Mikä puhe koskettaa Sinua, ÄÄNESTÄ

– yllä olevasta linkistä pääset äänestämään PARHAAN eduskuntapuheen. Valittavana on kolme aitoa ryhmäpuhetta, ryhmän nimi on piilotettu. Aiheena on palvelu- ja kuntarakenne eli PARAS-hanke. Kuka puhui viisaimmin? Äänestyksen tulos näkyy reaaliajassa äänestyssivulla. Puhujien nimet julkistetaan kunhan ääniä on rapissut.

kilpailupuheet  ’lisää’ -linkistä:



PUHE 1:

Arvoisa puhemies! Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tarkoituksena on toimia nyt käsiteltävän selonteon mukaan kunnallisen kansanvallan lähtökohdista. Kuitenkin käytännössä palvelurakenneuudistuksen ydinongelma on ollut koko ajan se, että uudistus on tehty valtion ja ylikunnallisen hallinnon näkökulmasta. On ollut siis kyse vain kunnan taloudesta, asukasluvusta ja hallinnollisista rajoista kuntien välillä. Ei ole otettu riittävästi huomioon kuntien ja seudullisten alueiden asukkaiden taloudellisia ja yhteiskunnallisia eroja.

Paras-hankkeen taloudelliset tavoitteet voisivat toteutua paremmin, jos sille annetut säännöt eivät olisi niin tiukat. Kuntien välille on syntynyt vuosikymmenten aikana monenlaista yhteistyötä asukkaiden peruspalvelujen järjestämisessä. Esimerkkeinä voidaan mainita sosiaali- ja terveystoimen palvelut ja koulutuksellinen yhteistyö, joita on järjestetty paljolti kuntayhtymien kautta. Nyt nämä vanhat ja hyvinkin toimineet yhteistyön rakenteet ajetaan alas. Selonteossa onkin esitetty paljon lukuja, jotka perustuvat lähinnä toiveajatteluun. Palvelurakenneuudistuksessa on keskitytty lähes pelkästään hallinnollisiin rakenteisiin. Palveluiden sisältö, laatu ja tuotantotapa ovat jääneet hyvin vähäiselle huomiolle.

Ryhmämme mielestä uudistuksessa on unohtunut se tärkein eli pieni ihminen. Ei ole kysytty ja selvitetty riittävästi sitä, miten Paras-hanke vaikuttaa tavallisen suomalaisen elämään. Mistä hän saa tarvitsemansa palvelut ennen uudistusta ja sen jälkeen, paraniko palveluiden saatavuus vai ei? Entäpä millainen kustannusvaikutus uudistuksella on kuntiin ja veronmaksajiin? Kuka asioista jatkossa päättää, ja kuka on vastuussa tehdyistä päätöksistä niin hyvässä kuin pahassa? Tämän kaltaiset kysymykset ja se, että niihin osataan antaa vastaukset, kuuluvat erottamattomasti kansanvaltaan.

Valitettavasti tätä uudistusta on lähdetty tekemään ylhäältä alas eikä alhaalta ylös. Tämän seurauksena kaikissa Paras-hankkeen toiminnoissa näkyy valtiovallan suoranainen sanelupolitiikka, jonka vuoksi kuntien demokraattisilla vaaleilla valitut päätöksentekijät eli valtuustot ja heidän edustamansa yksittäiset kuntalaiset on jätetty sivustakatsojiksi. Tietoa on vaikea saada, ja salailun kulttuuri vahvistuu entisestään.

Arvoisa puhemies! Harvassa ovat ne kunnat, joissa on järjestetty neuvoa-antavia kansanäänestyksiä tai kuntalaiskyselyitä Paras-hankkeen toteutuksesta. Osassa valtuustot ovat juntanneet liitokset läpi pakon edessä xx edustajien toimesta. Ryhmämme mielestä xx puolueet ovat asettaneet kansan selkä seinää vasten. Pieniä kuntia on pakotettu kohtuuttomalta tuntuviin kuntaliitoksiin, kun niitä on liitetty merkittävästi suurempiin kuntiin. Näin on heikennetty oleellisesti myös kuntademokratiaa. Lisäksi on synnytetty useille alueille hallinnollinen tilkkutäkki, kun on muodostettu yhteistoiminta-alueita muiden kuntien kanssa.

