Kommentit US-blogissa

Demarit on suurten ikäluokkien puolue, kirjoittaa Jukka Relander. Eläkkeitä leikataan vasta kun pommi osuu meihin pienempiin ikäluokkiin.

”Suuret ikäluokat, kiitos palveluksistanne kansakunnalle, kuolkaa pian”, kirjoittaa kommentaattori Pekka Lehtosen blogissa.

Demari Osku Pajamäki kirjoitti kirjan Ahne sukupolvi – suurten ikäluokkien perintö. Hän syyttää suuria ikäluokkia ahneudesta ja muutosvastarinnasta. Suuret ikäluokat ovat Pajamäen mukaan itsekäs ikäpolvi, joka ei välitä jälkeläisistään.

Mielestäni tällaiset puheet ovat kammottavia. Ihmisten luokittelu iän perusteella on turhaa ja käsittämätöntä. Miksi ihmeessä niin pitää tehdä? Se jaottelee ihmisiä, asettaa vastakkain ja vielä kaiken päälle syyllistää yhtä tai toista ryhmää, tänään ikäluokkaa, huomenna jotain muuta. Syyllistetty ryhmä ovat kuin neekerit, mustalaiset tai juutalaiset, joille kuuluu lopullinen ratkaisu kuin Saksassa konsanaan. Onko tämä kaunista, pajamäet ja relanderit?

Toisekseen holtiton yleistäminen. Itse koen olleeni ulkopuolinen ja oppositiossa ’ikäluokkaani’ kohtaan, oikeastaan siihen lyötyjä leimoja kohtaan. Vanhan valtaus, ei vähempää olisi voinut kiinnostaa. Olen kokenut itseni vaikutusvallattomaksi ja iän karttumisen myötä (!) tullut aina vaan vihaisemmaksi ja ulkopuolisemmaksi. Mihin päädynkään. Väittävät että ’vanhemmiten’ ihminen tasaantuu, asettuu paikoilleen, konservoituu ja – Pajamäen mukaan – asettuu jälkeläisiään vastaan. Höpö höpö ja höpö höpö. ’Vanhemmiten’ ihminen radikalisoituu, alkaa räjähdellä, mitta tulee täyteen, irtautuu, ei ole ’työnantajien’ ja muiden narrattavissa, puhukoot mitä puhuvat.

Kolmanneksi ikäluokka-puhe on jotenkin epätieteellistä, liian helppoa, rohkeneeko sanoa epä-älyllistä. Yhteiskunnalliset rakenteet ja prosessit ovat moniulotteisempia ja hienosyisempiä kuin yksittäinen käsitemöhkäle (ikäluokka), jolla muka selitetään mitä tahansa. Jotenkin uskontoon vivahtavaa samalla tapaa kuin ’ilmasto’ tai ’tuulivoima’ joita kytketään joskus aivan yhteismitattomiin asioihin.

Ulkomailla ’hamassa nuoruudessa’ tuli ihaillen katseltua pubikansaa jossa eri ikäiset lipittivät kaljojaan täysin luontevasti. Olisiko Suomenkin aika monikulttuuristua?

Eri ikäiset, toistensa ilo.