essee.net

Maailmassa hävitetään metsää noin 13 miljoonaa hehtaaria vuodessa (130 000 neliökilometria). Hävittämisen yksi syy on rakentaminen. Helsinki otti Sipoosta väkisin 30 neliökilometriä (3000 ha). 150 metrin päähän Kasabergetin mäen laesta (kuva) Helsinki aikoo rakentaa metroaseman ja asuttaa sen ympärille nykymetsiin ehkä 30 000 ihmistä. Helsinki ja Uusimaa näyttävät maailmalle mallia metsien hävittämisestä. (lisää…)

Italian Torinossa pidettiin heinäkuussa 2010 Euroopan tiedeviikko ESOF (European Science Open Forum). Tiedeviikon keskustelluin teema oli, miten lähentää toisiinsa tiedettä ja tavallista kansaa. Suomessa näin ei kysytä. Tiedepolitiikan missio Suomessa on, miten yliopistot ja tiede ohjataan hyödyttämään liike-elämää. Tarkoitukseen runnottiin väkipakolla uusi yliopistolaki.

Suomen tiedepolitiikka on omavaltaisuuksien tiellä, laillisuuskriisissä. Lähdetäänpä katsomaan.

Euroopan tiedeviikko ja Euroscience

Euroopan tiedeviikko pidetään joka toinen vuosi. Sen järjestää Euroscience, joka kertoo olevansa riippumattomaton ruohonjuurijärjestö. Sillä on 2300 yksilöjäsentä sekä 25 yhteisöjäsentä 40 eri maassa. Järjestö on avoin kaikille tieteestä, teknologiasta ja näiden yhteiskuntayhteyksistä kiinnostuneille, tutkijoille, poliitikoille, opettajille, opiskelijoille. Järjestö kertoo olevansa suora ja demokraattinen tapa rakentaa tieteellistä Eurooppaa alhaalta ylös, luoda liikkuvuutta ja toimia eri tieteenalojen yhteiskunnallisena dialogina.

– Totta, tiedeviikolta palaa laukut pullollaan aineistoja, pää ideoita pursuten. Toki Suomen latistava työkulttuuri tekee kaikkensa ideoiden kuoleutumiseksi.

Tiedeviikon kiehtovaa sanomaa

Torinon tiedeviikon esitelmistä poimin seuraavat otsikot ja lausumat:

• Tiede on globaali, ei (vain) kansainvälinen.
• Ihmisiä ja kulttuureja yhdistetään tieteen avulla.
• Tiede on oppialojen, kulttuurien, ihmisten ja perinteiden sulatusuuni.
• Tieteen maailma on rajaton, yli kansakuntien ja oppialojen.
• Huippuajattelun sijasta koheesiota, yhteisyyttä.
• Asiantuntijuuden ja demokratian raja-aidan ylittäminen.
• Tieteen käyttö politiikassa neutraalilla ja puolueettomalla tavalla.
• ‘Markkinat’ eivät ole tutkimuksen arviointikriteeri.
• Eriarvoisuus sumentaa luottamuksen tieteeseen.
• Olemme taloutemme uhreja.
• Finanssit eivät kuvaa kehitysfaaseja eivätkä suuria moodimuutoksia.
• Tieteellisen kulttuurin muotoilu.
• Yhteiskunnan demokratisointi.
• Globaali demokratisointi.
• Tiedettä ihmisille.
• Kuka johtaa tiedepolitiikkaa.
• Tiedekansalainen.
• Onko tiedemiehillä kansalaisvastuu.
• Luodaanko kyseenalaistavaa yleisöä vai kulttuurikyynisyyttä.
• Osallisuus tieteeseen passivoinnin sijasta.
• Uuden metatiedon tarve tieteen ja politiikan välillä.
• Episteeminen ulottuvuus, meta-analyysit, systemaattinen analysointi.
• Merkityksen paluu.
• Sosiaalinen relevanssi.
• Tutkija on kommunikoija, ei enää tiedon luoja ja varmentaja.
• Tiedekeskusten ja -museoiden uusiutuva rooli, suorat kontaktit yleisöön, tuottavuus syntyy tätä kautta.
• Mynchenin nanolaboratorio julkiseksi foorumiksi normaali-ihmisille, ei superväelle.
• CERN nosti Euroopan sodan jälkeen, ei patentoitunut, on kaikkien veronmaksajien laitos, julkinen ja avoin, yhdistää kansoja ja ihmisiä, vuosittain kymmeniä tuhansia kävijöitä, kulttuuri on voima, valokuvatkaa vapaasti kaikkea mitä haluatte.
• Tiede kuuluu kaikille, demokraattinen tieteeseen osallistuminen.
• Välimerellisen identiteetin synty tieteen avulla (mukaan luettuna Israel ja Palestiina).

