elokuu 2010


Kommentit US-blogissa

Demarit on suurten ikäluokkien puolue, kirjoittaa Jukka Relander. Eläkkeitä leikataan vasta kun pommi osuu meihin pienempiin ikäluokkiin.

”Suuret ikäluokat, kiitos palveluksistanne kansakunnalle, kuolkaa pian”, kirjoittaa kommentaattori Pekka Lehtosen blogissa.

Demari Osku Pajamäki kirjoitti kirjan Ahne sukupolvi – suurten ikäluokkien perintö. Hän syyttää suuria ikäluokkia ahneudesta ja muutosvastarinnasta. Suuret ikäluokat ovat Pajamäen mukaan itsekäs ikäpolvi, joka ei välitä jälkeläisistään.

Mielestäni tällaiset puheet ovat kammottavia. Ihmisten luokittelu iän perusteella on turhaa ja käsittämätöntä. Miksi ihmeessä niin pitää tehdä? Se jaottelee ihmisiä, asettaa vastakkain ja vielä kaiken päälle syyllistää yhtä tai toista ryhmää, tänään ikäluokkaa, huomenna jotain muuta. Syyllistetty ryhmä ovat kuin neekerit, mustalaiset tai juutalaiset, joille kuuluu lopullinen ratkaisu kuin Saksassa konsanaan. Onko tämä kaunista, pajamäet ja relanderit?

Toisekseen holtiton yleistäminen. Itse koen olleeni ulkopuolinen ja oppositiossa ’ikäluokkaani’ kohtaan, oikeastaan siihen lyötyjä leimoja kohtaan. Vanhan valtaus, ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. Olen kokenut itseni vaikutusvallattomaksi ja iän karttumisen myötä (!) tullut aina vaan vihaisemmaksi ja ulkopuolisemmaksi. Mihin päädynkään. Väittävät että ’vanhemmiten’ ihminen tasaantuu, asettuu paikoilleen, konservoituu ja – Pajamäen mukaan – asettuu jälkeläisiään vastaan. Höpö höpö ja höpö höpö. ’Vanhemmiten’ ihminen radikalisoituu, alkaa räjähdellä, mitta tulee täyteen, irtautuu, ei ole ’työnantajien’ ja muiden narrattavissa, puhukoot mitä puhuvat.

Kolmanneksi ikäluokka-puhe on jotenkin epätieteellistä, liian helppoa, rohkeneeko sanoa epä-älyllistä. Yhteiskunnalliset rakenteet ja prosessit ovat moniulotteisempia ja hienosyisempiä kuin yksittäinen käsitemöhkäle (ikäluokka), jolla muka selitetään mitä tahansa. Jotenkin uskontoon vivahtavaa samalla tapaa kuin ’ilmasto’ tai ’tuulivoima’ joita kytketään joskus aivan yhteismitattomiin asioihin.

Ulkomailla ’hamassa nuoruudessa’ tuli ihaillen katseltua pubikansaa jossa eri ikäiset lipittivät kaljojaan täysin luontevasti. Olisiko Suomenkin aika monikulttuuristua?

Eri ikäiset, toistensa ilo.

Mainokset

kommentit US-blogissa

Teen intuitiivisen ja naivin kysymyksen. Ajoin autolla Tuusulan Kellokoskelta Haarajoelle ja Mäntsälään vievää tietä (hauska tie, kai se on entinen Hämeentie, olisipa nykyäänkin vain tällaisia teitä). Heti Kellokosken jälkeen tien oikealla puolen on suuri metsänkäsittelyalue, liekö kymmenkunta hehtaaria. Ennen harvennusta se on ollut tiheää koivuvaltaista ryteikköä. Nyt metsä on koneella harvennettu erittäin harvaksi koivikoksi, kuin kaupunkipuistoksi. Koivujen väliä saattaa olla ties kymmeniä metrejä. Kuinkahan monta puuta on jäänyt hehtaarille? Koivut lienevät 10 – 20 metriä korkeita. Kaikki käsitelty aines, oksat, vesat, latvat ym  on koneella kerätty pois ja kasattu tien varteen siisteiksi kasoiksi, poltettaviksi kai ovat menossa. Alue on nyt tosi kaunis, on valoa ja näkyvyyttä, ihmiset pysähtyvät sitä katsomaan.

Kysymys kuuluu: mikä hakkuu Kellokoskella on metsälain mukaan kyseessä. Harvennushakkuu? ”Siemennyspuuhakkuu” (anteeksi tämä maallikkotermi)? Ylispuuhakkuu, tuskin sentään se? Jokin uudentyyppinen energiahakkuu? Suomessa on paljon koivulle istutettuja entisiä peltoja, saako ne käsitellä vastaavalla tavalla olematta metsärikollinen ja pääsemättä oikeuteen?