Enemmän tai vähemmän vapaaehtoisten kuntaliitosten myötä kuntalaisten mahdollisuudet saada esimerkiksi tarvitsemiaan terveyspalveluja ovat heikentyneet palveluverkon karsinnan ja etäisyyksien kasvun takia. Tästä kehityksestä ovat kärsineet ennen kaikkea huono-osaiset, joiden mahdollisuudet hakeutua pitkän matkan takaa terveyspalveluiden pariin ovat erityisesti taloudellisista syistä heikentyneet. Myös valtiovalta on tunnustanut Paras-hankkeen epäonnistumisen tässä suhteessa. Mutta mikä on ollut Suomen hallituksen ratkaisu ongelmaan? Lisää tiedotusta kansalle. Hyvät ministerit, eiköhän se terveysaseman siirto tullut kuntalaiselle selväksi samalla, kun hän nyki tyhjän talon ovenripaa turhaan. Mitä hallituksen sitten pitäisi tehdä? Palauttaa tietysti palvelut sinne, minne ne kuuluvat. Näin myös huono-osaisten kansalaisten sosiaalinen ja terveydellinen asema saataisiin paranemaan.

Selonteon väläytykset yhä uusien toiminta-alueiden alueellistamisesta kertovat omaa karua kieltään siitä, miten tätä uudistusta viedään eteenpäin yksi vaihe kerrallaan hivuttaen. Kun yksi päätöksenteon ja palveluiden osa-alue alueellistetaan, kohta vaaditaan jo seuraavankin, kyseiseen osa-alueeseen kiinteästi liittyvän osa-alueen alueellistamista.

Seuraava hallituksen tavoittelema askel lienee kuntapalveluiden laaja liikelaitostaminen ja yhtiöittäminen ja lopulta myynti niistä eniten tarjoavalle taholle. Tulokset kunnan toimintojen yksityistämisestä voidaan ennustaa, sillä onhan silloin kyse usein liiketalouden ehdoilla toimivasta yksiköstä, jonka päätarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille. On suuri ero sillä, tuotetaanko esimerkiksi terveyspalvelut nollatulokseen pyrkien kunnan omana työnä vai saavatko kuntalaiset samaisia palveluita voittoa tavoittelevalta yritykseltä, joka maksattaa kulunsa ja niiden päälle asetetut voittotavoitteensa loppujen lopuksi kuntalaisten lompakosta.

Nyt, kun palvelurakenteen uudistuksessa haetaan vain taloudellisia etuja, unohtuvat helposti käytännöllisyys- ja tarkoituksenmukaisuuskysymykset siitä, missä menevät uudistuksen rajat. Milloin valtiovalta on tyytyväinen uudistuksen lopputulokseen? Koska on saavutettu ne taloudelliset edut, joita tällä koko uudistuksella on lähdetty hakemaan? Emme usko, että koskaan.

Arvoisa puhemies! Vaaleissa valittujen poliittisten päättäjien mahdollisuudet vaikuttaa oman kuntansa tai kuntayhtymänsä asioihin ovat heikentyneet radikaalisti siellä, missä Paras-hankkeen mukaisia toimia on tehty. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita kahden kunnan työterveyshuollon tuore liikelaitostaminen. Kun päätöksiä liikelaitoksesta tehtiin, luvattiin, että se tuottaa ensimmäisen tilikauden aikana ylijäämää lähes 60 000 euroa, mutta tilinpäätös osoittikin alijäämää lähes 230 000 euroa. Nyt kukaan asiasta päättänyt ei halua ottaa vastuuta näistä veronmaksajille aiheutetuista suurista tappioista.

Arvoisa puhemies! Ei saatu aikaiseksi Parasta vaan saatiin tilalle ongelmia, jotka syövät kuntien budjetteja ja heikentävät kansanvaltaa. Valta Suomessa ei enää kuulu kansalle ja heitä edustaville valtuutetuille, vaan valta on siirtynyt talouselämän vaikuttajille, sijoitusyhtiöiden johtomiehille sekä liikemiesten ja vanhojen puolueiden hyvä veli -verkostoille.

