EU on laatinut Eurooppa 2020 -strategian. Suomen on toimitettava kansallinen vastineensa EU:lle huhtikuussa. Vastineen poliittinen merkitys on hallitusohjelman luokkaa, ehkä suurempikin. Vaalikeskustelussa EU:n strategiaa silti tuskin on mainittukaan. Suomen vastinetta laativat VM:n virkamiehet. EU:n strategia 2020 ja Suomen vastine pitää nostaa vaalikeskusteluun.

Millaisen Euroopan haluamme? ”Eurooppa on älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua”, sanoo Eurooppa 2020. Mitä nuo sanat tarkoittavat ja mitä niiden soisi tarkoittavan.


Euroopan älykkyys?

Älystä on tullut muotisana Suomessa ja Euroopassa. Älyä löytyykin monesta paikasta: sähköverkot, luonnonvarastrategia, Oras Tynkkynen.

Mitä on EU:n älykkyys? Eurooppa 2020:n sanoin: innovaatiounioni, tuotekehitykseen 3 prosenttia bkt:stä, digitaalistrategia, koulun keskeyttämiskielto.

Mitä on EU:n digitaalistrategia? Sisältönsä se taloudesta ja vain siitä. Tavaroiden myymiseksi on rakennettava digiyhteyksiä, kytkettävä kodit ja yritykset sisämarkkinoihin. Verkkopalveluille luodaan omat markkinat. Digialan maailmanmarkkinat ovat 2 000 miljardia euroa, vain neljännes siitä on euroyrityksillä. Markkinat pitää hyödyntää paremmin, tähdentää EU vaatien lisää insinöörejä.

Puuttuuko EU:n älykkyydestä jotain? Strategia ei kysy ihmisten älykkyyttä, omaehtoista uteliaisuutta, tieteen älykkyyttä eikä kulttuurista älykkyyttä.

Kulttuurinen älykkyys – eikö siinä olisikin Euroopan tilaisuus profiloitua? Ei, EU ei tätä hoksaa. Voisiko Suomi ottaa kulttuurisen älykkyyden ohjelmansa ytimeksi? Asia kaatuu väärään valmistelijaan, VM:n ekonomistien äly pysähtyy kaupankäyntiin?

Digikulttuuri ja sosiaalimedia voisivat olla yhteisöllisen älykkyyden viriämisalusta (vertaa US-blogisto). Mutta ei, EU:lle digistrategia on yhtä kuin yritysten markkinointi. Mielestäni tämä on älyllisen tason madaltamista.

Suomellakin on oma digistrategia, eduskunta keskusteli siitä juuri (pöytäkirja 17.2.2011). Digitalisointi nähtiin tuottavuuden välineeksi. Siinä siis Suomen ja Suomen eduskunnan älykkyys.


Osallistavuus

Pankaa merkille sävy. Ei itsellisyys, ei omaehtoisuus, ei osallistuvuus. Osallistavuuden passiviteetti paljastaa EU:n olemuksen: ylhäältä ohjausta ja ehdollistamista. Suomessa eduskunnan työelämävaliokunta on tätä jo harjoitellut: etsinyt, puuttunut, aktivoinut, leikellyt nuorten toimeentuloa.

EU välineellistää väestön, asemoi, urauttaa, määrittelee työvoimaksi (ammattikoulutus), kurittaa ja kiristää. Ihmiset eivät ole vapaita etsijöitä, itsellisiä toimijoita. Verrataanpa tätä USA:n historiaan. Siellä väestö ajateltiin etsijöiksi, onnensa sepiksi. Siitä kehittyi kansallista älyä. Sen sijaan EU:n osallistavuus on putkitettua ja vieraannuttavaa. Vapaa äly on siitä kaukana. EU:n Eurooppa on kangistunut, harvalukuisten yritysten temmellyskenttä. Ihmiset, teknologia ja luonto alistetaan palvelemaan temmellystä.

Millaiseen ihmiskuvaan mahtaa nojata Kiina tai Intia? Hyväksikäyttääkö Kiina väestöään, onko se Libyan tiellä? Eikö Intia ole pehmeämpi, sosiaalisesti luovempi ja sitä kautta kestävämpi?

EU:n osallistavuus on työmarkkinoiden kohtaantoa. EU vaatii työmarkkinaosapuolet ohjaamaan koulutustarjontaa. Tällaiselle vaatimukselle on sanottava Jyrkkä Ei.

”Työvoimapotentiaali on hyödynnettävä täysimääräisesti”, sanoo EU:n strategia. Sosiaalietuudet ja EU-rahastojen varat on ehdollistettava, työvoima on saatava tarjolle. EU vaatii työllisyysasteeksi 75 %. Suomi pannee paremmaksi: 78 %.

Entä jos me yhteistuumin teemme jenkit, kaikkoamme työmarkkinoilta, tulkoon työllisyysasteeksi 0 %, alamme tehdä omiamme, elämän taiteilua? Kuinka moni elää kaksoiselämää jo nyt?


Euroopan kestävyys?

EU:lle kestävyys tarkoittaa päästöjen määrää, energian uusiutuvuutta ja energiatehokkuutta. Sosiaalista, henkistä tai älyllistä kestämättömyyttä EU ei pohdi. Käykö Euroopalle kuten pohjoiselle Afrikalle? Onko väestön välineellistäminen henkisesti kestävää?

Myös uusiutuvan energian suhteen EU on jäämässä kauas tavoitteistaan, kertoi Kauppalehti 1.2.2011. EU:n tavoitteille käy kuten Lissabonin strategialle, aikansa hoettiin.