CERN, Geneve, Large Hadron Collider.
Putkissa protonit liikkuvat hilkkua vaille valon nopeudella, tullakseen törmäytetyiksi.
Sironnasta pitäisi voida päätellä, miksi sinä ja minä olemme. Mielenkiintoista.
Kuva: JK.

Yliopistojen avajaispuheet Suomessa

Yliopistojen avajaispuheet ovat läpileikkaava aineisto tiedepolitiikasta ja tiedemaailman ilmapiiristä. Seuraavassa on kiteytyksiä puheista. Euroopan tiedeviikon eetoksesta poiketen Suomen tiedemaailma eristäytyy ihmisistä, on elitistinen, ummehtuva sekä – näinkin voi sanoa – epätieteellinen. Umpioituminen juontaa osin yliopistoista itsestään, mutta sitäkin enemmän Vanhasen-Kiviniemen hallituksesta ja sen taustalla häärivästä elinkeinoelämästä.

Pahuudessa kolme on ylitse muiden: Jyväskylä, Oulu ja Aalto

Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen:

Sallisen puheet on tiedetty kautta aikain, mutta aina vaan pahemmaksi menee. Tiedon hyödyntäminen on keskeisin kilpailukyvyn ja talouskasvun lähde, rehtori nyt valistaa. Suomen nostamiseksi talouskriisistä rakennetaan Kiviniemen johdolla vuosikymmenen mittaista kasvuohjelmaa. Siinä yliopistot nostetaan keskeisiksi kasvun lähteiksi. Kasvun strategiaa laaditaan myös Euroopan Unionissa. Eurooppalaisella tutkimusalueella (ERA) tavoitellaan uudenlaista sopimusta tieteen ja yhteiskunnan välillä, luodaan jaettu vastuu tiedemaailman ja politiikkatoimien kesken. Yritysyhteistyötä laajennetaan uusimuotoisten kumppanuuksien avulla. Yliopisto on omistajana mukana viidessä strategisen huippuosaamisen keskittymästä (shok). Uusia vastuita on valvottava, yliopiston tulee terästää omistajaohjausta yhtiöissä. Kansallisen koulutusvientistrategian tavoitteena on kasvattaa koulutuksen osuutta Suomen kokonaisviennistä merkittävästi vuoteen 2015 mennessä. Osaamisen muuttaminen kannattavaksi liiketoiminnaksi on vaativa viennin laji. Jyväskylän yliopiston uusi kauppakorkeakoulu on merkittävä aluevaltaus. Se avaa johtamiskoulutukselle uusia uria. Verkostoituminen talouselämään tihenee.

Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen:

Suomen menestyminen globaalissa maailmantaloudessa, kilpailun kiristyminen, väestön keskittyminen ja ikääntyminen pakottavat korkeakoulujärjestelmää muutokseen. Vanhoilla rakenteilla ei voida enää toimia kustannustehokkaasti. Tämä koskee yhteiskunnan kaikkia lohkoja. Aluehallinto on järjestetty uuteen uskoon, suurkuntia syntyy kuntaliitosten kautta, palvelurakenteet muuttuvat ja yhä harvempi koulu avaa ovensa. Merkittävää muutosta saadaan vain rakenteellisella kehittämistoiminnalla (yliopistolain avulla). Puhutaan ”luopumisosaamisesta”: mistä aloista voidaan luopua (reuna-alueilta, Kajaanista, Ouluun keskitys, opettajankoulutuksen, tekniikan ja taideaineiden vähennys). Vain kansainvälisesti korkeatasoiset yliopistot pystyvät tarjoamaan alueensa elinkeinoelämälle sen tarvitsemaa työvoimaa ja tutkimustietoa. Uusiutuminen on välttämätöntä kovenevassa kilpailussa. Yliopistojen tulee yritysten tapaan sopeutua muutoksiin nopeasti. Opetuksessa on päästävä siilomaisista laitos- ja tiedekuntarakenteista sekä reviiriajattelusta. Oulun yliopistolla on yhteistyöstä alueen toimijoiden kanssa pitkät perinteet (IT-ala, terästutkimus, vuoriala, nyt ydinvoima). Yliopistojen uusittu asema antaa mahdollisuuden rakentaa uudenlaista toiminta- ja keskustelukulttuuria yliopistojen ja valtiovallan kesken.

Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri:

Aalto omaleimaiseksi maailmanluokan yliopistoksi. Sen saavuttamiseksi tarvitsemme maailman parhaat ihmiset. Yliopistot ovat kiinteä osa kansallista innovaatiosysteemiä. Kotimainen yrityselämä ja yhteisöt ovat lähteneet innostuneesti mukaan Aalto-yliopiston kehittämiseen. Fortum-yhtiö julkisti tänään 3 M€ tukensa yliopiston pääomaan. Fortum ja Aalto-yliopisto ovat sopineet laaja-alaisesta energiantuotantoon ja -käyttämiseen sekä energiamarkkinoihin liittyvästä tutkimusyhteistyöstä. Toinen merkittävä kumppanuus on solmittu Tieto Oy:n kanssa. Tämä yhteistyö keskittyy taloushallinnon prosessien ja palveluiden sähköistämiseen sekä mobiilikaupan ja maksu- ja pankkipalveluiden tutkimukseen. Nämä kumppanuudet ovat syntyneet juuri niille alueille, jotka Aalto-yliopisto on strategiassaan määritellyt koko yliopiston kattaviksi tutkimuksen fokusalueiksi ja joilla Aalto-yliopistolla on parhaat mahdollisuudet kehittyä kohti maailmanluokkaa. Ne ovat myös alueita joilla suomalaiset yritykset näkevät tulevaisuuden kasvun ja menestymisen mahdollisuuksia. Suunta on oikea.

Hum.kand, työministeri Anni Sinnemäki Aalto-yliopiston avajaisissa:

Te täällä aloitatte syksyn suorastaan kansakunnan kaapin päällä. Moni asia on yliopistojen kohdalla muuttunut ja on ollut syytäkin muuttua. Kännykkämarkkinoiden kehitys on opettanut. Työelämä asettaa teille opiskelijat monia vaatimuksia. Tulevaisuudessa valmistuneiden työllistyminen myös pyritään ottamaan huomioon yliopiston rahoituksen kriteereissä.

Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmsson:

Tiedekuntiin on määritelty vastuullisten tutkijoiden joukko. Rekrytointi on keskeinen menestyksen avain. Yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen neuvostolla on paljon ajateltavaa. Helsingin yliopistolla on puutteita tiedonkulun ja kontaktienkin suhteen elinkeinoelämän johdon kanssa. Tieteellisen tutkimuksen vahvistamiseksi koulutusmääriä vähennetään kansainväliseen kärkeen tähtäävissä monialaisissa tiedeyliopistoissa. Toivon, että vaalien jälkeen hallitus sitoutuu tällä tavoin tukemaan tiedeyliopistomme kehittämistä massayliopiston kielteisiä piirteitä vähentämällä.

Lapin yliopiston rehtori Mauri Ylä-Kotola:

Opetusministeriön tulosneuvottelujen mukaisesti yliopisto kytkee konserniyhteistyön ammattikorkeakoulujen kanssa tiiviimmin yliopiston toimintaan. Ohjaavaan strategiaryhmään kuuluu sidosryhmien edustajia elinkeinoelämästä ja aluehallinnosta. Yliopistolle annettuja tutkimuskohteita ovat Pajala-Kolari kaivoshankkeet, ympäristön käytön ja tutkimuksen tietoristiriidat ja konfliktit, haavoittuvien alueiden tutkimus, matkailun jätehuolto ja energia, pohjoisten alueiden hyvinvointibarometri.