PUHE 2:

Tuskinpa kuntaministeri Hannes Manninen osasi arvata, millaisen pullon hengen hän päästi vapaaksi ryhtyessään ohi silloisen hallituksen ohjelman ajamaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Koko kuntakenttä on nyt sekaisin. Rakenteita on myllätty tai sitten vanhat rakenteet on betonoitu periaatteella ”mitään ei muuttaa saa”. Koko Paras-hanke on pattitilanteessa monilla alueilla. Tästä kertoo muun muassa se, että kuntajohtajiksi ei ole enää korkeatasoisia hakijoita. Vakavimmat esimerkit ongelmista löytyvät Virtain kaupungista, jossa pitkäaikainen ja arvostettu kaupunginjohtaja Tapani Leppänen irtisanoutui tehtävästään moittien maan hallitusta täysin epäonnistuneesta kuntapolitiikasta. Samanlaista ahdistusta ilmenee monissa muissakin kunnissa.

Selonteossa korostetaan rakenteita ja on unohdettu ihmiset, erityisesti vanhukset, joiden hoito kriisiytyy yhä pahemmin monissa kunnissa. Jos ja kun vuoden kuluttua xx ja xx muodostavat maan hallituksen, alkaa maaseutukuntien voimakas alasajo. Xx avasi tähän ovet selälleen käynnistämällä Paras-hankkeen.  .. Ei ihme, että xx kenttäväki jo nyt on peloissaan.

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen suurin vika on sen kaavamaisuus. Se ei ota huomioon olosuhteita maan eri osissa. Kun hallituksen aluepolitiikka on ollut keskittämispolitiikkaa, on kehitys kulkenut yhä hankalampaan suuntaan. Kuntakoko ei ole ratkaiseva kunnan menestyksen ja palveluiden laadun ja tehokkuuden kannalta. Meillä on tehokkaita ja taloudeltaan vahvoja isoja ja pieniä kuntia, mutta on myös tehottomia ja talouskriisissä rämpiviä isoja ja pieniä kuntia. Kuntien väliset erot ovat kasvaneet, eikä hallitus ole kyennyt tekemään vero- ja valtionosuusuudistusta, jolla kehitykseen olisi puututtu. Paras-laissahan on yhtenä keskeisenä osana valtionosuusuudistus, mutta se jäi toteuttamatta. Miksi, ministeri Kiviniemi?

Rakenteiden sijasta pääpaino pitää siirtää palveluihin ja niiden tarvitsijoihin. Kuntapalveluista riippuvaisia ovat lapset, nuoret, sairaat, vammaiset ja vanhukset sekä eri syistä haavoittuvat perheet. Paineet kasvavat erityisesti lastensuojelun, koulun ja vanhustenhoidon osalta. Miten näistä ihmisarvon ja sivistysyhteiskunnan perusasioista selvitään nyt ja tulevaisuudessa, tähän ei löydy vastauksia selonteosta eikä mietinnöstä.

Paras-hanke synnytti muutaman kymmenen kuntaliitosta. Osa on ollut vapaaehtoisia, mutta taloudellisen pakon sanelemia, ja näitä viime mainittuja tulee lisää. Kuntatalous on lukuisissa kunnissa toivottomassa tilanteessa. Vain nopea ja syvällinen vero- ja valtionosuusuudistus voisi pelastaa nämä kunnat ja niiden asukkaiden lähipalvelut. Nyt lähikoulukuolemat sekä kirjastojen ja terveysasemien lopetukset ovat arkipäivää. Säästöjä etsitään palveluja etäännyttämällä. Samalla kustannukset siirtyvät kunnalle, kylien, kaupunginosien ja haja-asutusalueiden asukkaille. Eriarvoisuus kasvaa. Ihmisten perustuslailliset oikeudet ovat vaarassa.

Sosiaali- ja terveydenhuolto muodostaa noin puolet kuntien menoista. Paras-laissa edellytettiin, että perusterveydenhuolto ja siihen kiinteästi liittyvät sosiaalitoimen tehtävät toteutetaan vähintään 20 000 asukkaan alueilla vain eräin poikkeuksin. Hallitukselta meni kolme vuotta aikaa määritellä nuo sosiaalitoimen tehtävät. Viime tammikuussa syntyi päätös, jonka mukaan laki tarkoittaa kaikkia muita sosiaalitoimen tehtäviä paitsi lasten päivähoitoa. Näin siis myös vanhustenhuolto tulee säädöksen sisään. Se merkitsee monilla alueilla vanhusten siirtämistä vastoin tahtoaan kauas kotiseudultaan vieraaseen ympäristöön ja etäälle omaisistaan. Tämä päätös tuhoaa myös kunnallisen itsehallinnon todellisen perustan. Vanhustenhuolto tulee pitää peruskuntien vastuulla.

