeri Brax hymyili epäilijöille ivallisesti. Viime vaaleissa vihreät naiset jakoivat rahaa (täytyi olla peräisin puoluetuesta) naisehdokkaille ympäri maan. Jos temppu toistuu tulevissa vaaleissa, niin toivon, että joku tekee tasa-arvovalituksen.

Tiedoksi puolueille: vaaleissa en äänestä vaalirahan käyttäjiä, tapahtuipa se missä muodossa ja missä vaiheessa tahansa.

Epäuskoisena olen kuunnellut, kun Johanna Karimäki eduskunnan tilaisuuksissa esiintyy köyhyyden syvimmän alhon kokeneena ja kuitenkin köyhäilijällä on yht’äkkiä varaa heittää 20 000 euroa tai enemmän riskialttiiseen vaalimainontaan. Minulla, eduskunnan takuupalkkalaisella (palkka lienee puolet edustajan palkasta, vuosittain laskee reaalisesti kuin Kreikassa konsanaan), irtisanomisuhan alaisella, työelämän orjuuttavuuden joka päivä näkevällä ja kuulevalla, ei moisia kymppitonneja ole.

Politiikan ja työelämän sfääri repeää kahtia: toisaalla proletarisoituva, unohdettu ja ylenkatsottu valtion palkkatyöläistö, toisaalla puoluerahoilla melskaava politiikan joukko. Ehdotukseni ja toiveeni on, että vaalirahat ja puoluetuet kaikissa muodoissaan lakkautetaan sataprosenttisesti. Tulkaa joukkoomme juttelemaan, älkääkä sievistelkö lehti-ilmoituksissa (jotka nekin lopulta me maksamme).

Kahtia repeää myös maa. Citystä pääsee eduskuntaan oikeanlaatuisesti hymyillen. Henkilömääriin sidotut tuolit ja puoluetuet kasvattavat tilallista epätasapainoa vaali vaalilta. Tuloksena on metropoliylimielisyys, minkä loisteliain näyte on juuri tänään (19.5.) eduskunnalle annettava kulttuuriselonteko.

Oma hauskuutensa vaaleissa on kuvamanipulaatio. Mitä manipuloidumpi kuva, sitä vähäisempi asiauskottavuus, ajattelen minä.

Vastauksen saamiseksi yllä olevia kysymyksiä on turha esittää. Kollegiaalisten edustajien ”hyviin käytäntöihin” kuuluu olla kommunikoimatta maallikoiden kanssa. Vastaako Päivi Lipponen, vastaako Johanna Karimäki, vastaako Outi Alanko-Kahiluoto, vastaako Timo Soini blogikommentoijien kysymyksiin?