Itä-Suomen yliopisto / Joensuu, Perttu Vartiainen:

Päätöksenteon harkittu keskittäminen pienemmälle joukolle vastuunkantajia on mielestäni väistämätön. Yt-neuvottelujen läpivienti on tuonut oman synkän sävynsä. Nykyinen, modernia hitech-yritystä muistuttava olotilamme. Suurten globaalien haasteiden ratkaisussa kansallisvaltioiden kyky niiden käsittelyyn ei näytä juuri nyt kovinkaan hyvältä. Olisi tuhoisaa, jos valtiovallan ohjaus johtaisi uuteen mikromanagerointiin. Sen sijaan tarvitsemme yliopistojen ja valtiovallan välille yhteiskuntasopimusta, jossa yliopistot sitoutuvat yhdessä sovittuihin strategisiin tavoitteisiin. Uudet kärkihankkeet ja kehittävien alojen ohjelmat.

Opetusministeri Henna Virkkunen Itä-Suomen yliopiston avajaisissa (Joensuu):

Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen vahvuusalueet – metsä ja ympäristö, terveys ja hyvinvointi sekä uudet teknologiat ja materiaalit – on mielestäni onnistuneesti valittuja. Yliopisto luo toiminnallaan edellytyksiä Itä-Suomen kilpailukyvyn vahvistamiselle. Yliopisto on verkottunut keskeisten toimijoiden kanssa. Panostamalla vahvuusaloihinsa yliopiston merkitys kansallisessa ja kansainvälisessä innovaatiojärjestelmässä vahvistuu. Innovaatioiden kehittämisen ja hyödyntämisen näkökulmasta tärkeä on kauppatieteen alan tutkinto-oikeus. Moni epäili, että uudella yliopistolailla murennetaan sivistysyliopiston traditio ja että yliopiston toiminta tehdään riippuvaiseksi yksityisestä rahoituksesta. Toivon, että laki lopullisessa muodossaan ja itse uudistuksen valmisteluprosessi on onnistunut nämä pelot hälventämään.

Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli:

Yliopisto nostaa tärkeimmäksi tavoitteekseen yhteiskunnallisen vaikuttamisen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on edellyttänyt yliopistoilta vahvuusalueiden määrittämistä ja kehittämiskohteiden tunnistamista. Tampereen yliopisto luo omaa johtamiskorkeakouluaan. Unipoli-yhteistyö ammattikorkeakoulun kanssa.

Tieteellisen eetoksen viime toivo

Turun yliopiston rehtori Keijo Virtanen:

Yliopistot ovat ensisijaisesti tieteen tyyssijoja, mutta millaisen tieteen. Kriittinen perustutkimus on ehdoton edellytys. Tieteen riippumattomuus ja valmius kriittisiin analyyseihin on säilytettävä. Onko kriittisyys häviämässä tieteestä, kriittisyys tiedettä itseään kohtaan ja tutkittavia ilmiöitä kohtaan. Aiemmin nähtiin keskeisenä tieteen sisäinen, omaehtoinen kriittisyys, johon liittyi itsestäänselvyyksien kyseenalaistaminen. Kyky ajatella kriittisesti on nykyään kriisissä (Nussbaum), vaikka se on tieteen edistymisen ja demokraattisen yhteiskunnan edellytys. Kaipaan laaja-alaista kriittistä ajattelua ensisijassa tieteensisäiseen keskusteluun, mutta myös tieteen yhteiskunnallisiin sidoksiin. Onko halua? Rakentakaamme Turusta kriittisen tieteen tyyssija, joka säteilee tieteellistä ja käytännön vaikutusta. Nykyinen episodeista ja fragmenteista koostuva elämä yhdistyy kokoelmaksi työn palasia, vaihtuvia työuria ja projekteja. Yliopistojen olisi pitänyt keskittyä korkeatasoiseen kriittiseen perustutkimukseen ja analyyttiseen ajatteluun sen sijaan että ne nyt kisaavat samoilla käytännön markkinoilla kuin ammattikorkeakoulut. Muutama vuosi sitten yritettiin lanseerata termiä kasvualojen perusrahoitus (eri asia kuin monialaisuus). Nyt meillä on toinen uusi käsite,  luopumisosaaminen (vahvuuksien vahvistaminen).

Tiedemaailman erheet ja uudistumisen tarve

Yhteenvetona yliopistojen avajaispuheista saamme seuraavat päätelmät:

Valtakartelli. Tiedemaailmassa vallitsee kolminapainen kaiken yli käyvä valtakartelli: yliopistot, elinkeinoelämä ja valtiovalta. Suomessa ja EU:ssa on säädetty kilpailulait kartellien sekä johtavan markkina-aseman väärinkäytön estämiseksi. Miksi lakien nojalla ei tartuta tiedemaailman valtakartelliin ja lakkauteta sitä?

