Poliittisen kantani päätän sen perusteella, kuka tervehtii ja kuka ei. Yllättäen jouduin vaikeaan tilanteeseen, kun vihreiden Jyrki Kasvi, peräti puolueensa varapuheenjohtaja ilahtuen tervehti kadulla. – Kummallista, tätä ei ole tapahtunut kahdeksaan vuoteen. Olikohan se erehdys? Ellei ollut, niin pitääkö minun nyt alkaa vihreäksi? Minähän kerran jo olin!

Onko vihreillä jokin vaiva? Eilen Kasvi kertoi (HS 5.6.), ettei ole tunteiden tasolla saanut käsitellyksi eduskunnasta tipahtamistaan eikä pysty vastaamaan sitä koskeviin kysymyksiin.

Opettaako demokratia siis ihmisille muutakin kuin politiikkaa, tasaveroista kanssakäymistä pulliaiskansan kanssa? Tämäkö onkin demokratian suurin ansio?

Vuosien ajan yritin syöttää vihreille pieniä ajatelmia päivän politiikasta, erityisesti tieteen ja yliopistojen alalta. Vastaukseksi ei tullut hiiskaustakaan, ei koskaan. Huhtikuun vaalien jälkeen panin merkille että Ville Suuri pohtiessaan vihreiden vaalitappion syitä kelpuutti joukkoon jopa yliopistolain. Vaalien jälkeen Ville Suuri myös pienenpienesti kommentoi allekirjoittaneenkin blogia, mistä hämmästyin.

Tänään ei ollut vaikea arvata, mihin Jyrki Kasvi oli matkalla. Pikkuparlamentin auditoriossa vihreät juuri nyt (6.6. iltapäivä) pohtivat, miten voisivat välttyä joutumasta tekemisiin peräpeiliväen kanssa (keskusta ja perussuomalaiset, peräpeili-sanonta tulee Soininvaaralta). Peräpeilihallituksen sivistyneempi vaihtoehto vihreille on se toinen Jyrki.

Mainokset