Jatkan yliopistoasiaa, vaikka pitäisi kirjoittaa köyhyysvajeisten elämän toivottomuudesta.  Lassen ja Laurin kommentit mietityttävät. Helsingin yliopistossa Niiniluodon palkka nousi yksityistämisen myötä 6 500 euroa eli 61 % 17 000 euroon/kk (Lauri). Huikeat palkankorotukset johtajille ovat se keino, joilla heidät on lahjottu noudattamaan sitä politiikkaa, jota korotuksen ajajat ovat halunneet (Lasse).

Väittämien oikeellisuutta en tiedä, mutta oheinen Keskisuomalaisen juttu on pakko uskoa todeksi.

Kuvien lähde: Keskisuomalainen 24.3.2011.

Maltti petti pahan kerran, otsikoi lehti. Pahiten maltti petti Koneen johtaja Alahuhdalla, joka ”sattuu” olemaan myös Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtaja. Tätäkö on tiedemaailman johtaminen? Näinkö kasvaa luottamus tieteeseen?

Vaalirahoista ja politiikan korruptiosta on kohistu vuosikausia. Tieteen hyväveliohjautuvuus on vaikuttavampi asia. Missä viipyy kohina? Tietenkään veljeys ei hairahdu näkyväksi korruptioksi, se puetaan laillistetuksi menettelyksi. Yhteinen ymmärrys maksetaan isona palkkana jolloin kaikki on rehellistä kuin Uudenmaan vaalitentissä. Miksi Aino Sallinen ei kerro palkkaansa? Ketkä Jyväskylän yliopiston hallituksessa päättivät rehtori Sallisen palkasta? Tätäkö on yliopiston autonomia ja tieteen avoimuus?

Peruspäivärahalla olevan tulo on ehkä jotain 6000 euroa vuodessa? Rehtori Sallisen palkan arvellaan olevan 15 000 euroa kuukaudessa eli 180 000 vuodessa. Niiniluodon rehtoriajan palkaksi Lauri kertoo 17 000 euroa. Mikä on kunkin henkilön sekä tieteen yhteiskunnallinen vaikuttavuus? Hyödyttääkö sivusta katsova teräväsanainen aktivisti maailmaa ties jopa enemmän kuin Niiniluodon filosofiset kuivakkuudet tai Sallisen tuijottelu finanssisijoitusten tuottoprosentteihin.

Eduskunnassa keskusteltiin tuloeroista 8.2.2011:

Jyrki Katainen: ”Ihmisen oma kokemus on kaikkein tärkein.”

Ville Niinistö: ”Kasvavat tuloerot heikentävät kansalaisten keskinäistä luottamusta ja lisäävät turvattomuutta… Tärkeää on, että yhteiskunnassa säilyy riittävän pienet tuloerot niin että ihmisten keskinäinen luottamus säilyy… Vihreät ovat sitoutuneet tuloerojen kaventamiseen ja köyhyyden torjumiseen myös seuraavalla vaalikaudella.”

Johanna Karimäki: ”Tasa-arvoisen hyvinvoinnin jälleenrakentaminen on seuraavan hallituskauden iso haaste.”

– Haastetta riittääkin, kun itse sen pohjustaa. Ketkä eduskunnassa intoilivat eniten yliopistolain puolesta luoden mekanismit palkkaerojen kasvulle yliopistojen sisällä ja suhteessa muihin? Ketkä eivät kuuntele kritiikkiä valtion uudesta palkkausjärjestelmästä vaan luimuavat tupon ja kolmikannan taakse?

Yliopistolain päämoottori oli yritysmaailma ja EK. Poliitikoista muistuu mieleen kokoomusministerit Sarkomaa ja Virkkunen, lisäksi Jukka Mäkelä ja Sanna Perkiö. Keskustasta Kyösti Karjula. Vihreiden intoilijat muistaa vaikkei haluaisikaan: Ville Niinistö ja Johanna Karimäki.

Tieteen ja tiedehallinnon karkailu, piiloutuminen, etääntyminen kansalaisista ja eliittien kartellisoituminen on erittäin vakava kehityssuunta. Se jos mikä ruokkii epäluottamusta yliopistolaitosta, tiedettä ja yhteiskuntaa kohtaan. Te, jotka jahtaatte vihakirjoittelua, pohditteko samalla innolla mekanismeja, jotka luovat yhteiskunnallista syrjäytymistä?

Miksi Jeppe juo?

Yllä mainitut kommentit ja kirjoitus: Millainen opetusministeri Suomelle?