Yliopistojen avajaispuheissa (Virtasta lukuunottamatta) eivät kertaakaan esiinny sanat ihminen, kansalainen, kansa, kansansivistys, suuri yleisö, yhteiskunnan koheesio, demokratia, faasi, moodi, tiedepolitiikan valta, tiedekansalainen, kansalaisvastuu, metatieto, tieto-oppi (epistemia), merkitys, relevanssi, vapaa, identiteetti. Sanaston valinta jo sinänsä kertoo Suomen tiedemaailman eristäytyvyydestä ja ummehtuneisuudesta.

Suomen tiede käyttää fraseologisesti kansallisromanttista ”Suomi”-sanaa. Suomi vastaan muut, kiristyvä kilpailu, kilpailukyky, maailman huipulle. Euroopan tiedeviikolla moni esitelmöitsijä (mm. AAAS:n Alan Leshner, USA) sanoi: tiede ei ole kansainvälistä, tiede on globaalia. Tällaisessa maailmassa ei voi olla asetelmaa  ’Suomi vastaan muut’, vaan: me kaikki, tieteen ykseys ja yhteisyys. Suomen tiedemaailman henki on tässä mielessä epätieteellinen jäänne, reliikki.

Elitismi. Kansakunnan kaapin päällä (Sinnemäki). Maailman parhaat ihmiset (Teeri, Aalto). Johtamiskoulutus. Pienemmälle joukolle vastuunkantajia. Vastuulliset tutkijat. Massayliopiston kielteiset piirteet. Koulutusmääriä vähennetään.

Tiedon ja politiikan omaehtoisen uusiutumisen estäminen. Tieto ja yliopistot lokeroidaan, madalletaan, alistetaan hyödynnettäviksi, päätöksenteon tueksi, palvelemaan päättäjiä ja elinkeinoelämää. Lapin yliopistoa käsketään näin: tutkikaa turistien jätöksiä, noudattakaa vahvuusaluetta ja painopisteitä, silloin pysymme väleissä, saatte rahaa jatkossakin. Tekesin kohdalla on yhä yleisempi näkemys, että valtiollinen ohjelmointi ja tukipolitikointi tuhoaa omaehtoisen, julkisista ohjelmista riippumattoman  uudistumisen (lue: Uhkapeliä kilpailukyvyllä). Ja samaan aikaan opetusministeriö alkaa kädestä pitäen strategioilla käskeä, mitä (reuna)yliopistot saavat tutkia tai mitä eivät saa. Tällainen politikointi on paitsi yhteiskunnan omaehtoisen dynamiikan estoa myös perustuslain vastaista: tieteen vapaus on turvattu. Eivätkö virkamiehet ja poliitikot jouduvastaamaan laittomuuksistaan?

Metatieto katoaa. Metatieto tarkoittaa ajattelun apuvälineitä, uusia käsitteitä, jäsennyksiä, asetelmia, joiden avulla politiikan rajallisuudet avataan ja ylitetään: miten ymmärretään energiaverot, hiilirannikko, pakkolämmitys vai omalämmitys, asutuksen tiivistäminen vai hajautus, joukkoliikenne vai uusautoilu. Metatiedon puutteella ja hyljeksinnällä politiikka jää epäuskottaviksi hokemiksi.

Epistemia. Yliopistojen rehtoreista ja nykyministereistä ainoa episteemikko on Keijo Virtanen. Miten tiedon historia menikään, epistemian aika alkoi 1600-luvulla, sitä ennen vain ontologisesti oltiin. Nyt epistemian kausi on päättymässä, kiitos Suomen historiallisen ja fantastisen yliopistouudistuksen! Tietämyksen sijasta meitä valistetaan strategioilla, yritysnäöllä, kustannustehokkuudella (implikoi kehikon), kännykkämarkknoilla, tulosneuvotteluilla, aluehallinnolla, elinkeinoelämällä. On aika poistua salista.

