Selasin nettiä ja lehtiä. Löytyykö kiintoisia ajatuksia?

Upein ajatus löytyi Bill Gatesilta. Unohtakaa yliopistot, netti on parempi. Gatesin mukaan ajatus yliopistoista, joissa opetus tapahtuu paikan päällä, alkaa olla vanhanaikainen. Viiden vuoden päästä internetistä löytyvät ilmaiseksi maailman parhaat luennot. Kommenteissa joku esitti linkin Khan-akatemiaan. Kannattaa vilkaista.

Mihin unohtui yhteiskunta, kysyy Jukka Relander. Mainiota, yksi kehottaa unohtamaan yliopistot, toinen moittii yhteiskunnan unohtamista. Tarkoittavatko he peräti samaa? Relander sanoo vihreiden olevan suossa yhteiskunnan rakenteellisen analyysin osalta – mutta siellä ei tarvitse olla yksin. Muut puolueet ovat samassa hetteikössä. Puoluetoimistojen tulisi jättää mainostoimistojen käyttö vähemmälle ja ottaa poliittisen filosofian klassikot esiin, sieltä järeimmästä päästä.

Kyyjärven kunnanjohtaja Matti Muukkonen tekeekin juuri näin. Hän perää Durkheimin orgaanista solidaarisuutta joka perustuu ymmärrykseen, ei nykypolitiikan lailla lakeihin, käskyihin ja rangaistusten pelkoihin. ”Erityisen tärkeää on antaa yhteiskunnassa vaihtoehtoja ja vielä tarkemmin antaa yksilöille oikeus itse muodostaa vaihtoehtoja, joista valita. Nykyajan politiikka on hyvin yksisilmäistä ja ylimielistä. Valitettavaa on, ettei todellista moniarvoisuutta sallita, vaan ihmisiä yritetään pakottaa tietynlaiseen muottiin”.

”Talouden ja työllisyyden dynamiikasta he eivät ymmärrä juuri mitään.”

Arvatkaa, kuka on tämä ylimielinen muiden ymmärryksen mittaaja? Keitä ovat ymmärtämättömät? Mittaaja on Anni Sinnemäki (HS 13.8.). Ymmärtämättömiä ovat demarit. Onkohan Sinnemäen dynamiikka totuudellisempaa kuin demareiden ymmärrys?

Sinnemäen puoluetoverin Johanna Karimäen kirjoitus osaltaan kertoo vihreiden yhteiskunta-analyysin onttoudesta ja yksiulotteisuudesta. Sosiaalisuus on teknisen kehityksen päälle liimattua jälkikäteistä hyväntekeväisyyttä (kehitysapu ja muu vastaava). Teknisen kehityksen (Kone, Enso, UPM, Metso, plantaasit, Kiina jne) murjomia ja syrjääntyöntämiä ihmisryhmiä maanitellaan jälkeenpäin sinne tai tänne. Me ”ollaan vastuullisia, meillä on varaa”. Jukka Relanderin kritiikki puolueiden yhteiskunta-analyysin pinnallisuudesta ei ole aiheetonta. Sinnemäen lausahdus kertoo sokaistumisesta sekä nousukashumalasta, hänhän halajaa mariksi Marin paikalle, kuten Hesarikin tiesi jo kertoa. Vihreiden naisten ohjelmassa oli muinoin (varmaan on vieläkin) huima kertomus siitä, kuinka lumoavaa on heittäytyä poliittisen uran lumoihin.

Suomalainen politiikka on näköalatonta, kirjoittaa Marko Kivelä. Tietyllä tavalla hyvää pohdintaa mutta Kiveläkin päätyy maanittelemaan kokonaisstrategiaa ja konsensusta. Sellainen on aina pelottavaa ja varottavaa, sinnemäet ja muut mäet levittävät dynamiikkansa yli maapallon. Matti Muukkonen on turvallisemmalla tiellä: hän varoittaa pakottamasta ihmisiä tietynlaiseen muottiin.

Kritiikkiportin pääkirjoituksessa Paula Holmila on huolissaan mediatalojen kulttuurivihamielisyydestä. Taidepuhe on joutumassa marginaaliin, ammattilehtien huoleksi. – Näin on, esim. STT heitti ulos kulttuuritoimittajia. Heidän juttunsa luin (tämän kirjoittaja) aina mielenkiinnolla, monesti ne olivat parasta yhteiskunta-analyysiä, sellaista mihin yksikään puolue ei pysty, ehkä eivät yliopistotkaan.

Muutoin olen sitä mieltä, että Aalto-yliopisto on hajotettava.