Helsingin kulttuuriväkeä ahdistaa ja suruttaa. Kristuksen morsiamen kirjoittaja Heini Junkkaala kutsuu persu-vastaiseen  mielenosoitukseen Kiasmalta kohti eduskuntaa:

Vaalien jälkeisenä maanantaina moni suomalainen heräsi ahdistuneena ja surullisena uudenlaiseen Suomeen. Vaalitulos ja Perussuomalaisten valtava vaalimenestys lamaannuttivat niin, että tuli tarve kokoontua. Haluamme irtisanoutua Perussuomalaisten taantumuksellisesta isänmaallisuudesta ja kansallisesta ylimielisyydestä, joka huokuu Perussuomalaisten puheista ja vaaliohjelmasta. Se ajaa Suomen sulkeutuneisuuden tilaan. Perustimme Facebook-ryhmän: suomalaisuus ei tarkoita perussuomalaisuutta.

Verratkaamme persu-kutsua siihen mitä Heini Junkkaala ja teatterikriitikot sanoivat näytelmästä Kristuksen morsian:

– Päästäkseen eroon ihmisten lokeroinnista ja ymmärtääkseen paremmin erilaisia mielipiteitä on oltava valmis kuuntelemaan ja asettumaan hetkeksi toisen asemaan. Ymmärrän kaikkia näytelmäni henkilöitä, en asetu kenenkään yläpuolelle. Tässä ei ole hyviä ja pahoja, vaan erilaisia ihmisiä, jotka etsivät totuutta. Nykyaika suosii sloganeiksi ja ytimekkäiksi sitaateiksi sopivia mielipiteitä, mutta monessa asiassa on niin monta puolta, ettei niistä sellaisia synny. Olen alkanut ymmärtää, ettei kaikkia sisäisiä ristiriitoja voi ratkaista ja että ristiriitainen olo voi olla pysyvä ja hyväkin olotila. (Junkkaalan haastattelu Vantaan Laurissa 18.3.2010)

– Kristuksen morsiamen teema kiertyy kysymykseen, kuka saa määritellä oman näkemyksensä painavammaksi kuin toisen. Kellä on valta sanoa, että hänen tulkintansa on objektiivinen mutta toisen tulkinta subjektiivinen. …eri puolilla orastaa ajatuksen itu, että asioita ehkä sittenkin voi katsoa toisin. (Päivi Taussi, Kymen Sanomat 30.3.2010).

– Kaikilla on varmuutta uhkuvat viiteryhmänsä ja taustajoukkonsa … kaikki ovat hanakoita tuomitsemaan toisensa, jopa täsmälleen samoin argumentein: infantiilia narsismia ja pakkoneuroosia. (Suna Vuori, HS 28.3.2010)

Kysymys

Päteekö kuunteleminen, toisen asemaan asettuminen ja ristiriitojen hyväksyntä vain kulttuuriväen omassa piirissä, teatteritaiteen sisällä, näyttämöllä ja kritiikeissä? Eikö kuunteleminen ja ymmärrys kanna katukansan keskuuteen?

Ehdotus

Te Kristuksen morsiamet, menkää ja kohdatkaa heidät. Kohdatkaa perussuomalaiset. Kun en heistä montaa tunne, saanen suositella Arja Juvosta, Hanna Mäntylää ja Teuvo Hakkaraista.

Lyökää kättä ja käykää teatteriksi, ryhtykää morsiamiksi. Draaman jännitteet ovat kuin Romeossa ja Juliassa jota koko eduskunta kiirehtii katsomaan juuri sillä hetkellä kun te osoitatte mieltä.