Eikö hakkuutapa ole yhä vieläkin tarkasti säädelty, mikä sinänsä on tyhmää ja mistä on syytä päästä eroon. Eduskuntaan tuotiin keväällä uusi metsälaki, maanomistajien vapautta hakkuiden suhteen sanottiin lisättävän, mutta tehtiin päinvastoin, sellainen valehallitus meillä on. Oikeusasiamies totesi pari vuotta sitten, että ministeriöllä (MMM) ei ole perustuslaillista oikeutta määräillä metsien käsittelytavoista. Nyt tämä kauneusvirhe muka hoidettiin metsälain näennäismuutoksella mutta omistajan tai yleensä ihmisten roolia metsien muotoilussa (maisema, taiteellisuus) ei vieläkään vapautettu ihmisten luovan työn kohteeksi. Eurooppalaista maisemasopimusta ei Suomessa olla muistavinaan, ei metsien eikä tuulivoiman suhteen. Sellaista vihreyttä.

Olen muuten sitä mieltä että hoitamattomat ryteiköt (joita luonnon- tai kansallispuistoiksi kutsutaan) ovat vastenmielisiä verrattuna ihmisten kauniiseen kädenjälkeen, hyvin hoidettuun ja muotoiltuun metsään. Mieluummin Kellokosken hakkuita kuin Sipoon korpea.

(harmi, ei ole kuvaa)

Selasin nettiä ja lehtiä. Löytyykö kiintoisia ajatuksia?

Upein ajatus löytyi Bill Gatesilta. Unohtakaa yliopistot, netti on parempi. Gatesin mukaan ajatus yliopistoista, joissa opetus tapahtuu paikan päällä, alkaa olla vanhanaikainen. Viiden vuoden päästä internetistä löytyvät ilmaiseksi maailman parhaat luennot. Kommenteissa joku esitti linkin Khan-akatemiaan. Kannattaa vilkaista.

Mihin unohtui yhteiskunta, kysyy Jukka Relander. Mainiota, yksi kehottaa unohtamaan yliopistot, toinen moittii yhteiskunnan unohtamista. Tarkoittavatko he peräti samaa? Relander sanoo vihreiden olevan suossa yhteiskunnan rakenteellisen analyysin osalta – mutta siellä ei tarvitse olla yksin. Muut puolueet ovat samassa hetteikössä. Puoluetoimistojen tulisi jättää mainostoimistojen käyttö vähemmälle ja ottaa poliittisen filosofian klassikot esiin, sieltä järeimmästä päästä.

Kyyjärven kunnanjohtaja Matti Muukkonen tekeekin juuri näin. Hän perää Durkheimin orgaanista solidaarisuutta joka perustuu ymmärrykseen, ei nykypolitiikan lailla lakeihin, käskyihin ja rangaistusten pelkoihin. ”Erityisen tärkeää on antaa yhteiskunnassa vaihtoehtoja ja vielä tarkemmin antaa yksilöille oikeus itse muodostaa vaihtoehtoja, joista valita. Nykyajan politiikka on hyvin yksisilmäistä ja ylimielistä. Valitettavaa on, ettei todellista moniarvoisuutta sallita, vaan ihmisiä yritetään pakottaa tietynlaiseen muottiin”.

”Talouden ja työllisyyden dynamiikasta he eivät ymmärrä juuri mitään.”

Arvatkaa, kuka on tämä ylimielinen muiden ymmärryksen mittaaja? Keitä ovat ymmärtämättömät? Mittaaja on Anni Sinnemäki (HS 13.8.). Ymmärtämättömiä ovat demarit. Onkohan Sinnemäen dynamiikka totuudellisempaa kuin demareiden ymmärrys?

Sinnemäen puoluetoverin Johanna Karimäen kirjoitus osaltaan kertoo vihreiden yhteiskunta-analyysin onttoudesta ja yksiulotteisuudesta. Sosiaalisuus on teknisen kehityksen päälle liimattua jälkikäteistä hyväntekeväisyyttä (kehitysapu ja muu vastaava). Teknisen kehityksen (Kone, Enso, UPM, Metso, plantaasit, Kiina jne) murjomia ja syrjääntyöntämiä ihmisryhmiä maanitellaan jälkeenpäin sinne tai tänne. Me ”ollaan vastuullisia, meillä on varaa”. Jukka Relanderin kritiikki puolueiden yhteiskunta-analyysin pinnallisuudesta ei ole aiheetonta. Sinnemäen lausahdus kertoo sokaistumisesta sekä nousukashumalasta, hänhän halajaa mariksi Marin paikalle, kuten Hesarikin tiesi jo kertoa. Vihreiden naisten ohjelmassa oli muinoin (varmaan on vieläkin) huima kertomus siitä, kuinka lumoavaa on heittäytyä poliittisen uran lumoihin.

