Koneen ja Sitran johtajat Matti Alahuhta ja Mikko Kosonen kirjoittivat otsikolla ”Globaali työnjako on Suomelle mahdollisuus” (HS 12.6.2011). Johtajien maailmankuva on suomilähtöinen. Entä Katainen ja hallitus: tavoitteena menestyvä Suomi, maailman menestyneimpiä maita, kilpailukykyinen talous. – Ketkä ovatkaan impivaaraisia?
Impivaaraisuus tulee esiin, kun Suomen politiikkaa verrataan globaalin tiedemaailman parhaisiin paloihin. Käytän esimerkkinä Amerikan tiedeviikon 2012 teemaa (kuva).
( Kuva: Amerikan tiedetapahtuman 2012 teema, lähde: AAAS ).Amerikan tiedeseura (AAAS) puhuu maailman madaltamisesta. Mitä he sillä tarkoittavat? Maailman koko väestön mukaan ottamista, yhteistä oppimista ja kasvatusta, globaalia tietoyhteiskuntaa. Maailma on ristikkäisten kysymysten verkko: ihmiset, raha, ruoka, energia, vesi, maa, ilmasto, elämän moninaisuus. Kuinka tätä verkkoa setvitään, opitaan ymmärtämään ja toimintaa mallintamaan? Siihen tarvitaan monikansallista yhteistyötä, ensialkioina ilmastopaneeli IPCC sekä hiukkaskiihdytin LHC. Ihmiskunnallisen tietämyksen esteiksi eivät saa jäädä kielten ja kulttuurien erilaisuus, köyhyys tai osattomuus.Vastaavanlainen henki huokuu Euroopan tiedetapahtumasta (ESOF).
Mutta mitä on Suomi, sen politiikka ja talous?
Suomi on ollut globalisaation voittaja, hehkuttavat Alahuhta ja Kosonen. Seuraavankin vaiheen voittajaksi Suomi voi nousta. On tarkkaan analysoitava ja päätettävä, keiden kanssa yhteistyö parhaiten onnistuu. On hankkiuduttava kumppaniksi maailman parhaille osaajille ja keskittymille. Valtioiden ja yritysten edut eivät voi pitkällä aikavälillä poiketa toisistaan (onko siis valtion yhdennyttävä yrityksiin). Alahuhta ja Kosonen eivät AAAS:n tavoin puhu maailman väestöstä vaan tuotteiden käyttäjistä ja yritysten asiakkaista. On tehtävä hyviä valintoja, tarkennettava suuntaa ja pidettävä huoli maailmanluokan osaamisesta. Kaikilla sektoreilla ja toiminnan tasoilla on omaksuttava ennakkoluuloton johtaminen. Ennen kaikkea – huomatkaa tämä – meillä ei ole varaa turhiin ”kilpailuhaittoihin”, sanovat Alahuhta ja Kosonen.
Kenet Suomen on voitettava ja miksi? Miksi ylipäänsä pitää voittaa joku? Eikö tällainen puhe, politiikka ja talous ole ummehtunutta kansallista saastaa, impivaaraisuutta? Suomi vastaan joku muu – eikö tämä ole ihmiskuntavastaista, matalamielistä, epä-älyllistä? Tajuavatko he vanhakantaisuutensa, nämä alahuhdat ja kososet?
Lukaiskaa Jyrki Kataisen blogi 17.6. Hän käyttää samoja sanoja kuin Alahuhta ja Kosonen. Taustalla on oltava politiikan saunaseura. Hurraahuudoin seuraan tunkevat vasemmistoliitto ja vihreät.
Suomen henkinen ilmasto on takapajula. He näkevät ja etsivät voittajia.
Aalto-yliopisto, joka maailman kärkeen rynnistät, kertoisitko mitä hallituksenne puheenjohtajan Matti Alahuhdan kilpailuhaitat ovat. Mitä Jyrki Katainen tarkoitti yhteiskunnan rakenteilla, jotka eivät enää palvele hyvinvointiyhteiskunnan tarpeita.
Minulla on arvaukseni: kilpailuhaittoja ovat väestölliset ylijäämät, tarpeettomat ihmiset, kustannuserät, epäkumppanit, hengiltä päästettävät, sodalla voitettavat. Suomessa elää ilman mitään tuloja 23 000. He eivät ole populaa, he ovat kilpailuhaitta.
Mitä professori Markku Kuisma tarkoitti puheellaan rosvoparoneista? Aikoinaan Amerikoissa paroneilla tarkoitettiin maan ja maailman ryövääjiä.
Lohdullista – samaisesta Amerikasta nousee tänään ylläkuvattu tiedehenki.
