Eduskunnassa aiheena oli gallupit ja politiikka. Kukin puolue kommentoi, vihreiden kommentit jäivät askarruttamaan.

”Puolueilla ei ole muita keinoja kansan mielipiteiden tietämiseksi kuin gallupit”, kommentoi vihreiden Johanna Karimäki. Näinkö todella on? Esitän muutaman ehdotelman, joilla vihreät ja muut voisivat täydentää galluppolitiikkaansa.

1 ) Nettipohdinnat.

Jos gallupit ovat ainoa keino kuulla kansaa, niin tämä todistaa, että puolueet eivät noteeraa nettipohdintoja. Gallupit eivät ole syvällistä analyyttistä tietoa, ne eivät kehittele uusia näkökulmia tai uusia kysymyksiä, eivät uudista politiikkaa. Nettikeskustelut olisivat (periaatteessa) mainio oppimisalusta avoimelle keskustelulle ja yhteiskunnalle, mutta edustuksellinen demokratia torjuu oppimisen mahdollisuudenkin. Politiikka nähdään pelinä annetuilla pelimerkeillä. Kokevatko he netin kilpailijakseen, elinkeinonsa vaarantajaksi? Mikä lie Jyrki Kasvin motiivi ollut, kun hän syksyllä 2010 blogissaan pilkkasi (linkki) kansanedustajien palkankorotusta moittinutta nettiaktiviteettia. Samansukuisia näkemyksiä esitti peräti eduskunnan puhemies. Näinköhän eduskunnan arvostus kasvaa?

2 ) Puhunta, kanssakäyminen.

Luonnollisin tapa kuulla ihmisiä on puhua heidän kanssaan. Edustuksellisuus (eduskunta) eriyttää ”päättäjien” ja muiden välin, luo segregaatiota. Metropoliselonteon yhteydessä eduskunnassa oltiin huolissaan segregaatiosta asuinalueiden välillä. Nykymuotoinen politiikka on myös segregaation lähde. Kuinka moni edustaja alentuu blogeissa tai muutoin käymään keskustelua ”ulkopuolisten” kanssa? Vaalien alla jotkut toki tuovat itseään esille kerran päivässä.

3 ) Eduskunnan täysistunnot ja kansalaiskeskustelu.

”Valiokuntatyö ei ole mediaseksikästä, mutta se on fakta” (Karimäki). – Miksi täysistuntoja ei käytetä kansalaiskeskustelun osapuolena ja virittäjänä? Edustajahan voisi toimia kuin Sokrates, tulla (kuvaannollisesti) kadulle, puhua kansalle, villitä, esittää ainekset, analyysin ja kysymykset, virittää pohdintaa. Nyt eduskunta piilottaa syvällisyytensä valiokuntien salaisiin pöytiin, täysistunto on enimmäkseen nokittelevaa teatteria. Eduskunnan tarkoitus pitäisi ymmärtää uudella tavalla, muuttaa työtapoja, vähentää lakien säätelyä, ehkä unohtaa koko lain käsite. Esim. 20.1. oli aiheena kulttuuri, 95 % edustajista pötki loukkoihinsa vaikka aihe olisi mitä herkullisimmin koskenut kansakunnan kulttuurista olemista (vertaa 1800-luku).  Ei kulturellia väkeä, miten liekin valikoitunut. Miksi he siellä ovat?

4 ) Demokratian innovaatiot.

Åbo Akademi on tehnyt osallistuvan demokratian ja kansalaiskeskustelun kokeita. Tulosten kerrotaan olevan rohkaisevia, tavalliset ihmiset pystyvät korkeatasoiseen keskusteluun, tietotaso kasvoi, luottamus eduskuntaa ja poliitikkoja kohtaan lisääntyi.

Pari vuotta sitten eduskunta keskusteli innovaatioista (selonteko). Edustajat, oletteko innovatiivisia omassa asiassanne, demokratian kehittämisessä? Vai onko innovaationne se, että segregoidutte (sulkeudutte) ja estätte muiden mielen ilmaisut jopa ulkona pakkasessa, kadulla, eduskunnan edustalla. Eihän Suomen pitänyt Valkovenäjä olla.

