Kuuntelin tänään (15.12.) pari pätkää eduskunnan talousarviokeskustelua. Sattumaakohan oli, kuulin kaksi kertaa sanat ”tästä olen ylpeä”. Lausujana oli vihreä, ensin Karimäki, sitten Sinnemäki. Sanat särähtivät korvaan siksikin, että pari viikkoa aiemmin Helsingin yliopistolla oli paneeli Suomi maailmantaloudessa, mukana Anni Sinnemäki. Kaikki mitä hän siellä lausui huokui itsetyytyväisyyttä.

Tänään Sinnemäki vastasi edustajien ja SAK:n tutkimuksen kritiikkiin, jonka mukaan työvoimakoulutuksessa ollaan tyytymättömiä. ”Ehkä tutkimukseen on osunut erityistyytymättömien ryhmä”, vastasi Sinnemäki. ”Elinkeinotoimistoissa asiakkaita palvellaan hyvin, tästä olen ylpeä”, hän jatkoi.

Aiemmin päivällä kunta-asioiden kohdalla Johanna Karimäki sanoi (siteeraan ulkomuistista): ”Espoossa olemme onnistuneet nostamaan palvelujen tuottavuutta 2,5 prosenttia. Meille päättäjille tämä on ollut haasteellista. Vanhus- ja terveyspalvelujen taso ei kuitenkaan ole laskenut, mistä olen erityisen ylpeä.”

Helsingin Sanomissa oli 16.11.2010 kirjoitus otsikolla: ”Perusterveydenhuolto on Espoossa rappiolla”. Kirjoituksen olivat laatineet Puolarmetsän erikoislääkäri sekä Leppävaaran terveysaseman erikoislääkäri ja sairaanhoitaja.”Taustalla on kaupungin virkamiesten ja päättäjien tietämättömyys terveydenhuollon arjesta”, he sanoivat.

Miksi puheet ja väittämät menevät aina niin kummasti ristiin? Kertokaa te jotka tunnette asioita omakohtaisesti.

Aiemmin syksyllä sanottu vihreä ylisti asunnottomuuden hoitoa Espoossa, mainitsi päihdeongelmaisten ensisuojan. Sosiaalipolitiikan päivillä törmäsin kolmeen espoolaiseen asunnottomuusprojektin työntekijään. Kysyin heiltä, onko kuva oikea. He kertoivat että Espoossa asunnottomiksi jäävät perheet ovat täysin tuuliajolla, joutuvat pakenemaan kuka minnekin.