Monissa kunnissa on säästösyistä omaishoitajan kriteereitä nostettu ja näin on moni omaishoitaja menettänyt sen pienen omaishoidon tukensa ja ne tuiki tärkeät kolme vapaapäivää kuukaudessa. Monissa kunnissa on myös tehty päätös, että uusia omaishoitaja-statuksia ei myönnetä. ”Hoitaa ne kuitenkin”, huokuu kyyninen päättäjän ajatus. Vanhusten korkeatasoinen hoito on turvattava eikä heitä saa asettaa säästöpolitiikan pelinappuloiksi.

Perheiden kasvava pahoinvointi edellyttää lastensuojelun voimavarojen turvaamista. Nykyinen kehityssuunta johtaa kalliiseen laskuun tulevina vuosikymmeninä. Inhimillinen lasku on vielä suurempi. Ammattitaitoinen ja riittävä henkilöstö on turvattava. Myös kouluissa tarvitaan sekä korkeatasoinen opetushenkilöstö että oppilashuolto, joihin kuntien on panostettava. Ryhmämme on huolissaan henkilöstön jaksamisesta ja taloudellisten etujen jälkeenjäämisestä.

Arvoisa puhemies! Kunnilla on joitakin tehtäviä, joiden siirtäminen valtion toteutus- ja rahoitusvastuulle on paikallaan… palo- ja pelastustoimi .. tiestö..

Kunnallishallintoon liittyy vahvasti paikallinen demokratia. Kuntayhtymissä demokratia toimii huonosti. Kunnalliset yhtiöt ovat myös etääntyneet kauas kansanvaltaisesta päätöksenteosta. Ryhmämme vaatii pikaista selvitystä kunnallisen demokratian vahvistamisesta. Jos vaaleilla valituilla valtuutetuilla ei ole todellista päätösvaltaa, he eivät koe tehtäväänsä mielekkääksi. Paikallinen demokratia on arvo, jonka tulevaisuudesta pitää kantaa huolta.

Yksi mahdollisuus on maakunnallisen hallinnon demokratisointi. Laajoilla alueilla joudutaan toteuttamaan yhä enemmän alueen asukkaille tärkeitä palveluita. Toisen asteen koulutus, terveyden- ja sairaanhoito, alueiden suunnittelu ja jätehuolto ovat tällaisia asioita. Jos sosiaalitoimen tehtävät aina vanhushuoltoa myöten siirretään peruskunnilta alueille tai maakuntatasolle, on päätöksenteon demokraattinen perusta entistäkin vakavampi kysymys. Ryhmämme ei kannata maakuntaveroa, mutta on valmis selvittämään maakuntahallinnon uudistamista kansanvaltaiseksi. On erikoista, että osuuskuntapohjalla toimivat maakunnalliset pankit ja kaupat valitsevat ylimmät päättäjänsä suorilla vaaleilla, mutta julkisen sektorin tärkeimmistä ratkaisuista päättäviä henkilöitä ei valita kansan toimesta.

Pääkaupunkiseutu on kokonaan oma lukunsa paikallishallinnon järjestämisessä. Ryhmämme ei ota yksityiskohtaisesti kantaa siihen, miten metropolialueen kuntajako tai muu yhteistoiminta tulee uudistaa. Yhden suuren kaupungin muodostaminen ei kuitenkaan ole välttämättä paras ratkaisu. Tiivis yhteistyö on välttämätöntä. Suuruudesta on esimerkki erikoissairaanhoidossa, jossa on Hus ei ole ihanteellinen malli.

Arvoisa puhemies! Tiivistäen ryhmämme toteaa, että Paras-hanketta on syytä viedä eteenpäin, mutta sitä tulee joustavoittaa siten, että erilaisilla seuduilla, kuten Pääkaupunkiseudulla, eri maakunnissa ja harvaanasutulla maaseudulla sallitaan niiden tarpeita vastaavat ratkaisut. Korostamme myös kuntien talous- ja valtionosuusjärjestelmän pikaista uudistamista sekä kuntien ja valtion välisen tehtävänjaon tarkastelua. Nämä uudistukset jäävät seuraavan hallituksen tärkeiksi tehtäviksi.

