Lukkari ahdisti, rovasti kirosi, nimismies kantoi kimpsut ulos. Pohjalta nousi nummien väki.

He nousivat siksi että heillä oli tärkein: itsetunto. Palakoon Impivaaran sauna, mylviköön härkä, nyrpisköön Venla. Me kohoumme ylös, vihertyy kultainen aho, hulmuaa halme.

Kansan itsetunto, kun sitä liiaksi painetaan, kaataa Ghaddafin ja Kataisen. Haalistuu sinivihrä ja punasini.

Ryhmäteatteri puki eduskunnan teatteriksi. Mikä on Suomen teatterin tarina?

50-luku: väki pukkasi maata ja lisää väkeä, ilon, laulun ja rakentamisen aika.

60-luku: politiikka sekoili, oli kinaa ja sumeaa. Kansanrintaman murskapolitiikka, betonibrutalismi, lähiöt, parakit, väki pakeni Ruotsiin, yksinäisyyttä ja kätkettyä surua.

70-luku: valtion järjestelmiä, kansan ote elämäänsä oheni, anelukulttuuri alkoi. Vilpitöntä mutta petollista, pian tarvittiin Sorsan elvytystä, korpilampea, tekohenkeä.

80-luku: hulluuden perusta, sinipuna kutsui sitä vapaudeksi. Velan, valuutan, pääoman, finanssien, devalvointien ohennettu maailma, romahti kuten USA 2008.

90-luvulta nykyhetkeen: hirmuhallinnon aika. Alistamista, ehdollistamista, purkamista, leikkaamista, näennäisvointia.

Nykyhetki: näköalat kadonneet. Nuoret eivät tiedä miksi ovat maailmassa, ei sijaa majatalossa. Talous jumittunut muutamaan vientiyritykseen, romahduksia. Valtio on epätoivon räpiköijä, ei uuden airut.

Suomen politiikasta löytyvät yhä pakkoelvytyksen, murskapolitiikan, brutalismin, anelukulttuurin, näennäisvoinnin, ehdollistamisen, vahtaamisen ja hulluuden elementit.

Kuinka te meitä nöyryytättekään. Nuoria te aktivoitte tai viette heiltä sentin. Toimeentuloeläjän te määräätte ilmoittautumaan. Työttömyyskorvattu saa opiskella, mutta sisällön sanelee Ely. Opiskelijaa vahtaatte kuin päiväkotilasta. Työssä olijoita te pisteytätte.

Tähänkö päätyi veljesten retki Impivaarasta elämänsä rakentajiksi? Tämä maa ei ole se maa jota Aapo ja Akseli lähtivät rakentamaan.

Ei, näin ei saa olla, on aika avata näköala. Tärkeintä on itsetunto, Akselin uhma. Anelukulttuurista murtaudumme ulos, maa riisutaan retoriikan helinästä.

Vaalikeskustelu takertuu ulkoisiin aiheisiin: verot, eläkeikä, maahanmuutto. Yhteiskunta on pysähtynyt alakulo, säästäminen ei avaa uutta.  Aikamme Jukola, eikö sinulla ole maailmalle muuta annettavaa?

Politiikan johtotähdeksi on nostettava ihmisten itsetunto. Työelämä on demokratisoitava. Politiikan monopolisaatio puolueille, edustajille, virkakunnille ja eturyhmille on purettava. On kehitettävä välitöntä osallistumista. Talouden haavoittuvuutta ja sidosta suuryrityksiin on hajautettava. Opinnot on avattava kaikille, sisäänpääsykiintiöt räjäytettävä. On luotava sosiaalista kulttuuria Euroopalle ja maailmalle. Arabikansojen tiellä.