Tunnettu japanilaisekonomisti Richard Koo esittää uuden tulkinnan Euroopan kriisistä. Amerikkalaisprofessorit Roubini ja Mihm kuvaavat kapitalismin kriisejä, myös nykyisen kriisin syitä ja ulospääsyä kirjassa Kriisitaloustiede. Suomesta puuttuu vastaava kriittinen talousymmärrys.

 

Richard Koo: on väärin syyttää Euroopan ylivelkaisia maita


Eurokriisistä on helppo syyttää ylivelkaisia maita, Kreikkaa ja Irlantia. Richard Koon mukaan tämä on väärä tulkinta ja epäoikeudenmukaista, minkä takia myös kriisitoimet menevät pieleen. Heikoimmat euromaat ollaan uhraamassa, niiltä vaaditaan mittavia julkisen talouden kiristystoimia. Kriisi on yhtä paljon Saksan sekä euron rakennevirheiden syytä.

Kriisin kolme syytä Richard Koon mukaan ovat 1) EKP:n yhden koon korkopolitiikka, sen taustalla olivat Saksan talousvaikeudet, 2) pankkeihin pakkautui ylimääräisiä säästöjä syötettäväksi korkeapaineella asunto- ja kulutusluottoina reunamaihin, 3) eri maiden ylijäämät ja alijäämät, jotka johtuivat kohdista yksi ja kaksi.

Velkajuhliin reunamaita houkuttelivat EKP:n korkopolitiikka ja saksalaispankit. Reunamaiden ulkoiselle velkaantumiselle, siis saksalaispankkien riskinotolle ei ollut pienimpiäkään pidäkkeitä. Velkajuhlien avulla nimenomaan Saksa sai oman taloutensa tolpilleen. Se on hyötynyt eniten eurosta.

Suomi ilakoi ja hyötyy, niinkö

 

Suomessa ilakoidaan siitä, että Suomi hyötyy Euroopan kriisistä alhaisina korkoina. Richard Koon analyysin valossa tätä voi pitää itsekeskeisenä ja epäeettisenä asenteena.

Mari Kiviniemen kanta ”tämä ei ole Suomen etu” (koskien eurobondeja) on osittaisoptimointia, samaa tasoa kuin ”Suomen kilpailukyky”.

Itsekeskeisen hyötymisen sijasta on suuntauduttava eettiseen analyysiin Euroopan ja maailman tilasta. Oma hyötyminen tai muiden kansakuntien syökseminen kurimuksiin pinnallisen ja yksipuolisen analyysin nojalla ei ole oikeutettua. Suomea johdetaan epäeettisesti ja epäfilosofisesti.


Roubinin ja Mihmin Kriisitaloustiede


Roubinin ja Mihmin valokeilassa on globaali maailma ja ihmiskunta. Heidän analyysinsä talouskriisien syistä on varsin yhtenevä ekonomisti Koon kanssa.

Talouden kriisit syntyivät kapitalismin myötä 1600-luvun alussa. Satojen vuosien ajan kriisit etenivät melko ennustettavasti. Kriisi kehittyy vuosien jopa vuosikymmenten ajan. Vuonna 2007 alkanut kriisi ei ole poikkeus. Vuosikymmeniä jatkunut vapaiden markkinoiden fundamentalismi loi olosuhteet romahdukselle.

Talouden kuplien edellytyksenä on löysä luoton lähde sijoittajille. Maailmantaloudessa hölskyi sijoituskohdetta etsivää rahaa. Keskuspankit kasvattivat asuntokuplia, grynderit rakensivat aina vaan uusia lähiöitä. Luokittajat, palkitsijat ja bonustajat korruptoivat talouden.

Nykysotkun perimmäinen vastuu on Yhdysvalloilla, erityisesti Bushin uhkarohkeilla veronalennuksilla ja asuntokuplan rahoituksella. Verojen alennukset kasvattivat valtion alijäämiä. Yhdysvallat kaivoi itsensä syvään kuoppaan. Siitä on tullut maailman suurin velallinen. Sillä ei ole enää samaa painoarvoa kuin 1970-luvulla. Se on altis samoille kriiseille, jotka iskivät kehittyviin talouksiin 90-luvulla. Yhdysvallat seuraa Britannian polkua, jonka valta ja valuutta heikkenivät vuosikymmenten mittaan. Punnan syrjäytymiseen kului 80 vuotta. Dollarin päivät voidaan laskea vuosissa, ei vuosikymmenissä.

Kiinaan kasautui suuria säästöjä, koska maan bkt:stä vain 36 % tulee kulutuksesta (Yhdysvalloissa 70 %) ja koska Kiinalla ei ole sosiaalista turvaverkkoa, työttömyysvakuutusta, terveydenhoitoa eikä kulutusluottoja. Ylijäämien sijoittaminen globaaliin talouteen, joka on hukkumassa ylikapasiteettiin, ei olisi ollut pelastus, niinpä niitä virtasi USAhan. USAn velkojat eivät halua tappioita dollarin heikkenemisestä (setelirahoitus ja US-inflaatio).

