kommentoitu versio US-blogissa

Puolueet peräävät yhteiskunnan vakautta ja kansallista eheyttä (referaatteja lopussa). Omassa kotipesässään ne murentavat eheyden. Eduskunnan takuupalkkaisille ei makseta kaikille muille tulevaa yleiskorotusta.

Tämä on ehkä ensimmäinen kerta Suomen työmarkkinahistoriassa, kun ”yleiskorotus” ei olekaan yleinen. Olennaista on tunne- ja kokemustaso, ei välttämättä raha, vaikka rahallinenkin vaikutus on elinikäinen. Yleiskorotuksen piiristä poistetut eivät kuulu joukkoon, eivät yhteiskuntaan ja heitä  halvennetaan. Löytyykö Suomen työmarkkinoilta toista tällä tavalla ulosheitettyä joukkoa?

Suomen ay-liikkeen historiassa tämä on käännekohta, ehkä ay-liikkeen lopun alku. Eikö ay-liikkeen keskeinen vaade ole ollut yleissitovuus? Mitä se tarkoittikaan, kenen yleisyyttä? Mihin periaate katosi? Ay-liike ei aja universaalioikeuksia (’hyvinvointivaltio’).

Ay-liike on osallistunut yhdenvertaisen kansaneläkejärjestelmän murentamiseen jo 50 vuotta. Ay-liike on estänyt perustulon kehittämisen kytkemällä sen ansiosidonnaisuuteen (sosiaalitupo). Ay-liike torjuu eläkekaton (Hyssälän todistus eduskunnassa). Nyt ay-liike heittää osan jäsenistöään yhteiskunnasta ulos. Tämä on kauaskantoisin käänne Suomen ay-liikkeen historiassa kautta aikain. Ay-liikkeestä on tullut isotuloisten etujärjestö, joka asettuu muita vastaan.

Isotuloisuus ja ulosheitot kristalloituvat juuri nyt eduskunnan virkaehtopolitiikassa, kirkastajina eduskunnan ”työmarkkinaosapuolet”, henkilöstöpuolella Eduskunnan virkamiesyhdistys EVY. Demokratian kehto eduskunta on tiennäyttäjä kansallisen eheyden murentamisessa.

Valtion työyhteisöjen tilaa, takuupalkkaisuutta sen osana on katsottava syntyhistoriastaan käsin. Valtiolle luotiin virkakunnan sisäisin toimin, osin tupoperusteisesti uudet palkkausjärjestelmät. Ennen sitä valtion henkilöstö oli keskenään melko yhdenvertaisessa asemassa ja kansakunnan (tavallaan) universaalipalvelijoita. Palkkausjärjestelmää välineenä käyttäen valtion työyhteisöt yksityistettiin sisäiseltä päätöksenteoltaan. Virastojen päälliköt käyttävät palkkavaroja (verovaroja) tosiasiassa kuin yksityisiä varoja, itsellisesti. Tämä on voimakas poliittisen piilo-ohjauksen väline, ulkopuolisille näkymätön. Miten työ pitää ymmärtää, oikea suoritus, laatu, tulos, millaisia kantoja otetaan ja kerrotaan julkisuuteen, kaikki tämä on päälliköiden maailmankuvan varaista ja yksin heidän vallassaan. Mikä ei istu päälliköiden maailmankuvaan, löytyy tuota pikaa takuupalkalta.

Uunituore esimerkki:

Valtio (VTV) syyllisti kehyskuntalaiset ja omakotiasujat liian kalliisti asuvina ja ilmaston tuhoajina. Mikä oikeus valtiolla on meitä syyllistää? Syyllistäjät ylentävät ja puhdistavat samalla itsensä. VTV:n kannanotto oli kansanosaa loukkaava ja siinäkin mielessä poliittinen. Mieleen tuli 1930-luku, jolloin Saksanmaalla syyllistettiin kansanryhmiä. Tällainen ’oikea’ poliittinen kannanotto palkitaan hyvällä palkalla ja viikkokausien matkoilla. Eikö tällaista pitäisi kutsua piilokorruptioksi?

Virastojen johto monopolisoi poliittisen vaikuttamisen (pohjimmiltaan sitä on kaikessa työssä) rajoittaen sitä muulta henkilöstöltä. Valtiolle on muotoutunut suppea ja erittäin hyvin palkattu virkamieseliitti, joka pitää muuta henkilöstöä pelossa ja hiljaa. Tällaisen asiaintilan luominen oli ja on palkkausjärjestelmämuutoksen, voinee sanoa, ainoa tarkoitus. Se on erittäin poliittinen teko. Eivät kansanedustajat aiheetta kummastele virkamieseliitin valtaa. Meidän muiden haastava tehtävä on kiertää tuo portti ja avata se.