Kaikkein tärkeintä on ottaa rakenteiden sijasta lähtökohdaksi ihminen ja hänen tarpeensa, hänen hyvinvointinsa, erityisesti vanhukset, joiden määrä kasvaa, sekä vammaiset ja lapset, joista meidän on kannettava erityinen vastuu. Meidän jokaisen päättäjän olisi syytä pitää työssämme koko ajan mielessä ohje: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”

PUHE 3:

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeen tarkoituksena on kunnallisen kansanvallan lähtökohdista vahvistaa kunta- ja palvelurakennetta, kehittää palvelujen tuotantotapoja ja organisointia. Tähän mennessä tuloksia on saavutettu lähinnä hallinnossa.

2000-luvun aikana kuntien määrä on vähentynyt 107:llä, mikä on oikea suunta. Uusimman sosiaalibarometrin mukaan suuremmilla alueilla pystytään turvaamaan palvelut pieniä alueita paremmin. Valtion tulee tukea ja patistaa kuntia yhdistymään myös vuoden 2013 jälkeen, jotta kunnat muodostaisivat järkeviä kokonaisuuksia. Alle 20 000 asukkaan kuntia on edelleenkin yli 300 ja yli 20 000 asukkaan kuntia vain 55.

Päivähoidon, koulutoimen, ympäristötoimen ja monen muun palvelun kehittämisen esteenä ovat turhat kuntarajat. Palvelut eivät ole yhtäläisesti saman työssäkäyntialueen asukkaiden käytössä. Myös sairaanhoitopiireissä palvelut saattavat vaihdella tilaajakunnan mukaan. Näin on mahdollista, että vierekkäisissä hoitokotivuoteissa lepää vanhuksia, joille tarjotaan eri palveluja sen mukaan, mitä kunkin kunta on tilannut ja maksanut. Palveluiden saatavuuden vaihtelevuus on uhka myös kansalaisten väliselle tasa-arvolle. Esimerkiksi päihdehuollon ja mielenterveyspalveluiden tuotannossa erot ovat suurimmat 12 vuoteen.

Iso kunta ei itseisarvona toimi paremmin kuin pieni kunta, jos palveluja ei aidosti muuteta hallintolähtöisestä tuotantotavasta asiakaslähtöiseen tulevaisuuden malliin. Toistaiseksi kehitys on ollut heikkoa. Jos esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö kehittyy kuten tähän asti, pelkästään niissä tarvitaan vuoteen 2040 mennessä 200 000 uutta työntekijää. Tällainen kehitys on kestämätöntä. Suuremmat kunnat eivät itsessään ole visio. Visio on portaaton ja hallintorajat ylittävä palveluntuotanto, jossa palvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti.

Kaikissa palveluissa edes maakunnat, suuret kaupunkiseudut tai -keskukset eivät ole riittävän suuria palveluntuotantoyksikköjä. Erityisesti erikoissairaanhoidon ja vaativan sosiaalihuollon kehittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Ne on tuotettava tulevaisuudessa nykyisten viiden yliopistosairaalajohtoisen erityisvastuualueen puitteissa.

Jos suomalainen matkustaa vuosittain lomamatkalle Lappiin tai ulkomaille, voi kerran elämässä tehtävään silmä- tai lonkkaleikkaukseen matkustaa vaikka eri puolelle Suomea. Vain keskittämällä erikoissairaanhoidon vaatimat osaajat sekä kalliit tilat ja välineet saamme parhaat osaajat kannustaviin ja vertaistukea antaviin työtiimeihin sekä leikkaussalit kannattavaan ja taloudelliseen hyötykäyttöön, mikä antaa mahdollisuuksia jakaa usein tarvittavia perusterveydenpalveluja taas laajasti ja ihmisiä lähellä ympäri maata.

Tehokkuutta on haettava ja yhteistyötä lisättävä harvaanasuttujen seutujen lisäksi myös kaupunkiseuduilla. On muistettava, että kuusi suurinta kaupunkia käyttää kolmasosan kuntien menoista. Niiden ei ole tarvinnut nykyisen puitelain väljyyden takia ryhtyä toimiin toimintansa järkevöittämiseksi. Hallitus on onneksi käynnistänyt hankkeen, jossa 20 suurinta kuntaa laatii yhteistyössä tuottavuusohjelmat. Ohjelmien toteutumista arvioidaan kuntien ja valtion yhteistyönä ja hyviä syntyneitä käytäntöjä pyritään soveltamaan muissa kunnissa.