Markkinaa sisäänpäin ja ulospäin

”Sisämarkkinat on luotava palveludirektiivin pohjalta. Direktiivin täytäntöönpano lisää palvelujen kauppaa 45 prosentilla ja ulkomaisia sijoituksia 25 prosentilla, mikä merkitsee 0,5 – 1,5 prosentin kasvua bkt:hen.”

Käytännön esimerkki Suomesta: palvelukauppaa ovat terveysketjut kuten MedOne. Näiden asialla on EU.


Siirtomaahengen paluu

”Maailmanlaajuinen kasvu avaa uusia mahdollisuuksia eurooppalaisille viejille ja mahdollistaa elintärkeän tuonnin kilpailukykyisen saatavuuden. Euroopan yrityksille on turvattava parempi pääsy markkinoille.”


Valta keskittyy, sisältö kapenee

”Eurooppa 2020 edellyttää vahvempaa ohjausjärjestelmää”. Siihen kuuluu maakohtainen valvonta, raportointi, vakaus- ja kasvusopimus, järjestelmäriskikomitea (kuulostaa stasilta), komission varoitukset. Omistajuus kuuluu Eurooppa-neuvostolle, valtioiden päämiehille. Yllättäen Euroopan parlamentillekin löytyy rooli: riittää kun se keskustelee ja tiedottaa.

Tällaista on demokratia Euroopassa.

EU:lle Eurooppa näyttäytyy tienä kohti pörssiä: ”Kaikki energia ja kapasiteetti otetaan käyttöön ja keskitetään strategian prioriteettien ajamiseen. Hyvän kierteellä edetään alkuvaiheen investoinneista pörssiin listautumiseen asti. EU auttaa jäsenvaltioita tekemään vaikeita valintoja.” (lainaus valikoitu)

Lissabonin sopimusta markkinoitiin Kansalaisten Euroopalla? Missä se nyt on? Kansalaisille löytyy toki kaksi roolia: olla työvoimaa ja käydä pörssikauppaa.

EU:n tavoin myös Suomen VM hamuaa itselleen lisää finanssilähtöistä ohjausvaltaa. Katso VM:n raportti Julkinen talous tienhaarassa.


Näin käytännössä: Saksan ja Ranskan kilpailukykypaketti 2011

”Eläkeikä 67 vuoteen kaikissa maissa, perustuslakiin yläraja budjettivajeelle, yritysvero yhtenäistetään, palkkojen indeksisidos kielletään, kuhunkin maahan kriisirahasto pankeille, ammattitutkinnot päteviksi kaikissa maissa.”


Venetsialaista mahtailua

EU-visio keskittää poliittisen vallan. Ja kapeuttaa sisällöllisesti: elämämme pelkistyy taloudeksi, työvoimaksi ja kuluttajuudeksi. EU on yritysten markkinointikoneisto ja tarveaineiden saatavuuden varmistaja. EU halajaa 1400-luvun Venetsiaksi. Maailmalta mausteita ryöstelleet kauppiaat narrasivat Eurooppaa, rakensivat pömpöösejä palatseja. EU mahtailee pömpööseillä strategioilla: Lissabon ja 2020.

EU:n visio ei ole ilmava, ei avaava, ei löytävä, ei etsivä. Venetsian tavoin, vajotkoon meren aaltoihin, haihtukoon savuna ilmaan, leijukoon hiekkana pilviin, vajotkoon mutana merenpohjaan, kiehukoon magmana maan sisässä.

EU on tuulimylly, jonka kimppuun käy Sancho Panza.


On kuviteltava uusi Venetsia

Euroopalla on kaksi tietä. Hajota, palata taaksepäin, rakentaa rajoja, sulkeutua, käpertyä.

Toinen tie on kulttuurinen, tiedollinen ja tieteellinen, tutkaileva ja tunteva Eurooppa. Eurooppa on rakennettava täyteen pieniä akatemioita, omia opinahjoja, tiedon pylväikköjä kuin Platonin lehdossa. On paettava ahdistajia ja alistajia, on kierrettävä työmarkkinat. Rautaportit pois yliopistojen edestä.

Kesällä sain kuunnella CERNin johtajaa. Vapaa, avoin ja yhteishenkinen Eurooppa syntyi CERNin hengestä, hän sanoi. ”Täällä saatte kuvata vapaasti kaikkea.” Siinä se on. Tiedettä, kirjallisuutta, sosiaalista media, demokratiaa, vapaata avoimuutta vailla ehtoja. Peruselämää, ei pelkkää perustuloa tai perusoikeutta.

On kuviteltava Eurooppa, jonka ituja ovat Ovidius, Rabelais, Montaigne, Cervantes, Erasmus, Thomas More ja – rohkenemmeko sanoa – Rutherford, Bohr, Einstein, Cern. Heitä on paljon, tiedonetsintää, keksintää, humanismin mielenlaatua, innostusta, uhrautuvuutta, mukaantempaavuutta, riemua. Kaikki, kaikki tämä on murskattu EU:n rautasaappaiden alle, työnnetty syvimpään rakoon, ivan ja pilkan kohteeksi. On aika, on aika iskeä takaisin, tätä kauppapuksujen, vallanhimon raivaamien, osallistajien, älyn madaltajien maailmaa.

Sancho, me tulemme.

Eurooppa 2020. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia.

Tuottava ja uudistuva Suomi – Digitaaliagenda 2011 – 2020. Valtioneuvoston selonteko.

Eduskunnan keskustelu digitaaliagendasta (pöytäkirja 17.2.2011)

Mainokset