Eivätkö poliitikot tiedä, ole tietävinään vai ovatko piilotyytyväisiä siihen, miten valtion työyhteisöjä johdetaan, miten monoliittista ja tukahduttavaa valtion virastoissa voi olla? Aiemmin oli väljempää luovassa mielessä. Byrokratisoitu ja keskitetty johtaminen tukahduttaa kaiken sen hyvän mitä Kokoomuksen ja Keskustan kannanotoista löydämme (referaatit lopussa):

uusia ajatuksia työelämään, uusi oppimisen kulttuuri, erilaisuus, monenlaisuus, kaikkien hyödyntäminen, hallinnollisen byrokratian muuttaminen älykkääksi, henkinen yhteisöön kuuluminen, kaikkien osallisuus ja työn sisältöön vaikuttaminen, uudet oivallukset, sosiaaliset suhteet, innovatiivisuus ja ihmisen kokoisuus.

Takuupalkkaisten jättäminen yleiskorotusten ulkopuolelle tulehduttaa ilmapiirin ja luo vihaa. Takuupalkkaisuuden takaa löytyy usein piilevää poliittista, älyllistä tai muuta syrjintää. Mihin tämä kierre johtaa? Masennukseen, työkyvyttömyyteen, irtisanomisiin, ennen pitkää tapahtumiin joita voi luonnehtia ilmaisulla kevät 1917.

Nuorten syrjäytymisestä ollaan huolissaan. Syrjäyttäminen työelämässä ei poliitikkoja kiinnosta, kaikkein vähiten eduskunnan työelämävaliokuntaa. ’Työurien jatkaminen’ ja ’työelämän kehittäminen’ ovat tyhjiä hokemia. Mikä on päällikkövirastojen yhteiskunnallinen oikeutus, tuhansia ihmisiä henkisinä orjina. Äänestämisellä kerran neljässä vuodessa ei ole pisarankaan merkitystä arkiorjuuden rinnalla. Työpaikkademokratian elvyttäminen.

Ihmisiä pidetään pelossa, lannistetaan ja irtisanotaan. Samalla tavalla lannistettiin ja lyötiin maahan torppareita 100 vuotta sitten. Mihin se johti? Kevään 1917 tilanne.

Millaista tuottavuutta te haette? Tuottavuus ei synny urauttamalla, robottimaisen kapeilla suorituksilla, ei pakottamalla, ei lannistamalla. Tuottavuus syntyy kuplinnasta, vapaasta keskustelusta, ideoinnista, työn sisältöön aidosti vaikuttamisesta, innostumisen mahdollisuudesta, moniarvoisuudesta, erilaisuudesta, perusturvan tunteesta, yhteishengestä, ideoiden ja innovaatioiden avoimuudesta, arkipäivän demokratiasta. Alla olevat Kokoomuksen ja Keskustan kannat ovat periaatteessa juuri oikeanlaisia.

Valtion tuottavuusohjelma rakentuu ihmisvihalle. Tällainen valtio ja talous kulkee kohti loppua. Sinänsä valtion saisi yksityistää, mutta – tämä on oleellisinta – silloin pitää yksityistää myös päälliköiden palkat. Kun valtion työt on jo sisällön suhteen yksityistetty, ei päälliköillä ole enää legitiimiä oikeutta maksattaa palkkojaan valtiolla, kansalla. Ansaitkoot palkkansa kuin yrityksessä, jos pystyvät.

Syrjäytyneen kustannus yhteiskunnalle on miljoona euroa, valistaa VTV. Jos eduskunnassa on takuupalkkaisia (syrjäytyneitä) viidennes ja sama suhde pätee koko väestöön, niin syrjäytyneitä on miljoona. Syrjäytymisen kokonaiskustannus yhteiskunnalle on miljoona kertaa miljoona eli 1000 miljardia euroa. Näin edullista työpolitiikkaa avaa ja ylläpitää Suomen eduskunta.

Lapsilisät, sosiaaliturvat, eläkkeet ja muut on kiinnitetty indeksiin, inflaatiosuojattu. Samaan aikaan meidät ulkoistetaan indeksien (yleiskorotuksen) ulkopuolelle. Vihayhteiskunta, kuka vastaa seurauksista?

Entä populismi? Eikö populismia ole suurten palkkojenne ja jokavuotisten prosenttikorotustenne esittäminen yleisenä etuna sekä valheellinen yleiskorotuksesta puhuminen?

Seuraaviin eduskuntavaaleihin tarvitaan indeksittömien ehdokaslista.