Suomalainen politiikka on näköalatonta, kirjoittaa Marko Kivelä. Tietyllä tavalla hyvää pohdintaa mutta Kiveläkin päätyy maanittelemaan kokonaisstrategiaa ja konsensusta. Sellainen on aina pelottavaa ja varottavaa, sinnemäet ja muut mäet levittävät dynamiikkansa yli maapallon. Matti Muukkonen on turvallisemmalla tiellä: hän varoittaa pakottamasta ihmisiä tietynlaiseen muottiin.

Kritiikkiportin pääkirjoituksessa Paula Holmila on huolissaan mediatalojen kulttuurivihamielisyydestä. Taidepuhe on joutumassa marginaaliin, ammattilehtien huoleksi. – Näin on, esim. STT heitti ulos kulttuuritoimittajia. Heidän juttunsa luin (tämän kirjoittaja) aina mielenkiinnolla, monesti ne olivat parasta yhteiskunta-analyysiä, sellaista mihin yksikään puolue ei pysty, ehkä eivät yliopistotkaan.

Muutoin olen sitä mieltä, että Aalto-yliopisto on hajotettava.

kommentit US-blogissa

Euron loppu hyödyttäisi kaikkia, arvioi analyysiyhtiö Capital Economics (Taloussanomat). Rahaliiton pitäminen koossa pitkittää euroalueen taantumaa ja suistaa heikoimmat jäsenmaat jopa vuosikymmenten deflatoriseen lamaan ja kurimukseen. Syitä ovat:

  • ylivoimaisen suureksi paisunut julkisen talouden velkataakka
  • talouskuritus pahentaa kriisimaiden jamaa
  • heikko kilpailukyky suhteessa Saksaan
  • pohjoisten euromaiden jääräpäinen tukeutuminen vientivetoiseen kasvuun ja kotimaista kysyntää kuristava talouspolitiikka

Capital Economicsin ennakoimia ratkaisuja ovat kansalliset valuutat, devalvoitumiset sekä velkojen saneeraukset. Yhtenä esimerkkinä mainitaan Suomen vientivetoinen kasvu 1990-luvun laman jälkeen.

Kysymyksiä ja kommentteja:

  • Onko Capital Economicsin analyysi ristiriidaton? Kurittavathan devalvaatiotkin kotimaista kysyntää. Devalvaatiot ovat pakotettuja tulonsiirtoja viennin hyväksi. Kuinka moni pienyrittäjä tuhoutui 90-luvun laman ja devalvaatioiden oloissa?
  • Suomen hallitus ja Jyrki Katainen esiintyivät jyrkän vaihtoehdottomina perustellessaan pankkien ja euroalueen pelastamista, Kreikkatukea, siihen liittyvää saneerausohjelmaa ja valtion velkabudjettia. Nyt Capital Economics esittää tyystin erilaisen näkymän. Kilpaileviin analyyseihin kannattaa vähintäänkin perehtyä, sama koskee opposition näkemyksiä Suomessa.
  • Millaisen politiikan Capital Economics tarjoaisi Suomelle? Devalvaatio suuren velan takia? Ei jääräpäistä vientivetoisuutta? Kotimaisen kysynnän elvytys, mutta mitä kautta?
  • Valtion elvytysrahojen vaikutuksista on Suomessa puhuttu vain karkealla makrotasolla. On tutkittava elvytysrahojen piilovaikutuksia, piilosisältöjä. Elvytysrahaa on suunnattu erityisesti rakentamiseen. Niinpä siellä putkahtelee elvytystukia hyödyntäviä pääomarahastoja, sijoitustuotteita, sopimusoligopoleja ym. Toimijoina on Taaleritehtaita, erityisrikkaiden (1 %) varallisuuksien hoitajia, tel-yhtiöitä, rakentajia, MedOne. Nykyinen kriisi alkoi USA:ssa asumisen ja rakentamisen finanssijohdannaisista. Kuinka ollakaan, Suomea elvytetään juuri niillä keinoilla, jotka kriisiin johtivat. Keynesiläisyys on tyhjentynyt sisällöistä ja yhteiskunnallisuudesta. Näin oppivainen ja sosiaalinen hallitus meillä on.
  • Tarvitaan syvempää sisältöanalyysiä siitä mitä ja miten on syytä elvyttää, ketkä ovat toimijoita. Voisivatko toimijoita olla laajemmin kansalaiset, kotitaloudet, suora kansanvalta. Pohdinnan voi aloittaa Arto Lahden kirjoituksesta.

Samasta aihepiiristä:
Luokitusyhtiöt

Lainakupla
Jan Rossi