Suurilla kaupunkiseuduilla on tiivistettävä yhteistyötä etenkin liikenne- ja kaupunkisuunnittelussa. Näin saadaan vähennettyä päästöjä ja luotua toimivampia kaupunkirakenteita. Tällä hetkellä esimerkiksi Pääkaupunkiseudulla kunnat kilpailevat turhaan asukkaista keskenään, mikä johtaa hajanaiseen kaavoittamiseen. Sen seurauksia kannetaan ilmastonmuutoksen kautta seuraavat vuosisadat.

Ryhmämme mielestä hankkeen aikana luodut yhteistoiminta-alueet ovat vain välivaihe matkalla kohti vahvoja peruskuntia. Yhteistoiminta-alueiden perusongelma on vaikuttamismahdollisuuksien etääntyminen, kun osallisia ei ole valittu suorilla vaaleilla.

Toiseksi rahoituksen ja palveluntuotannon eriytyessä on vaarana, että palvelu eriytyy myös käyttäjistä. Kukaan ei tällöin aja kokonaisuuden etua eri kuntien pelatessa vain omaan pussiinsa. Yhteistoiminta-alueiden ongelma on ollut myös se, että ne näyttäytyvät kuntalaisille epäselvinä. Asiakas ei tiedä, mitä palvelua mistäkin saa ja kuka palvelun järjestää.

Värderade talman! Samma kriterier för produktivitet, effektivitet, avstånd och tillgänglighet kan inte gälla i fråga om produktion av alla tjänster. Det är viktigt att uppmärksamma tillgången till närservice också i framtiden. I fråga om t.ex. grundskolor måste vi komma ihåg att det handlar om barns grundläggande rättighet till undervisning. Skolvägen får inte ta flera timmar. Detta behöver inte betyda en romantisering av byskolor, bara det att man måste kunna få service på det närmaste möjliga stället oberoende av förvaltningsgränser.

Arvoisa puhemies! Paras-hankkeeseen liittyy kaksi muiden ylitse menevää haastetta.

Hankkeessa on nyt uudistettu lähinnä rakenteita. Uudistus on ulotettava koskemaan palveluiden järjestämistä. On kehitettävä yhteensopivia syvempiä ja tarkempia seurantajärjestelmiä palvelutoiminnan kustannusten seurantaan, vertailuun ja vaikuttavuuteen. Palveluiden pitää muuttua hallintolähtöisistä asiakaslähtöisiksi.

Toinen ongelma on tietojärjestelmien runsaus. Pelkästään terveydenhuollossa on käytössä yli 4 000 erilaista järjestelmää. Kuntien yhdistyessä ja yhteistoimintaa suunniteltaessa on törmätty jatkuvasti siihen ongelmaan, että tietojärjestelmät ovat yhteensopimattomia. Kuten hallintovaliokunta lausunnossaan toteaa, tietojärjestelmät on yhdenmukaistettava. Valtion on velvoitettava julkinen hallinto ottamaan käyttöön yhteentoimivuuden varmistavat menetelmät ja standardit. Tähän tarkoitukseen on varattava riittävät taloudelliset resurssit. Vain tällä edellytyksellä myös tulevaisuudessa yhteistyö eri toimijoiden kesken on mahdollista.

Ryhmämme mielestä Paras-hanke on ollut välttämätön ja tulevaisuudessa se tulee olemaan vielä välttämättömämpi. Kunnat toivovat tiukempaa ohjausta, ja selkeämpää ohjausta tarvitaan.

On välttämätöntä, että tulevaisuudessa palveluntuottamisjärjestelmämme perustuu vahvoihin peruskuntiin. Ensimmäinen askel kohti tätä on tietojärjestelmien yhdenmukaistaminen ja yhteensopivuuden varmistaminen. Toiseksi, on ryhdyttävä tarkastelemaan tarkemmin sitä, miten palvelut tuotetaan.

Det handlar inte enbart om förvaltning och kunder. Styrkan i primärkommunerna ligger i en fungerande demokrati som bör främjas också i fråga om andra lösningar. …kommunstrukturen bygger på starka självständiga kommuner, på aktivt medborgarskap och kundinriktade tjänster.

Kyse ei ole pelkästään hallinnosta ja asiakkaista. Peruskuntien vahvuus on toimiva demokratia, jota pitää edistää myös muissa malleissa. (Ryhmämme mielestä) kuntarakenne perustuu aktiiviseen kansalaisuuteen ja palvelujen asiakaslähtöisyyteen.

***

Nyt ÄÄNESTÄMÄÄN . Kuka puhui viisaimmin, parhaiten, koskettavimmin?