1930-luvun laman jälkeen maailman rahoitusjärjestelmä jotakuinkin vakautui kahdeksaksi vuosikymmeneksi. Nyt maailman rahoitusjärjestelmä on laho. Vaihtotaseet pitäisi tasapainottaa järjestyneesti. On luotava uusi varantovaluutta. Onko se SDR? Mitä roolia eurobondeille jää (joita Suomi siis vastustaa)?

Pystyvätkö suuret taloudet työskentelemään yhteiseksi hyväksi, Roubinin kirja kysyy.

Kirjassa vastausta haetaan myös ihmisen ja reaalielämän tasolta. Miljardit ihmiset pitäisi yhdentää globaaliin työvoimaan. Kiinassa ja Intiassa on 2,5 miljardia ihmistä, muissa kehittyvissä maissa 2 miljardia lisää. Maailman jännityspisteet ja taseongelmat hoituvat suhteessa tähän yhdentymiseen. Tulojen ja vaurauksien erot on ratkottava, muuten syntyy levottomuuksia. Kiinaan on luotava sosiaaliset turvaverkot, työttömyysvakuutus ja terveydenhoito. Turvaverkkojen ja eläketurvan on kuljettava ihmisten mukana. Talouskuplien taajuutta ja tarttuvuutta on vähennettävä.

Yhdysvalloissa tämä Roubinin kirjan mukaan tarkoittaa progressiivista verotusta. Bushin tekemät veroalennukset on peruttava, jätettävä jatkamatta. Yhdysvallat on tienhaarassa, sen on saatava vajeensa kuntoon ja säästöt kasvuun.

Yksikään rahaliitto ei ole kestänyt ilman budjetti- ja poliittista liittoa. Yhdysvalloissa kriisejä voidaan ratkoa liittovaltion tasolla. Euroalueella ei tällaisia mekanismeja ole (siis vielä). EU:n jäsenmaat eivät jaa verotaakkaa kuten tekevät Yhdysvaltain osavaltiot.

Entä globaali taso? Kiina ja Yhdysvallat päättävät kahdestaan, niinkö? G8 tai G20? Eikö YK ole luontevin, eettisin ja oikeudenmukaisin foorumi.

Entä globaalin kansalaisen taso? Turvaverkko ja perusturva kulkee ihmisen mukana, liikkuipa hän missä päin maailmaa tahansa. Maailma ilman rajoja – mikä globaali visio!


Euroopan polut


Mitä polkuja Euroopalla ja yksittäisillä mailla voisi olla edessään? Mitä eväitä Richard Koon ja Roubinin analyysit antavat Euroopalle?

  • erota EU:sta
  • euro ja EU hajoaa sisältä käsin
  • yhdenmukaistettu liittovaltio kuten USA
  • eettinen, ihmiskunta- ja historialähtöinen talousymmärrys, kriisien hallinta
  • uusi Eurooppa, joka on muuta kuin nykyinen EU, ei kilpailusuhteessa ihmiskuntaan

Kriisitaloustieteen opetus Suomelle


Suomen valtion ”kestävyysvajeen” syy on paljolti sama kuin Yhdysvalloissa: uhkarohkeat tuloveron alennukset (8 miljardia, sanoo Backman). ”Kestävyysvajeen” ratkaisu on paljolti sama kuin Roubinin suositus Yhdysvalloille: veronalennusten peruuttaminen.

Faktarintama Suomessa – VM, Etla, Teknologiateollisuus, Hetemäki, Sailas jne – pelottelee kansaa ”kestävyysvajeella”, omii niinsanotun oikean tiedon. Pelottelu ja syyllistäminen on epäoikeudenmukaista samalla tavoin kuin Richard Koo näkee Kreikan ja Irlannin syyllistämisen.

Maailma tarvitsee globaalia eetosta ja syvempää ymmärrystä, ei osittaisoptimoivia Sailaksen ja Kiviniemen faktoja.

Talouden kriisien taustalta löytyy aina taloutta koskevan demokratian puute, tänään se ilmenee finanssien hallinnan heikkoutena. Peruslääke nykykriisiin on talouden demokratisointi. Siitä avautuu toisenlainen politiikka kuin VM:n sosiaalileikkaukset.

Suomessa on hoettu osaamista pari vuosikymmentä. Uutta osaamista tarvitaan, se on oleva ymmärrystä maailman tilasta ja kehitysprosesseista. Tässä suhteessa esim. Aalto-ideologia on katastrofi, osittaisoptimoija, Suomen pärjääminen, tuotekehitys. Yliopistollinen kysymyksenasettelu Suomessa on vajonnut alas.

Lähteet

Nouriel Roubini ja Stephen Mihm: Kriisitaloustiede. Terra Cognita 2010.

Eurokriisi ei ole vain tuhlaajamaiden syytä. Taloussanomat12.12.2010.

Mainokset