Eduskunnassa on sentään yksi eduskuntaryhmä, joka ei ole ryvettynyt kansliatoimikunnassa (virkaehtosopimus) eikä orjalakeja säätävässä työelämävaliokunnassa. Tähän ryhmäänkö meidän on turvautuminen? – Timo Soini, ryhdy sinä indeksittömien puolustajaksi.


LIITTEET (poimittu tiivistäen, asiasisältö säilyttäen):


Keskustan poliittinen kannanotto ja tavoiteohjelman luonnos:

  • Kansanliikkeellämme on ollut merkittävä rooli kansallisessa eheyttämisessä.
  • Yhteiskunnallisten rakenteiden tulee tukea kaikkien yksilöiden mahdollisuutta olla yhteisöjen osallinen ja toimiva jäsen. Yksilön kokemus paikastaan yhteisössä rakentuu koko hänen elämänkaarensa ajan. Nuorten syrjäytyminen on estettävä.
  • Hyvinvointi ja tuottavuus lisääntyvät, kun työssä syntyneet uudet oivallukset otetaan organisaatioissa käyttöön. Osallisuus ja työn sisältöön vaikuttaminen edistävät myös työelämässä pidempään jaksamista.
  • Työpaikan sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä. Keskusta haluaa ”ihmisen kokoista ja näköistä” työelämää. Työn sisältö ratkaisee, haluaako ihminen jatkaa työelämässä virallista eläkeikää pidempään. Työurien pidentyessä tarvitsemme innovatiivisen otteen säilymistä työelämässä.

Kokoomus (puoluekokouksen kannanotot):

  • Suomessa tarvitaan uusia ajatuksia. Osaavat ihmiset ovat tärkein voimavaramme. Suomesta on rakennettava kasvuun ja kehitykseen innostavan yhteiskunnan mallimaa.
  • Suomeen tarvitaan uusi oppimisen kulttuuri, joka perustuu vuorovaikutukseen sekä elinikäiseen oppimiseen kouluista työpaikoille asti.
  • Erilaisuus on vahvuus. Suomea tulee kehittää monenlaisten osaajien yhteiskuntana. Osaamisen eri alueita tulee arvostaa, koska yksipuolinen osaaminen ei riitä kehittämään koko yhteiskuntaa tasapuolisesti. On hyödynnettävä kaikki käytössä oleva osaaminen.
  • Hallinnollinen byrokratia on muutettava ”älykkääksi”. Suomi tarvitsee tällaisia menestystarinoita.
  • Kannustamme ihmisiä kehittämään osaamistaan ja ajatteluaan. Meidän on löydettävä avaimet uuden, tulevaisuuden työn luomiseksi Suomeen.
  • On määriteltävä uudelleen, mitä hyvinvointi tarkoittaa ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Myös henkisen hyvinvoinnin tärkeys on näkemyksemme kulmakiviä. Kokoomuksen tehtävä on parantaa jokaisen ihmisen hyvinvointia.
  • Työ on mahdollisuus toteuttaa itseään, ei pelkkä velvollisuus. Emme saa menettää yhtään ikäluokkaa, saati sitten sukupolvea syrjäytymisen vuoksi.
  • Ihmiselle on tärkeätä tuntea olevansa tarpeellinen ja osa yhteisöä. Työnteosta, yrittämisestä, opiskelusta ja ahkeruudesta palkitaan ja niihin kannustetaan sekä taloudellisesti että henkisesti.


Eduskunnan työelämävaliokunnan jäsenet:

Puheenjohtaja Satonen, Arto /kok
Varapuheenjohtaja Gustafsson, Jukka /sd
Jäsenet: Henriksson, Anna-Maja /r , Hyssälä, Liisa /kesk , Karhuvaara, Arja /kok, Karimäki, Johanna /vihr , Kuusisto, Merja /sd , Kyllönen, Merja /vas , Lahtela, Esa /sd , Larikka, Jari /kok , Mustajärvi, Markus /vas , Perkiö, Sanna /kok , Sihto, Paula /kesk , Taimela, Katja /sd , Tallqvist, Tarja /kd , Tiilikainen, Kimmo /kesk , Yrttiaho, Jyrki /vas


Eduskunnan kansliatoimikunta:

Puhemies: Niinistö, Sauli /kok
Ensimmäinen varapuhemies: Kääriäinen, Seppo /kesk
Toinen varapuhemies: Filatov, Tarja /sd
Muut jäsenet: Ahde, Matti /sd , Hänninen, Tuomo /kesk , Kyllönen, Merja /vas , Orpo, Petteri /kok