Vuosisatoja Suomi oli aatelisten, säätyjen ja kartanoiden sotaleiri. Kansa kalasteli vesistöjen varsilla. 1900-luvulla oli liikehdintää: ihmiset muuttivat, säätyjen tilalle tuli puolueet, politiikka poreili, torpasta pääsi yliopistoon. Nyt – auvoisena vaalivuonna 2011 – sääty-yhteiskunta on täällä taas.

Vaalien jälkeen sama politiikka jatkuu. Miljoona vähäväkistä on vailla näköalaa. Sosiaalinen kierto on pysähtynyt ja yhteiskunta betonoitunut. Etelän kaupungeista kaikaa ivanauru. Poliitikot ovat sisäänpäin kääntyvä ammattikunta.

Yhteiskunta on pantava kiertoon, kivettyneet rakenteet murskattava. Yhteiskuntaan kasautuu räjähdysainetta.

Kiviniemi ja Katainen todistavat jalouttaan: perusturvaa ei leikata. Tällaiset sanat ovat pilkkaa. Ei riitä ”perusturvan säilyttäminen”. Ei riitä indeksikorotus (sehän voi olla negatiivinenkin). Saatte pitää myös tasokorotuksenne. Itse asiassa, ”perusturva” ei ylipäänsä kelpaa meille, olkoon taso mikä tahansa.

Me kysymme kuka omistaa maailman. Näin kysyi myös bisnesyliopistosta tarpeekseen saanut työryhmä julkistaessaan lausumansa 12.4. Me olemme maailman omistajia siinä missä tekin, ei yhtään vähempää. Te ette omista maailmaa yksin, te ette ole meidän ”huolehtijoita”. Pitäkää perusturvanne, lanttinne ja kolikkonne, me otamme setelin. Setelimme on oikeus olla mukana maailmassa toimijana, tekijänä, luojana ja rakentajana. Tämän oikeuden te olette meiltä vieneet. Nyt vaihtuu vuoro. Yhteiskunta kääntyy nurin.

Kierto on maailman olemus: luonnon kierto, aineiden kierto, elämänkierto, hiilenkierto, ajan kierto, taivaan kierto, elonkehä, universum. Vain yksi meiltä puuttuu ja sen mukana kaikki: yhteiskunnan kierto. Se avataan nyt.

Kiertoyhteiskunta on innovaatiomme. Kerronpa teille esimerkin:


Ei täällä tossuissa kävellä

Ropseja kuorittiin paljain käsin, nila-aikaan kuori irtosi helposti. Tämä tapahtui Savon perimmässä nurkassa. Tyttö (vai poikako oli) lähti oppikouluun, kirjoitti ohimennen kuusi ällää, enempää ei silloin voinut, ei äiti ällistä tajunnut. Tampereen punaiseen yliopistoon, mihinkä impivaarasta muualle. Tässä vaiheessa jo hieman nikotteli, miksikö? Mitä hittoa mikrotalouden tasapainoteoria ropsinkuorijaa auttaa, toisekseen piti metsästää (tyttöjä). Työura alkoi uljaammin kuin Katainen koskaan kuvittelisi. Kohta jo virkamiehenä eduskunnassa, herrana, ei täällä tossuissa kävellä. Palkkaansa vastaan piti kirjoittaa arvio, kuinka asunnottomat, raihnaiset ja vammaiset asumisensa kokevat. Ei tullut arviosta riittävän virallista, vierasti VTV, ties tulkoon omiansa sekaan laittanut arvion laatija. Ei ole minusta nykyvaltion ideologiksi. Alamäkihän siitä alkoi ja tässä mennään kuin laskiaisen pulkkamäessä, tunne on riemuisa. Sanoohan sen sloganini: herrat kansaksi ja kansat herroiksi. Alhaalta ylös ja ylhäältä alas, kiertoa on oltava. Minun vuoroni on nyt tulla ylhäältä alas, tervehdys vaan kaikille. Mutta hätäkö tässä, jos ei kelpaa valtiolle, niin vaihdetaan valtio. Siksi tässä ehdokkaana ollaan. Ei turhan päiten.

Poika perkele, taasko sinä tuollaista kirjoitat! Kerran sinua jo huomautettiin koko eduskunnan voimalla (kuka yltää samaan, kysynpä vain). Vai olikohan se huomautus? – Pitää olla asiallinen.

Mitä minun pitikään todistaa? Aivan, ne innovaatiot. Miettikää tätä, jos ei ropsin kuorija olisi lähtenyt lukkarin penkille, lisensiaatiksi itsensä kohonnut, niin ettepä näitäkään esseitä lukisi. Menikö kierrätys hukkaan? Vesoja vain katkoisin, impivaaran rinteellä, kivenpyörittäjä olisin. Tässä onkin visiomme ja missiomme: kuoriutukoon jokaisesta ropsin kuorijasta kirjailija.

– Seuratkaa siis meitä. Me olemme valo, tie ja elämä. Kolminaisuus.

Vaalien jälkeen ryhdymme töihin. Vaalityömme oli esileikkiä, tiedättehän. Rakennamme Suomesta kiertoyhteiskunnan. Alennamme herrat kansaksi ja kansat herroiksi. Siihen meillä on tieto ja tarvittava taito. Ellei ole, niin löydämme muilta.

Omasta takaa meillä on oppimisen himo ja oivaltamisen kyky. Vihreiltä löydämme taidon priorisoida (”kaikille ei kannata vastata”). Aalto-yliopistosta opimme organisoinnin: perustamme cycling tankin. Tekesiltä omaksumme ylevyyden: yhtiömme on oleva Intelligence Shok (ISHO), vakavarainen ja innovaatiotukikelpoinen. Sitra opettaa, miten valtion pääomalla ketteröidään piilopolitiikkaa.

Tästä kaikesta me laadimme synteesin ja kirjoitamme strategian. Avainsanojamme ovat yhteiskunnan laajapohjaistaminen, kaikkien mukaantulo (ei aktivoimalla vaan innostamalla) sekä kierrätys.

Kiertoon pannaan kaikki: ihmiset, sosiaaliluokat ja kerrostumat, työt ja työelämä, koulutus, yliopistot ja sivistys, miksei myös palkat ja tulot, verot sekä poliitikot. Vain yhden kierrätettävän jätämme muiden (vihreiden) huoleksi: jätteet. Vihreille siksi että eivät olisi tiellämme.

Turhaan he kirjoittavat hallitusohjelmaansa. Täältä löytyy jo.

Liittykää alennettuihin. Miten Jeesus sanoi: kohottakaa alimmainen ylimmäksi ja ylimmäinen alimmaksi.

Tervetuloa siis mukaan, kaikki lämminkätiset.