Suomessa yliopistot alistettiin suuryritysten käyttöön. Tieteen tehtävä suomalaisittain on seuloa esiin maailman voittajat. Onko tiedettä koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa yhtä räikeästi älyllisesti madallettu? Kuinka etäällä Suomessa ollaankaan ihmiskunnan ongelmien moninaisuutta, ristikkäisyyksiä ja ymmärryksen puutteita esiintuovasta Amerikan tiedeviikon teemasta ja hengestä!
Nykysuomi on matalamielinen maa. Kataisen hallitus ei tätä tajua eikä välitä.
Tiede, politiikka ja talous Suomessa on nostettava ihmiskunnallisten kysymysten tasolle.
* * *
Jatko-osa (lisätty 19.6.2011):
US Puheenvuoron kommenteissa Matti Kärkkäinen esitti seuraavan kysymyksen:
”Kovasti haluaisin ymmärtää Juhani Kahelinin ajatuksia. Tämäkin on sisällöllisesti ja kielellisesti hienoa analyysiä. Mutta mikä on loikka tästä analyysistä Kataisen hallitukseen? Millainen olisi hallitus, joka nostaisi Suomen tieteen, politiikan ja talouden ihmiskunnalliselle tasolle? Kirjoituksistasi nousee ylitse muun valtava pettymys suomalaiseen politiikkaan. Mikä on tämän pettymyksen aiheuttaja?”
Kirjoitin Matin kysymykseen pikaisen vastauksen:
”Pettymyksen aiheuttaja? Hauska kysymys. Vastaus olisi, jos sitä oikeasti alkaisi miettiä, ehkä romaani tai jotain vastaavaa. Mutta jos kylmiltään heittää jotakin, niin:
1) Lähtöisin olen yhteiskunnallisesti niin syvältä kuin ikinä voi. Olen omin silmin ja käsin nähnyt ja kokenut, kuinka jonkin ikäluokan tai kansanryhmän elämän pyrkimyksiltä viedään täysin arvo. Se jätti jo lähtökohtaisesti syvän haavan ja poliittisen kodittomuuden, joka ei ole tähän päivään mennessä parantunut. Vierauteni, vai sanoisinko vihani leimahtaa milloin mitäkin puoluetta kohtaan. Viimeksi kun kuuntelin Arhinmäen rehvastelua Säätytalolta, niin voi taivas.
2) Kävin läpi oppikoulut, yliopistot, tieteet, vähän taiteitakin. Koin länsimaisen (porvarillisen!!) taloustieteen vieraaksi – kuin vihollisen oppeja olisi opiskellut.
3) Näinä aikoina olen erityisen ärtynyt impivaara-herjaajille, koska se herja kohdistuu kohdassa yksi mainittuihin tuntemuksiin. Se herja on oman historian kieltämistä, historiantajun puutetta, moukkamaista, sivistymätöntä, nousukasmaista. Jossain kerrottiin että Ranskassa ollaan tässä suhteessa sivistyneempiä, osataan arvostaa omaa historiaa ja aiempien sukupolvien työtä. Ei olla pelkkiä citysivistyneitä tai espoolaisia pyhäkoulutyttöjä.
4) Viime vuosien eniten vihaa nostattanut asia liittyy omakohtaisesti koettuun uusliberalismin sovelluksiin työelämässä, tarkemmin sanoen valtion hallinto-, henkilöstö- ja palkkapolitiikkaan. Jos ajatuksesi eivät ole herrojen poliittisen maailmankuvan mukaisia etkä omalla työlläsi tue heidän (tosiasiassa poliittisia) näkemyksiä, sinut syrjäytetään. Minä en ole mukautunut enkä mukaudu. Aiemmin (silloin kun tulin valtion palvelukseen) ja aina lähes vuoteen 2000 asti virkamiehet olivat niinsanotusti ”kansan palvelijoita” ja kaikki olivat periaatteessa samassa suhteessa valtioon (lakeihin, eduskuntaan, politiikkaan, kansaan). Nyt valtion työpaikoilla vallitsee sataprosenttinen ”työnantaja”valta. ”Työnantajiksi” väittävät itseään muutamien joukko päälliköitä.
5) Entä poliittinen järjestelmä?! Se on monopolisoitunut, sulkeutunut, hierarkisoitunut, eristäytynyt ”säätytalo”. Siellä mukana olevat alkavat kokea itsensä muita tärkeämmiksi ja käyttäytyvät sen mukaisesti.
Kaiken kaikkiaan koen itseni monenkertaisesti syrjäytyneeksi. Tähän syrjäytymiseen eivät Kataisen, vihreiden ja Arhinmäen perusturvat auta. Lässytystä.”
essee.net 