Demokratian innovaatioita tutkiva Darmstadin teknisen yliopiston professori Brigitte Geissel oli Turussa käydessään sanonut: ”Vanhat edustusdemokratiat ajautuvat ongelmiin. Poliittisia eliittejä ja instituutioita kohtaan kasvaa epäluottamus. Kansa epäilee edustusjärjestelmän kykyä hallita monimutkaisia yhteiskuntia ja ratkaista nykyongelmia. Monet kansalaiset, poliitikot ja politiikan tutkijat asettavat toivonsa demokratian demokratisointiin. Poliittiseen tahdonmuodostukseen ja päätäntään kansalaisia osallistavien innovaatioiden uskotaan parantavan demokratian laatua ja poistavan poliittisen apatian ja tyytymättömyyden.”

5 ) Politiikkaseteli.

Setelit ovat muotia: palveluseteli, liikuntaseteli, lounasseteli, kulttuuriseteli. Miksei politiikkaseteli (linkki)? Jaetaan kansalaisille tietty raha korvamerkittynä politiikkaan: jäsenmaksuihin, ostoksiin, avustuksiin, lahjoituksiin, seminaareihin. Rahojen ohjautuminen kertoisi kansalaisten mielipiteen, ei siihen gallupeja tarvita. Perusteena valinnanvapaus kuten muissakin seteleissä. Valtion kautta maksetussa puoluetuessa valinnanvapaus ei toteudu. Puolueet päättävät rahanjaosta itselleen, uskomatonta, missä on jääviys. On luotava politiikan markkinat kuten kuntiin vaaditaan luotavaksi palvelumarkkinat. Politiikkaseteli korvaa puoluetuen.

6 ) Puoluetuki ja kansan kuuleminen

Gallupitko siis ovat ainoa keino selvittää kansan mielipide! Puolueet, millä rahoilla te gallupeja teetätte? Puoluetuella. Puoluetuki on ihmisten suoran kohtaamisen ja kansalaislähtöisen politiikan korvike ja tuho. Siitä on lyhyt matka ylenkatsantaan. Ainoa johtopäätös: puoluetuki on lakkautettava, viimeistä senttiä myöten, meidän kansalaisten onnen nimissä.

7 ) Kärpäsestä härkänen, niinkö?

Näin sanoisi Mari Kiviniemi. Asia ei ole näin kevyt. Parhaillaan muotoutuu demokratiaa murentava rintama, perusteena talouskriisi ja ”kestävyysvaje”. Huudetaan kuria, kuntien itsehallinnon purkamista, kehyksiä kunnille mutta ei tel-rahastoille, asiantuntijaneuvostoja, VM perää avukseen uusia sääntöjä juuri kun se normitalkoilla purki muiden vallan. Vaatijoita ovat – muutaman mainitakseni – Etla, EK, VM, Veronmaksajat, VTV, eduskunnan puhemies. Demokratiaa murennetaan juuri kun demokratiainnovaatioita olisi tarjolla.

8 ) Paikallisgallupeilla siltarumpuja

”Kuinka moninaisin tavoin gallupeilla voidaankaan hämätä, luotan silti” (Karimäki). Ja heti perään: ”Espoon metro oli vaikuttava päätös, oli aikakin, kuultiin juuri alkupaukku, ilman median ja gallupien tukea metropäätös olisi ehkä jäänyt syntymättä.” – Paikallisgallupeillako metropäätös mahdollistettiin? Ei metro ole metropolin asia, sitä maksatetaan Lapin noidillakin. Politiikka kaipaa analyyttisempää otetta.

9 ) Kirjallisuuden tutkijat työharjoittelijoiksi eduskuntaan.

Puhua ja kirjoittaa niin että lukijat tempautuvat mukaan, kommentoivat, esittävät näkökulmia, että syntyy vastavuoroinen kierre – sellainen ei ole helppoa, vaatii opettelua. Onneksi eduskunnalle tarjoutuu juuri nyt laadukas opetuspaketti, kun Helsingin, Joensuun ja Jyväskylän yliopistoista vapautuu työttömiksi kirjallisuuden ja filosofian tutkijoita – kiitos eduskunnan ja kiitos yliopistolain. Aktivoikaa heidät Elyn kautta kuntouttavaan työhön, kuuden kuukauden työharjoittelu eduskunnassa ilman korvausta. Elleivät suostu niin leikkaatte säätämänne lain mukaisesti viimesijaista turvaa. Heidän tet-tehtävänsä on opettaa edustajille kansalaiskeskustelua ja kansalaiskuulemista taiteen ja filosofian avuin. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto on kerrankin kohdallaan. Hankkeen mitattava tulostavoite on keskusteleva demokratia (Habermasin diskursiivinen demokratia). Hankkeen johtoryhmäksi valittaneen alan asiantuntijat eduskunnan työelämävaliokunnan pj Arto Satonen ja jäsen Johanna Karimäki.