kommentit US-blogissa

Teen intuitiivisen ja naivin kysymyksen. Ajoin autolla Tuusulan Kellokoskelta Haarajoelle ja Mäntsälään vievää tietä (hauska tie, kai se on entinen Hämeentie, olisipa nykyäänkin vain tällaisia teitä). Heti Kellokosken jälkeen tien oikealla puolen on suuri metsänkäsittelyalue, liekö kymmenkunta hehtaaria. Ennen harvennusta se on ollut tiheää koivuvaltaista ryteikköä. Nyt metsä on koneella harvennettu erittäin harvaksi koivikoksi, kuin kaupunkipuistoksi. Koivujen väliä saattaa olla ties kymmeniä metrejä. Kuinkahan monta puuta on jäänyt hehtaarille? Koivut lienevät 10 – 20 metriä korkeita. Kaikki käsitelty aines, oksat, vesat, latvat ym  on koneella kerätty pois ja kasattu tien varteen siisteiksi kasoiksi, poltettaviksi kai ovat menossa. Alue on nyt tosi kaunis, on valoa ja näkyvyyttä, ihmiset pysähtyvät sitä katsomaan.

Kysymys kuuluu: mikä hakkuu Kellokoskella on metsälain mukaan kyseessä. Harvennushakkuu? ”Siemennyspuuhakkuu” (anteeksi tämä maallikkotermi)? Ylispuuhakkuu, tuskin sentään se? Jokin uudentyyppinen energiahakkuu? Suomessa on paljon koivulle istutettuja entisiä peltoja, saako ne käsitellä vastaavalla tavalla olematta metsärikollinen ja pääsemättä oikeuteen?

Eikö hakkuutapa ole yhä vieläkin tarkasti säädelty, mikä sinänsä on tyhmää ja mistä on syytä päästä eroon. Eduskuntaan tuotiin keväällä uusi metsälaki, maanomistajien vapautta hakkuiden suhteen sanottiin lisättävän, mutta tehtiin päinvastoin, sellainen valehallitus meillä on. Oikeusasiamies totesi pari vuotta sitten, että ministeriöllä (MMM) ei ole perustuslaillista oikeutta määräillä metsien käsittelytavoista. Nyt tämä kauneusvirhe muka hoidettiin metsälain näennäismuutoksella mutta omistajan tai yleensä ihmisten roolia metsien muotoilussa (maisema, taiteellisuus) ei vieläkään vapautettu ihmisten luovan työn kohteeksi. Eurooppalaista maisemasopimusta ei Suomessa olla muistavinaan, ei metsien eikä tuulivoiman suhteen. Sellaista vihreyttä.

Olen muuten sitä mieltä että hoitamattomat ryteiköt (joita luonnon- tai kansallispuistoiksi kutsutaan) ovat vastenmielisiä verrattuna ihmisten kauniiseen kädenjälkeen, hyvin hoidettuun ja muotoiltuun metsään. Mieluummin Kellokosken hakkuita kuin Sipoon korpea.

(harmi, ei ole kuvaa)