Vaikuttavuus. Pitääkö yliopiston olla vaikuttava, siis vallankäyttäjä (Holli, Tampere)? Eikö yliopiston pitäisi pikemminkin vaikuttua? Ihmisten osallisuus tieteeseen, kaikkien tiede, kansalaistiede. Tieteilijät ovat niin sokaistuneet omaan käsitteistöönsä, että eivät enää huomaa käsitteistönsä epätieteellistymistä.

Riippuvuus. Eduskunnassa opetusministerit Sarkomaa ja Virkkunen toistivat tuhat kertaa, että yliopistolaki ei merkitse tutkimuksen sisältöön vaikuttamista rahoittajien
taholta. Yhä vielä Virkkunen on kehdannut toistaa saman Joensuussa. Mitä ovat Fortum Oyj:n ja Tieto Oyj:n lahjoitukset Aallolle asiaan liittyvine tutkimussopimuksineen elleivät tutkimuksen sisällön ohjausta, vaikuttamista? Normaali kansalaisjärki ei voi toisin nähdä, ministereiden järjestä ei tiedä. Miten on mahdollista, että Suomessa vuonna 2009 ja 2010 maan hallitus ja ministerit valehtelevat Suomen kansalle, eduskunnalle ja yliopistoille? Normaalijärjellä ajatellen valehtelijoiden paikka on valtakunnan oikeudessa. Eikö juridiikkaa ole myös se, miltä asiat kansan silmissä näyttävät.

Kenet ehdollistetaan? Valtio sääti lain jolla työttömät määrätään kuntoutussuunnitelmien kohteiksi ja osallisiksi. Ellei työtön suostu, hänen viimesijaista perusturvaansa leikataan, lopeta siis syöminen. Samaan aikaan valtio räpäyttää Aallolle 500 miljoonaa euroa ylimääräisenä pääomana ilman pienintäkään ehtoa. Kenen elämä ehdollistetaan, kenen ei? Työttömien kuntoutuslaki on mitä mainioin analoginen malli Aallon toiminnan ehdollistamiseksi poliittisen ja kansalaisdemokratian suunnalta. Ellei Aalto suostu, perusrahoitus leikataan kuten työttömän viimesijainen turva.

Alistaminen, positiointi. Reuna-alueiden yliopistot alistetaan luonnonvarojen hyödyntämisen varmentajiksi, lokeroidaan, pragmatisoidaan: kaivokset, metsät, ympäristö, matkailun jätteet, konfliktien käsittely. Kansalaisia koskettava opettajankoulutus Kajaanista lopetetaan, tilalle Metsoa palvelevaa mittaustutkimusta, niinpä Metso lahjoittaa yliopistolle 50 000 euroa (onko väärin kutsua tällaista peitellyksi lahjonnaksi). Uraanit tehokkaasti ylös maasta. Joensuu varmistamaan metsien saatavuus. Lappi tutkikoon, turistien jätösten ohella, miten luonnonvarakonfliktit pidetään hallinnassa eli riekot ja riekkujat ulkona. Painopisteet, vahvuusalueet, strategiat, rahoituskriteerit, hokevat  Virkkunen ja Sinnemäki. Aaltoa ei ehdollisteta mutta pienemmille lätkitään kriteerit.

Ennakoivuus ja keskustelevuus. Maailman kriisit ovat vaikeasti ennakoitavia. Yliopistoista tehdään riskinhallintaelimiä. Johtamiskoulutusta, kauppakorkeaa,  liiketoimintaa joka soppeen ja sopukkaan (Jyväskylä, Tampere, Joensuu, Aalto). Kansalaiskeskustelu ja tieteensisäinen keskustelu rajataan, väärät vaietaan, ylimielistä yhden totuuden julistamista (Sallinen, Lajunen, Virkkunen). Näin maailmasta tehdään entistäkin riskialttiimpi – Lehman Brothers ja finanssikriisi.

Ilmiöt, ilmiöperusteisuus. Keijo Virtanen perää kriittisyyttä ilmiöitä kohtaan. Kuinka ollakaan, samana päivänä opetushallituksen pääjohtaja Lankinen hokee televisiossa ilmiöperusteisuutta, joka pelkkänä sanana perustelee kaiken mitä peruskoulun ja tuntijaon suhteen aiotaan tehdä. Tällainen hokemuksellisuus, kritiikittömyys on kavahdettavaa, se on piilodiktatuuria (ja kyseessä on ylin opetusvirkamies!). – Keijo Virtanen, toivomme pyrkimyksillesi mitä hartainta menestystä.

