Mihin tähtäsi valtion alueellistaminen ja miten siinä kävi? Entä mihin tähtää valtion digitaaliagenda?


Alueellistamishankkeiden osalta lainaamme eduskunnan tarkastusvaliokuntaa.
Näin se lausui:

– Alueellistamishanke on kestänyt 10 vuotta.

– Alueellistaminen ei ole edennyt odotetusti ja tavoitteiden mukaisesti.

– Toiminnallisten hyötyjen ja säästöjen aikaansaaminen on epävarmaa.

– Valtiontaloudelliset vaikutukset on joissain tapauksissa arvioitu negatiivisiksi ja aluetaloudelliset vaikutukset vähäisiksi.

– Alueellistamisen kielteiset vaikutukset henkilöstölle ovat olleet merkittäviä. Henkilöt ovat kokeneet asiakas- ja sidosryhmätyön, oman toiminnan ja hyvinvointinsa heikentyneen.

– Alueellistamisen mahdollisuudet ratkaista aluepolitiikan kysymyksiä ovat vähäiset siksikin että valtion budjettitalouden henkilöstön määrä on vain noin 3,5 % työllisestä työvoimasta.

– Alueellistamishankkeen ja valtion tuottavuusohjelman samanaikaisuus on koettu vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Hankkeiden on todettu olevan ristiriidassa keskenään.

– Nykymuotoisen alueellistamisen keskeyttämistä on harkittava.

– Jos alueellistamista jatketaan, toteuttamistapana tulee olla työn ja tehtävien siirtäminen mm. tietotekniikkaa ja sähköisiä palveluja kehittämällä.


Entä mitä on valtion digitaaliagenda?


– Suuren nopeuden internet koko maahan mahdollistuu vain valokuitukaapeloinnilla, ei siis mobiiliyhteyksillä.

– Laajakaistan etujen saavuttamiseksi nopeiden yhteyksien kysyntä on saatava lisääntymään tarjonnan tahdissa.

– Tietoverkkoarkkitehtuurilla mahdollistetaan hajautettu ja kysyntäjoustava energiatuotanto.

– Älykkäiden teknologioiden käytöllä tavoitellaan päästövähennyksiä liikenteessä, rakentamisessa, energiassa, teollisuuden laitteissa ja etätyöskentelyssä.

– Ikääntyvien digitaalipalveluihin tavoitellaan uusia oivalluksia.

– Julkisen sektorin käytännöissä kiinnitetään huomiota osallistamiseen.

– Luodaan digitaalitalouden tietämystä edistävä Tietoakatemia.

– Digitaalisen palvelumarkkinan myötä Suomi integroituu avoimen globaalin talouden osaksi.

– Median sisältötarjonnassa ulkomaisten toimijoiden tarjonta lisääntyy. Kotimainen sisältötuotanto on riippuvainen kotimaisten toimijoiden ohjelmaostoista ja sanoma- ja aikakauslehtien menestyksestä. On luotava yhteistyötä alan toimijoiden (mediatalot) kanssa.

– EUn Eurooppa 2020:ssä digitaalinen agenda on yksi seitsemästä lippulaivahankkeesta.

– Suomi tukee digitaalisten sisämarkkinoiden ja nopeiden viestintäyhteyksien vahvistamista.


Miten tämä on ymmärrettävä?

Valtion kiinteisiin työpaikkoihin nojaava alueellistus on vanhahtavaa ja tuloksetonta, henkilöstöä piinaavaa.

Myös digitalisaatiossa on pakkolevittämisen piirteitä.

Digitalisaation tavoitteet ja vaikutukset ovat moneen suuntaan haarautuvia. Pääpyrkimykseksi kuitenkin osoittautuu sisämarkkinoiden, markkinatoimijoiden, mediatalojen ja verkkokaupan tukeminen. Valtio kartellisoituu mediafirmojen ja kauppatoimijoiden kanssa. Valtion toimien vaikutus on keskittävä vaikka pieniä akanvirtoja olisikin. Onko tämä yhtään hohdokkaampaa ja moraalisempaa kuin vanhakantainen alueellistaminen?

Valtion digitaaliagenda ei edes mainitse kansalaislähtöistä ja kansalaisten keskeistä digitaalikulttuuria. Kuka siis omistaa valtion?

Tarkastusvaliokunnan lausunto valtion toimintojen alueellistamisesta.
Tuottava ja uudistuva Suomi. Digitaalinen agenda vuosille 2011-2020.