Valtakartellin vastapainoksi ”Euroscience-finland”

Tieteenalan valtakartellin vastapainona Suomesta puuttuu tieteen edistämisjärjestö, joka olisi avoin, kansalaislähtöinen, demokraattinen, ei instituutioihin rajattu ja jolla olisi kykyä ja halua nostaa esiin tieteen maailman vääristymiä. Äkkiseltään nähtynä Euroscience tarjoaa mallin.

Britanniassa toimii British Association for the Advancement of Science, perustettu 1831. Sen tarkoitus on edistää tieteitä, johdatella yleisön mielenkiintoa tieteeseen sekä toimia tiedeväen yhteistyöjärjestönä. Britannian tiedeviikolla useamman kerran käyneenä voin vakuuttaa, että sieltä saa intoa ja voimia ainakin vuodeksi.

USAssa toimii The American Association for the Advancement of Science, AAAS. Se on kansainvälinen ei-voittoon pyrkivä järjestö, avoin kaikille, missionaan tieteen ja yhteiskunnan palvelu tekemällä aloitteita tiedepolitiikasta, ohjelmista, tiedekasvatuksesta ym. AAAS on perustettu 1848.

Entä Suomi? Torinon tiedeviikolta löytyi paljastava uutinen. Pyrkiessään Euroopan ja maailman huipulle Suomelle koitti täyttymys, kun se sai Euroopan Tiedesäätiön (ESF) johtoon oman naisen, Marja Makarowin Helsingin yliopistosta. Eipä aikaakaan, niin Makarowin johdolla instituutioista koostuva ESF keksi ehdottaa tieteellistä neuvonantajuuttaan koko Euroopalle, siis poliitikoille. Piti perustettaman European Research Organisation. Siihen olisivat päässeet jäseniksi vain tiedeinstituutiot, tiukat kriteerit läpäistyään. Kansalaiset tai non-governmentit eivät olisi kelvanneet. Research Europe -lehti uutisoi Makarowin ehdotuksen vastaanottoa pääkirjoituksessaan 24.6.2010 todeten: Eurooppa ei sellaista tarvitse. Syyksi lehti mainitsi idean instituutiokeskeisyyden ja epädemokraattisuuden viitaten samalla Britannian ja USAn seuroihin, joiden voima kumpuaa kansalaisavoimuudesta. – Näin, Suomen huipputiede lyö päänsä Euroopan mäntyyn.

Suomessa on Tieteenpäivät joka toinen vuosi. Päivät järjestää Tieteellisten Seurain Valtuuskunta. Tieteelliset seurat ovat valikoituja, jaloja ja jalostuneita. Niitäkin jalostuneempi on tämä  Seurojen Seura, Valtuuskunta. Ei ollut sattuma, että Tieteenpäivien 2009 teemaksi oli valikoitunut evoluutio, maailman parhaiden ihmisten valikaatio (vertaa Teeren / Aallon puhe edellä).

Suomessa toimii myös Suomalainen Tiedeakatemia. Sen jäsenet valitaan salaisilla äänestyksillä. Jäseniksi vihitään juhlallisin riitein Säätytalolla. Jäsenistön itsetunto kohoaa riittien myötä huomattavasti. Juhlaviinien rahoituksen tullessa pörssistä (Vaisala), voi ulkopuolisen maailman hetkeksi unohtaa.

Toden totta, Suomeen tarvitaan euroscience-tyyppinen foorumi, euroscience-finland.

Euroscience

Mikä on ESOF

Torinon tiedeviikko videolla

Tuula Teeren puhe

Anni Sinnemäen puhe

Mauri Ylä-Kotolan puhe

Henna Virkkusen puhe

Perttu Vartiaisen puhe

Kalervo Väänäsen puhe

Thomas Wilhelmssonin puhe

Lauri Lajusen puhe

Aino Sallisen puhe

Keijo Virtasen puhe

Kuvallista ironiaa

Tieteen korruption lainmukaistaja ja tieteellisen eetoksen viimeinen vaalija Suomessa
marssivat rinta rinnan.
Kuva: Turun yliopisto.